Suomen aatelis- ja säätyläissukujen alkuperä- Suomesta...

Mistä tämä luettelo on peräisin?

Broms kirjoitti:

Mistä tämä luettelo on peräisin?

Sieltä Suomalaisuuden Liiton internet sivulta jota enään ei ole, mutta sivun olin ehtinyt tallentaa omaan arkistooni.

Broms kirjoitti:

Mistä tämä luettelo on peräisin?

Jos luetteloloista pidä niin tässä toinen. Suomalaisia sukuja kaikki, mutta alkuperämaa voi olla muu kuin Suomi (ei siis välttämättä Suomalaista alkuperää oleva suku). Hauskaahan se on että monet kovimmat Fennomaanit olivat saksalaista alkuperää olevia sukuja.


*1100-luku
Ramsay, Ross ( - 1900)
[muokkaa]

*1200-luku
Bielke, Villilän suku ( - 1500), Wrede

*1300-luku
Asserinpoikain suku ( - 1600), Balk ( - 1500), Bitz ( - 1600), Diekn ( - 1600), Fincke ( - 1700), Fleming ( - 1800), Flög ( - 1500), Frille ( - 1600), Garp ( - 1500), Horn, Jägerhorn, Kurck ( - 2000), Kottarainen ( - 1600), Leijonhufvud, Pölväjä ( - 1700), Skelge ( - 1500), Sluk ( - 1600), Spåre, Stigulf Ragvaldinpojan suku ( - 1500), Svärd ( - 1500), Särkilahti ( - 1700)

*1400-luku
Autuisten suku ( - 1500), Banér ( - 1700), Blåfield, Boije, Boisman, Böste (1400-luku), Carpelan, Creutz, Dufva ( - 1700), Fordell, Herttua ( - 1700), Ille ( - 1600), Lepaan suku ( - 1600), Lindelöf, Luukela, Näyhä ( - 1600), Pennainen ( - 1600), Poikon suku ( - 1600), Rengosson (1400-luku), Skytte ( - 1600), Stålarm ( - 1700), Sursill, Takku ( - 1800), Tavast, Tott ( - 1700), Virmailan suku, Vuolteen suku ( - 1600)

*1500-luku
Aejmelaeus, Anna Jönsintyttären suku ( - 1700), Antell, Brenner, Calamnius, De la Gardie ( - 1800), Falander, Fellman, Ehrnrooth, Ekestubbe ( - 1900), Forbus ( - 1700), Forsman, Frosterus, Granfelt, Hemming ( - 1600), Hästesko af Målagård, Kilpi, von Knorring, von Kraemer, Ladau, Lagus, Lang, Lilius, Lithovius, Mathesius ( - 1900), Melartopaeus, Molander, Munck, Nyberg, Nylander, Parviainen, Pipping, Poppius, Procopé, Rosenbröijer, Ruuth, Schildt, Stenius, Tallqvist, Thesleff, Tigerstedt, Wallenius, von Willebrand

*1600-luku
Adlercreutz, Alanus, Alfthan, Alopaeus, Aminoff, Armfelt, Avellan, Berner, Björnberg, Blomstedt, Bonsdorff, Borenius, Brander, Brofeldt, Brotherus, Bruun, Cajanus, Carstenius, Castrén, Cedercreutz, Collan, Colliander, Donner, Enckell, Estlander, Fabritius, von Fieandt, Forselius, Forsius, Fortelius, Franzén, Gedda (1600-luku), Gripenberg, Grotenfelt, Gummerus, Haartman, Hackman, von Heideman, Hellenius, Heurlin, Hirn, Hjelt, Holsti, Hornborg, Hulkkonen ( - 1800), Idman, Ignatius, Ingman, Järnefelt, von Konow, Krogius, Lavonius, Malm, Mannerheim, Meinander, Meurman, Munsterhjelm, Nordenskiöld, Nycopensis, Orraeus, Palander, Palmén, Rehbinder, Rein, Relander, Reuter, Roos, Rosenlew, Runeberg, Sacklén, von Schantz Schauman, Schultén, af, Sederholm, Serlachius, Simelius, Sjöstedt, Snellman, Sovelius, Stackelberg, Stenbäck, Stjernvall, Streng, Strömmer, Tawaststjerna, Tengström, Tolpo, Toppelius, Tudeer, Törnqvist, Wacklin ( - 1900), Wasenius, Wegelius, Winter, Zilliacus

*1700-luku
Becker, Bergbom, Bergh, Bergroth, Björkenheim, Björkstén, Ehrström, Elfving, Borg, Borgström, Bremer, Brunou, Cajander, Chydenius Cygnaeus, de Pont, Ervast, Europaeus, Frenckell, Furuhjelm, Genetz, Hallman, Hannikainen, Heikel, Homén, Hällström, Jaenisch ( - 1900), Johansson - Kaila, von Julin, Kihlman, Krohn, Malmberg, Mustakallio, Neovius, Nordenswan, Nordman, Palmgren, Qvist, Renvall, Sandelin, Saxén, Sirelius, Standertskjöld, Stenberg, Ståhlberg, von Troil, Törnudd, Tötterman, Wetterhoff, Wichmann, Vitikkala, von Wright, Åkerman

*1800-luku
Ahlström, Ahmavaara, Alanen, de la Chapelle, Erkko, Fazer, Flodin, Frey, Hallstén-Kallia, Itkonen, Reenpää, Simonen, Starckjohann, Stiller, Stockmann

*1900-luku
Helkama, Palo, Ranin, Rinne, Roine


http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kansallisbiografiassa_esiintyvistä_suvuista

jaosa kirjoitti:

Jos luetteloloista pidä niin tässä toinen. Suomalaisia sukuja kaikki, mutta alkuperämaa voi olla muu kuin Suomi (ei siis välttämättä Suomalaista alkuperää oleva suku). Hauskaahan se on että monet kovimmat Fennomaanit olivat saksalaista alkuperää olevia sukuja.


