Parsson

Mä oon kyllä eri mieltä tossa "lahjomisessa"... Meillä koirat antaa lelunsa, kuppinsa, luunsa ihan minkä vaan pois, koska vaan ja kenelle vaan. Ihmisen tulee olla laumanjohtaja jolla on oikeus ottaa lauman jäseneltä jotakin pois, ilman sen suurempia hyvityksiä. Koiran tulee antaa sulle se minkä haluat, oli se koiralle kannattavaa tai ei.

Parsonit ovat usein hyvinkin omapäisiä, joten nyt on hyvä aika tehdä selväksi kuka teidän perheessä käskee. Jos koira ärisee, näykkii ja hyökkii on sitä komennettava. Etenkin pienellä pennulla komentamisen tulisi muistuttaa sitä, miten emo pentujaan komentaa. Emo näykkäisee pentua niskasta, joten yritä itse samaa. Ei kuitenkaan missään nimessä niin että pentua sattuisi, vaan kevyellä puristuksella. Älä ole pennulle vihainen, vaan näytä sille vain että noin ei tehdä. Sen jälkeen jatka sen kanssa aivan normaalisti, esimerkiksi kiinnittämällä huomion johonkin sen leluun.

Tietenkin pentukoirat purevat aina, se johtuu hampaiden puhkeamisen aiheutuvasta kutinasta, eli katso että koiralla on jatkuvasti jotakin pureskeltavaa. Jos se puree ei-sallittuja esineitä tai ihmisiä, nopea komennus ja sitten huomion ohjaus siihen esineeseen mitä koira saa luvan kanssa purra.

kasvattaja kirjoitti:

Mä oon kyllä eri mieltä tossa "lahjomisessa"... Meillä koirat antaa lelunsa, kuppinsa, luunsa ihan minkä vaan pois, koska vaan ja kenelle vaan. Ihmisen tulee olla laumanjohtaja jolla on oikeus ottaa lauman jäseneltä jotakin pois, ilman sen suurempia hyvityksiä. Koiran tulee antaa sulle se minkä haluat, oli se koiralle kannattavaa tai ei.

Parsonit ovat usein hyvinkin omapäisiä, joten nyt on hyvä aika tehdä selväksi kuka teidän perheessä käskee. Jos koira ärisee, näykkii ja hyökkii on sitä komennettava. Etenkin pienellä pennulla komentamisen tulisi muistuttaa sitä, miten emo pentujaan komentaa. Emo näykkäisee pentua niskasta, joten yritä itse samaa. Ei kuitenkaan missään nimessä niin että pentua sattuisi, vaan kevyellä puristuksella. Älä ole pennulle vihainen, vaan näytä sille vain että noin ei tehdä. Sen jälkeen jatka sen kanssa aivan normaalisti, esimerkiksi kiinnittämällä huomion johonkin sen leluun.

Tietenkin pentukoirat purevat aina, se johtuu hampaiden puhkeamisen aiheutuvasta kutinasta, eli katso että koiralla on jatkuvasti jotakin pureskeltavaa. Jos se puree ei-sallittuja esineitä tai ihmisiä, nopea komennus ja sitten huomion ohjaus siihen esineeseen mitä koira saa luvan kanssa purra.

Lue lisää

Niin minullakin on antanut kaikki kettikset suustansa pois mutta aloittajan pikku pentu ei..ja siksi ehdotin leikinomaisempaa; on enemmän nykykasvatusta ..:)

En tiedä miten olen itse tehnyt koska ei ole ollut ongelmia tuon suhteen eikä kyllä itsepäisyydenkään puolella..ja ihmettelen joskus miksi hoetaan että olisi vaikeita kouluttaa minusta nämä on helppoja motivoida ja suht helppoja kouluttaa innokkuutensa puolesta.
keskittyminen ja valtava uteliaisuus enemmän hankaloittaa.

ja kovat otteet on pahasta sinnikkyys ja johdonmukaisuus on a ja o. Toimii joka asiassa minkä haluaa koiralleen opettaa :)

eikä aina kannata ajatella ensisijaisesti rotua vaan ihan sitä peruskoiran kasvatusta joka toimii rodulla kuin rodulla.

