suurimmaksi osaksi teette turhaa työtä tuhertamalla tekstejänne. Keskittykää käytännön töihin samalla tarmolla, mitä haaveilette kirjailija-ammatista. Vain neljä promillea, siis neljä tuhannesta uuden yrittäjän käsikirjoituksesta menee läpi kustantamojen karsinnasta. Heittäkää turha kirjoittamistyö ja keskittykää oleelliseen, siis elämiseen. Suomalaisen kaunokirjailijan tuotteistaan saama keskimääräinen vuositulo on noin 2000€.
Hyvä 0808. Kun näitä lukee niin tulee mieleeni että
Kirjailija emeritus
19613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kirjailija emeritus,
luin mielipiteesi. Kritisoit voimakkaasti kirjoittamisen mielekkyyttä sekä harrastuksena että ammattiunelmana. Kehotat meitä aloittelevia kirjoittajia luovuttamaan ja heittämään pyyhkeen kehään, koska todellisuudessa suuret haaveet toteutuvat harvoin. Todellisuudessa ainoastaan pieni joukko teoksista ylittää kustannuskynnyksen, ja vielä vähäisemmällä kourallisella on mahdollisuuksia tulla seuraaviksi hiteiksi, uusiksi Rowlingeiksi ja Hemingway'ksi. Pyydät meitä perustelemattomasti unohtamaan kaikenlaiset kirjalliset haaveemme ja unelmamme niin että saavuttaisimme elämän ”oleellisia” tavoitteita, joita et kuvaile ainuttakaan. Toivot meidän keskittyvän elämässämme käytännön työntekoon, siihen yleismaailmalliseen ja ”oikeaan”, josta yhteiskunta maksaa rahallisen korvauksen. Kirjoittaminen kannattaa suosiolla unohtaa, sillä sehän on taloudellisesti kannattamatonta. Ja koska tuottamaton työ ei ole elämää.
En voi kuin ihmetellä, miksi pyörit tällä palstalla.
Etkö nauti romaanien kertomuksista ja niiden tuottamista mielikuvista? Etkö katso telkkaria, käy elokuvissa? Etkö nauti teollisuuden tuotteista, joiden taustalla on usein kirjallinen tuotos? Etkö lue uutisia? Etkö saa mitään irti tarinoista, joita luovat ihmiset ovat työllä ja tuskalla saaneet aikaan? Mihin ihmeeseen sinä käytät työstä saadut setelitukkusi? Et ainakaan kirjalliseen, kuvalliseen tai musiikilliseen mediaan, sehän on selvää. Niidenhän tuottaminen on harvoin kannattavaa, eikä vapaa työskentely ole arvostettavaa. Vai luetko pelkästään taloudellisesti menestyneitä produktioita? Olipa miten tahansa, sinun täytyy ymmärtää, ettei uusia kirjoja ei ilmesty, jos kukaan ei niitä kirjoita. Toisaalta kirjailijoitakaan ei olisi, jos kukaan ei aloittaisi kirjoittamaan.
Rahan hankkiminen tuntuu tekstisi pohjalta olevan tärkeintä elämässä. Meidän aloittelevien kirjailijanalkujen – meidän raukkaparkojen, jotka eivät tätä luonnon lakia syystä tai toisesta tajua – pitäisi muuttaa elämämme tai sietää ylenkatsomistasi ja piikittelyäsi. Meidän pitäisi ymmärtää, että kirjoittamisen ja kirjojen ainoana tehtävänä on tuottaa rahaa. Meidän pitäisi tajuta, että teosten on menestyttävä suuren yleisön silmissä tai ne eivät ole mitään. Menestys on rahan ohella kaikki kaikessa. Tuottamaton ja menestymätön teos on yhtä kuin turha julkaisu. Meidän parkojen pitäisi hoksata, että kirjoittajan elämässä uuden oivaltamisella, kirjoittamisesta nauttimisella ja itsensä kehittämisellä ei ole mitään merkitystä. Meidän parkojen pitäisi tietää, että kirjoittajan elämän ainoina mittareina toimivat setelinivaskan paksuus ja Finlandia-palkittujen listalle pääseminen. Jos niitä ei saavuta – tai mikä pahempaa – ei aktiivisesti havittele, kirjoittajan ei voi katsoa elävän. Meidän parkojen pitäisi ymmärtää, että kaunokirjallinen tuotos, joka ei ylitä kustannuskynnystä, on turhaa työtä, hukkaan heitettyä raapustusta. Mielenkiinnottomia mielikuvia. Suoraan sanottuna silkkaa elämän tuhlausta.
Mutta onneksi saavuit viesteinesi meitä valistamaan, oi ”Kirjailija” ”emeritus”. Osaat epäilemättä vastata siihen, mistä olemme jääneet paitsi: Mitä on tämä oleellinen eläminen, jota ei voi kirjoittamisella saavuttaa? Älä panttaa tätä oleellisuutta – elämän todellista tarkoitusta.