*1100-luku
Ramsay, Ross ( - 1900)
[muokkaa]

*1200-luku
Bielke, Villilän suku ( - 1500), Wrede

*1300-luku
Asserinpoikain suku ( - 1600), Balk ( - 1500), Bitz ( - 1600), Diekn ( - 1600), Fincke ( - 1700), Fleming ( - 1800), Flög ( - 1500), Frille ( - 1600), Garp ( - 1500), Horn, Jägerhorn, Kurck ( - 2000), Kottarainen ( - 1600), Leijonhufvud, Pölväjä ( - 1700), Skelge ( - 1500), Sluk ( - 1600), Spåre, Stigulf Ragvaldinpojan suku ( - 1500), Svärd ( - 1500), Särkilahti ( - 1700)

*1400-luku
Autuisten suku ( - 1500), Banér ( - 1700), Blåfield, Boije, Boisman, Böste (1400-luku), Carpelan, Creutz, Dufva ( - 1700), Fordell, Herttua ( - 1700), Ille ( - 1600), Lepaan suku ( - 1600), Lindelöf, Luukela, Näyhä ( - 1600), Pennainen ( - 1600), Poikon suku ( - 1600), Rengosson (1400-luku), Skytte ( - 1600), Stålarm ( - 1700), Sursill, Takku ( - 1800), Tavast, Tott ( - 1700), Virmailan suku, Vuolteen suku ( - 1600)

*1500-luku
Aejmelaeus, Anna Jönsintyttären suku ( - 1700), Antell, Brenner, Calamnius, De la Gardie ( - 1800), Falander, Fellman, Ehrnrooth, Ekestubbe ( - 1900), Forbus ( - 1700), Forsman, Frosterus, Granfelt, Hemming ( - 1600), Hästesko af Målagård, Kilpi, von Knorring, von Kraemer, Ladau, Lagus, Lang, Lilius, Lithovius, Mathesius ( - 1900), Melartopaeus, Molander, Munck, Nyberg, Nylander, Parviainen, Pipping, Poppius, Procopé, Rosenbröijer, Ruuth, Schildt, Stenius, Tallqvist, Thesleff, Tigerstedt, Wallenius, von Willebrand

*1600-luku
Adlercreutz, Alanus, Alfthan, Alopaeus, Aminoff, Armfelt, Avellan, Berner, Björnberg, Blomstedt, Bonsdorff, Borenius, Brander, Brofeldt, Brotherus, Bruun, Cajanus, Carstenius, Castrén, Cedercreutz, Collan, Colliander, Donner, Enckell, Estlander, Fabritius, von Fieandt, Forselius, Forsius, Fortelius, Franzén, Gedda (1600-luku), Gripenberg, Grotenfelt, Gummerus, Haartman, Hackman, von Heideman, Hellenius, Heurlin, Hirn, Hjelt, Holsti, Hornborg, Hulkkonen ( - 1800), Idman, Ignatius, Ingman, Järnefelt, von Konow, Krogius, Lavonius, Malm, Mannerheim, Meinander, Meurman, Munsterhjelm, Nordenskiöld, Nycopensis, Orraeus, Palander, Palmén, Rehbinder, Rein, Relander, Reuter, Roos, Rosenlew, Runeberg, Sacklén, von Schantz Schauman, Schultén, af, Sederholm, Serlachius, Simelius, Sjöstedt, Snellman, Sovelius, Stackelberg, Stenbäck, Stjernvall, Streng, Strömmer, Tawaststjerna, Tengström, Tolpo, Toppelius, Tudeer, Törnqvist, Wacklin ( - 1900), Wasenius, Wegelius, Winter, Zilliacus

*1700-luku
Becker, Bergbom, Bergh, Bergroth, Björkenheim, Björkstén, Ehrström, Elfving, Borg, Borgström, Bremer, Brunou, Cajander, Chydenius Cygnaeus, de Pont, Ervast, Europaeus, Frenckell, Furuhjelm, Genetz, Hallman, Hannikainen, Heikel, Homén, Hällström, Jaenisch ( - 1900), Johansson - Kaila, von Julin, Kihlman, Krohn, Malmberg, Mustakallio, Neovius, Nordenswan, Nordman, Palmgren, Qvist, Renvall, Sandelin, Saxén, Sirelius, Standertskjöld, Stenberg, Ståhlberg, von Troil, Törnudd, Tötterman, Wetterhoff, Wichmann, Vitikkala, von Wright, Åkerman

*1800-luku
Ahlström, Ahmavaara, Alanen, de la Chapelle, Erkko, Fazer, Flodin, Frey, Hallstén-Kallia, Itkonen, Reenpää, Simonen, Starckjohann, Stiller, Stockmann

*1900-luku
Helkama, Palo, Ranin, Rinne, Roine


http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kansallisbiografiassa_esiintyvistä_suvuista

Lue lisää

Hei,
Sukuni on ajat sitten tutkittu ja mummolassa on sukutaulu siitä. Sukumme polveutuu Melartopaeuksen suvusta. Melartopaeuksen suku tuli alun peri Kreikasta tuomaan luterilaista uskontoa joskus 1500-1600 luvulla, silloin Suomeen tuli tarinan mukaan ainakin neljä veljestä, joista yksi tuli Kangasalan papiksi. Nämä muut veljekset jäivät todennäköisesti Turkuun. Vasta nyt aloin olemaan kiinnostunut suvustani ja yllätyin täydellisesti, kun netistä löytyy asiaan todella paljon tietoja.

Onko joku muu tutkinut tai tietää enemmän Melartopaeuksen suvusta, koska itselläni ei ole aikaa perehtyä sukututkimukseen vaikka kiinnostusta olisi? Sukunimeä on yritetty muuttaa moneen kertaan, kun se muistaakseni tarkoitti suomennettuna "mustaa lammasta".

Teija K kirjoitti:

Hei,
Sukuni on ajat sitten tutkittu ja mummolassa on sukutaulu siitä. Sukumme polveutuu Melartopaeuksen suvusta. Melartopaeuksen suku tuli alun peri Kreikasta tuomaan luterilaista uskontoa joskus 1500-1600 luvulla, silloin Suomeen tuli tarinan mukaan ainakin neljä veljestä, joista yksi tuli Kangasalan papiksi. Nämä muut veljekset jäivät todennäköisesti Turkuun. Vasta nyt aloin olemaan kiinnostunut suvustani ja yllätyin täydellisesti, kun netistä löytyy asiaan todella paljon tietoja.

Onko joku muu tutkinut tai tietää enemmän Melartopaeuksen suvusta, koska itselläni ei ole aikaa perehtyä sukututkimukseen vaikka kiinnostusta olisi? Sukunimeä on yritetty muuttaa moneen kertaan, kun se muistaakseni tarkoitti suomennettuna "mustaa lammasta".

Lue lisää

Hei Teija!

