Mitä sana uteliaisuus sinussa herättää, mitä se merkitsee sinulle yleisesti tai henkilökohtaisesti. Tämän aloituksen aiheen sain..tuolta 60 v..palstalta vastauttani eräälle hurmaavalle henkilölle;)))x3 D...vai miten tuon laittaisin.
Itseleni utelaisuus posiitivissa merkityksessään sanana merkitsee....elämää. Uteliaisuutta positiisella tavalla elämään kohtaan. Siis erittäin hieno asia. On monia asioita jotka, jaksavat innostaa minuakin eteenpäin: Mutta sitten tämä toinen taso...Yritän olla nyt mahdollisimman rehellinen tässä, ja lyhytsanainen...Sellainen uteliailisuus esim. Mitä tienaan, mitä maksan mistäkin, mitä mieheni ajattelee? mistäkin...Koen jotenkin oikeesti hyvin hämmentävänä;))) On aivan eriasia jos, itse kerron...
Minulla oli kerran hyvä ystävä työtoverina. Vallan ihastuttava...mutta, ystävyys loppui siihen sitten, kun kolusi vaatekaappini vaatekerrallaan...ja kysyi: Mitä tämä maksoi? Mistä ostit?....Helkutti...enhän MINÄ voi muistaa muutenkaan ykstyiskohtia elämässäni...ellen kirjoita almanakkaan kaikkia menoja ainakin kolmeen eri almanakkaan ylös...(huono muisti ollut)....olin erittäin streensantunut hänen seurassaan;))) Jälkeenpäin yritin ymmärtää. Minut kun opetettu lapsuuden kodissani siihen ajatusmaailmaan...että, on todella epähieno kysyä jonkun ihmisen palkkaa tms.. Olenko ainoa joka näin ajattelee...Vai jotenkin poikkeava?;))) Siis poikkeava kyllä.)))))
sitten tämä minun lempinimi on oikeesti Friidu. No, kysymys miksi sinä kírjoitat noin viestistäsi..Onko se uteliaisuutta vai piikittelyä?...Pitäisikö minun selittää...vai jättää selitelemättä...)))) Valintahan on minun....en kuitenkaan haluaisi olla epäkohtelias....mutta, tälläiset kysymykset esim. itseäni hämäävät... Täällä moneen kertaan keskusteltu asiallisesti nyt....miten vaikeaa luetun tekstin ymmärtäminen on...miten helposti tulkitsemme vääriin. Suomenkieli ei ole vahva puoleni myöskään;))) Kuitenkin luulisin että, tässä ikäryhmässä 50v ja 60 v....tällaiset asiat ymmärrettäisiin oikein. Toisiamme kunnioittaen...Olemme erilaisia...tottakai..mutta loppuuko tämä tientynlainen lokerottaminen koskaan keskustelupalstalla (siis tämä kirjoitteluhan ei kerro vielä oikeistaan meistä mitään, vaan pintaa liipaistaan..))....En itse oikein enää uskoa tähän....Toivoa, kylläkin...koska minussakin vielä ripaus ihmisyyttä toistaiseksi iästäni siis (fyysisestä) henkisestä en puhu nyt mitään;))) víelä... jäljellä...
Tsau:Friidu
Ei pidä loukkaantua jos, en ehdi vastailemaan...Heitin vain kysymyksen ilmaan. Täällä kun ei aiheita liiaksi. Tätä kysymystä ei toivon mukaan kukaan ota ns. iholleen...Vaan miettisi itse kysymystä...ja ilkeilyt siis t tosi tahalliset ....sitten...Kiitos, jättäisiin tämän ketjun ulkopuolelle....niinhin en viitsi vastata..enää minäkään;))) vaikka halua olisi kuinka. Voin vain siis toivoa;))
Hyvää Yötä....
Itseleni utelaisuus posiitivissa merkityksessään sanana merkitsee....elämää. Uteliaisuutta positiisella tavalla elämään kohtaan. Siis erittäin hieno asia. On monia asioita jotka, jaksavat innostaa minuakin eteenpäin: Mutta sitten tämä toinen taso...Yritän olla nyt mahdollisimman rehellinen tässä, ja lyhytsanainen...Sellainen uteliailisuus esim. Mitä tienaan, mitä maksan mistäkin, mitä mieheni ajattelee? mistäkin...Koen jotenkin oikeesti hyvin hämmentävänä;))) On aivan eriasia jos, itse kerron...