Kiitos molemmille vastauksista !
Olemme nyt harjoitelleet lelujen antamista takaisin "namien" avulla ja hyvin ollaan edistytty.
Kovasti vaatii harjoittelua, vetoleikiksi kun homma menee niin sitten ei tahdo irrota lelut mitenkään paitsi namin avulla.Myöskään heitetyn lelun takaisin tuominen ei vielä onnistu vaan pentu viipottaa minne huvittaa leluineen mutta antaa jo aika kiltisti takaisin kun leluun menee koskemaan ja vaatimaan sitä itselle irti-komennolla. Eiköhän sitkeällä harjoittelulla homma onnistu vielä.

Meillä on tässä opettelua rutkasti kaiken kanssa kun vielä kissakin asuu talossa. Katti on jo 9 v. narttu ja aika hyvin on mennyt silläkin saralla. Kissalla on oma pesä ja rauhapaikka yläkerrassa jonne pentu ei vielä pääse. Alkuun ei paljon alakerrassa neitiä näkynyt mutta nyt tarkkailee jo lattialta käsin pennun hölmöilyjä. Lähelle ei sitä päästä vaan sähisee ja ottaa muutaman askeleen kohti jos pentu liian lähelle tulee, karkuunhan se pieni sintti menee. Toisinpäin kyllä nenäkkäin ovat jo olleet, eli kissa omineen lähestyy pentua ja haistelee sitä, näissä tapauksissa on pentu kyllä ollut kopassaan käymässä unille mutta hereillä kuitenkin. Hiukan syrjäkarein ja ehkä myös alistuneen näköisenä se kissaa kattelee mutta antaa haistella.

Viime yönä oli mielenkiintoinen episodi näiden kahden kanssa. Alkuun kun pentu taloon tuli niin nukuttiin alakerrassa sen vieressä ihan sen takia ettei olisi liian suuri järkytys uudet ympyrät. Nyt olen päättänyt, että pentu nukkuu yönsä aitauksessa ja joku sohvalla lähettyvillä mutta hänpä ei ole järjestelyyn kovin tyytyväinen. Aluksi nukkui hyvin ja sitten heräsi ja alkoi uikutuksen, vein ulos pissille ja takaisin nukkumaan. Aina välillä oli hiljakseen ja hiukan nukkuikin mutta ei antanut periksi kuitenkaan, vaan uikutti viereen. Sohvalta vaan huutelin ja hyssyttelin, sitten alkoikin kuulumaan kissan liikehdintää ja pentu valpastui oitis. Katti siinä neljän aikaan yöllä tepasteli olohuoneessa ja tälläs ittensä parin metrin päähän pennun aitauksesta ja jäi tuijottamaan sitä. Ei mennyt kuin pari sekuntia ja pentu oli kumollaan ja saman tien unessa ! Suu auki hämmästelin moista ja olin tyytyväinen, että vihdoinkin saan nukkua. Oiskohan niin, että pentu on jo alistunut "kohtaloonsa", että on kissan alapuolella ? Vai onko kellään mitään ajatusta mikä tuon aiheutti ? Mun kanssa kyllä jaksoi uikuttaa mutta ei kissan edessä. Saapa nähdä mitä ensi yö tuo tullessaan kun minähän en periksi anna !

???? kirjoitti:

Kiitos molemmille vastauksista !
Olemme nyt harjoitelleet lelujen antamista takaisin "namien" avulla ja hyvin ollaan edistytty.
Kovasti vaatii harjoittelua, vetoleikiksi kun homma menee niin sitten ei tahdo irrota lelut mitenkään paitsi namin avulla.Myöskään heitetyn lelun takaisin tuominen ei vielä onnistu vaan pentu viipottaa minne huvittaa leluineen mutta antaa jo aika kiltisti takaisin kun leluun menee koskemaan ja vaatimaan sitä itselle irti-komennolla. Eiköhän sitkeällä harjoittelulla homma onnistu vielä.