Kyllä tämä Melartopaeus-suku on käynyt minulle tutuksi sukututkimuksen kautta. Suvun tiettävästi vanhin tunnettu jäsen oli Kemiön 1. kirkkoherra uskonpuhdistuksen jälkeen Paulus Melartopaeus (s. n. 1500, k. n. 1537). Tämä tieto perustuu sukututkijoiden Bergholm 1898, Leinberg 1903, Takolander 1932 ja Paarma 1980 selvityksiin. Eräs tutkija (Stefan Östergren SBL 1987) on asettanut Petrus Henrikinpoika Melartopaeuksen kantaisäksi. Itse pidän aiempaa 4:n tutkijan oletusta varmempana lähtökohtana toistaiseksi. Olen itse tämän kirkkoherran jälkeen suoraan alenevasti 14. polvessa.
Paulus Melartopaeuksella oli 3 poikaa: Henrik (s. n. 1533), Petrus (s.n. 1535) ja Tomas (s. n. 1537). Kaikki pojat syntyivät Kemiössä ja kaikista heistä tuli myös tiettävästi pappeja.

Sana Melartopaeus tulee latinankielestä ja tarkoittaa mesileipää, joka oli tunnettu raamatun aikainen leivonnainen. Petrus Melartopaeus käytti ylioppilaana Rostockissa opiskellessaan nimenään aluksi Petrus Mislepaeus Aboensis lokakuussa 1573 ja sitten ylioppilaana Wittenbergissä nimenään Petrus Meselleip de Abo Finlandiae. Melartopaeus on myöhemmin vakiintunut sukunimimuoto. Nimi ei siis tarkoita "mustaa lammasta" eikä suvun edustajien kreikkalaistaustasta ole mitään todisteita.

Mesileip 14 kirjoitti:

Hei Teija!

Kyllä tämä Melartopaeus-suku on käynyt minulle tutuksi sukututkimuksen kautta. Suvun tiettävästi vanhin tunnettu jäsen oli Kemiön 1. kirkkoherra uskonpuhdistuksen jälkeen Paulus Melartopaeus (s. n. 1500, k. n. 1537). Tämä tieto perustuu sukututkijoiden Bergholm 1898, Leinberg 1903, Takolander 1932 ja Paarma 1980 selvityksiin. Eräs tutkija (Stefan Östergren SBL 1987) on asettanut Petrus Henrikinpoika Melartopaeuksen kantaisäksi. Itse pidän aiempaa 4:n tutkijan oletusta varmempana lähtökohtana toistaiseksi. Olen itse tämän kirkkoherran jälkeen suoraan alenevasti 14. polvessa.
Paulus Melartopaeuksella oli 3 poikaa: Henrik (s. n. 1533), Petrus (s.n. 1535) ja Tomas (s. n. 1537). Kaikki pojat syntyivät Kemiössä ja kaikista heistä tuli myös tiettävästi pappeja.

Sana Melartopaeus tulee latinankielestä ja tarkoittaa mesileipää, joka oli tunnettu raamatun aikainen leivonnainen. Petrus Melartopaeus käytti ylioppilaana Rostockissa opiskellessaan nimenään aluksi Petrus Mislepaeus Aboensis lokakuussa 1573 ja sitten ylioppilaana Wittenbergissä nimenään Petrus Meselleip de Abo Finlandiae. Melartopaeus on myöhemmin vakiintunut sukunimimuoto. Nimi ei siis tarkoita "mustaa lammasta" eikä suvun edustajien kreikkalaistaustasta ole mitään todisteita.

Lue lisää

No terve Mesileip. Minakin olen suora jälkelainen (Erik Gabriel, Arkkipiispasta 4 polvea) ja ei mulla oo mitaan Kreikkalaista DNAtä... ihan supi suomalaista N1c1 haplogrouppia - joka tuli aasiasta alukuperäisin... Näin vanhasta sanakirjasta etta Mesileipa ei ole suorasti 'Honey Bread' mutta "Honeycomb" hunajakenno?

Tietääkö joku Gummerus-suvun asioista? Aatelisarvo? Sen tiedän että suvussani on mennyt useaan otteeseen venäläinen ja ruotsalainen naimisiin. Tiedän kyllä sukuni historiaa vähäsen ja tiedän myös minkälainen sukuni vaakuna on, mutta jos joku viitsii olla ystävällinen ja auttaa.

Eihän tuossa ole kaikki suomenaatelisnimet

Gummerus-suvun_poju kirjoitti:

Tietääkö joku Gummerus-suvun asioista? Aatelisarvo? Sen tiedän että suvussani on mennyt useaan otteeseen venäläinen ja ruotsalainen naimisiin. Tiedän kyllä sukuni historiaa vähäsen ja tiedän myös minkälainen sukuni vaakuna on, mutta jos joku viitsii olla ystävällinen ja auttaa.

Lue lisää

Gummerukset eivät ole aatelissuku. Aatelisvaakunaa ei ole. Nykyaikana sitten on luotu omia vaakunoita.

jaosa kirjoitti:

Sieltä Suomalaisuuden Liiton internet sivulta jota enään ei ole, mutta sivun olin ehtinyt tallentaa omaan arkistooni.

Kiitos että tallensit.

TÄssä pitää muistaa myös, että yksinkertaisella laskulla n. Puolet Ruotsin väestöstä on taustalataan "suomalaisia". Ns. "Metsäsuomalaisten" jälkeläisiä on n 1/5 eli 20% koko Ruotsin väestöstä. Tähän on lisättävä käytännössä koko Pohjois-Ruotsin alkuperäinen suomalaisuus ja myöhEmmin maahan muuttaneet, joita heitäkin on jopa lähemmäs 10%, jollei jopa enemmän.

Haluan hiukan kommendoita, Suku jatkuu isän ja äidin kautta. Suomessa sukunimi jatkuu yleensä isän kautta joka on virhe. oikeampi on äidin kautta kuten joissakin maissa on, Ädit piyivät yleensä sukunimensä

"Listassa on paljon nimiä, jotka ovat olleet käytössä ruotsin- ja suomenkielisenkin rahvaan joukossa."

Aivan totta, mutta eivät ole välttämättä keskenään sukua tai sitten eivät ole osa sitä ns. sukunimi brändiä tai osa sen "tunnetun" suvun historiaa. Ehrnrootheista lähtien on monta talonpokaistunutta sukuhaaraa.

Omassa suvussa on vähän kaikkea ja myös historiallisten maalaissiteiden kautta (eli juuret) on kytköksiä (ei verisukulaisuutta) yllä mainittuihin sukuihin. Kartanoita itse johtavat kartanonherrat ja kirkkoherrat olivat osa kokonaisuutta ja tiiviissä yhteistyössä monenlaisten ihmisten kanssa. On ihan turhaa soveltaa marxilaista jako näkökantaa ammoisiin aikoihin jossa jos ei niin kiihkeästi pohdittu asiaa niin kuin 1800 luvulta alkaen ajatellaan tähän päivään saakka.