Minulla oli kerran hyvä ystävä työtoverina. Vallan ihastuttava...mutta, ystävyys loppui siihen sitten, kun kolusi vaatekaappini vaatekerrallaan...ja kysyi: Mitä tämä maksoi? Mistä ostit?....Helkutti...enhän MINÄ voi muistaa muutenkaan ykstyiskohtia elämässäni...ellen kirjoita almanakkaan kaikkia menoja ainakin kolmeen eri almanakkaan ylös...(huono muisti ollut)....olin erittäin streensantunut hänen seurassaan;))) Jälkeenpäin yritin ymmärtää. Minut kun opetettu lapsuuden kodissani siihen ajatusmaailmaan...että, on todella epähieno kysyä jonkun ihmisen palkkaa tms.. Olenko ainoa joka näin ajattelee...Vai jotenkin poikkeava?;))) Siis poikkeava kyllä.)))))
sitten tämä minun lempinimi on oikeesti Friidu. No, kysymys miksi sinä kírjoitat noin viestistäsi..Onko se uteliaisuutta vai piikittelyä?...Pitäisikö minun selittää...vai jättää selitelemättä...)))) Valintahan on minun....en kuitenkaan haluaisi olla epäkohtelias....mutta, tälläiset kysymykset esim. itseäni hämäävät... Täällä moneen kertaan keskusteltu asiallisesti nyt....miten vaikeaa luetun tekstin ymmärtäminen on...miten helposti tulkitsemme vääriin. Suomenkieli ei ole vahva puoleni myöskään;))) Kuitenkin luulisin että, tässä ikäryhmässä 50v ja 60 v....tällaiset asiat ymmärrettäisiin oikein. Toisiamme kunnioittaen...Olemme erilaisia...tottakai..mutta loppuuko tämä tientynlainen lokerottaminen koskaan keskustelupalstalla (siis tämä kirjoitteluhan ei kerro vielä oikeistaan meistä mitään, vaan pintaa liipaistaan..))....En itse oikein enää uskoa tähän....Toivoa, kylläkin...koska minussakin vielä ripaus ihmisyyttä toistaiseksi iästäni siis (fyysisestä) henkisestä en puhu nyt mitään;))) víelä... jäljellä...
Tsau:Friidu
Ei pidä loukkaantua jos, en ehdi vastailemaan...Heitin vain kysymyksen ilmaan. Täällä kun ei aiheita liiaksi. Tätä kysymystä ei toivon mukaan kukaan ota ns. iholleen...Vaan miettisi itse kysymystä...ja ilkeilyt siis t tosi tahalliset ....sitten...Kiitos, jättäisiin tämän ketjun ulkopuolelle....niinhin en viitsi vastata..enää minäkään;))) vaikka halua olisi kuinka. Voin vain siis toivoa;))
Hyvää Yötä....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvää huomenta vaan täältä päin. Viluinen immeinen istahti koneelle, kun en kauempaa viitsinyt tuola pimeydessä ja kylmyydessä istua. Kyseessä siis tavanomainen aamukahvin juonti ulkona. :) Hrrrr.... miten tuntuikin niin kylmältä. Taidan mennä höyryävään suihkuun, ah ihanaa.
Mielenkiintoisen aloituksen teit. Itsestäni voisin sanoa, että en pahemmin ole uteliasta tyyppiä. Minua ei kiinnosta tipan lirua, mitä kukin tienaa, mitä mikin on maksanut ja sitä rataa.
Ja ihmisten utelut omista asioistani eivät ilahduta laisinkaan. Ja jos joku jotakin kysyy, enkä tahdo (syy voi olla mikä tahansa) siihen vastata, niin en tykkää ollenkaan, että ruvetaan vänkäämään ja vänkäämään ja suorastaan pakottamaan vastaamaan. Silloin vedän suuvärkin niin kruppuun, että sieltä ei tule pihahdustakaan.:)
Kylässä ei passaa mennä toisten kaappeja availemaan tai laatikoita vetelemään auki. Minusta sellainen nyt kuuluuu sivistykseen, ettei nenä pitkällä tuki joka kaapin rakoon.
