Olisin halukas kuulemaan mitä lapsenne tekevät perhepäivähoidossa päivisin?
Askarrellaanko/piirrelläänkö teillä koskaan perhepäivähoitajan luonna, mitä muita virikkeitä lapsesi saavat perhepäivähoidossa?
Askarrellaanko/piirrelläänkö teillä koskaan perhepäivähoitajan luonna, mitä muita virikkeitä lapsesi saavat perhepäivähoidossa?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Meillä on päivittäin runsaasti vapaata leikkiä sekä ulkoilua. Lisäksi joka päivä on joku "erityisjuttu", esim, piirtäminen, muovailu, askartelu, maalailu, pelaaminen yhdessä, sadun lukeminen, laulutuokio tms.
Käymme kerran viikossa perhekerhossa ja joka päivä puistossa (aamupäivä ulkoilu aina siellä), jossa puistolapsia ja muita hoitajia ja äitejä lapsineen. On tosi hyvä juttu sekä itseni, että lapsien kannalta saada muutakin seuraa :)
Niinä päivinä kun lapsia on vähemmän hoidossa, voimme lähteä kauemmaksi kirjastoon, kaupungille, kauppaan, toisen hoitajan pihalle, jumppaan tms. Yritän järjestää tämmöisen "retken" ainakin kerran kahdessa viikossa. Pelkkä torilla käynti on luxusta, kun saa maistella hedelmiä ja päästään bussiin samalla! Kaupassa käynti on myös suosittua, kun saa omat pikkukärryt ja itse hakea ostoksia hyllyistä.
Tässä nyt muutama mikä tuli mieleen, vuodenajasta riippuu paljon touhuamisemme, metsäretkiä, pururata "lenkkeilyä", pulkkamäkeä jne.
Näiden lisäksi siivoamme yhdessä sillointällöin ja järjestämme leluja. Myös muita kotihommia ikätason mukaan, esim pöydän kattaamista, pyykkien ripustamista, pölyjen pyyhkimistä, leipomista jne.
Teemme siis vähän kaikkea mielialan mukaan, ei tiukkaa lukujärjestystä :)
Eivät kyllä hirveesti touhua muuta kuin perushoitoa. Harvoin tulee kotiin piirustuksia tai askarteluja. Mutta ei sillä ole meille merkitystä. Lapsemme viihtyy hoidossa ja hänestä pidetään huolta meidän töissäollessa, se on tärkeintä.
Höpsis.Pph tärkein ja arvokkain anti on kodinomaisuus ja arjen yhteiset askareet, aivan kuten jos lapsi olisi äidin kanssa kotona, joka lapselle huomattavasti kehittävämpää ja turvallisempaa kuin jotkut pakolliset töhrimiset päiväkodissa. Asia toinen jos lapsi 4-5v silloin sitä jo kaipaa ja tarvitseekin muita haasteita.
Uskomatonta tämä jatkuva virike intoilu kun kuitenkin asiantuntijat jatkuvasti pyrkivät osoittamaan koko keskustelun mielettömyyden!
Kodinomaisuus on tämän hoitomuodon rikkaus! Meidän kunnassa ei enää oteta "virikelapsia" pp-hoitoon viemään hoitopaikkoja oikeasti tarvitsevilta, kysyjiä kyllä aina riittää. En käsitä, mitä virikkeitä minä voisin tarjota, mitä oma äiti/isä ei voisi?! Kysehän on PERHEpäivähoidosta, tavallisesta arjesta perheessä. Meille hoitolapset tulevat tavallaan arkeen mukaan, samat asiat teen omieni kanssa. Lapset aika pitkälti päättävät, mitä meillä milloinkin tehdään ja runsas vapaa leikkiminen on tärkeää.
Ryhmässäni on 2 alle 2-vuotiasta, lisäksi 3 ja neljävuotiaat lapset. Pienempiä on valvottava niin paljon, että aikaa askarteluille ei juuri jää. Pienemmät pitä'ä syöttää, vaipattaa ja vahtia etteivät saaa mitään pieniä esineitä suuhunsa. Lisäksi työpäivän aikana on valmistettava aamupala, lounas ja välipala ja siivottava sotkut syömisen jälkeen. Potat pitää pestä päivittäin ja jokaisen lapsen kädet ja kasvot ruokailun jälkeen.
Ulkoilemme aamu- ja iltapäivisin. Kaksi täysin puettavaa ja riisuttavaa lasta kaksi jotka opettelevat itse, mutta tarvitsevat myös apua. Lepohetki ja päiväunisatu on lounaan ja välipalan välissä.