Se että ihmiset haluavat historiassa painottaa sortoa ja vainotun asemaa on nykyään usein poliittinen ase, erikoisuutta ja merkitystä antava aspekti joka selittää poistietämättömät lantakasassa istuvat esi-isät. Juutalaiset ovat esimerkki siitä miten heidän vainoamisesta on tullut osa heidän kansan tarua ja jossa asialla on vain yksi ulottuvuus.

Aiheesta hyvä krja
http://www.amazon.com/Esaus-Tears-Modern-Anti-Semitism-Rise/dp/0521795389

Ristiriitoja on aina ollut ja tulee olemaan eri ryhmien välillä joilla omat kiinnekohtansa. Suomi ei ollut mikään Ranska ja täällä meillä ennen 1700- lukua
varakas talollinen talonpoika oli verrattavissa aatelismiehen(eli ne ns. rajat eivät olleet aina selvät).

Ei ole henkilöä jolla ei olisi sukujuuria rahvaaseen, mutta on monia jotka sisimmässään tuntevat että eivät ole oikein koskaan nousseet rahvaan rasvaisimmasta osasta ja tuntevat siten vastenmielisyyttä kaikkia muita "muukalaisia" kohtaan.

Terveisin,

Rahvaasta noussut

Harva sukunimi on säilynyt 500 vuotta

1ikäloppu kirjoitti:

Harva sukunimi on säilynyt 500 vuotta

Kyllä on ja ihan täysin suomalaisten sukunimet,jotka muodostuneet monesti suvun/heimon nk. toteemi eläimestä noin esimerkkinä.

Kyllä aatelisarvo myönnettiin ja kyllä ne oli suomalaisia. Olen aivan varma

1ikäloppu kirjoitti:

Kyllä aatelisarvo myönnettiin ja kyllä ne oli suomalaisia. Olen aivan varma

Ei suomalaisilla ollut oikeuksia mihinkään,eikä heille annettu aatelisarvoja.Aateliset olivat saksalaisia,ruotsalaisia,venäläisiä ja tanskalaisia enimmäkseen.

Toki saa, jopa helposti, kun sinulla on nimet ja ilmeisesti vuosiluvut, koska olet perillä suvun vanhimmistakin.
Kunhan tiedät miltä paikkakunnilta he ovat, voi katsoa netistä vaikkapa hakusanalla DIGIARKISTO eri seurakuntien rippikirjoja ja etsiä sieltä tuttuja nimiä.

Mutta sinun on löydettävä jonkun täydellinen nimi ja joku päivämäärä 1800-luvulta. Silloin pääset kiinni sukututkimukseen.
On myös hakuohjelma His-Ki, josta voit löytää syntymä- ja kuolintietoja, ja vihkipäiviä omaisistasi.
Seurakunta vain on tiedettävä. Jos sinulla on sukupuu, niin voit aina tietää kenen poika tai tytär etsimäsi on. Se on hyvin tärkeä tieto vanhoissa rippikirjoissa.

Onnea peliin! kirjoitti:

Toki saa, jopa helposti, kun sinulla on nimet ja ilmeisesti vuosiluvut, koska olet perillä suvun vanhimmistakin.
Kunhan tiedät miltä paikkakunnilta he ovat, voi katsoa netistä vaikkapa hakusanalla DIGIARKISTO eri seurakuntien rippikirjoja ja etsiä sieltä tuttuja nimiä.

Mutta sinun on löydettävä jonkun täydellinen nimi ja joku päivämäärä 1800-luvulta. Silloin pääset kiinni sukututkimukseen.
On myös hakuohjelma His-Ki, josta voit löytää syntymä- ja kuolintietoja, ja vihkipäiviä omaisistasi.
Seurakunta vain on tiedettävä. Jos sinulla on sukupuu, niin voit aina tietää kenen poika tai tytär etsimäsi on. Se on hyvin tärkeä tieto vanhoissa rippikirjoissa.

Lue lisää

Kaikkein yksinkertaisinta on lähteä omista vanhemmista alaspäin niin pitkälle, kuin tietää varmasti. Sadan vuoden jälkeen etenee srk rakistereitä pitkin ja edellä mainittuja ohjelmia käyttäen.

Jatkuu edellisestä viestistä. Kuka sitten puhui suomea ja kuka ruotsia? Virkamiehet puhuivat saksaa, ruotsia ja osa suomeakin. Suomenkielisen raamatunkaan ikä ei ole kuin 370 vuotta. Sitä ennen siitä luettiin saarnat ruotsiksi ja olihan sitä ennen tapana lukea kirkonmeno latinaksi osasi kansa sitten mitä kieltä tahansa.

Kielisyys ei ole helposti määriteltävissä. Suomen kielen osaamista edellytettiin kuitenkin joillain alueillamme papeilta tai heistä valitettiinkin, kun he eivät osanneet Suomea. Tämä ainakin kertoo siitä, millä alueella Suomen kieli oli vallitseva.

Suomenkielisyyttä on todella vaikea todistaa jonkun yksittäisen henkilön kotikieleksi, jollei siitä ole kirjallista todistusta. Tällaisia todistuksia on luettavissa 1600-luvun tuomiokirjoista. Niistä voi saada erittäin hyvän kuvan siitä, kun raadit ratkoivat kansalaisten rikkomuksia. Todistajan lausunnot saattoivat olla sekä suomenkielisiä että ruotsinkielisiä yhtä aikaa ja solvaukset riitapukareitten välillä lentelivät oikeuden kirjurin pään yli "mehukkain maustein" puolelta toiselle raatihuoneen salissa niin suomeksi kuin ruotsiksikin. Kirjurit nimittäin kirjasivat kaiken tarkkaan ylös todisteeksi meille nyt elävillekin.

Tämä pätee niin ikään Suomalaisuuden seuran aikanaan listaamiin ihmisiin. Heidänkin kansallinen syntyperänsä on erittäin vaikea todistaa tai yhteenkuuluvuus suomenkielisiin tai ruotsinkielisiin tai saksankielisiin ryhmittymiin. Pohtia voi tietenkin esimerkiksi Hans Plagman vanhemman kielellisiä tarpeita suomen kielen suhteen. Kuninkaan riveissä käskyt annettiin kaikilla mahdollisilla Euroopan kielillä joukko-osastosta riippuen.

