Itselleni on tullut mietinnän alle varmaan monelle tuttu tilanne.
Olen ollut kihloissa kerran aiemmin. Menin kihloihin 19 vuotiaana ja emme viettäneet silloin kihlajaisia. Sukulaiset kyllä lähettivät kortteja ja jotkut vähän rahaakin lahjana. Kihlauks kesti 6 vuotta.
Nyt minulla on ihana uusi avomies ja aiomme naimisiin ja siitä merkkinä kihlaus. Etenkin mieheni sukulaiset ja ystävämme jatkuvasti kiusaavat että joko pian kihlajaiskaffeelle saapi tulla ;)
Itseäni nyt mietityttääkin oma sukuni jotka ovat jo kerran minua asian merkeissä muistaneet. Mikähän mahtaisi olaa heidän kantansa jos nyt oikein kunnolla pitäisimme kihlajaiset pohojalaaseen tyyliin.Tulisivatko edes? Mitään lahjuksia emme toki kaipaisi, tahtoisimme tarjota ne "kaffeet" onnellemme, etenkin kun mieheni sukulaiset tätä odottavat ja tietenkin oma lähi perheeni.Uusi ja laajentunut ystäväpiirimme tätä myös odottaa, olihan mieheni "vannoutunut ikuinen poikamies".
Miten itse olette toimineet vastaavassa tilanteessa tai jos sukulaisella/tuttavalla on ollut toinen kerta?
Olen ollut kihloissa kerran aiemmin. Menin kihloihin 19 vuotiaana ja emme viettäneet silloin kihlajaisia. Sukulaiset kyllä lähettivät kortteja ja jotkut vähän rahaakin lahjana. Kihlauks kesti 6 vuotta.
Nyt minulla on ihana uusi avomies ja aiomme naimisiin ja siitä merkkinä kihlaus. Etenkin mieheni sukulaiset ja ystävämme jatkuvasti kiusaavat että joko pian kihlajaiskaffeelle saapi tulla ;)
Itseäni nyt mietityttääkin oma sukuni jotka ovat jo kerran minua asian merkeissä muistaneet. Mikähän mahtaisi olaa heidän kantansa jos nyt oikein kunnolla pitäisimme kihlajaiset pohojalaaseen tyyliin.Tulisivatko edes? Mitään lahjuksia emme toki kaipaisi, tahtoisimme tarjota ne "kaffeet" onnellemme, etenkin kun mieheni sukulaiset tätä odottavat ja tietenkin oma lähi perheeni.Uusi ja laajentunut ystäväpiirimme tätä myös odottaa, olihan mieheni "vannoutunut ikuinen poikamies".
Miten itse olette toimineet vastaavassa tilanteessa tai jos sukulaisella/tuttavalla on ollut toinen kerta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen melkein samassa jamassa.. Menin liian nuorena (20 v.) kihloihin ½ vuoden seurustelun jälkeen. Silloin pidettiin hänen ja minun sukulaisille erilliset kakkukahvitilaisuudet ja lahjojakin vastaanotettiin. Kituutin suhteessa kolme vuotta kunnes älysin, ettei maailma siihen kaadu, vaikken onnistuisikaan pelastamaan suhdetta - purin siis kihlauksen.
Nyt olen kolmatta vuotta seurustellut ihanan miehen kanssa, jonka toivon pian olevan valmis kihloihin. Mietityttää vain omien sukulaisten reaktio - hänen sukunsa ja yhteiset ystävämme tietenkin "vaativat" juhlia.
En missään nimessä halua kihloihin lahjojen takia, vaan toivoisin voivani kutsua sukulaiseni juhlistamaan päivää ihan vain mukavana yhdessäolona. Pitäisikö tästä mainita kutsuttaessa tms? Moni lähettää lahjoja, vaikkei kutsuja pidettäisi lainkaan. Miten pitäisi toimia?