Minkä näistä em. asioista voisi jättää pois, jotta aikaa jäisi askartelulle?
Hanki semmoinen "askarteluloota"...osta sinne teippiä ja liimaa, värikyniä ja lyijykyniä, hlilettä eri väristä, tai hileliimaa...kartonkia ja kiiltokuvia, nauhanpätkää ja lankaa...pikku sakset...viivotin...nappeja...
Sitten kun ne pienet nukkuu...voitte yhdessä niitten kahden ison kanssa askarrella...eli annat kartonginpalasia joita voi liimailla toisiinsa, koristeeksi hilettä ja nappeja...tai ihan hiilipiirustelua...ei se sen kummempaa tarvitse olla...puoli tuntia on ihan sopiva aika...ja kun pian sitten oppivat niin osaavat jo pyytää sen askartelulatikon eivätkä syö niitä tavaroita!
Tässä pari vinkkiä...ei nyt tartte olla hienoja lopputulosten...lapsentekemän näköinen riittää!
http://nirppu.vuodatus.net/page/lasten_askarteluja_2007-2008
http://kotimami.vuodatus.net/blog/category/Lasten askartelu
3-4 vuotiaatkin lapset nukkuvat päiväunet!!
Minullakin on ryhmä, jossa kaksi alle 2v ja kaksi 3v. Perushoitoon päivät kuluvat eikä 3-vuotiaat vielä ihmeemmin askartele. Piirtäminen ja maalaaminen lähinnä ovat heille sopivia juttuja. Lisäksi päivittäinen lukutuokio ennen päikkäreitä. Muuten vapaata leikkiä mahdollisimman paljon. Se on tärkeintä.
Toiminta riippuu täysin siitä, minkä ikäisiä lapsia ryhmässä on. Pari pientä vie kyllä hyvin tehokkaasti hoitajan ajan.
Siellä kotonakin voi muuten askarrella jos se tuntuu kovin tärkeältä ja lapsi on innokas askartelija. Kaikki lapset eivät siitäkään pidä vaan tekevät mieluummin jotain muuta. Jotkut ovat esim. innokkaita pelaamaan erilaisia pelejä ja niistähän ei synny mitään kotiin vietävää.
Kiitos vinkeistä, mutta päivähoidossa kaikki lapset joko nukkuvat, tai ainakin lepäävät. Pph on päivähoitoa siinä kuin päiväkoditkin. Lasten lepoaikana valmistan välipalan ja teen toimintakauden suunnitelmia, laadin ruokalistoja, kirjoitan vanhemmille tiedotteita, täydennän kasvun kansioita, lähetän vanhemmille valokuvia lapsistaan jne. Yleensä siitä kun viimeinen nukahtaa ja enimmäinen herää väliin jää korkeintaan tunti. Yritän ehtiä juomaan myös kupin kahvia rauhassa ja lukea työpapereita (kuukausikirjeet, listan täytöt, arvokirjat jne.) Aina en ehdi.
Onneksi ryhmäni lasten vanhemmat ovat itse aktiivisia lastensa suhteen, Kotona askarrellaan ja harrastetaan, kun ei ole lapsiryhmää mukana, on vain se/ne oma/omat. Ryhmäni lasten vanhemmat ovat tyytyväisiä siihen, että lapsi on turvassa ja päivärytmi on säännöllinen ruokailuineen, lepoineen, ulkoiluineen ja rajat pidetään kaikille. Opetellaan ruokailutapoja, omatoimisuutta pukemisessa, wc-käynneissä, potalla istumista, käytöstapoja, toisen huomioimista, vuoron odottamista, kiitosta ja anteeksipyytämistä ym. mitä elämässä tarvitaan.
Minulla oli vuosi sitten ryhmä, jossa oli 2 alle vuoden ikäistä, sekä 1,5v ja 3vuotias ja suurin osa päivästä meni juuri kuvailemaasi perushoitoon. Silti meillä jäi aikaa askarrella isoimman/isompien kanssa kohtuullisesti. Jätimme joskus iltapäiväulkoilun väliin ja teimme askartelun. Huonoina keleinä askartelimme tai muovailimme. Pienet istuivat pyödässä ja saivat katsella kirjoja tms sen aikaa tai ihmetellä muiden tekemistä. Ei sitä kauhean usein ehdi, mutta ihan järjestelykysymyshän se on. Kyllä yli 3-vuotiaat tarvitsevat jo virikkeitä ja harjoittelua kädentaidoille päivähoidossa. Sehän on jo vasussakin.
sullako "isommat" lapset eivät nuku hoidossa?