En finne igen kirjoitti:

Jatkuu edellisestä viestistä. Kuka sitten puhui suomea ja kuka ruotsia? Virkamiehet puhuivat saksaa, ruotsia ja osa suomeakin. Suomenkielisen raamatunkaan ikä ei ole kuin 370 vuotta. Sitä ennen siitä luettiin saarnat ruotsiksi ja olihan sitä ennen tapana lukea kirkonmeno latinaksi osasi kansa sitten mitä kieltä tahansa.

Kielisyys ei ole helposti määriteltävissä. Suomen kielen osaamista edellytettiin kuitenkin joillain alueillamme papeilta tai heistä valitettiinkin, kun he eivät osanneet Suomea. Tämä ainakin kertoo siitä, millä alueella Suomen kieli oli vallitseva.

Suomenkielisyyttä on todella vaikea todistaa jonkun yksittäisen henkilön kotikieleksi, jollei siitä ole kirjallista todistusta. Tällaisia todistuksia on luettavissa 1600-luvun tuomiokirjoista. Niistä voi saada erittäin hyvän kuvan siitä, kun raadit ratkoivat kansalaisten rikkomuksia. Todistajan lausunnot saattoivat olla sekä suomenkielisiä että ruotsinkielisiä yhtä aikaa ja solvaukset riitapukareitten välillä lentelivät oikeuden kirjurin pään yli "mehukkain maustein" puolelta toiselle raatihuoneen salissa niin suomeksi kuin ruotsiksikin. Kirjurit nimittäin kirjasivat kaiken tarkkaan ylös todisteeksi meille nyt elävillekin.

Tämä pätee niin ikään Suomalaisuuden seuran aikanaan listaamiin ihmisiin. Heidänkin kansallinen syntyperänsä on erittäin vaikea todistaa tai yhteenkuuluvuus suomenkielisiin tai ruotsinkielisiin tai saksankielisiin ryhmittymiin. Pohtia voi tietenkin esimerkiksi Hans Plagman vanhemman kielellisiä tarpeita suomen kielen suhteen. Kuninkaan riveissä käskyt annettiin kaikilla mahdollisilla Euroopan kielillä joukko-osastosta riippuen.

Lue lisää

Miten siten on laita esimerkiksi Jägerhornin suvun Rötger Ingessonin äidinkielen kanssa. Nämä etuoikeutetut keskiajan henkilöt mainitaan aikansa dokumenteissa esimerkiksi verosta vapautettujen joukossa tai mihin maaomaisuuteen heillä on ollut etuoikeus. Siinä kaikki. Kukaan ei tiedä sitä, mistä Rötger putkahti kirjoitettuun historiaan tai millä kielellä hän puuronsa keittäjältään määräsi eteensä tuotavaksi.

Jatkuu edellisestä viestistä.

Keskiajan voi siis hyvällä omalla tunnolla unohtaa kun puhutaan jonkun määrätyn henkilön suomen kielisyydestä.

1500-lukukin on asiayhteydessä hankala keskusteltaessa jonkin yksilön syntyperästä tai äidinkielestä. Jonkin viitteen asiasta voi saada Saksan yliopistojen matrikkeleista, joissa henkilön nimen perässä seisoo joissain tapauksissa merkintä kansalaisuudesta. Saksalaiset erottelivat osin suomalaiset ja ruotsalaiset toisistaan, myös kotikaupunki saatettiin merkitä matrikkeliin. Suomen kieli ei kuitenkaan ollut opiskelukieli eikä ollut ruotsikaan, eli sinne vaeltaneet nuorukaiset osasivat ulkomaan kieliä. Olivatko he sitten oppineet kenties ne kotona – mene ja tiedä, mutta jostain opintojen vaatima kielitaito oli saatu.

Oma tarinansa ovat kaskenkaadon maanviljelystekniikan Ruotsiin vieneet runsaat 12000 savolaista. Heidän parissaan suomen kieli eli kauan ja yksittäisiä sanoja, kuten esimerkiksi sanaa puuro, käytettiin vielä 1900-luvulla. Tutkijat ovat selvitelleet heidän historiaansa ja tiedetään varmuudella, että suomen kieli eli vailla kirjoitettua muotoa metsäsuomalaisten parissa yli 350 vuotta käyttökielenä.

Vermlannin suomalaiset, eli ”skogsfinnar” kansanryhmä eli siis 350 vuotta omassa umpiossaan Sulautuminen ruotsalaisiin alkoi kuitenkin varhain. Kaskiviljely nimittäin kiellettiin vuoriteollisuuden hiilitarpeen vuoksi ja savolaiset joutivat muihin töihin. Heistä on jäänyt kirjoitettua historiaa jälkipolville luettavaksi.

Eräs heistä, Mårten Finne, tunnettiin hyvänä malminetsijänä kuten myös Göran Simonsson Puttoinen. Molemmat miehet elivät 1600 luvun alkupuolella. Olivatko he suomenkielisiä vai ruotsinkielisiä. Ja´a, mene ja tiedä varmuutta tästäkään asian tilasta. Ainakin ruukinpatruunaa tituleerattiin ruotsiksi, jos ei tämä sattunut olemaan saksan- tai ranskankielinen. Noina aikoina nimittäin ruotsin kieltä Ruotsin etuoikeutettujen parissa pidettiin rahvaan kielenä. Sivistynyt kansa puhui saksaa ja vielä mieluummin ranskaa!

Pitäisikö itse asiassa Skogsfinnet määritellä suomalaisiksi, kun he todistettavasti puhuivat suomea keskenään runsaat 350 vuotta eli melkein sen ajan kun suomenkielinen raamattukin on ollut olemassa. Ainakin sinne kuuluu Olov Johannesson Purala, joka oli syntynyt 1865 Vermlannin Puralan kylässä. Asia on todistettavissa. Nimittäin ,pastori Frans Kärki teki kesinä 1934 ja 1935 matkoja suomalaismetsiin niin Norjan kuin Suomenkin puolella pitämässä suomenkielisiä jumalanpalveluksia suomenkielisille ihmisille, joita voidaan nimetä.

Olov Johan Puralan tiedetään siis varmasti puhuneen Suomea. Suomalaisuuden seuran listaaman kulttuuri- ja aatelissuvun kantaisän vain oletetaan olleen suomalaisia tai puhuneen suomea. Tässä onkin ongelmaa kerrakseen, sillä Suomalaisuuden liiton kirjaamat henkilöt ovat syntyneet ja eläneet yhtenäisessä Ruotsin valtakunnassa olleen siis ruotsalaisia.

