Moi!
Onko kellään näkemyksiä, miten tuo 4:3 kenno (esim. Olympus EP) suhteutuu tekniseltä laadultaan hyviin kinodoista tehtyihin skannuksiin?
Olen lähdössä pidemmälle reissulle ja mietin filmikameran korvaamista Olympuksen EP:llä tai vastaavalla. Iso syy valintaan olisi em. kameran liki taskukoko, mutta silti pokkareita parempi kenno.
Ajatusleikkinä, millaisia suhdelukuja asettaisistte seuraaville kameroille, jos vertailuna on kinodia (100) ja kyse lähinnä kuvan teknisestä laadusta. Ymmärrän, että tarkka vertaus on vaikeaa, mutta kaipaisin jonkinlaista mutua lukematta koko nettiä lävitse.
- täyden kennon digijärkkäri
- perusdigijärkkäri
- 4:3 kennon kamerat
- digipokkari
- kinodia laatuskanneri (100)
Onko kellään näkemyksiä, miten tuo 4:3 kenno (esim. Olympus EP) suhteutuu tekniseltä laadultaan hyviin kinodoista tehtyihin skannuksiin?
Olen lähdössä pidemmälle reissulle ja mietin filmikameran korvaamista Olympuksen EP:llä tai vastaavalla. Iso syy valintaan olisi em. kameran liki taskukoko, mutta silti pokkareita parempi kenno.
Ajatusleikkinä, millaisia suhdelukuja asettaisistte seuraaville kameroille, jos vertailuna on kinodia (100) ja kyse lähinnä kuvan teknisestä laadusta. Ymmärrän, että tarkka vertaus on vaikeaa, mutta kaipaisin jonkinlaista mutua lukematta koko nettiä lävitse.
- täyden kennon digijärkkäri
- perusdigijärkkäri
- 4:3 kennon kamerat
- digipokkari
- kinodia laatuskanneri (100)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Täydenkennon digijärkkäri, tämän hetken kunkkuluokka, isokokoista kannettavaa reissuilla, kohtuuhinnalla
saa esim. Canonin 5D Mark II:n, n.2000€. Runkoa on kehuttu testeissä. Perusdigijärkkärit (aps-c) ovat
jotain väkinäisiä väkellyksiä, joihin vielä valmistetaan väkinäisiä objektiiviväkellyksiä, jotka eivät välttämättä
ole edukseen täyskennorungossa. 20-30 vuotta vanhat laadukkaat museo-objektiivitkin sopivat bajonettiin,
niitä ei ole suunniteltu digikameroille ja lasien laatukin on kehittynyt huimasti, kuin myös optinen suunnittelu. 4/3 koon kamerat, itse kuvailen Olympuksen E-3:lla ja repullisella Zuikoja, joiden piirtokyky
on riittävä. Lähdin Olympuksen leiriin 2003, koska Zuikot ovat suunniteltu digikuvaukseen. Lomareissuillani
olen vuoden verran kuvannut Panasonicin GH2:lla, objektiinä 14-140 mm. (28-280 mm.) Plussana oli erinomainen videokuvaus. Itse pidän yhdistelmää vieläkin turhan painavana käyttööni. Seuraavalle matkalleni ostin Leican V-20 pokkarin, mahtuu taskuun, zoom 25-300 mm. gps, video, käsisäädöt, vastaavan
Lumixin saa 250€ halvemmalla. Kinodia kuvaaminen on aika rajallista kuvaamista, jos verrataan digikuvaukseen. Vieläkö saa Kodachrome II tai Ektachromea, vai Fujia. Minä siirryin digiaikkaan ja ostin
skannerin, jolla joskus skannaan vanhat diani digimuotoon ulkoiselle kiintolevylle, jonka kuolinpesä
heittää sitten roskiin.
Loppukäyttö ja koko prosessihan tuossa ratkaisee. Periaatteessa huonompi laatu ja herkempi hajoamaan kuin kinari. Kinari taas on raskaampi ja ennen kaikkea tallennus vie huimasti enemmän tilaa. Itse olen laskenut aina filmikameralla kaksi rullaa päivässä, joten kuukauden matkalla se tekee 60 rullaa.