Enkös minä sitten ole mistään utelias?
No joo, joo, sanon joo:)
Minua askarruttaa valtsun valtsusti, että Miksi ja Millä tavalla joku jotakin ajattelee. Jos joku sanoo mielipiteen ja varsinkin, jos se poikkeaa omastani, niin tulee valtaisa halu kysyä, että millä Tavalla on sen asian päässään tuumiskellut. Monesti kiinnostaa enemmän ne Syyt, miksi mitäkin ajattelee, kuin itse kommentti.:) Usein kyllä kysynkin asiaa, mutta usein jää kysymättä, riippuen asiasta. Jotkut asiat saattavat olla sellaisia, että jos alkaisi tarkemmin kyselemään, niin silloin se vaikuttaisi utelemiselta, negatiivisessa mielessä.
Palstalla on huomattavasti vaikeampaa kommunikoida, kuin livessä. Tekstiä lukiessa jää pois äänensävyt, ilmeet, kaikki eleet, sanooko asian suuvärkki hymyssä vai totisena torvensoittajana, hampaat puristettuna tiukasti kiinni. Livessä ihmisen Kokonaisuus, nyansseineen on sitä parasta juttua. Ja useinhan sitä käyttää elekieltä tai ilmettä korostaakseen puhetta tai ilmentääkseen mielialaa/huumoria/ym.
Erehtymisvaara palstalla on väkisinkin suuri. Huumorintajumme ovat erilaisia ja teksti voi vaikutta johonkin suuttumusta aiheuttaen ja toiseen taas naurunpilkettä naamaan.
Jos en kykenisi pitämään sormiani aisoissa, niin palstalla olisi melkein kaikkien vastausten jälkeen mun kommentti, jossa lukisi: Miksi kirjoitit noin. Kuinka voit vastata noin. Jne....
On mukava lukea sellaisia kommentteja, jotka on perusteltu.
Hupsista sentäs, tulipas minulla(kin) pitkä pötkö tekstiä.
Näyttää siltä, että mun uuden Vuoden lupaukseni lyhyemmistä kirjoituksista on vaipumassa unholaan.
Tarttis mennä suihkuun ja lähteä ostamaan orkideaa tarjouksesta(äidilleni), kun semmonen määräys on tullut:) Jahka tästä nyt tarkenis ylipäätään nousta tuolilta. Huh hrrr..... toivottavasti en tule sairaaksi, kun näin vilu pyörii hyrränä pitkin kroppaa:(
On tosiaan kylmä aamun ja tässä pitkitän koiran kanssa lenkille menoa. Yritän tässä jotain siitä uteliaisuudesta laittaa, mutta tuntuu kuin olis aivot ja sormet jäässä. Samoilla linjoilla kanssanne olen; ei liiallinen urkkiminen ole soveliasta. Samanlainen kotikasvatus minullakin oli, että on epähienoa udella palkkaa yms.
On minulla vuosien varrella muutama utelias työkaveri ollut. Ei se kuitenkaan yleistä ole. Mutta näihin kahteen pahimpaan tapaukseen olen törmännyt eri työpaikoilla. Yleensä heillä on ollut tapana urkkia jonkun kolmannen osapuolen asioita. Nämä ovat myöskin paljastaneet kolmannen osapuolen luottamuksella kertomia asioita eteenpäin. Tässä syy miksi olen hyvin varautunut naisseurassa. En paljoakaan paljasta työpaikalla yksityisasiota. Ehkäpä näillä utelijoilla ei ole omassa elämässään tarpeeksi sisältöä. ;))))
Itse harrastan lukemista mm. elämänkertoja ja olen tottunut kolmannessa persoonassa kirjoitettuun tekstiin. Minusta se on paljon keveämpää, kuin jatkuva minä ja minusta. Erilainen huumorintaju on myös yksi vaikea asia. Olen työskennellyt nuoruusikäni miesvaltaisella alalla. Meidän sisäpiirihuumori oli ironista ja sarkastista. Meidän naistenkin oli oltava "kovia jätkiä" saadaksemme "respektiä". Siirryttyäni naisvaltaiseen työpaikkaan olen yritttänyt vältellä sarkasmia ja ironiaa etten tule väärin ymmärretyksi. :)))
Huomenta vaan sinullekin.