En finne igen kirjoitti:

Miten siten on laita esimerkiksi Jägerhornin suvun Rötger Ingessonin äidinkielen kanssa. Nämä etuoikeutetut keskiajan henkilöt mainitaan aikansa dokumenteissa esimerkiksi verosta vapautettujen joukossa tai mihin maaomaisuuteen heillä on ollut etuoikeus. Siinä kaikki. Kukaan ei tiedä sitä, mistä Rötger putkahti kirjoitettuun historiaan tai millä kielellä hän puuronsa keittäjältään määräsi eteensä tuotavaksi.

Jatkuu edellisestä viestistä.

Keskiajan voi siis hyvällä omalla tunnolla unohtaa kun puhutaan jonkun määrätyn henkilön suomen kielisyydestä.

1500-lukukin on asiayhteydessä hankala keskusteltaessa jonkin yksilön syntyperästä tai äidinkielestä. Jonkin viitteen asiasta voi saada Saksan yliopistojen matrikkeleista, joissa henkilön nimen perässä seisoo joissain tapauksissa merkintä kansalaisuudesta. Saksalaiset erottelivat osin suomalaiset ja ruotsalaiset toisistaan, myös kotikaupunki saatettiin merkitä matrikkeliin. Suomen kieli ei kuitenkaan ollut opiskelukieli eikä ollut ruotsikaan, eli sinne vaeltaneet nuorukaiset osasivat ulkomaan kieliä. Olivatko he sitten oppineet kenties ne kotona – mene ja tiedä, mutta jostain opintojen vaatima kielitaito oli saatu.

Oma tarinansa ovat kaskenkaadon maanviljelystekniikan Ruotsiin vieneet runsaat 12000 savolaista. Heidän parissaan suomen kieli eli kauan ja yksittäisiä sanoja, kuten esimerkiksi sanaa puuro, käytettiin vielä 1900-luvulla. Tutkijat ovat selvitelleet heidän historiaansa ja tiedetään varmuudella, että suomen kieli eli vailla kirjoitettua muotoa metsäsuomalaisten parissa yli 350 vuotta käyttökielenä.

Vermlannin suomalaiset, eli ”skogsfinnar” kansanryhmä eli siis 350 vuotta omassa umpiossaan Sulautuminen ruotsalaisiin alkoi kuitenkin varhain. Kaskiviljely nimittäin kiellettiin vuoriteollisuuden hiilitarpeen vuoksi ja savolaiset joutivat muihin töihin. Heistä on jäänyt kirjoitettua historiaa jälkipolville luettavaksi.

Eräs heistä, Mårten Finne, tunnettiin hyvänä malminetsijänä kuten myös Göran Simonsson Puttoinen. Molemmat miehet elivät 1600 luvun alkupuolella. Olivatko he suomenkielisiä vai ruotsinkielisiä. Ja´a, mene ja tiedä varmuutta tästäkään asian tilasta. Ainakin ruukinpatruunaa tituleerattiin ruotsiksi, jos ei tämä sattunut olemaan saksan- tai ranskankielinen. Noina aikoina nimittäin ruotsin kieltä Ruotsin etuoikeutettujen parissa pidettiin rahvaan kielenä. Sivistynyt kansa puhui saksaa ja vielä mieluummin ranskaa!

Pitäisikö itse asiassa Skogsfinnet määritellä suomalaisiksi, kun he todistettavasti puhuivat suomea keskenään runsaat 350 vuotta eli melkein sen ajan kun suomenkielinen raamattukin on ollut olemassa. Ainakin sinne kuuluu Olov Johannesson Purala, joka oli syntynyt 1865 Vermlannin Puralan kylässä. Asia on todistettavissa. Nimittäin ,pastori Frans Kärki teki kesinä 1934 ja 1935 matkoja suomalaismetsiin niin Norjan kuin Suomenkin puolella pitämässä suomenkielisiä jumalanpalveluksia suomenkielisille ihmisille, joita voidaan nimetä.

Olov Johan Puralan tiedetään siis varmasti puhuneen Suomea. Suomalaisuuden seuran listaaman kulttuuri- ja aatelissuvun kantaisän vain oletetaan olleen suomalaisia tai puhuneen suomea. Tässä onkin ongelmaa kerrakseen, sillä Suomalaisuuden liiton kirjaamat henkilöt ovat syntyneet ja eläneet yhtenäisessä Ruotsin valtakunnassa olleen siis ruotsalaisia.

Lue lisää

En finne igen:
"Tässä onkin ongelmaa kerrakseen, sillä Suomalaisuuden liiton kirjaamat henkilöt ovat syntyneet ja eläneet yhtenäisessä Ruotsin valtakunnassa olleen siis ruotsalaisia."

Olivatko siis kaikki muutkin Suomessa Ruotsin vallan aikana asuneet suomalaiset ruotsalaisia, eikä suomalaisia itseasiassa ollut olemassakaan?

ruotsalaisia? kirjoitti:

En finne igen:
"Tässä onkin ongelmaa kerrakseen, sillä Suomalaisuuden liiton kirjaamat henkilöt ovat syntyneet ja eläneet yhtenäisessä Ruotsin valtakunnassa olleen siis ruotsalaisia."

Olivatko siis kaikki muutkin Suomessa Ruotsin vallan aikana asuneet suomalaiset ruotsalaisia, eikä suomalaisia itseasiassa ollut olemassakaan?

Lue lisää

Tuli mieleen mainitusta asiasta tämä http://areena.yle.fi/tv/1765055 tv -dokumentti.

En finne igen kirjoitti:

Miten siten on laita esimerkiksi Jägerhornin suvun Rötger Ingessonin äidinkielen kanssa. Nämä etuoikeutetut keskiajan henkilöt mainitaan aikansa dokumenteissa esimerkiksi verosta vapautettujen joukossa tai mihin maaomaisuuteen heillä on ollut etuoikeus. Siinä kaikki. Kukaan ei tiedä sitä, mistä Rötger putkahti kirjoitettuun historiaan tai millä kielellä hän puuronsa keittäjältään määräsi eteensä tuotavaksi.

Jatkuu edellisestä viestistä.

Keskiajan voi siis hyvällä omalla tunnolla unohtaa kun puhutaan jonkun määrätyn henkilön suomen kielisyydestä.

1500-lukukin on asiayhteydessä hankala keskusteltaessa jonkin yksilön syntyperästä tai äidinkielestä. Jonkin viitteen asiasta voi saada Saksan yliopistojen matrikkeleista, joissa henkilön nimen perässä seisoo joissain tapauksissa merkintä kansalaisuudesta. Saksalaiset erottelivat osin suomalaiset ja ruotsalaiset toisistaan, myös kotikaupunki saatettiin merkitä matrikkeliin. Suomen kieli ei kuitenkaan ollut opiskelukieli eikä ollut ruotsikaan, eli sinne vaeltaneet nuorukaiset osasivat ulkomaan kieliä. Olivatko he sitten oppineet kenties ne kotona – mene ja tiedä, mutta jostain opintojen vaatima kielitaito oli saatu.

