Hei, haluaisin kuulla mielipiteitänne siitä, mikä olisi paras tapa kertoa tunteistaan toiselle, siis ihastuksen kohteelle. Onko mielestänne parempi kertoa kasvotusten, vai viestillä? Jos tästä saisi muodostettua jotain "yleiskuvaa". :) Olen pyörinyt tässä melko samanlaisessa tilanteessa jo reilun vuoden, ja alan olla siinä pisteessä että tuntuu että kohta sekoan!! Siis olen niin hullun ihastunut edelleen, tunteet eivät ole laimenneet vuodessa mihinkään. Siksi yhä enemmän olen alkanut miettiä että minun on pakko pian kertoa hänelle, että pääsen edes johonkin suuntaan tästä tilanteesta... sillä ei tämä voi jatkua tällaisena. :( Mutta sitä vain mietin, että miten tuo kertominen kannattaisi tehdä. Emme ole mitenkään kauhean läheisiä ystäviä, eli kaikki hänen kanssaan tähän asti käymäni keskustelu on ollut melko "pinnallista". Itsellehän helpointa olisi tietenkin kertoa viestillä. Mutta kasvokkain kertominen tuntuisi jollain tapaa reilummalta. Ja toisaalta siinä asiat tulisivat selviksi ehkä heti. Viestiin kun voi joutua odottamaan vastausta ties kuinka kauan... Mutta sitten taas jos laittaa viestin, niin toisen ei nimenomaan tarvitse heti reagoida asiaan, vaan saa aikaa sulatella asiaa, eli olisiko se toisaalta sitten kuitenkin reilumpaa..?
Ihmisestähän aina tietysti riippuu mikä kenellekin on sopivin tapa, ja ennen kaikkea se on kait aika tapauskohtaista että miten tällaiseen tunteiden kertomiseen kukin (siis vastaanottava osapuoli) sitten reagoi, enkä sitä tässä nyt pohdikaan, mutta kiinnostaisi vain kuulla mikä enemmistön mielipide täällä on tuon kertomisTAVAN suhteen! Kiitos paljon jo etukäteen jos vaivaudutte. ;)
Ihmisestähän aina tietysti riippuu mikä kenellekin on sopivin tapa, ja ennen kaikkea se on kait aika tapauskohtaista että miten tällaiseen tunteiden kertomiseen kukin (siis vastaanottava osapuoli) sitten reagoi, enkä sitä tässä nyt pohdikaan, mutta kiinnostaisi vain kuulla mikä enemmistön mielipide täällä on tuon kertomisTAVAN suhteen! Kiitos paljon jo etukäteen jos vaivaudutte. ;)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Suotta sinä enemmistön mielipiteiden perään huutelet, on minun näkemykseni. Ota hetki aikaa itsellesi ja kuuntele, mitä sisimpäsi sanoo. Kyllä sinä tiedät, mikä on sinulle sopivin tapa ilmaista itseäsi. Jos ylipäätään on tärkeää elää itsensä näköistä elämää, niin pätee se näihin tällaisiinkin asioihin. Eli rohkeasti toimimaan tavalla, joka on nimenomaan Sinun tapasi eikä kenenkään muun. Tsemiä!
Itse olin samanlaisessa tilanteessa vielä 4 kuukautta sitten.Olin melkein vuoden ollut ihastunut itseäni 17 vuotta vanhempaan naiseen enkä tiennyt hänen yksityiselämästään MITÄÄN! Yhtenä iltana kuitenkin laitoin hänelle viestin ja lucky me...pikkuhiljaa siitä sitten alettiin treffailla sun muuta :)
Onnea sulle mitä sitten päätätkin mutta tee juuri niinkuin itelles tuntuu parhaimmalta :)
Niin ja tähän vielä, että on aina niin ihana kuulla näitä tällasiakin tarinoita, että toinen vastaakin tunteisiin!!! Olet tosi onnekas. ;) Se herättää aina pienen toivonkipinän itsessäkin. ;)
Kiitos teille! Niin, onhan se tietysti niin että itsehän se pitää tällaiset päätökset tehdä ja toimia niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu. Tiedän että viestillä kertominen onnistuisi varmasti itseltäni parhaiten, sillä minusta itseään on ehdottomasti helpompi ilmaista paperilla kuin suullisesti. :D Etenkin kun en ole tainnut tällaista koskaan ennen kenellekään kertoa... Yritän vain miettiä asiaa tämän toisen kannalta, että mikä olisi hänen kannaltaan ns. ystävällisintä, ja hänelle miellyttävin tapa saada kuulla asiasta. Kun en tiedä, pitäisikö tällaiset asiat kuitenkin vain kertoa suoraan kasvotusten. Koska toisaalta jos laittaa viestin ja saisi vastauksenkin, niin miten sitä sitten kohtaa toisen sen jälkeen, jos asia jää siihen eikä siitä enää puhuta? Tai siis tuntuu, että kyllä tuollaisesta pitää päästä puhumaan kasvotustenkin.. tai sitten tietysti voihan sen kertoa viestissä ja ehdottaa juttelua asiasta sen jälkeen. Ehkä se toimisi kaikista parhaiten. ?