En malta olla laittamatta kommenttia, että ainakaan itselläni ei ole kokemusta työpaikan Naisista, että he olisivat hanakkaampia kertoilemaan kolmansien osapuolien asioita, kuin miehet. Arvelen/oletan/luulen, että saman verran on miehiä ja naisia, jotka juoruilevat muiden asioista.
Toisten asioitten kertominen on inhottavaa. Hyi:/ Kyllä pitäisi aikuisen ihmisen kyetä pitämään luottamuksellisia asioita päänsä sisällä, eikä ruveta niistä puhumaan.
Minä en suostu olemaan "kova jätkä". Olen "kova nainen", joka pitää sanansa ja sillä siisti.:)
Vaikka kovasti miehistä tykkäänkin, niin silti en suostuisi kuunaan olemaan mies. naisena on Niiiiiiiin mukava olla:)
Kun tutustuu uusiin ihmisiin, niin aika äkkiä sitä huomaa, minkälaista huumoria hänelle "uskaltaa" ladella.
Se on tietysti vaikeus, jos läsnä on yhtäaikaa läjä ihmisiä ja kaikilla tai osalla on hyvinkin erilainen huumori, niin sitten ei voi ihan kaikista asioista laskeskella leikkiä. Toisaaltaan itse olen hiljaista tyyppiä ryhmässä. Kuuntelen lahjakkaasti ja pyörittelen ajatuksia päässäni, mutta suustani en ryöppynä mielipiteitä anna.
Tosin en nyt tuppisuukaan ole, mutta enemmän hiljainen. Ehkä mahdoton uskoa, kun tätä tekstiä kuitenkin pukkaa.
On sellainen sanonta ;) En minänään mikään miesmäinen...kyllä meilläpäin käytetään paljon sitä sanaa. Esim. jostain onnistumisesta "enks mä ookkin kova jätkä". Eikös mun nimimerkkikin viittaa pieneen donnaan (naiseen) ? ;) Mutta tosiaan sanonnat käsitetään erilailla eri ympyröissä.
olen äärettömän utelias. Heikunkeikku kirjoitti hyvin, muakin kiinnostaa tietää miten ihmiset pääsee johonkin tiettyyn päättelyyn, mitä heidän elämä on pitänyt sisällään jotta ne voi ajatella niin kuin tekevät.
Olen huomannut että joskus tätä uteliaisuutta otetaan ikään kuin mielistelynä, koska on enemmän totuttu siihen ettei muita kiinnosta omat jutut. Lisäksi saattaa jossain vaiheessa tulla se fiilis toiselle että paljastaa itsestään liikaa, jolloin mulle tulee tarve kertoa jotain itsestäni jotta olisimme tasoissa. Jolloin hän saattaa olla sitä mieltä että itsestänihän mä vaan haluan puhua ;D Tää on tasapainottelua, toisen signaaleiden lukemista, mikä tosiaan on netissä vaikeaa.
En paljon ajattele millä mielellä toinen kyselee täällä netissä. Yritän riisua kaikki negatiiviset tunteet pois kun luen, joten jos kysyy minkä ihmeen takia olen näin typerän nikin valinnut, vastaan ikään kuin en olisi sitä typerää nähnyt. Tai voinhan sen myöntääkin, onhan se aika typerä ;))
Noin yleisesti uskon kuitenkin tilan antamiseen, vaikka olenkin utelias. Se tulee siitä kun lähtökohtaisesti arvostaa ja kunnioittaa muita, eikä katso nenänvartta pitkin. Jos se ei muuten meinaa luonnistua, ajattelen että toinen saattaa hyvinkin olla vaikka pääministeri ;D Uskoisin että kunnioitus toista kohtaan näkyy tekstistä. Ja pitää samalla myöntää etten aina siinä onnistu.
joskus lueskellu, joskus on kirjoiteltukin jotain.. Kas kun en oo mitään huomannu koskaan ;))
Mä oon ite aika huono uteleen, vaikka jotkui asiat kiinnostaiskin.. mutta tää palsta ei silleen hyvä, kun
ihan sivusilmällä vilkaisten voi sitte saada kuvan jostain, joka ei ehkä ihan niin ookaan, kuin tarkoittanu, väärinkäsityksiä..