Oma tarinansa ovat kaskenkaadon maanviljelystekniikan Ruotsiin vieneet runsaat 12000 savolaista. Heidän parissaan suomen kieli eli kauan ja yksittäisiä sanoja, kuten esimerkiksi sanaa puuro, käytettiin vielä 1900-luvulla. Tutkijat ovat selvitelleet heidän historiaansa ja tiedetään varmuudella, että suomen kieli eli vailla kirjoitettua muotoa metsäsuomalaisten parissa yli 350 vuotta käyttökielenä.

Vermlannin suomalaiset, eli ”skogsfinnar” kansanryhmä eli siis 350 vuotta omassa umpiossaan Sulautuminen ruotsalaisiin alkoi kuitenkin varhain. Kaskiviljely nimittäin kiellettiin vuoriteollisuuden hiilitarpeen vuoksi ja savolaiset joutivat muihin töihin. Heistä on jäänyt kirjoitettua historiaa jälkipolville luettavaksi.

Eräs heistä, Mårten Finne, tunnettiin hyvänä malminetsijänä kuten myös Göran Simonsson Puttoinen. Molemmat miehet elivät 1600 luvun alkupuolella. Olivatko he suomenkielisiä vai ruotsinkielisiä. Ja´a, mene ja tiedä varmuutta tästäkään asian tilasta. Ainakin ruukinpatruunaa tituleerattiin ruotsiksi, jos ei tämä sattunut olemaan saksan- tai ranskankielinen. Noina aikoina nimittäin ruotsin kieltä Ruotsin etuoikeutettujen parissa pidettiin rahvaan kielenä. Sivistynyt kansa puhui saksaa ja vielä mieluummin ranskaa!

Pitäisikö itse asiassa Skogsfinnet määritellä suomalaisiksi, kun he todistettavasti puhuivat suomea keskenään runsaat 350 vuotta eli melkein sen ajan kun suomenkielinen raamattukin on ollut olemassa. Ainakin sinne kuuluu Olov Johannesson Purala, joka oli syntynyt 1865 Vermlannin Puralan kylässä. Asia on todistettavissa. Nimittäin ,pastori Frans Kärki teki kesinä 1934 ja 1935 matkoja suomalaismetsiin niin Norjan kuin Suomenkin puolella pitämässä suomenkielisiä jumalanpalveluksia suomenkielisille ihmisille, joita voidaan nimetä.

Olov Johan Puralan tiedetään siis varmasti puhuneen Suomea. Suomalaisuuden seuran listaaman kulttuuri- ja aatelissuvun kantaisän vain oletetaan olleen suomalaisia tai puhuneen suomea. Tässä onkin ongelmaa kerrakseen, sillä Suomalaisuuden liiton kirjaamat henkilöt ovat syntyneet ja eläneet yhtenäisessä Ruotsin valtakunnassa olleen siis ruotsalaisia.

Lue lisää

"Niitahon Jussi" eli ja puhui suomea Värmlannissa vielä 1960-luvulla.

Sursillien suku on viiden papin tyttären jälkeläiset jos oikein muistan, <aika huono vertauskohde

Sursillien suku on viiden papin tyttären jälkeläiset jos oikein muistan, <aika huono vertauskohde

ruotsalaisia? kirjoitti:

En finne igen:
"Tässä onkin ongelmaa kerrakseen, sillä Suomalaisuuden liiton kirjaamat henkilöt ovat syntyneet ja eläneet yhtenäisessä Ruotsin valtakunnassa olleen siis ruotsalaisia."

Olivatko siis kaikki muutkin Suomessa Ruotsin vallan aikana asuneet suomalaiset ruotsalaisia, eikä suomalaisia itseasiassa ollut olemassakaan?

Lue lisää

Länsi Ruotsi on suomalaisia dna mukaan

Masa vaan kirjoitti:

"Niitahon Jussi" eli ja puhui suomea Värmlannissa vielä 1960-luvulla.

Tunnettu suomea puhunut värmlantilainen oli myös Kaisa Vilhuinen (1855-1941), joka oli yksi viimeisistä runonlaulajista Ruotsissa. Hänen äidinkielensä oli suomi ja hän oli tärkeä tietolähde suomalaisille kielentutkijoille, jotka kävivät Ruotsin suomalaismetsissä 1900-luvun alussa.

Hänen mukaansa on nimetty kirjallisuuspalkinto. Ruotsinsuomalainen kirjailijayhdistys RSKY jakaa joka toinen vuosi Kaisa Vilhuinen-palkinnon Ruotsissa suomeksi kirjoittaneille kirjailijoille.

Kun Ruotsin valta vaihtui Venäjän vallaksi vuonna 1809, muuttuiko samalla Suomen aatelisto ruotsalaisesta venäläiseksi, jos sinun mielestäsi Suomessa ei ollut suomalaista aatelistoa?

venäläisiä? kirjoitti:

Kun Ruotsin valta vaihtui Venäjän vallaksi vuonna 1809, muuttuiko samalla Suomen aatelisto ruotsalaisesta venäläiseksi, jos sinun mielestäsi Suomessa ei ollut suomalaista aatelistoa?

Lue lisää

"Vuonna 1809 Suomen alueen ritaristo ja aateli kokoontui Porvooseen maapäiville, joilla se vannoi uskollisuutta uudelle venäläiselle hallitsijalle..."

Sitä ennen olimme osa Ruotsia mäkitupalaisesta kreiviin. Suomi on kuitenkin ollut maantieteellinen ja hallinnollinen käsite molempien valtakausien aikana. Vuonna 1518 Johannes Magnus käytti silloisesta Ruotsin suomenalueesta nimitystä suurruhtinaskunta, joka nimikkeenä siirtyi myös 1809 venäläisajan määritteeksi laajennetuin itsemääräys oikeuksin.

Vuodesta 1919 eteenpäin olemme olleet suomalaisia omassa valtiossamme rajamme määrittelemässä maantieteellisessä muodossa ja oman valtiomuotomme sekä perustuslakimme ohjaamina ja kansainvälisen yhteisön tunnustamina.