Meillä nukkuu koko porukka 1v----> 5 vuotiaaseen ja yhtä aikaa.
Vasussa ei ole, että pitäisi askarrella jotain tuotoksia kotiin. Hienomotoriset taidot karttuvat jo pukemista, opeteltaessa, napit, vetoketjut sormikkaat. Pihalla lumipallot ym, sisäleikeissä rakenteluleikit... Monet asiat harjoittavat hienomotoriikkaa. Meidän kaupungin pph:n omassa vasussa onkin, että motorisia taitoja harjoitellaan arjen taitojen ohessa. Matemaattiset orientaatiotkin harjoitellaan leikin ja arkitoiminnan yhteydessä, eikä koulumaisesti opettaen.
Ja kyllä. Tavoitteeni on että kaikki lapset nukkuvat ja samaan aikaan. Se ei vain tällä ryhmällä ole onnistunut. Siksi mainitsin että ne lepäävät jotka eivät nuku (=eivät nukahda).
Ja kaupunkimme vasussa on myös se, että ulkoilemme kahdesti päivässä. En siis jätä ulkoilua jotta lapset voisivat väsätä jotain kotiin vietävää näytöstä.
On se aika surkeaa, jos eivät saa koskaan saa askerrella, maalailla tai piirrellä hoidossa. Yksi ulkoilu sinne tai tänne, kerran puolessa vuodessa ei ole keneltäkään pois jos muuten et voi tarjota näitä kädentaitoja. Jos ei voi sen verran joustaa muka _yhdestä_ ulkoilukerrasta, niin eiköhän kyse ole pelkästään omasta viitsimisestästäsi. On varmaan kiva kun lapset menevät eskariin eivätkä osaa askerrella tai käyttää saksia juuri lainkaan, pahimmillaan eivät ole saaneet edes piirrellä hoidossa.
näkyy vanhempien vastuu?
Eikö vanhemmilla ole mink''nlaista vastuuta opetella lapselleen mitään?
Kun tosiaan pukemisetkin jne opetellaan hoidossa, kun kotona ei ehditä mitään...
Ja jos kotona on iltaisin ja viikonloppuisin se yksi tai kaksi oma kakara, niin luulisi kyllä että jotain ehtisi yhdessä tekemään? Vaikka sitten leikkaamaan kuvioita paperista, ja värittämää kuvia kirjasta?
Mutta ei, eihän vanhemmilla ole mitään velvollisuuksia, lapsi viedään hoitoon 9kk ikäsenä, ja sit hoitajan pitää valokuavat ja täyttää kirjaa ensiaskeleista, ekat sanat, askartelut jne jne jne....
Enkä usko etteikö toisten kirjoittajien luona ikinä mitään tehtäis, mutta minkä hiton takia on pakko tuottaa kotiin mitä tahansa krääsää?
Niin se vaan nykymaailma tänäpäivänä pyörii, että usein molemmat vanhemmat käyvät työssä, ympäripyöreät päivät työmatkoineen eivät ole mikään poikkeus. Lasten kanssa ei jää illasta aikaa kuin jokunen tunti, siitä kun ottaa pois kauppareissut, perheen harrastukset, kotityöt, niin eipä siinä juuri virikkeitä enää lapsille ehdi tarjoamaan ennen kuin tuleekin illan rauhoittumishetki ennen nukkumaan menoa. Viikonloputkin usein menevät hujauksessa kaikkeen muuhun mitä ei ehdi arkena, kyläillään, harrastetaan, matkustetaan jne.
Usein lapsi on hoidossa 8-9 tuntiakin päivässä 5 päivää viikossa, josta max 2h menee lepohetkeen. Kyllä on kumma, jos ei mitään virikkeitä saa rajottua siinä ajassa. Enkä tarkoita nyt lumiukontekoa tms itsestäänselvää, vaan jotain extra-puuhailua ainakin yli 3-vuotiaille. Säälittää todella lapset, joilla hoidossa ei viitsitä järjestää mitään puuhailua koskaan. Kummallinen asenne sinulla, "krääsän tuottaminen kotiin", meillä ainakin lapset hyppivät riemusta saadessaan näyttää vanhemmilleen taiteilujansa.