Matkakuvaan nykyään rullafilmiä (sama 2 rll/vrk kuin aikaisemmin kinarilla) ja digipokkari. Tosin matkat ovat max. viikko. Ensi kesänä on tarkoitus tehdä vähän pitempi reissu kevyellä kalustolla ja kamera on hakusessa. Todennäköisesti MINOX ja/tai Canon G9 linjalla. Rullafilmipokkari himoittaisi, mutta ne ovat sika kalliita.
http://www.voigtlaender.de/cms/voigtlaender/voigtlaender_cms.nsf/id/pa_fdih7jzjul.html
Olyn Pen on mietityttänyt ja olin vähällä ostaa sellaisen pannukakulla. Rajalalla oli hyvä tarjous, jossa oli mukana myös optinen etsin, joka on käytännössä must tuollaisessa. Haluaisin kuitenkin kameran, jossa etsin on kiinteänä.
Jos raha ei ole hirveä este, niin kevyeksi kameravarustuksesksi voisi ajatella esimerkiksi Olyn EP-2 Panan f/1,7 20mm Leican f/2.8 45mm optiset etsimet noihin. Myös Leican M9 parilla objektiivilla on kooltaan kilpailukykyinen, mutta hinnaltaan ei.
Kameran lisäksi mieti koko ketju. Jos kuvaat filmille, niin miten säilytät niitä. Digipuolella taas kannattaa miettiä sekä säilytystä että akkuhuoltoa.
Matkakuvien päätarkoitus on jonkinlainen kuvallinen matkakertomus, mutta mahdollisesti jopa kirja. Siksi kaipaisin kuvilta suht hyvää laatua.
Minulla on kaksikin 1/2,5" kennolla olevaa digikameraa, mutta niiden kuvanlaatu on mielestäni paljon huonompi kuin dian. Sitten kaapissa kummitteee yksi kinojärkkäri (Olympus OM-4) ja Hasselblad. Näistä toki tuo hasseli on laadultaan paras, mutta melko iso ja hankala reissussa. Toinen murhe on julmetun kalliit objektiivit ja melko isot fimikulutkin. A-16 kasetti auttaisi hieman asiaa.
Nyt siis pohdin, josko otan mukaan pienen digipokkarin ja kinojärkkärin, vai korvaanko ne yhdellä laatudigillä. Tuon Olympuksen Penin hyvä puoli olisi se, että taskussa menee pienellä objektiivilla ja repussa voisi olla järeämpi zoomi varalla. Tosin matkakuvauksessa tuo 28-100 mm (kinovastaavana) riittää melko hyvin.
Filmissä viehättää tuo dian kirkas ja valoisa esitysmahdollisuus - etenkin 6x6 koossa. Omistan myös 6x6 projektorin, mutta käyttöä sille on aika vähän, kun noita tule juuri kuvattua. Olen joskus nähnyt Hasselblaldin osastolla (Kölnissä) uskomattoman upean diashown, kun kuvat heijastetaan 5x5 m kokoon.
> Matkakuvien päätarkoitus on jonkinlainen kuvallinen matkakertomus, mutta mahdollisesti jopa kirja. Siksi kaipaisin kuvilta suht hyvää laatua
Ei pitäisi olla suurta ongelmaa minkään järkkärin kanssa, jos katsot kinofilmin riittävän! Toki löytyy vänkääjiä, joiden mielestä vasta joku 60 megapikselin digikamera yltää kinofilmin tasolle, koska filmi pitää skannata tuolla tarkkuudella, että rakeet erottuvat ja jokaisessa rakeessahan on informaatiota.
Käytännön elämässä, kun ei koko ajan käytetä sitä hitainta mahdollista filmiä jne. pääsee jo 6-8 megapikselinkin kennoilla aika hyvin kinoa vastaavaan laatuun eikä siis tarvita mitään täyden koon kennoakaan (toinen vänkääjien lempilapsi). Käytännössä kuvanlaatua rajoittaa myös objektiivien piirto ja kaikki pienetkin tarkennusvirheet, laukaisutärähdykset yms. etenkin nykyisillä >10 megapikselin kennoilla.
6x6 voi tietysti olla vaikeampi korvattava. Tätä en osaa kommentoida, kun ei ole mitään kokemusta näistä vehkeistä.