Jos jostain syystä käy niin, että et osaa vastata äskeiseen, ei se mitään. En vaadi vastausta kysymykseen, johon ei ole vastausta. Tästä huolimatta vaadin ainakin jonkinlaista kunnioitusta meitä luovia ihmisiä kohtaan. Me teemme sinun vapaa-aikasi työllä ja tuskalla mielekkääksi – ja usein ilmaiseksi.
Kiitos. ;)
Minä olen ainakin saanut jo pelkästä kirjoittamisesta niin paljon itselleni, että vaikka tekstejäni ei koskaan julkaistaisi, en katuisi kirjoittamistani. Eri asia tietenkin on, kuinka paljon herättelee toiveita jostain suuresta menestyksestä. Jonkinlainen todellisuuden taju olisi varmaan hyvä säilyttää. Joiltakin tekstejäni lukeneilta ihmisiltä saatu positiivinen palaute on tietenkin myös lämmittänyt mieltä.
Tärkeintä on olla hyvä ihminen.
Tietojeni mukaan kustantajille lähetettävistä käsikirjoituksista on jo useamman vuoden mennyt läpi alle promille.
Näin se on, että useissa tapauksissa läpimeno on alle promillen luokkaa, mutta on aina hyvä muistaa, että suurin osa tarjotuista käsikirjoituksista ei häikäise ja yllätä. Se on yksi tärkeä pointti, herättää uteliaisuus ja kiinnostus siihen, miten katsoo maailmaa. Taidekirjallisuus elää muutoksista, pienistä ja tärkeistä heitoista konventiossa. Jokaisella kirjailijalla on oma näkemyksensä, joka synnyttää persoonallista tulosta, sen voima ja omaperäisyys kirkastuu tuotannon aikana. Kustantaja ei satsaa vain esikoiskirjailijaan, se luo uuden taiteilijan kirjallisuutemme nykykenttään. Siksi tekstissä pitää erottua jotakin omintakeisuutta, nimenomaan lupaavaa.
Kirjailijoita on uransa monessa kehitysvaiheessa. Me olemme aloittelijoita, toiset voivat olla vanhoja kettuja.
Miten kauan Kirjailija emerituksen esikoisteoksen ilmestymisestä on? Millä tavalla se aika eroaa kirjailijan maailmassa nykyisestä näkemyksesi mukaan? Miten kustantajan suhtautuminen kirjailijoihin on mielestäsi muuttunut?
" Miten kauan Kirjailija emerituksen esikoisteoksen ilmestymisestä on? Millä tavalla se aika eroaa kirjailijan maailmassa nykyisestä näkemyksesi mukaan? Miten kustantajan suhtautuminen kirjailijoihin on mielestäsi muuttunut? "
eikös tällaiset kyselyt olisi suoritettava tuolla
Kirjailijat
saitilla, niin tulisi sinnekin vähän iloa ja eloa
sekä
tasoa. Nythän se on jokseenkin hiljainen ja omituinen saitti.
Siis
minun mielestäni on.
Saa olla eri mieltä.
Promillen läpäisy esikoisteokseksi on varmaankin nykyaikaa. Nykyisin on liian helppoa tuottaa (ja kopioda) tekstiä tietokoneilla sekä levittää sitä sähköisesti mitä useimmiten kustantajien kiusaksi. Kun näin on, sitä turhempaa on suurimman osan yrittää. Vaaditaan korkeatasoista itsekritiikkiä.
Minulla Sanaston lainauskorvauksen listoilla kolmisenkymmentä nimekettä, noin puolet romaaneja, tietokirjoja muutama, loput osallistumisia kokoomateoksiin. Lisäksi parikynmmentä näytelmää, kuunnelmia, tuhansia kolumneja, artikkeleita, juttuja yleensä. Kokemusta on. En halua masentaa uusia yrittäjiä, mutta haluan olla realisti. Kustannusmaailma on muuttunut paljon ja huonompaan suuntaan. Nykyään useiden kustantamoiden johdossa on liian markkinahenkisiä taloushenkilöitä. On karsittu kustannuspäälliköitä ja -toimittajia, ei ehditä kuin vilkaista tarjottuja aineistoja, ja siinä jää moni hyvä käsikirjoitus syrjään. Kun löydetään joku markkinapotentiaalinen teksti, tutkitaan onko tekijä riittävän sekstistinen; onko nainen, nuori, eksoottinen, kaunis, miten myy, onko rohkea, ja jos mies, onko tekijä riittävän poikkeava, räväkkä, myyvä. Kirjailijatkin muuttuneet. Väitän että entiset kotimaiset kiintotähdet eivät tänään pääsisi läpi. Tarvitaan ja haetaan narsistisia egoisteja.
sanoa, että joidenkin arvioiden mukaan kustantajille lähetetyistä käsikirjoituksista noin prosentti on julkaistavaksi kelpaavaa "taloudellisesti kannattavan työprosessin" jälkeen.
"Taloudellisesti kannattava työprosessi" vaihtelee kustantajittain.