Etteivät vaan ne lapset hyppisi riemusta, kun saavat näyttää vanhemmilleen sinun tekemisäsi askarteluja?
Me teemme yhteistyötä seurakunnan kanssa. Kaikki neljävuotiaat käyvät seurakunnan kerhossa kerran viikossa askartelemassa, jos vanhemmat niin haluavat. Se riittää. Ja minulle riittää se, että kuljetan heidät sinne ja takaisin. Sitä paitsi siellä he saavat kerran viikossa ikäistään seuraa, eikä tarvitse olla koko viikkoa pienten kanssa ja pienten ehdoilla.
Miksi minä askertelisin? Jokainen tekee ikätasonta mukaan, täysin itse. Pienimmille laitan liimaa valmiiksi ja saavat sommitella itse.
Lapsen riemu on juuri siinä, kun saa näyttää vanhemmilleen oppineensa jotain uutta, eli vaikka sitten roudata krääsää kotiin niinkuin sinä sanot. Ja jos käytte kerran seurakunnan kerhossa jossa askarrellaan viikoittain, niin askertelevathan lapset silloin? Vai vaihtuiko tarina vaan yhtäkkiä...
Lapset (4-vuotta täyttäneet) käyvät seurakunnan kerhossa, en minä. Minä vain vien ja haen, joten lapset eivät askartele pph:ssa.
viedä lapsia srk:n kerhoon. Minä olen vastuussa lapsista siitä
alkaen kun aamulla tulevat hoitoon ja siihen saakka kun haetaan pois.
Lasten kanssa askartelemme, leivomme, muovailemme,piirretään,
maalataan, käydään metsäretkillä, luistelemassa, joskus hiihdetään,
pelataan pallopelejä, luetaan satuja, isommat lapset värittävät
tehtäväkirjoja, teatterissa käydään ainakin 2 krt vuodessa.
Kirjastossa käymme silloin kun on joku lapsista poissa.Torillakin
ainakin syksyisin pistäydytään.
On vain suunnitelukysymys mitä tehdään ja milloin, koen että
koska lapset ovat minulla suurimman osan päivästä niin yritän antaa ja
opettaa valmiuksia seuraavaan vaiheeseen, eli kouluun.
Sakset ovat ja kaikki muutkin välineet lasten saatavilla, palapelit ,värikynät,
muovailuvahat, askartelutarvikkeet kirjat, satukasetit ja soitin.
Jokainen tekee tätä työtä kuitenkin omalla tyylillä, eli kunnioitetaan toistemme
työtä.
Meilläkin on monta kiellettyä asiaa, mitä ei enää saa tahdä. Seurakunnan kerhot, johon vanhemmat ovat itse lapsensa ilmoittaneet ovat kuitenkin vielä asia, joka kuuluu oleellisesti kaikkien kerhon lähellä asuvien pphoitajien viikkoon. Lapsille on vakuutus päivähoidon puolesta joka vastaa kaikki muut ajat, paitsi seurakunnan kerhoajan, jolle on taas kerholla oma vakuutus.
Aiemmin minullakin on olllut suurin osa rymistä sellaisia joiden kanssa pystyin ja ehdin tekemään kaikenlaista askarteluista ja leipomisista lähtien. Tämän ryhmän kanssa se vain ei onnistu. Ruuanlaittokin on oma taiteenlajinsa, näillä kaikilla neljällä kun on paljon allergioita ja kaikki eri ruoka-aineille.
Leipomista ja muuta ruuanlaittoa en lasen kanssa tee enää, koskapa hygienia passia suorittaessani tuli täysin selväksi että hygienia syistä lapset eivät saa päivähoidossa ruuan valmistukseen osallistua.
Entä sadepäivinä tai kovina pakkaspäivinä, kun pikkusia ei voi kauaa pitää ulkona? Voisi silloin sopia lasten kanssa, että silloin on joku erityis-juttu-päivä. On lapsille ja itsellekin todella virkistävää ja aika kuluu nopeasti.
Tai entä jos teette pienten kanssa jotain muuta ja isommat saavat piirrtää ja askarrella keskenään sinun välillä neuvoessa?
Tai sitten isommat saavat toetuttaa itseään jollain muulla tavalla ja pienimmätkin voivat esim värittää värityskirjaa?
Yksi super-helppo ja kiva askertelu on leikata lelulehdistä ja mainoksista lempparikuvia, joita sitten liimaillaan paperille. Minullakin on 2 vauvaa ja 2 isompaa tällähetkellä ja tämä askartelu on isompien helppoa tehdä alusta loppuun yksinkin. Siinä tulee myös hyvin treenattua saksien käyttöä.
