Minua kummastuttaa tuo itselleni vieras piirre, huolehtia kovasti, niin maailmantilanteesta, kuin palstankaan tulevaisuudesta, ei edes omastanikaan:D
Vaikka kuinka mietin, omaltakin osaltani kun jouduin 11 vuotta sitten ohitusleikkaukseen, en minä sitä pelännyt, tai ollut huolestunut jos selviän. Tietoisena siitä, että nukutuksessa en tietäisi siitä mitään, ja herättyäni en vielä tietäisi miten lopulta käy!
No, hyvin kaikki kävi, niikuin olin oikeastaan olettanutkin, puhuttuani leikkaavan kirurgin kanssa kysyen riskiprosentteja. Luotin häneen:D
Olisko niin, että ihmisillä, jotka ottavat hartioilleen maailman surut ja huolehtimiset, ei ole lähellään kotona
ihmisiä, joiden hyvinvoinnista huolehtisivat?
Ruuneperikin avauksessaan huolehtii ja velvoittaa meitäkin rakkaan palstan piiriin tuomaan lisää kirjoittajia.
Seuraajaakin hän jo kaavailee täyttämään paikkaansa, jota kukaan ei voi samalla tavalla korvata! Jokainen meistä on ainutkertainen, samanlaista ei tule koskaan! Se, ei silti poissulje, etteikö aina löydy vastaavia "vetäjiä", jotka taas voivat toisilla avuilla rikastuttaa palstaa henkisesti.
Siitä kun emme tiedä, enkä minä ainakaan pode mitään pelkoja ja huolia siitä, ihmettelen vain hieman.
Kaikki hyvät kirjoitukset ilahduttavat mieltä, pieniä helmiä löytyy silloin tällöin odottamatta:)
Luulis olevan helpompaa iloita itse mukana, eikä ottaa turhia velvoitteita palstalla, joita suomi24 on antanut käyttöön meille suomalaisille!
Jonnekin pohjalle oli mieleeni jäänyt tuo Ruunen viime avaus:DDDDDDD
Vaikka kuinka mietin, omaltakin osaltani kun jouduin 11 vuotta sitten ohitusleikkaukseen, en minä sitä pelännyt, tai ollut huolestunut jos selviän. Tietoisena siitä, että nukutuksessa en tietäisi siitä mitään, ja herättyäni en vielä tietäisi miten lopulta käy!
No, hyvin kaikki kävi, niikuin olin oikeastaan olettanutkin, puhuttuani leikkaavan kirurgin kanssa kysyen riskiprosentteja. Luotin häneen:D
Olisko niin, että ihmisillä, jotka ottavat hartioilleen maailman surut ja huolehtimiset, ei ole lähellään kotona
ihmisiä, joiden hyvinvoinnista huolehtisivat?
Ruuneperikin avauksessaan huolehtii ja velvoittaa meitäkin rakkaan palstan piiriin tuomaan lisää kirjoittajia.
Seuraajaakin hän jo kaavailee täyttämään paikkaansa, jota kukaan ei voi samalla tavalla korvata! Jokainen meistä on ainutkertainen, samanlaista ei tule koskaan! Se, ei silti poissulje, etteikö aina löydy vastaavia "vetäjiä", jotka taas voivat toisilla avuilla rikastuttaa palstaa henkisesti.
Siitä kun emme tiedä, enkä minä ainakaan pode mitään pelkoja ja huolia siitä, ihmettelen vain hieman.
Kaikki hyvät kirjoitukset ilahduttavat mieltä, pieniä helmiä löytyy silloin tällöin odottamatta:)
Luulis olevan helpompaa iloita itse mukana, eikä ottaa turhia velvoitteita palstalla, joita suomi24 on antanut käyttöön meille suomalaisille!
Jonnekin pohjalle oli mieleeni jäänyt tuo Ruunen viime avaus:DDDDDDD
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko Rune taas lopettanu?
aika hänestä jättää:DDD taaaas... nyyhk.
Erästä tärkeää asiaa en ottanut huomioon edllisessä. Nimittäin vastuuntunto. Se on hyvinkin olennainen osa minuakin, vastuu siitä meten ja mitä lapsilleni olen opettenut neuvonut. vastuu myös ja valinta seuroissa missä liikun, mitä sallin itselleni ja odotan läheisiltäni.
Siltä pohjalta voi ymmärtää, miksi on joskus lähes sietämätöntä olla mukana sellaisessa, mikä sotii omaa sisintä vastaan. Kuitenkin näen palstankin olevan ihan toimiva, eikä aurinkokaan aina paista:D Kun siinä vielä on pilkkujakin, niin mites ei sitten meissä? moikka...
huolehdi turhasta, omasta mielestäni, turhasta. Viimeinen huolenaiheeni olisi jokin typerä keskustelupalsta.
Se on ja pysyy, kuka meistä tahansa täältä häipyykin.
Mukava on lukea sopuisia kirjoituksia, ihmettelen, eikö kaikilla ole livessä tappelukaveria, kun pitää tulla tänne nyrkkeilemään.
Viimeisin oppini osallani oli viime kesänä, kun koin sydänpysähdyksen, olisi ollut todella helppoa kuolla pois.
Niin vähän on meistä kiinni, suuremmat voimat hoitavat olomme, jos niin haluaa ajatella.
Minun ukkoni taas, tää viimeinen veti aina siitä narusta kun oli jo iäkäs! Joo, että hän voipi kuolla, kun on tuota ikää. Äsch, minä sitten menin lankaan ja tuli vedet silmiin, mutta, muutaman kerran jälkeen sanoin, kun aina halus varmistaa, kuinka surisin ja kuinka paljon merkitsee minulle, niin pamautin.
KUOLE SITTEN, MUTTA ÄLÄ KOKO AJAN PUHU SIITÄ! Johan lakkas:DDDDD--- Ikinä ei siitä narusta enää yrittänyt---DDDDD!
Saakura,kun sai avioliiton alkuajoista surra etukäteen, vastavihittynä!
minä olin viime kesänä 58 vuotta vanha. Nyt on tullut jo yksi vuosi lisää.
enempää kuin kynsisieni tai kuppa.
Älä välitä mummonijamannerheim, noita ikäviä väliin huutajia riittää joskus. Hyvä ikähän tuo on!
P.s Jotkut kun purkavat suuttumisiaan, vaikka niitä ei aina ymmärrä:D
Kirjoitat: "Olisko niin, että ihmisillä, jotka ottavat hartioilleen maailman surut ja huolehtimiset, ei ole lähellään kotona ihmisiä, joiden hyvinvoinnista huolehtisivat?"
Niinpä. Kun huolehtii jostain, tuntee olevansa tärkeä ja tarpeellinen. Jokainen haluaa olla tarpeellinen. Mutta
on myös niin, että jotkut ihmiset projisoivat kätevästi omat henkilökohtaiset solmupaikkansa itsensä ulkopuolisiksi huoliksi. Ei tarvitse kohdata omia kipeitä asioitaan, kun on niin paaaaaljon muita ja muitten murheita, epäkohtia ja , ihan pelättäväksi asti. Omia mörköjäkin näin paetaan.
Luonto on viisas, toimii juuri noin, mikäs siinä täyttää silloin tehtävänsä. Kompensaatio tavallaan.Paljon on varmaan mistä emme omalla kohdallamme ymmärrä kaikkea:) Ja ihan hyvä niin.