"---itseään on ehdottomasti helpompi ilmaista paperilla kuin suullisesti." That's it! Kirjoita ihan perinteinen kirje. Voit rauhassa miettiä, miten sanot ja mitä todella haluat sanoa. Kirje on kuitenkin tosi henkilökohtainen lähestymistapa ja lämpimämpi kuin viesti tai sähköposti. Ja vastaanottajan kannalta toimiva ratkaisu: Saa hänkin rauhassa sulatella lukemaansa eikä siihen tarvitse vastata heti mitään, jos asia tulee vähänkin yllätyksenä. Oikeassa olet siinäkin, että tilaisuus puhua kasvotusten koittaa jossakin vaiheessa kirjeen antamisen ja lukemisen jälkeen. Ajattele, miten upean lahjan annat toiselle! Kuinka moni voi sanoa saaneensa mitään vastaavaa...
sanojensa mukaan ole kauhean läheinen ko henkilölle, minusta tuntuisi oudolle lähettää hänelle ihastumiskirje jossa kerrotaan miten on jo iät ja ajat ollut kasvavia tunteita. Miksi ihmeessä ap ei ensin vain tutustu paremmin ihmiseen, kokeile natsaako heillä edes kaverisuhde ja sitä kautta vähän tunnustele mikä olisi oikea liike jos näyttää että mahiksia on.
Ei siinä mitään jos haluaa aloittaa tutustumisen ihmiseen ihastumiskirjeellä, mutta miten siihen vastaa ihminen joka ei edes tunne lähettäjää kunnolla? Mitä vaihtoehtoja hänellä siinä on? Noin järjellä ajateltuna, jos haluaa romantisoida niin hänkin varmaan salaisesti on ollut ihastunut ap:hen.
Tietysti jokainen tekee omat ratkaisut, mutta ihmettelen että jos ystävystyminen jo on vaikeaa niin mitä ihmettä mennä tunnustamaan rakkauttaan.
että minä olen saanut ihastumisviestin muutamaankin kertaan ihmisiltä joita en oikeen edes tunne, ikävä kyllä kun minulla ei ole edes ollut kaverisuhdetta heihin, niin aika kylmäksi se jättää tai siis ettei vastatunteita kyllä syty. Ei se käsittääkseni riitä että toinen tykkää, suhde vaatii vähän enemmän. Sen että molemilla on mahdollisuus edes tuntea samoin, miten hän voisi kiinnostua jos ei edes tunne kunnolla tai edes huonosti toista?
Vaikea neuvoa kun ei tiedä tarkempia yksityiskohtia esim. kuinka etäiset välit teillä todella onkaan, jne. Jos olette kovin etäisiä tuttavia niin siinä tapauksessa voisit koittaa vaikka tutustua lähemmin eli viettää aikaa enemmän yhdessä, ystävystyä, mennä vaikka leffaan tai jotain, mutta rennosti ystävinä, ei mitään treffailu-meininkiä niin siitä ei tule suuria paineita sinulle. Tai vaikka tekstailla kuulumisia aluksi, jne. Jos koet että tunteiden ilmaisu olisi nyt jo ajankohtaista niin voithan ensin lähettää hänelle viestin, jossa sanot rehellisesti että sinulla on jotain kerrottavaa hänelle mutta sitä on vaikea sanoa kasvotusten. Sitten odotat vastausta ja katsot mitä hän siihen sanoo. Ehkä sitten voit lähettää viestin, jossa kerrot ihastumisestasi. Joskus on paras näyttää oma haavoittuvaisuus, koska sinulla ei oikeastaan ole mitään menetettävää. Eikä sinun ehkä kannata kertoa siitä, että kuinka pitkään tämä ihastus on jatkunut, se voisi kuulostaa hieman oudolta jos ette tunne muuten kovinkaan hyvin. Sitten jos hän vastaa jotenkin niin ettei teillä ole mitään tsäänssejä niin voit aina suhtautua siihen niin että voitte silti olla edelleen ystäviä. Ettei sitä tunteiden ilmaisua tarvitse sinun puoleltasi mitenkään hävetä jälkeenpäin, vaikka ei teidän välillä klikkaisikaan. Ainakaan se asia ei jäisi vaivaamaan jälkeenpäin kun olisit ilmaissut asiasi. Ja voit suhtautua siihen sillä tavalla "kevyesti" niin ettei hänellekään tule jälkeenpäin kiusallinen olo.
Mielestäni katse kertoo paljon; jos kahden henkilön välillä silmät viestittävät kiinnostusta, pilkettä, syvyyttä tai intohimoa, on selvä, että kiinnostus molemminpuolinen. Jos katsekontaktit arkisia, lyhyitä ja vältteleviä, ei kiinnostusta.
Lisäten vielä edelliseen, jos katseita ei juurikaan ole, tai ne vain arkisia, ei tunteista välttämättä ole hyötyä kertoa?
katsoa toista silleen,vaik kuin haluttas.pakko vaa kätkeä ja patoa ajatukset ettei silmät paljastas elikkä just kattoo arkisesti,pikasesti jopa vältellen.ikävää mut nii se menee jos vaik toinen on varattu tmv
Niinpä. Ei kehtaa kauaa tuijotella. Itse huomaan tahtomattani käyttäytyväni jopa hieman etäisesti ihastusta kohtaan ja hän saa varmaan sellaisen kuvan että suorastaan inhoan häntä vaikka asia on täysin päinvastoin...