Yksityiselämässä voi olla eri asia, jos on ihminen, johon oikeesti luottaa.. pieni uteliaisuus ei paha, jos niitä "tietoja" ei käytä millään muotoo väärin, esim. juoruile eteenpäin..
Yleensä elämässä uteliaanpuoleinen ihminen pysyy varmasti paremmin menossa mukana ;))
Vai et huomannut :)))
Totta, täällä voi olla vaikeaa kysellä mitään suoraan, koska kaikki ihmiset ei ole rehellisiä, voi mennä niinkin että tietoja käytetään sua vastaan. Ja harva haluaa aiheuttaa sellaista tilannetta toiselle.
Olen huomannut myös että tietty suoruus saattaa häkellyttää ihmisiä, jos nyt vaikka tähän läväyttäisin elämäntarinani, se voi olla vaikeeta ottaa vastaan.
Tuo vimppa on varmaan totta. Pysyy tekniikankin kärryllä paremmin jos se käyttöohje kiinnostaa :)))
uteliaisuutta elämään.
Jos luulet jo akiken tietäväs ja kaiken kokenees, olet valmis hautaan.
Siks pitää olla utelias, pitää aina ihmetellä mitä on nurkan takana.
Ei törkeellä tavalla, vaan sillai, hupsista...oho.
Pitää koluta muita maita, pitää tutustua ihmisiin, pitää kyselä niiden elämästä ja kokemasta.
Sillai kerryttää henkistä pääomaa.
MIetin tässä, että pitäiskö järjestää pilkkitapahtuma palstaväelle Viron huvilan järven jäällä.
Reellä reiän reunaan ja punssilasi kouraan.
Ja palvelijat auttamassa, oliskohan kutsuvieraat tulossa?
Viikonloppuna tietty, alkas perjantaina
Friidu sitten innolla myös mukana sähläämässä...
Kiittäen vilpittömästi kaikkia tähän ketjuun osaslistuja;)) Samankaltaista näkemystä yllättäen minullakin;))
Nyt täytyy taas jatkaa perheen parissa. Meillä kun huomisesta ei koskaan tiedä. Mitä tuo tulessaan... Tänään opettanut tämän piikkimaton kanssa kundiani "rentoutumaan". Siis, huoneesta valo pois..matto lattialle, snadi pieni tuoksukynttilä vaan tuikkuun...äänet ylimääräiset pois sekä kaunis rauhallinen musiikki soimaan taustalle...Rakkaani sitten peittelin lämpöisellä peitolla...;)) Lopputulos: Rentoutui niin...että, nukahti;))) hetkeksi.... Taidan nyt kokeilla sitä itsekin. Tästä kun otetaan meille nyt jokapäiväinen juttu... Snadit rentoukset piikkimatolla;))) mies ei jostain syystä halua kokeilla...ehkä nuo piikit...;))) siinä matossa...pelottavat...näyttävät vähän julmilta mutta eivät sitä ole...
Tsau:Friidu
Uteliaisuus on mulle mieluisan sana, koska tarkoittaa olla elossa. Rajaan sen kuitenkin tietämisen nälkään, jolloin hehkuu arkistoissa, kirjojen ääressä, kuuntelee ihmisten tarinoita eli koko luova ajatteluni kuivuisi, jos en ruokkisi sitä uteliaisuuden lusikalla/kauhalla.
