Törmäsin erikoiseen sattumaan, jossa huomasin että papin pojasta oli tullutkin torppari. Mistä tämä mahdollisesti johtui tai onko kirkonkirjoihin tullut virhe? Tapaus on 1860-luvulta.
Papin pojasta torppariksi
Kyrkoherde
7446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tietämättä mitään juuri kyseisestä tapauksesta, niin yleisesti ottaen asiassa ei tarvitse olla virhettä. Kaikkina aikoina mahdollisuus ylenevään säätykiertoon on ollut huomattavasti vähäisempi kuin todennäköisyys alenevaan säätykiertoon. Kaikille pappien tai muiden säätyläisten jälkeläisille ei aina riittänyt puolisoa omasta yhteiskuntaryhmästä tai isipapalla ei ollut varaa kouluttaa kaikkia miespuolisia jälkeläisiään. Päätyminen torppariksi (ei siis esim. talon isännäksi) viittaisi siihen, että kyseisellä papilla on ollut talous tiukalla. Mutta tarkempia vastauksia jostain yksittäistapauksesta voi löytää vain perehtymällä juuri kyseisen henkilön ja perheen asioihin.
Syitä torppariksi joutumiseen voi olla monia. Ehkä ei ollut lukutaitoa tai -kykyä. Monenlaiset fyysiset seikat on voineet estää opintielle lähtemisen. Papilla saattoi olla useampikin poika ja kaikkia ei ollut vara kouluttaa. Mitenkä pojan elämä torpparina jatkui. Oliko perhettä.
Säätykierrosta puheen ollen, Suomen historiassa ei ole ainuttakaan tapausta jossa ketään olisi erotettu säädystään vaikka. Jos torppari oli papin jälkeläinen, hän kuului aina pappissäätyyn kuten hänen jälkeläisensäkin, sillä papistoon ja pappisäätyyn kuuluminen tarkoittaa hieman eri asiaa.
Muistan joskus lukeneeni tapauksen, jossa juuri papin poika joutui torppariksi isän varattomuuden takia. Hänen pojanpoikansa sitten vaurastui ja hankki oman tilan, mutta kieltäytyikin yllättäen maksamasta veroa kruunulle vedoten säätyynsä. Pappissääty oli verovapautettu. Asia tutkittiin ja puitiin, eikä asiasta saatu päätöstä. Mies kuului pappissäätyyn, eikä siitä päässyt yli eikä ympäri.
Sen sijaan ylhäinen suku voi degeneroitua eli sillä tavalla joutua alenevaan säätykiertoon, mutta säädystä ei koskaan ole Suomessa virallisesti erotettu. Jos joku sattui muistamaan ylhäisen lähtökohtansa, hän saattoi siihen vedota.
Väitteesi vaatii perusteluja. Yksittäistapaukset ovat eri asia, mutta yleisen väitteen esittäminen "muistan lukeneeni joskus jostain" ei ole käypäinen, kenen tahansa tarkistettavissa oleva peruste.
Säädystä ei tietenkään ketään "erotettu", mutta jos papin pojasta tuli talollinen tai torppari, hän kuului siitä eteenpäin talollisiin tai torppareihin, ei pappissäätyyn. Häntä ei tarvinnut "erottaa" pappissäädystä, hän automaattisesti siirtyi talollissäätyyn. Hänestä tuli rahvasta, vaikkakin hieman hienommin sukujuurin. Hänellä säilyi, ja mahdollisesti vielä hänen jälkeläisilläänkin, toki hieman ylemmän säädyn "hohtoa" ja siten hänen lapsensa saattoivat olla paremmassa asemassa avioliittomarkkinoilla, mutta yhtä hyvin saattoivat joutua edelleen säätykierrossa alemmas. Säädyn etuoikeuksia hänellä ei kuitenkaan enää ollut, häntä ei voinut esim. huomioida valtiopäivämiehiä valittaessa muun kuin talollissäädyn jäsenenä. Hyviä osoituksia näistä asioista ovat myös kirkkojen penkkijärjestykset, torpparit eivät yleensä olleet etupenkeissä vaikka olisivat olleet papinpoikiakin. Sen sijaan penkki saattoi olla säätyään edempänä, jos torppa sijaitsi jonkin kartanon mailla, sijoitus määräytyi silloin kartanon statuksen eikä torpparin itsensä mukaan.
Jäädään odottelemaan niitä perusteita väitteellesi, lähdeviitteet ovat aina erinomainen tapa perustella asiaansa.
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/3514/aateluud.pdf?sequence=2
Täällä on hyvä ja oikein lähteistettyä tietoa asiasta. Siinä käsitellään myös säätykiertoa ja muitakin säätyjä kuin aatelissäätyä. Lukemaan vain.
Pari huomiota. Tutkimus käsittelee jo otsikkonsa mukaan aatelissäätyä, joka oli ainoa selkeästi muista erottuva sääty. Aatelilla oli perinnöllisiä etuoikeuksia, joita muilla säädyillä ei ollut. Aatelismiehen poika todella oli aatelinen, vaikka olisi ollut torpparikin (niin kai harvemmin tapahtui), mutta papinpoikaan sama perinnöllisyys ei ulottunut.
Toisekseen, tutkimus koskee kaunokirjallisuutta, mikä sanotaan jo sen otsikossa myös, siis näin "Aateluuden semiotiikka, teoria ja käsite, aatelismiehen ideaalityypit ja populaarit demokratiateemat 1800-luvun suomalaisessa kaunokirjallisuudessa". Tämä selviää hyvin myös tutkimuksen lähdeluettelosta, jossa pääasialliset lähteet ovat kaunokirjallisia tai käsittelevät kirjallisuudentutkimusta.
Jos tutkimuksesta on löydettävissä tähän käsittelemäämme säätykiertoasiaan liittyvää historiallista tutkimustietoa (ei siis kaunokirjallista), laitatko vaikka sivunumeron ja vähän lauseen alkua, että on helpompi löytää viittaamasi kohta. Noin pitkää tutkimusta, joka ei käsittele historiaa lainkaan vaan täysin eri tieteenalaa, ei suoraan sanoen huvita lähteä kahlaamaan läpi jonkun satunnaisen tärpin toivossa.
Tai haluatko esittää jonkin muun, henkilö-, suku- tai säätyhistoriaa käsittelevän lähteen?
On täysin mahdollista, että papin pojasta on tullut torppari. Syynä saattoi olla, että perhe on menettänyt varallisuuttaan ja on huomattu, ettei olekaan varaa kouluttaa lapsia. On myös mahdollista, että pappi on kuollut silloin kun lapset ovat olleet pieniä ja pastorska on joutunut mieron tielle lapsineen. Vaikka papin pojasta on tullut torppari, heitä kuitenkin on kohdeltu säätyläisinä. Yleensä tätä ovat edesauttaneet, että kaikki tietävät heidän papillisen juurensa sekä sukunimensä, ns. säätyläisnimet kertovat jo perheen asemasta.
Säätyläsinimiä ovat kaikki latinalaisperäiset, kuten aikaisemmissa keskusteluissa on tullutkin esiin latinalaisperäiset päätteet 'aeus' ja 'us'.