Itseasiassa paremmilla kompakteillakin saa jälkeä, joka riittää A4 kokoon ja varauksin A3 kokoonkin. Itselläni on kokemusta tällaisista, mutta nyt puhutaan >5 vuoden takaisista laitteista & malleista, mitkä eivät mahdu rintataskuun. Kun kamera pitää puristaa vähän tulitikkuaskia suurempaan koteloon, joudutaan optiikan kanssa tekemään paljon kompromisseja ja katastrofin viimeistelee marketroidien keksimä megapikselivillitys, jossa 6x3,5 mm kokoiseen kennoon pitää tunkea 10-14 megapikseliä. Toki näitä isompiakin, "kompakti/bridge/siltakameroita" lienee yhä myynnissä, mutten ole enää muutamaan vuoteen tilannetta seurannut enkä osaa mitään mallia suositella.
Kompaktien kanssa on vain sellaiset rajoitukset, että hyvää kuvanlaatua saa vain alimmalla herkkyysasetuksella ja tarkennus yms. toiminnot ovat paljon verkkaisemmat kuin järkkäreissä eikä yli/alivalotusvaraa juuri ole ts. kaiken pitää osua nappiin (edes RAW ei auta, koska pullonkaula on itse kennon valotusvara eikä tallennusformaatti).
Auringonpaisteessa arkkitehtuuria, maisemia yms. kuvattaessa kompakti on OK, samoin hämärässä, jos voit käyttää jalustaa (kompaktille riittää mikä tahansa ultrakevytkin, kun ei ole peiliä ja verhosuljinta kameraa heiluttelemassa) tai valaista kohteen tehokkalla erillissalamalla (jos härvelissä on salamakenkä). Kompaktit ovat kanssa täysin äänettömiä eivätkä vedä huomiota puoleensa, kuten järkkäri ison "tötterön" (superlaajakulma/valovoimainen/telezoomi) kanssa.
> Filmissä viehättää tuo dian kirkas ja valoisa esitysmahdollisuus - etenkin 6x6 koossa.
No, tämän saa tietty ratkaistua digiprojektorilla, mutta valokuvien katselussa pitää olla tuota resoluutiotakin & väritoisto pitää olla kunnossa ts. halvimmat ja/tai ainoastaan kuvan kirkkauteen panostavat "excelpiirakkaprojektorit" tippuvat pois pelistä. Valokuva ei anna tässä lajissa yhtään armoa. Televisiossa liike hämää -> reilu vuosikymmen jaksettiin katsella jotain VHS-suttuakin, vaikka todellinen erottulukyky (kaikki lomittelut yms. huomioituina) oli suuruusluokkaa 400x300.
Itse olen todennut Sonyn 40 tai 46 tuuman littanan HD-telkkarin erinomaiseksi esityslaitteeksi. Kuvat pitää kyllä skaalata tarkalleen 1920x1080 -kokoon, koska töllötin ei osaa zuumausta eikä "ylikokoisten" skaalauskaan toimi hirveän hyvin. Kuvat siirtyvät televisioon USB muistitikulla = digitaalisessa muodossa, jolloin erottelukyky on aivan eri planeetalta kuin missään "kuvien katselu suoraan kamerasta komposti (virallisesti komposiitti) liitännän kautta" -virityksissä tai edes digiTV-lähetyksissä (resoluutio 720x576). HD telkkaria kestää katsella metrin, puolentoista päästä, ja kuvahan on näissä 40 tuumaisissa noin metrin levyinen.
BTW, jos et ole kovin paljoa digikuvien kanssa vielä äheltänyt, niin yksi rahareikä on kunnollinen näyttö. LCD-näytöt ovat kaikki kirkkaita ja teräväpiirtoisia, mutta halvoissa väritoisto on vähän sinnepäin - yleensä liian jyrkkiä (menee tummat ja/vaaleat sävyt tukkoon), taustavalo epätasainen tai värit/valoisuus muuttuvat katselukulman mukaan (=ei hyvä etenkään isoissa näytöissä, ero tulee esiin jo eri laitoja silmäiltäessä).