Yksi hauska muovailu juttu oli "taikatakina", joka valmistettiin itse (ohjekin varmaan löytyy netistä) ja joka oli täysin turvallista vaikka joku söisikin sitä. Minulla 1-vuotiaatkin saivat muovailla sillä, eivät laittaneet kuin kerran suuhun, kun maku on niin paha (paljon suolaa). Viihtyivät hyvin muiden muovaillessa, kun saivat itsekin kosketella ja pursotella taikinaa. Taikataikina kovettui kun sen jätti kuivumaan ja sitten sen voi vielä maalata jos halusi.
Jos ryhmän vanhin on 3v "adhd", siinä ei paljon askarrella. wc-käyntikään ei onnistu valvomatta, tai on kaapin sisällöt pöntössä ja toisinaan pää myös.
jos sulla on erityislapsi hoidossa, niin hänhän vie 2:n lapsen paikan, ei sinulla voi silloin olla neljää lasta? kolmen lapsen kanssa luulisi ammattilaisen pärjäävän vaikka yhdellä olisi ylivilkkaushäiriö. ja eikö hänelle juuri olisi hyväksi keskittymistä vaativia harjoituksia jos on vilkas?? vai puhuitko hänestä "adhd":nä ihan huviksesi solvaus-mielessä? et oikein vaikuta ammattimaiselta perhepäivähoitajalta, onneksi omat lapseni koulutetulla motivoituneella nuorella pphlla joka viitsii touhuta lasten kanssa..
Lainausmerkit siksi, ettei adha:tä diagnosoida ennen kouluikää, vaikka oireet olisivat kuinka selvät. Siksi ei myöskään saa erityisavustajaa tai kahden paikalle. Päiväkotiin siirtoa odotellaan, kyllä. Se rauhoittaa ryhmääni, vaikkei ole tämän lapse etu joutua suureen ryhmään.
Kaupungissamme on onneksi linjaus, että vanhemien vastuuta korostetaan, ja ammatillisuutta toteuteaan mm. neuvomalla vanhempia miten he itse voivat lastensa kanssa askarrella ja touhuta, koska se on lapsen oikeus. Valmiiksi kaikkea ei enää päivhoidossa tehdä, vaan annetaan lapselle se oikeus vanhempiinsa mikä heille kuuluu. Nykyvanhemmilla tämä on vain mennyt metsään ja pahasti.
Itse en edes kehtaisi vaatia, että joku muu opettaisi lapselleni asioita, jotka voin tehdä itsekin.
vanhemmat viestittävät usein, että haen lastani päiväkotiin,
koska siellä on virikkeitä. Eipä ihme jos on näin paljon
perhepäivähoitajia jotka ajattelevat että kaikki askartelut ja
muut kuuluvat kodin hommiin. Lapset ovat virkeimmillään juuri
hoitopäivän aikana ja innostuvat yleensä ryhmässä touhuamaan
kaikenlaista. Ja vanhempien lasten esimerkki kannustaa myös.
Meilläpäin on niin paljon vaihtoehtoja vanhemmille, eli ei
he kauaa pitäisi lastaan pph:ssa jos täällä ajateltaisiin kuten
em.kirjoitti. Ja kaiken lisäksi lasten kanssa touhuaminen on mukavaa.
Ei olisi kauaa töissä meidän kunnassa tuollainen hoitaja. Eikä mene läpi tuo, että jossain kunnassa katsotaan ammatillisuudeksi se, että käsketään kotona askarrella ja puuhailla ja hoidossa ei viitsitä tehdä mitään muuta kuin pitää lapset hengissä hoitopäivän ajan. Miksiköhän yleensä olet alalla? Viimeinen lause etenkin on aivan uskomaton. Huhhuh, kaikkea sitä kuuleekin, ja sinänsä harmi, että tämänlaista asennetta on ja sitä vielä tuodaan julkisesti keskustelupalstoilla ilmi. Ei ihme, jos vanhemmat epäröivät tuoda pp-hoitajille hoitoon kun lukevat tällaista tekstiä "ammattilaisen" suusta. En ole koskaan kuullut, että kellään hoitajalla olisi ryhmä, jonka kanssa ei pärjää.
On se kumma että perhepäivähoitajien "keskustelu" menee aina toisten hoitajien nälvimiseen ja oman erinomaisuuden korostamiseen.