Mutta ne epähienot, tunkeilevat kysymykset, jossa pitäisi huomaavaisuuden hälytin soida heti, jos astuu pahasti toisen asettaman rajan yli, tuomitsen välittömästi. Siinäkin tosin vaihtelee, miten joskus joku asia on salainen, tabu vain siksi, että yhteisö on päättänyt kokea asian niin. Esim. palkasta avoimesti puhuminen todennäköisesti ensi alkuun pahentaisi ilmapiiriä, mutta jatkossa parantaisi kaikkien palkkatilannetta. Kun palkastaan ei ikinä kerro, niin ihmiset saattavat olla hemmetin tyytyväisiä alikorvauksiinsa.
Niitä kaapin tonkijoita en onneksi ole tavannut. Myöskin rakastan kiusata huonolla tavalla uteliasta ihmistä. Kiva kattella kun se kärventyy uteliaaseen ahneuteensa. Ex-naapuri oli sellainen ja että se jaksoi kiertää kyselemässä ymmärtämättä, missä menee raja.
Uteliaisuus on minussa tiedonnälkää. Olen satunnaisesti vieraillut palstalla lukien mielelläni värikkäitä tarinoita tosielämästä. Pidän muutenkin elämänkerroista, historiasta ja on mukavaa tutkia & pohtia erilaisia kulttuurieroja. Suomessakin on maantieteellisesti niin eri tavalla ajattelevia. Esimerkiksi etelän suurissa kaupungeissa on havaittavissa vaapaamielisempää ajattelua kuin pohjoisen pikkukylässä.
Myös meissä 50 ryhmässä on vähä niinku eri sukupolvia. Itse olen 60-luvulla syntynyt ja venytin nuoruusvuosiani ekä pidemmälle kuin 50-luvun alussa syntyneet. Vanhin lapsistani pääsee vasta keväällä ripille ja nuorinkin reilut kymmenen. Työskentelen lasten parissa ja eilen tässä vähän aristelin miten eka aloitukseni otetaan vastaan. :)))
Mitä tulee tähän negatiiviseen uteliaisuuteen ja urkkimiseen...Kuulun rock/punk-sukupolveen ja mottoni on "Jos rappio on sitä, että rakastaa, ottaa hetkestä kiinni ja antaa toisten olla, on mukavaa olla rappiolla" Hassisen Konetta lainaten.
olen aina hämmentynyt. Vaikka olen itse varsinainen pölöti-pölöti..mutta liiallinen uteliaisuus jos se vihahtaa sellaiseen ns. epähienouteen...ei tarvitse olla kuin äänenpainossa tietty pikku piikki. En osaa antaa silloin itse takaisin. Menen ns. lukkoon..
Tuo sitten totta että, kun monia vuosia itsekin toimin aktiivisena tuolla ay-puolella perustaen jopa näitä ammattiosastoja ja luottamusmiehenä vuosia...minäkin. Niin tiedän kuinka tärkeää yhtenäisyys on tässä porukassa saada aikaan varsinkin silloin ja mielummin jo ennen varsinaisia neuvotteluita tai näkemys siitä mitä korotuksia nyt kulloinkin tai sopimuksiin parannuksia haetaan.....Mutta, kun on vuosia ollut itse näissä kuvioissa. Tietää senkin että, työsopimus on aina henkilökohtainen....ja kun paljon tiedon takana joutui seisomaan...Sitä piti myöskin tietää mistä voi avoimmemmin puhua mistä taas ei työyhteisössä koskien näitä ésim. edunvalvontakysymyksiä sitten laajemmin tai yskityiskohtaseimmin...eli tuo luottamusmiessopimus velvoittaa toimimaan tietyllä tavoin myös luottamusmiestä...jos, sen taas rikkoo....Saat sanoa goodbye..eli sinun on todella antsaistava tuo luottamus..monella tasolla. Kuuntelemaan mutta myös pitämään suusi kiinni tarvittaessa. Aika mielenkiintoinen ja opettava ajanjakso minunkin elämässäni. Kuitenkin sanottava, jälkeenpäin...päiväkään en antaisi pois...
Tsau:Friidu
Missä lienevät rajat?
Maamme eri osien erot lienevät pienentyneet mutta kyllä niitä vieläkin on.
Tietenkin yksilötasolla on eroja.
Yhden seurallisuuden kokee toinen tunkeiluna.
Toisen vaitonaisuuden kokee kolmas vihamielisyytenä tai tyhmyytenä.