Että, että Hasseli vastaan näitä järkkäreitä, on sama, kuin Ferrari vastaan Lada. Nykyiset digihasselit
objektiiveineen valmistaa Japanilainen Fuji. Mielestäni Hasseli sopii parhaiten studiokuvauksiin ja luonnossa
maisemiin, sekä liikkumattomien kohteiden kuvaamiseen. Matkakuvauksiin tarvitaan pienehkö monipuolinen
digijärkkäri, riittävä nopeus ja mahdollisimman laadukas zoom objektiivi. Kun turistina liikutaan, niin parasta
on olla mahdollisimman huomaamaton, varsinkin kuvia ottaessaan, Peni on varmaan ihan hyvä hankinta.
> Kun kamera pitää puristaa vähän tulitikkuaskia suurempaan koteloon, joudutaan optiikan kanssa tekemään paljon kompromisseja ja katastrofin viimeistelee marketroidien keksimä megapikselivillitys, jossa 6x3,5 mm kokoiseen kennoon pitää tunkea 10-14 megapikseliä. Toki näitä isompiakin, "kompakti/bridge/siltakameroita" lienee yhä myynnissä, mutten ole enää muutamaan vuoteen tilannetta seurannut enkä osaa mitään mallia suositella.
Mulla on 7 Mpixin pokkari (Pentax) ja 9 Mpixelin kompakti (Bridge?) Sony. Kummassakin on tuo 1/2,5" kenno ja likimain yhtä laadukas kuva. Mutta yksityiskohtia tarkastelemalla huomaa merkittävän eron kinodiaan. Etenkin kuvan jyrkkyys ja tumman ja vaalean rajassa oleva reunakohina ovat häiritseviä.
Koekuvasin tuon Pentaxin aikoinaan saman mallin vanhempaan versioon, joka oli 5 Mpix kamera. Minkäänlaista eroa en yksityiskohdissa huomannut, joten objektiivin rajat lienevät tulleen jo vastaan. Mutulla siis sanoisin, ettei 5 Mpixelin jälkeen kuva enää pienellä kennolla parane.
> Kompaktien kanssa on vain sellaiset rajoitukset, että hyvää kuvanlaatua saa vain alimmalla herkkyysasetuksella
Luin vanhoja kamera-lehtiä ja juuri tästä tuota Peniä kehuttiin, että myös herkemmillä ISO-arvoilla kohina pysyi kurissa. Noissa pienikennoisissa asian huomaa helposti. Olenko ymmärtänyt oikein, että tuo Penin käyttämä 4:3 kenno on ikään kuin järkkäritasoinen, vaikka kamera on ulkoisesti lähempänä kompaktia?
Tietääkö joku netissä kameratestiä (suomeksi tai englanniksi), jossa em. kennolla olevaa kameraa on verrattu kinodiaan?
Joo, eipä noita oikein voi verrata, kun ihan eri käyttöön on tehty. Hasselilla kuvaaminen on muutenkin hitaampaa, kun on täysmanuaali peli.
Kivaa sen kanssa pulatessa on se, että kuvaamiseen tulee keskityttyä paljon enemmän, kun ei ole sarjatulta, automatiikoita ja jokainen laukaisun painallus maksaa euron.
Mulla on tuohon Hasseliin vain normaaliobjektiivi. Laajakulma ja pikkutele maksaisi yhteensä tonnin, ja sillä rahalla saisi ihan uuden digijärkkärinkin. Jos olisi tiedossa, että Hasseliin on tulossa järkevän hintainen digiperä, niin noihin voisi investoidakin.
Hasselin (tai 6x6 formaatin) ja digikameroiden iso ero on myös syväterävyysalue. Hasselin kuvat täydellä aukolla ovat nykypäivänä jo hieman erikoisia, kun kohde irtoaa taustastaan liki täydellisesti. Pienissä formaateissa etua tulee sitten vastaavasti, kun halutaan laajaa syväterävyyaluetta.
> Koekuvasin tuon Pentaxin aikoinaan saman mallin vanhempaan versioon, joka oli 5 Mpix kamera. Minkäänlaista eroa en yksityiskohdissa huomannut, joten objektiivin rajat lienevät tulleen jo vastaan. Mutulla siis sanoisin, ettei 5 Mpixelin jälkeen kuva enää pienellä kennolla parane.