Tätä ennen ei siis ole ollut valtiota nimeltä Suomi, oli olemassa Suomen murteita puhuvia heimoja, joista ensimmäiset historian maininnat ovat vuodelta 1171-2. Tämä paavin bullaan, Gravis admodum, kirjattu mainininta viittaa nykyisen maamme läntiseen maa-alueeseen. Seuraava lähdetieto on Egilin saagassa mainittu kveenien kuningas Faravid, jonka kansan oletetaan olevan suurelta osain suomenkielen puhujia, mutta he asuttivat pohjoista Norjaa ja Ruotsia ja peräpohjolaa.

Teorian mukaan he olivat myöhäiskantasuomalaisia. Tätä ennen oli varhaiskantasuomi, näissä yhteyksissä puhumme kielenmuodostuksesta, emme puhu valtiosta tai itsenäisyydestä.

Aihe lienee loppuun käsitelty, historiaa ei voi.

Paljon mielenkiintoisempi aihe on Suomen kielen kehitys ja säilyminen kahden suurvallan osana. Siinäpä on pohtimista kerrakseen, kun yhtälöön kirjataan mukaan ryhmän yhteenkuuluvuuden voima eli varhaiskantasuomea puhuneitten ihmisten kokoontumisen alueelliseksi heimokunnaksi joka sulautui kansakunnaksi.

venäläisiä? kirjoitti:

Kun Ruotsin valta vaihtui Venäjän vallaksi vuonna 1809, muuttuiko samalla Suomen aatelisto ruotsalaisesta venäläiseksi, jos sinun mielestäsi Suomessa ei ollut suomalaista aatelistoa?

Lue lisää

Ei minun tietääkseni, jossai on että on hyväksytty venäjällä että ruotsisa, olenko väärässä ?

Kyllä DNA kertoo kansallisuuden eli kyllä pystytään tutkimaan nykyään

Ainakin hyvin erikoinen nimi. Historiallisia sukunimiä on kuitenkin aikojen saatossa otettu uusio käyttöön.

Minulla on laajat tiedot mm. Horn suvusta, joka yksi sukutaustoistani useista. Nyt, kun netti on käytettävissä ja pääsemme Ruotsin historiaan, se mullistaa sukututkimukset radikaalisti. Tähänastisista sukututkimuksissa on runsaasti virheitä merkittävienkin tutkijoiden tutkimuksissa. Aina 1790 luvulle asti aateliset saivat mennä ainoastaan keskenään avioliittoon ja perustuivat pääsääntöisesti maaomaisuuksien kartuttamiseen. Insestiavioliitot olisivat suhteellisen yleisiä.
Yksi kauemmas taaksepäin yltävä suku on Jägerhorn af Spurila ja Pora, Pura, Spåre, ym. Niihin liittyvät suvut yltävät aina 1100 luvun puoliväliin asti. On aina muistettava, että sukututkimus ei tuo geneettistä perimää esille, koska vaimojakin on ollut kuusikin kappaletta. Perimätieto käsittää lähinnä maaomaisuuksien perimää, ja korpea on riittänyt jaettavaksi. Totta on se, että rannikkoseutujen asujaimisto on laajalti keskieurooppalaista perimää. Olihan Turunkin asukkaista vielä keskiajan lopulla yli 60 prosenttia saksalaista alkuperää. Ja jälkikasvua riittää kaikkialle Suomeen.

Tane W. kirjoitti:

Minulla on laajat tiedot mm. Horn suvusta, joka yksi sukutaustoistani useista. Nyt, kun netti on käytettävissä ja pääsemme Ruotsin historiaan, se mullistaa sukututkimukset radikaalisti. Tähänastisista sukututkimuksissa on runsaasti virheitä merkittävienkin tutkijoiden tutkimuksissa. Aina 1790 luvulle asti aateliset saivat mennä ainoastaan keskenään avioliittoon ja perustuivat pääsääntöisesti maaomaisuuksien kartuttamiseen. Insestiavioliitot olisivat suhteellisen yleisiä.
Yksi kauemmas taaksepäin yltävä suku on Jägerhorn af Spurila ja Pora, Pura, Spåre, ym. Niihin liittyvät suvut yltävät aina 1100 luvun puoliväliin asti. On aina muistettava, että sukututkimus ei tuo geneettistä perimää esille, koska vaimojakin on ollut kuusikin kappaletta. Perimätieto käsittää lähinnä maaomaisuuksien perimää, ja korpea on riittänyt jaettavaksi. Totta on se, että rannikkoseutujen asujaimisto on laajalti keskieurooppalaista perimää. Olihan Turunkin asukkaista vielä keskiajan lopulla yli 60 prosenttia saksalaista alkuperää. Ja jälkikasvua riittää kaikkialle Suomeen.

Lue lisää

On paljon väärää tietoa täällä, sukututkimus ei ole mikään virallinen tieteenala, sen voi tehdä kuka vaan ja oikeaa luotettavaa tietoa on vähän, jos haluaa tietää biologisen perimän niin sitten kalliit dna-testit, kirkon- ja väestörekisteriä pääsee eteenpäin mutta mitä kauemmas taakse mennään kirkonkirjat on palaneet usein ja tiedot kirjurin ruotsia sen aikaista ja usein kopioitu käsin uudestaan, kun kirja kulunut, siinä on sattunut virheitä ja usein pappi ei ole merkinnyt äpäriä yms. syntisiä ja hienompaan väkeenkään kuuluvilla, jos esim. joku mies on tunnustanut lapsen vaan avuksi pitäisi ottaa tuomiokirja täytyy muistaa, ettei tilattomista ole useinkaan mitään tietoja, 1540-luvulta saa tilallista usein maakirjan ja arkistoissa oikeuksista saa tarkatkin tiedon maan periytymisestä, sillä ennen vanhaan ikä oli lyhyt ja kirjuri kävi kylissä ehkä kerran 10 vuodessa, jos sitäkään siinä kerkisi monta lasta tulla ja kuolla niin kuin puolisoakin , mutta maan periytymisestä sai usein selville oikean vaimon ja ihme väittämiä täällä ettei aatelinen saanut mennä naimisiin vaikka tilallisen kanssa enne 1790 kyllä vaan esim. minunkin esivanhemmissa löytyy Agnes Eriksdotter Sluk ja Henrik Tasainen aateliton!

Mutta jos mennään ajassa taaksepäin vaikka 100000 vuotta, niin emmeköhän me Kippelukset ja Kappelukset joutuisi huomaamaan olevamme ihan yhtä ja samaa ihmissukua? Sukututkimus on sikäli tyhjää räpeltämistä, että siinä ei päästä kiinni edes nykyisen ajanlaskumme alkuun.