Saakeli sota-aikoinakin junat toimivat paremmin kuin nämä pendoliinot vai mitä nämä ovat makaronimaassa tehdyt...
Höyryveturit takaisin
kednah
17757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Haapajärven asemalla, hae sieltä mieleises? Ne on myynnissä?
Olet siis käynyt Jumalan selän takana.
Ethän toki asuisi siellä.
Haapajärvi on jumalan hylkäämä, viereinen paikkakunta Haapavesi sitä vastoin on mukava paikka, lämmin, ystävällinen.
Mutta joskus on ollut apkko, viettää kuukausi tuollakin
On tässä lähiaikoina käynti Haapajärvellä, pitää käydä katsomassa niitä.
Toissapäivänä ajoin Lepikon torpan (Kekkosen syntymäpaikan) ohi, hiljaista oli sielläkin, ei hiirenhyppyä hangella.
Työllistettäisiin hirveän monta radanvartijaa huolehtimaan lumien poistamiseta vaihteilta.
Entäpä jos sähköt menevät poikki? Eipä taida sähköjuna juuri liikahdella...
Miusta oli tyylikästä kun asemapäällikkö viitallaan anto veturin matkaan.
Puh, puh ja suti juna matkaan.
Joskus laittoivat hiekkaa junamiehet kiskojen eteen,että pyörä purisi kiskoa paremmin...
Mehän tiedämme junan tasauspyörästön toiminnan. Väitän.
Junassa ei ole tasauspyörästöä.
Insinööri hande.
ostat oman Ukko-Pekan. Tee raiteet mökille, ja puksuttele sinne. Paljon komeampaa, kuin Intruderillasi mopoilu.
harvoin junalla matkustelen, muttei tästä kauaa ole, kun silläkin ajopelillä matkasin, hyvin kulki ja matka sujui mukavasti:)))
OLihan höyryvetureita vielä sodan jälkeenkin ja ai, että mä radan varren kasvattina rakastin katsella niitä ja laskea pitkiä tavaravaunuja montako vaunua menee ohitse. Kuljettajille vilkutettiin ja ne vilkuttivat takaisin. Haistan vieläkin sen veturin tuoksun ja miten ääni kutkutti koko kehossa.
Mun paras tuutulaulu lapsena oli tavaravaunujen kolina.
Ihme oli kun diesel-veturit tulivat ja niin virtaviivaisia. Sitten pelotti kun rata sähköistettiin ja mietittiin kuoleeko niihin sähkötolppiin, jos menee liian lähelle seisomaan.
Olin kirkua lähijunassa vuosi sitten, miten lastentarhasetä ei tunnistanut lasten kysyessä mikä juna toi on, dieseliä. "Joku työjuna varmaan".
Meillä ooli ja on yhä Märklinin veturi ja rata jäljellä. Kuului asiaan leikkiä kotonakin ;D
Isältä jäi opiskeluajoiltaan junanlähettäjän lakki, jossa on punainen huopakangas virkalakin päällä viritettynä. Hieno!
Mulla ja pikkuveljellä oli myös tapana laskea tavaravaunujen määrää ja kehuskella siitä, kuka oli nähnyt pisimmän junan.
Muutama vuosi sitten näin höyryveturin porhaltamassa radalla. Oli kai jonkinlainen koekäyttö tms. Sinä puhinassa oli tosiaan tekemisen saundi. Mun mielestäni höyryvetureita oli käytössä vielä 1960-luvun alkupuolella.
Olen seisonut sateessa sähköjunan voimalinjan alla, ja painut sateenvarjon metallisen keskituen jakaukseen. Pientä pistelyä tuntui päänahassa, joka hävisi, jos siirtyi vähän sivummalle. Nykyään pysäkillä on katos, enkä ole kokeillut, onnistuuko sama vielä, vai onko rakenteita jotenkin muutettu.
Silloin, kun tolpat olivat vielä uutuuksia, jotkut nuoret sällit kiipesivät kännipäissään tolppiin ja saivat pahoja palovammoja. Nyt tolpat ovat arkisia junaradan osia, eivätkä ne herätä kiinnostusta pullistelijoissa.
Aivan niin, 60-luvun alussa kyllä höyryveturit menivät puhisten ohitse. En siis potaskaa pulputtanut, jos sinäkin muistat.
Mielenkiintoinen kokemus se sateenvarjojuttusi. Tällaisia sitä mietti ja miettii yhä, koska junat kiinnostavat aina.
Muistan lukeneeni lehdistä niitä tolpalle kiipeilijöistä ja ne olivat kamalia juttuja. Pikkuveljen kaveri kokeili kännipäissään ja selvisi hengissä, mutta tyhmä mikä tyhmä.
Unohtuivat lättähatut.
Ja tunnustan, me laitettiin ratakiskoille erilaisia esineitä ja tutkittiin, miten littaan menivät. Kerran jouduttiin poliisin kynsiin, koska ylitettiin rajamme. Siinä riitti opetukseksi pelkkä poliisin näkeminen, jonka jälkeen radalla pomppiminen loppui (melkein).
Tuftuftuftuftuf, sanoi veturi. Se ääni piti muodostaa jännästi hampaat yhdessä, huulet vähän töröllään ja pikkasen räkää roiskien. Jos vois laittaa äänen tähän viestiin mukaan, niin antaisin näytteen, heh heh.
Jos ei muistoni petä, vielä höyrtveturin Joensuun asemalla näin.
Jo lähtemisen rytmi antoi tunnelmaa, matkan tekkoon, matkan tekkoon junan rytmi soi.
Entäs ne puuvaunut? hitsin hitsi Korsosta Helsinkiin niissä vielä 80- luvulla kuljettiin.
Voi, olin unohtanut sen matkan tekkoon-jutun kokonaan. Niinhän se meni!
Puuvaunut tosiaan olivat täällä pk-seudulla vielä 80-luvulla käytössä .
Ihan hullua, mutta muistan niissä ne vessat ja talvisin huiman viiman, joka pöntöstä tuli. Piti siis päästä kurkkimaan ja ihailemaan, miten ratapölkyt vilistivät alla vinhaa vauhtia. Samoin vedellä täytetyt lasikannut vaunujen nurkissa ovien luona vai muistanko väärin? Äiti kielsi juomasta, pöh!
Puuvaunut huojuivat eri tavoin kuin nykyvaunut ja niissä kuului sellainen narina, kolina ja olkoot vaikka kuinka nostalgian huumaa, niin se oli mukava ääni. Vaunuissa oli oma tuoksunsakin.
;)) kaitasilal penkeillä ja jaettiin kalakukko muiden matkustajien kanssa ;)))
Se voipaperin rapina ;)))
Joo ja kivikaudella ne vasta hyvin toimivat, kukaan ei ollut kuullut ensimmäisenkään koskaan myöhästyneen...
Mutta junalikenteen ongelmat johtuvat tällä hetkellä eniten Helsingin päärautatieaseman ahtaudesta. Se on rakennettu sata vuotta sitten olleita liikennemääriä palvelemaan. Olisi aika rakentaa uusi ja jonnekin Linnunlaulun rännin toiselle puolelle. Sieltä voisi sitten rakentaa heiluriyhteyden nykyiselle asemalle vaikka metroraiteina, saataisiin maata kaupunkikeskustan kehittämiseksi.