Noilla nurkilla se menee. Duunikäytössä on tullut törmättyä 10 MP pokkariin, joka häviää piirrossa/kuvan erottelukyvyssä paljon vanhemmalle 4 MP pokkarille. Toki näillä on sekin ero, että vanha pokkari ei sujahda paidan rintataskuun ja siinä on 1/1,8" = 0,55" kenno, kun uudessa on nykymuodin mukainen 1/2,5" = 0,4".
Isommassa koossa taas 5 MP 2/3" = 0,67" kennolla oli aika tunteeton polttovälille yms. eli heikoin lenkki oli kenno, ei objektiivi. Kun seuraavassa versiossa saman objektiivin taakse lätkäistiin 8 MP kenno, alkoivat objektiivinkin rajat löytyä eli nurkkien piirto on jo hieman heikompi ja aukollakin on vaikutusta terävyyteen.
> Luin vanhoja kamera-lehtiä ja juuri tästä tuota Peniä kehuttiin, että myös herkemmillä ISO-arvoilla kohina pysyi kurissa. Noissa pienikennoisissa asian huomaa helposti. Olenko ymmärtänyt oikein, että tuo Penin käyttämä 4:3 kenno on ikään kuin järkkäritasoinen, vaikka kamera on ulkoisesti lähempänä kompaktia.
Jep, kennon koko on aikalailla ratkaiseva, vaikka merkitystä on myös kennojen valmistustekniikan ja kohinanpoiston kehittymisellä.
Pokkareissa/kompakteissa käytettävä kennon koon mittajärjestelmä on oikein kaunis esimerkki kusetuksesta. Kennojen koko ilmoitetaan suhteessa muinaisiin videoputkiin, joiden koko taas mitattiin kuvaputkitelkkarien tyyliin putken läpimittana eikä itse kuvan/aktiivisen alueen kokona. 1" videoputken aktiivisen alueen läpimitta on noin 16 mm, joten 1/2,5" = 0,4 tuuman kennon todellinen lävistäjä on noin 6,4 mm ja kuvan tallentavan alueen mitat noin 5,1x3,8 mm. Kennon lävistäjä on siis 15 % kinofilmiruudun lävistäjästä ja pinta-ala reilu 2 % kinofilmiruudun pinta-alasta.
Olympuksen ym. käyttämän 4/3 kennon nimelliskoko on 4/3 tuumaa tällä samalla videoputkisysteemillä mitattuna eli todelliset mitat n. 18 x 13 mm. Lävistäjä on siis puolet kinofilmiruudusta = croppikerroin 2 ja pinta-ala neljäsosa - siis kymmenkertainen pokkarien kennon kokoon nähden.
Ns. croppikennot ovat sitten lävistäjältään noin 2/3-osaa kinofilmiruudun lävistäjästä ja pinta-ala n. 40 % kinofilmiruudusta. Toki 4/3 -kennokin voidaan tulkita eräänlaiseksi croppikennoksi, jonka kerroin on 2.
Näitä croppijärkkärin kenno peilittömässä rungossa eli nykyajan vastineita mittaetsinkameroille on useammallakin valmistajalla. Joihinkin saattaa jopa kelvata saman valmistajan järkkärin objektiivit - ainakin sovitteella - mutta menneiden aikojen tyyliä mukaillen yhteensopivuus ei aina ole täydellinen, AF ei toimi tms.
Ja jos nyt ihan väkisin pitää vielä erikseen 4/3 -koollle vastinetta hakea, niin sehän voisi olla puolikino. Pienimmät digipokkarit taas vertautuvat 110-filmikasettia käyttäneisiin pokkareihin. ;-D
Sait minut (muun lukemani ohella) vakuuttuneeksi, että tuo 1/2,5" kenno ei ole riittävä "laatukuvaukseen". Paljon käyttöä sillä toki on, kun kamera on taskukokoinen, ottaa lähikuvia 1cm päästä ja jälki on pääosin varsin hyvää.
Olen yrittänyt (tässä vaihtoehtojen paljoudessa) miettiä, mitä oikein tarvitsen. Isoin kysymys lienee se, yritänkö pärjätä yhdellä kameralla, jonka pitäisi olla laadukas, pienikoinen ja koko ajan käsillä, vai pidättäydynkö kahden kameran taktiikassa, jossa toinen on tuo 5Mpixelin digipokkari ja toinen hyvälaatuinen järkkäri.