Meillä on tässä opettelua rutkasti kaiken kanssa kun vielä kissakin asuu talossa. Katti on jo 9 v. narttu ja aika hyvin on mennyt silläkin saralla. Kissalla on oma pesä ja rauhapaikka yläkerrassa jonne pentu ei vielä pääse. Alkuun ei paljon alakerrassa neitiä näkynyt mutta nyt tarkkailee jo lattialta käsin pennun hölmöilyjä. Lähelle ei sitä päästä vaan sähisee ja ottaa muutaman askeleen kohti jos pentu liian lähelle tulee, karkuunhan se pieni sintti menee. Toisinpäin kyllä nenäkkäin ovat jo olleet, eli kissa omineen lähestyy pentua ja haistelee sitä, näissä tapauksissa on pentu kyllä ollut kopassaan käymässä unille mutta hereillä kuitenkin. Hiukan syrjäkarein ja ehkä myös alistuneen näköisenä se kissaa kattelee mutta antaa haistella.

Viime yönä oli mielenkiintoinen episodi näiden kahden kanssa. Alkuun kun pentu taloon tuli niin nukuttiin alakerrassa sen vieressä ihan sen takia ettei olisi liian suuri järkytys uudet ympyrät. Nyt olen päättänyt, että pentu nukkuu yönsä aitauksessa ja joku sohvalla lähettyvillä mutta hänpä ei ole järjestelyyn kovin tyytyväinen. Aluksi nukkui hyvin ja sitten heräsi ja alkoi uikutuksen, vein ulos pissille ja takaisin nukkumaan. Aina välillä oli hiljakseen ja hiukan nukkuikin mutta ei antanut periksi kuitenkaan, vaan uikutti viereen. Sohvalta vaan huutelin ja hyssyttelin, sitten alkoikin kuulumaan kissan liikehdintää ja pentu valpastui oitis. Katti siinä neljän aikaan yöllä tepasteli olohuoneessa ja tälläs ittensä parin metrin päähän pennun aitauksesta ja jäi tuijottamaan sitä. Ei mennyt kuin pari sekuntia ja pentu oli kumollaan ja saman tien unessa ! Suu auki hämmästelin moista ja olin tyytyväinen, että vihdoinkin saan nukkua. Oiskohan niin, että pentu on jo alistunut "kohtaloonsa", että on kissan alapuolella ? Vai onko kellään mitään ajatusta mikä tuon aiheutti ? Mun kanssa kyllä jaksoi uikuttaa mutta ei kissan edessä. Saapa nähdä mitä ensi yö tuo tullessaan kun minähän en periksi anna !

Lue lisää

Hauskalta kuulosti kun kissasi oli "lapsen vahdissa"..kissa on varmaan laittanut pennulle sen oman paikkansa laumassa turhia kursailematta ja kun johtajuus on selvää tuntee olonsa turvatuksi..eli kokee ehkä sinun kanssa enemmän myötäämistä asioissa joissa kissa ei tingi. Tai sitten koki vain itsensä turvalliseksi kun joku on lähellä. :)

pennut on jo nokkelia pienissäkin iässä huomaamaan emännän heikot kohdat.. :)

tuli mieleen että myös saalistusviettiä kannattaa käyttää tuohon noutoon ja muuhunkin eli vaikka rievulla niin antaa palkkioksi kiskoa sitä kun tuo ja jollei tuo niin leikki ei vain jatku..oivaltaa pian että emäntä ei leiki jos ei sille vie lelua käteen. Eli voit haastaa enemmän leikkiin terrierimäisesti yllyttämällä. Tuo on hyvä että harjoittelet irti käskyä.. Sinnikkyys auttaa ja kun vaadit tämän sinnikkäästi ja johdonmukaisesti niin se auttaa myös muuhunkin myöhemmin eli oppii kun sanot jotain niin viet sen myös loppuun ja turhat nurinat jää pois.

minusta sosiaalistaminen, kontaktin otto, vapaanaolo, irti, ei ota, ei mene, luoksetulot, paikalla käskyt on tärkeitä ja ettei kippoa vahdita..mutta kaikki rauhalliseen tahtiin liikaa kuormittamatta leikinomaisesti ja nykykoulutuksen keinoin mutta myös vaatiakin pitää eli korjataan asia heti jos menee koiralla joku asia yli eikä vasta sitten kun asiasta on jo tullut ongelma. Eli koskee lähinnä provosoitumista tai provosoimista suhteessa toisiin koiriin.varsinkin kun ikää tulee. Ja paljolta pahalta pääset kun viet koirasi vain tasapainoisten koirien luo jotka ei rynni päälle (eli isojen koirien suhteen oltava tarkempi) ja opetat tapaamaan myös hihnassa. Minulla ei yksikään koira ole ollut remmirähjä ja aina päästänyt tutustumaan myös remmissä. Siksi suosittelen kun tässä menee kaksi koulukuntaa. :)

dujtyri kirjoitti:

Hauskalta kuulosti kun kissasi oli "lapsen vahdissa"..kissa on varmaan laittanut pennulle sen oman paikkansa laumassa turhia kursailematta ja kun johtajuus on selvää tuntee olonsa turvatuksi..eli kokee ehkä sinun kanssa enemmän myötäämistä asioissa joissa kissa ei tingi. Tai sitten koki vain itsensä turvalliseksi kun joku on lähellä. :)

pennut on jo nokkelia pienissäkin iässä huomaamaan emännän heikot kohdat.. :)

tuli mieleen että myös saalistusviettiä kannattaa käyttää tuohon noutoon ja muuhunkin eli vaikka rievulla niin antaa palkkioksi kiskoa sitä kun tuo ja jollei tuo niin leikki ei vain jatku..oivaltaa pian että emäntä ei leiki jos ei sille vie lelua käteen. Eli voit haastaa enemmän leikkiin terrierimäisesti yllyttämällä. Tuo on hyvä että harjoittelet irti käskyä.. Sinnikkyys auttaa ja kun vaadit tämän sinnikkäästi ja johdonmukaisesti niin se auttaa myös muuhunkin myöhemmin eli oppii kun sanot jotain niin viet sen myös loppuun ja turhat nurinat jää pois.

minusta sosiaalistaminen, kontaktin otto, vapaanaolo, irti, ei ota, ei mene, luoksetulot, paikalla käskyt on tärkeitä ja ettei kippoa vahdita..mutta kaikki rauhalliseen tahtiin liikaa kuormittamatta leikinomaisesti ja nykykoulutuksen keinoin mutta myös vaatiakin pitää eli korjataan asia heti jos menee koiralla joku asia yli eikä vasta sitten kun asiasta on jo tullut ongelma. Eli koskee lähinnä provosoitumista tai provosoimista suhteessa toisiin koiriin.varsinkin kun ikää tulee. Ja paljolta pahalta pääset kun viet koirasi vain tasapainoisten koirien luo jotka ei rynni päälle (eli isojen koirien suhteen oltava tarkempi) ja opetat tapaamaan myös hihnassa. Minulla ei yksikään koira ole ollut remmirähjä ja aina päästänyt tutustumaan myös remmissä. Siksi suosittelen kun tässä menee kaksi koulukuntaa. :)

Lue lisää

Kyllä on tainnut kissa pennulle kaapin paikan näyttää, eipä sen tartte ottaa kun askel eteen, sivulle tai taakse niin pentu valpastuu, laskee pään alas ja siirtyy hiukka kaeumma. On ne jo nenäkkäinkin olleet ja haistelleet toisiaan, huvittavan näköistä kun pentu innoissaan heiluttaa häntää ja kattelee kissaa pää kallellaan ja kissa on kuin hidastetusta filmistä ;-) kissa jos istuksii kohdassa josta pennun on vaikea mennä ohi koskematta siihen niin paikalleenhan tuo jää.

Ollaan kyllä aika noviiseja näissä koiruusasioissa ja siksipä täältä on hyvä saada kaikenlaisia vinkkejä touhuun. Täytyy kokeilla tota riepu hommaa. Päiväsaikaan sekin tuottaa varmaan paremman tuloksen kun on aika rauhallinen sillon. Illalla taasen virtaa riittää ja saa toisinaan ihan mahottomia sätkykohtauksia, juoksee hulluna ympäri kämppää ja jos yrittää saada sitä rauhottumaan, leikkimään muuta leikkiä tms. niin alkaa pomppimaan päälle ja näykkimään !! No, kun ihan hurjaksi on mennyt niin ollaan pistetty se aitaukseen rauhottumaan ja kun osaa siellä olla nätisti niin pääsee pois.
Järjettömiä määriä ei mokoma pureksi eikä näyki mutta se vähäinenkin määrä olis saatava loppumaan. Etikka tabasco on aika hyviä mutta eipä se muista asiaa jos niitä ei käsissä ole. Vaihdettu ihmiskäsi leluun, työnnetty sormi suuhun ja painettu kieltä, laitettu aitaukseen yms. edelleen vaan näykkäsee. Mua ehkä vähemmän kuin isäntää ja 12 v. likkaa. Tarttee varmaan opetella ja kokeilla kissan sähinää seuraavaksi ;-)
Pakko se on tommonen pentu jo tässä vaiheessa saada "haltuun" ettei myöhemmin ala kukkoilemaan.