Mitäs itse o8o8 on mieltä kirjoittamisesta yleensä? Kirjoitatko itse yhtään mitään? Mielenkiinnosta haluaisin tietää...mutta tuskinpa vastaat niin kuin pitää, vaan annat ympäripyöreän vastauksen, kuten aina..:)
Noin yleisesti ottaen kirjoittaminen ei ole koskaan turhaa. Vaikka teksti ei koskaan tulisi missään julki, se on itsensä ilmaisemista, mikä sinänsä on terveellistä ja suositeltavaa toimintaa.
Kirjoitan päivittäin - kaikenlaista.
Et kai tosissasi kuvittele, että aion "kirjailijaksi". Teen leipätyön ihan muulla alalla, jossa kirjoitetaan ainoastaan tylsiä dokumentteja, fiktion kirjoittaminen on nimenomaan vastapainoa sille työlle. Ja kässärin aion hioa niin valmiiksi, että se menee kutakuinkin varmasti läpi. Ei mitään kepillä jäätä -kokeilua. Kaksi arvostelupalvelua on jo käytetty hyväksi, tosin sen toisen taso ei ollut hääppöinen. Pari sivua epämääräistä tekstiä vastausta ja siitä lähes 300 euroa. Olisi kriitikko voinut muuten kirjoittaa edes yhdyssanat oikein, ei vissiin viitsinyt, oli niin leipiintynyt työhönsä. Joku ammoisina aikoina yhden lisun julkaissut. NVL on se jota kannattaa käyttää, siitä ei pahaa sanaa.
Suomessa kirjailijan tuloilla elää vain muutama, lopuista tulee näitä happamia otuksia, jotka tekevät mitä sattuu kirjoittamiseen liittyvää elättääkseen itsensä.
Aloitusviestissä sotkettiin esikoiskirjojen julkaisuprosentti (joka on todella pieni) ja kirjailijan ammatti.
"Oilgate", tajuten, että mikä tahansa voi Suomessa mennä läpi...
En ymmärrä miksi kirjailijanalkuja ei voisi kannustaa, sen sijaan, että epäluovasti tyrmää koko ajan ja nollaa? Kaikki varmasti tietävät todennäköisyysarvot kustannusmaailmassa, mutta ei se ole syy olla negatiivinen. On hyvä tuoda asioiden monet näkökulmat, mutta luovassa työssä juuri innostaminen ja inspiroiminen on hyväksi. Meille kaikille.
Mutta kai se on mukava aliarvioida ihmistä.
Jos se on jotain julkaissut niin sillä on varmaan se kaksitonninen juotu. En minäkään pärjäisi sellaisella summalla. Vaikka en edes käytä alkoholia.
sitä huonompiakin harrastuksia.
Ja sitte käy kuiteski niin, että jotain aina julkaistaan. Esikoiskirjailijoita oli viime vuonnakin pilvin pimein ja keskenään hyvin eri tyyppisiä. Myös teksit näyttävät olevan eri tasoa.
Kenties näet muiden kirjoittamisen turhana, koska et itse ole saanut mitään aikaiseksi. Ehkä olet luovuttanut? Niin kuin joku kysyi, miksi sitten pyörit tällä palstalla?
Sinun sanomisesi ei vaikuta kenenkään kirjoittamiseen, mutta voihan sitä mielipidettä sanoa aina. Varmasti kaikki tietävät, kuinka pieni osa lähetetyistä kässäreistä julkaistaan, mitä sitten? Osa kuitenkin julkaistaan, sehän antaakin jo riittävästi uskoa..:D Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka tekevät työkseen sitä, mistä eivät edes pidä, elääkseen.
Viisaat tekevät sitä, mistä pitävät, antavat kaikkensa ja vaikkei sillä niin hyvin eläisi, mitä se edelleenkään sinua liikuttaa? Olet vain katkera, koska et pysty itse keskittymään siihen mitä haluasit tehdä, koska sinun täytyy tehdä niitä asioita, joita kaikki muutkin tekevät. Mutta kenen takia niitä teet, itsesi vai muiden arvostuksen vuoksi?
Ja ennenkaikkea kirjoittaminen ei ole turhaa. Siinä voi purkaa kaiken jos siltä tuntuu, voi käyttää mielikuvitusta kuin lapsi, olla vapaa kirjoittamaan mitä ikinä haluaa. kehittää tarinoita, juonenkäänteitä, välillä runoja, pakinoita, tajunnanvirtaa..Se monipuolisuus tuo ilon minulle, ehkei sinulle, mutta mitä sekään sinua liikuttaa? Saat varmasti itse saman ilon jostain muualta, joka on muiden mielestä aivan turhaa..Ja minä sanoisin sinun ilostasi, jätä se! Niin kuin sinä sanoit kirjoittamisesta...
----Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka tekevät työkseen sitä, mistä eivät edes pidä, elääkseen.---
Lainaus on edellisestä viestistä. Siksi juuri rupesin kirjoittamaan. Päivätyön vastapainoksi. Haluan tehdä jotain muuta, jotain omaa ja erilaista.