Tästä voi johtaa neljä eri vaihtoehtoa.
a) kinojärkäri taskudigi
b) hasseli taskudigi
c) Olympus Pen (tai vastaava)
d) Digijärkkäri taskudigi
Pysytteleminen kinossa (a) vaatisi hyvän skannerin hankintaa (joka ehkä muutenkin edessä) ja hasseli (b) pikkutelen (150 mm) hankintaa. Hasselin kuvista saa melko hyviä digikuvia ihan tasoskannerilla, joten 6x6-diaskanneria ei välttämättä tarvitsisi. Jos tarve tulee huippulaatuun, niin dioista voi aina skannauttaa huippulaatuisia digikuvia. 3/4-formaatin järkkäri (c) saattaisi yksin riittää ja isompi digijärkkäri (d) vaatisi taas kaverikseen tuon taskukameran.
Täytynee tehdä vielä lisää pohdintaa, millaista kuvausta aion reissulla harrastaa ja mihin kuvia lopulta tarvitsen. Sitä en voi kieltää, että filmissä jokin yhä viehättää, mutta digi on kyllä paljon näppärämpi.
Vaikeaa on :)
Matkalla useimmilla on muutakin raahattavaa kuin painava kamera.
Helpoin tapa saada ikimuistoiset kuvat reissuistaan on ottaa mukaan vaikkapa Olympuksen E-PL1 ja siihen 17 mm pancake objektiivi. Ei paljoa paina eikä vie taskussa tilaa. Reppuun voi pakata, jos viitsii, pari pitempää objektiivia ja varmasti on tuloksena hieno kuvakirja.
Takuu varmasti mielipiteeseeni tulee isojen digijärkkäreiden raahaajat laukomaan mielipiteitään ja siihenhän heillä on tietysti oikeus.
Mieti kuitenkin valintaasi. Vanhoja Tarzan filmejä katsoessa huomasi, että matkamiehillä oli mustia miehiä kantamassa heidän kamojaan ja silloinhan ei matkatavaroiden paino paljoa merkinnyt. Tänään kaikki on toisin. :)
> Helpoin tapa saada ikimuistoiset kuvat reissuistaan on ottaa mukaan vaikkapa Olympuksen E-PL1 ja siihen 17 mm pancake objektiivi. Ei paljoa paina eikä vie taskussa tilaa.
Ja ei se 14-42 mm zoomikaan pahan kokoinen ole. Vastaa kinoissa 28-82 mm polttovälejä, joten varsin kattava yleisobjektiivi.
Mulle on tärkeää, että kamera on helposti käsillä. Siksi yritän välttää mallia, joka vaatii kameralaukun ja suosia mallia, joka on heti käsillä. Usein kuva jää ottamatta, etenkin hieman väsyneenä, jos sitä varten pitää purkaa tavaroita, ottaa reppu pois selästä tai tehdä muuta vaivalloista. Tähän tarkoitukseen tuo Pen (tai joku muu 4:3 pokkari) vaikuttaisi varsin sopivalta kompromissilta.
Tosin siinä ei puhuta tuosta 4:3 formaatista, vaan APS-C:tä, joka lienee hieman parempi.
Conclusion: "that for most serious amateurs, and many pros, there is no compelling reason for going to a full-frame DSLR. The APS-C cameras and lenses in the Canon, Nikon, and Sony systems can provide comparable imaging quality at less cost and almost always reduced size and weight.
...
To put it simply, full-frame is becoming the new medium-format."
http://www.popphoto.com/Features/The-Full-Frame-Decision?page=0,0
Asiaa tuo alku, mutta loppu lainaus osoittaa, että juttu on tehty pari vuotta sitten. Nythän jopa Canonin uumoillaan siirtyvän suurempiin kennoihin, koska kinoruudun kokoisen kennon rajat ovat tulleet vastaan. Mielenkiintoista nähdä, minkälainen tulee olemaan 1Ds:n seuraava variantti.
Käyttötarkoitus ratkaisee ja 6x6 on minusta yhä paras matkakameran kuvakoko. Rajoituksena on tietysti kaluston paino ja filmimäärän viemä tila. Digikameralla on omat hyvät puolensa. Olyn Pen Panan pannukakulla ja optisella etsimellä on kieltämättä houkutteleva matkakamera.