Joku hoitaja voi panostaa askarteluun ja joku toinen taas liikuntaan jne. jne. Riippuu paljon myös lapsiryhmästä ja lasten vanhemmistakin, miten toiminta painottuu. Ei ole yhtä ainoata tapaa toimia pph:na ihan ammattimaisesti ja hyvänä hoitajana.
Yhdestä lauseesta on turha mennä päättelemään, minkälainen hoitaja ja ihminen on kyseessä.
Meidän kaupungissamme pph on suositumpi hoitomuoto kuin päiväkodit. Vapaita paikkoja ei yksinkertaisesti pph:ssa ole, vapautuvat varataan jo kuukausia ennakkoon.
Johtunee varmaan pph:n kodinomaisuudesta. Vanhempien elämä ja lastenkin viimeistään kouluvaiheessa on niin kiireistä virikkeineen harratuksineen, että täällä osataan asvostaa yhdessäoloa, läsnäoloa, kuuntelemista, vuorovaikutusta, rajoja ja rauhaa. Liiat virikkeet tekevät lapset ärtyisiksi ja on tutkittukin, että liian virikkeellinen ympäristö aiheuttaa lapsissa agressiivisuutta.
Ehkäpä kaupunkimme on vain ymmärtänyt tämän ennen muita. Virikkeiden ja valmiista mallista askarteleminen on jo jokunen vuosi sitten tutkitusti todettu turhaksi, se vie lapselta luovuuden, yksilöllisyyden ja oman ajattelun taidon.
Mutta: Tehkää toki niin kuin teidän kaupungeissanne on tapana ja mitä teiltä odotetaan.
Hienoa että on vielä olemassa paikkoja jossa äidit taaperon parhaan ymmärtävät.Taapero-ikäinen ei tarvitse askartelua tai erilaista ihmeellistä ohjelmaa. Taapero tarvitsee turvallisen aikuisen lähelleen, aikuisen joka elää hänen kanssaan ihan normaalia arkea, johon liittyy paljon tärkeää oppimista ja virikkeellisyyttä, juuri sitä mitä allek olmevuotias kehittyäkseen normaalisti tarvitsee. Toivottavasti teillä säilyy vielä pitkään tämä lapsiystävällinen asennoituminen pienten päivähoitoon.
3 ja 4 vuotiaat eivät ole taaperoita, ja tässä oli kyse, että hoitajilla on tämän ikäisiä hoidokkeja eivätkä viitsi puuhailla heidän kanssaan mitään. se on mielestäni väärin lapsia kohtaan ja hoitajalta pelkkää laiskuutta.
eihän ne herrajjestas koko iltapäivää nuku! Ja joku pikkuinen liimailujuttu, ei siihen tarvi tuntitolkulla
varata aikaa, puolikin tuntia riittää!
Kaikki eivät vaan jaksa/viitsi järjestää mitään "ylimääräistä" lapsille ja suotakoon se heille.
Kuka on sanonut ettei puuhata mitään? MITÄÄN?
Kyllä ne päivät täyttyvät ihan kummasti, ilman että väkisin yrittäisi kiirettä lisätä tuottamalla kotiin viemisiä.
sanoit itse jollekin tuolla ylempänä, ettet ehdi mitään ylimääräistä 3 ja 4-vuotiaiden kanssa, kun kaikki aika menee pienten hoitamiseen ja vaippojen vaihtoon yms. Oletan että olet yksi ja sama, koska puhut samaan tapaan "krääsän tuottamisesta kotiin" monessa viestissäsi, vaikka nimimerkki onkin eri.
Mikähän tämän edellisen kysyjän nimimerkki on ollut aiemmin?
Ei kuulu tapoihini mainostaa mitä "kaikkea" teen työssäni, kun keskustelu pohjautuu siihen kuka pph:sta askartelee. On huvittavaa seurata, kun joku joka osaa vain askarrella ja tuottaa kotiin krääsää ei ymmärrä mitä muita mahdollisuuksia ja elämyksiä lapsilla voi olla. Ihan lapsilähtöisesti. Ja sitten aletaan syyttelemään, ja melkeinpä nimittelemään. Onpas aikuimaista ja ammatillista. Yhteisöllisyydestä puhumattakaan. Eräs kouluttaja sanoi kerran, että vaarallisin on se hoitaja, joka luulee osaavansa.
Mielestäni liimat ja sakset eivät ole lapsen elinehto.