Minulla on masentavia kokemuksia suomalaisten reviirien laajuudesta.
Marketin tai lentoaseman lähtöselvitysjonossa, julkisissa kulkuneuvoissa, varsinkin lentsikassa, virittelen mielelläni viereisen ihmisen kanssa keskustelua.
Reaktiot vaihtelevat ilahtuneesta keskustelusta vihamieliseen selän kääntöön.
Näihin olen varautunut.
Vieraassa kieliympäristössä en enää tarjoa meikäläisille apuani.
Kokemukset ovat olleet yksinomaa kielteisiä.
Kaksi mammaa markkinoilla. "Paljonkohan tuo maksaa kun ei ole hintalappua eikä osaa kysyä"?
Kysyn myyjältä hinnan ja kerron mammoille lisäten saatesanoiksi että se on myyjän pyytämä hinta. Hän tuskin kuvittelee saavansa sen.
Mammat tuhahtavat vihaisina ja jatkavat matkaa.
Tai kaksi lapsiperhettä rantakuppilan pöydässä.
"Onkohan enää mikään kauppa auki kun pitäisi ostaa vaippoja"?
Opasta viereisestä pöydästä että tuosta lähtevän kadun järjestyksessä toisella oikkikadulla on kinkkien 24h kauppa jossa niitä on.
Lisään vielä kokemukseeni perustuen että siellä on yhdellä kassanhoitajalla taipumuksena yrittää huijata palautusrahassa.
Reaktio. Vihamielisesti ilmaistaan että he ovat niin laajalti matkustaneita ja he uskaltavat vaikka antaa luottokorttinsa takahuoneessa leimattavaksi.
Tämän jälkeen he kysyivät paikkaa tarjoilijalta joka neuvoi samaan paikkaan.
Tai koskien liikkeen aukioloa, tai autokorjaamoa jne. jne.
En enää viitsi!
Svedut ja doitsut ovat toista maata. Ei yhtään ikävää kokemusta.
Olen joskus jelppinyt jopa engelsmanneja vaikka yleensä niitä hieman välttelenkin.
En kuitenkaan niin paljon kuin meikäläisiä.
Ovatko meikäläiset niin hitaita ajattelussaan että täytyisi antaa aikaa mukautumiseen.
"Hyvää päivää. Olen N. N."
Satuin kuulemaan keskustelunne ja rohkaisin mieleni kysyäkseni että voisinko ehkä olla avuksi?
Vuosien kokemuksesta tunnen tämän seudun ja saattaisin tietää jotain ongelmaanne liittyvää joten sallisitteko minun ilmaista vaatimaton mielipiteeni?
Ja paskan latvat! En viitsi leperrellä p-kaa!
Koska asiallinen apu ei kelpaa niin tompuloikoot omillaan!
en ole koskaan tätä miettinyt...En juuri epäkohteliaisuuteen ihme kyllä ole koskaan törmänyt oikestaan sellaiseen jonka olisin jälkeenpäin muistanut? - autan kyllä mielelläni. Toistaiseksi saanut vaan palkinnoksi ihme kyllä ystävällisen Kiitoksen tai kauniin hymyn..
Joo...ymmärtää mitä tarkoitat...Kyllähän siinä menee se auttamisen halu vähintään jos, tällaiseen törmää..Kysyy varmasti itseltään että, miksi?
Siinä vähän samaa mieltä olemme ehkä vähän karhuja...vielä;)))
Sisarelleni oli aivan uusi asia sellainen...että, mieheni kun kävimme yhdesssä kaikki syömässä auttoi talvitakin hänenkin päälleen, aukaisi auton oven...Hän ei ole tällaiseen kohteliaisuuteen törmänyt koskaan...Hyvä kuitenkin ettei kumauttaunut miestäni päähän käsilaukullaan;))) mutta, näin hänestä että, oli otettu...niinkuin minäkin onhan hän mieheni;))) Hänen oma aviomiehensä kun herrasmies hänkin toki, mutta ei tähän pysty...joskus minusta snadit eleet taas itselleni pelastavat päivän myöskin...siitä tulee vaan niin hyvälle tuulelle...
Tsau:Friidu