???? kirjoitti:

Kyllä on tainnut kissa pennulle kaapin paikan näyttää, eipä sen tartte ottaa kun askel eteen, sivulle tai taakse niin pentu valpastuu, laskee pään alas ja siirtyy hiukka kaeumma. On ne jo nenäkkäinkin olleet ja haistelleet toisiaan, huvittavan näköistä kun pentu innoissaan heiluttaa häntää ja kattelee kissaa pää kallellaan ja kissa on kuin hidastetusta filmistä ;-) kissa jos istuksii kohdassa josta pennun on vaikea mennä ohi koskematta siihen niin paikalleenhan tuo jää.

Ollaan kyllä aika noviiseja näissä koiruusasioissa ja siksipä täältä on hyvä saada kaikenlaisia vinkkejä touhuun. Täytyy kokeilla tota riepu hommaa. Päiväsaikaan sekin tuottaa varmaan paremman tuloksen kun on aika rauhallinen sillon. Illalla taasen virtaa riittää ja saa toisinaan ihan mahottomia sätkykohtauksia, juoksee hulluna ympäri kämppää ja jos yrittää saada sitä rauhottumaan, leikkimään muuta leikkiä tms. niin alkaa pomppimaan päälle ja näykkimään !! No, kun ihan hurjaksi on mennyt niin ollaan pistetty se aitaukseen rauhottumaan ja kun osaa siellä olla nätisti niin pääsee pois.
Järjettömiä määriä ei mokoma pureksi eikä näyki mutta se vähäinenkin määrä olis saatava loppumaan. Etikka tabasco on aika hyviä mutta eipä se muista asiaa jos niitä ei käsissä ole. Vaihdettu ihmiskäsi leluun, työnnetty sormi suuhun ja painettu kieltä, laitettu aitaukseen yms. edelleen vaan näykkäsee. Mua ehkä vähemmän kuin isäntää ja 12 v. likkaa. Tarttee varmaan opetella ja kokeilla kissan sähinää seuraavaksi ;-)
Pakko se on tommonen pentu jo tässä vaiheessa saada "haltuun" ettei myöhemmin ala kukkoilemaan.

Lue lisää

tavaroiden yms luovuttamisesta jotain omia kokemuksia: meillä on reilun vuoden ikäinen airedalenterrieri. Terrieriksi pehmeä kiltti poika, mutta tykkää myös saalistaa ja vetää. Kannattaa välttää niitä vetoleikkejä, koira nimittäin innostuu vaan kiskomaan mikä lisää stressitasoa eikä helpota irrottamisen opettelua. Olemme opetelleet irti päästämistä juuri mainitsemillasi nameilla. Tuota pitääkin terriereillä harjoitella paljon! Ja pentusi on vielä todella pieni, eli on hyvä aloittaa jo nyt :)

Mutta hyvä keino on myös leikkiessä (kun koira jo ymmärtää käskyn) pyytää koiraa irrottamaan lelusta. Meillä poika irrottaa otteen, heitän lelun (saa jahdata), tuo minulle lelun, ehkä hieman retuutamme, taas pyydän irrottamaan, pyydän istumaan tms. heitän lelun jne. Ja terrierit ovat työkoiria, eli kaikenlaiset pikkutehtävät motivoivat ainakin meidän poikaa enemmän kuin namit. Eli leikki jatkuu aina vain silloin kun irrotat lelusta :) Jos poika ei irrota vaikka pyydän käännän selkäni ja kävelen pois. Hetken päästä lelua tuodaankin jo luokseni kerjäten leikkimistä...