kuinka monta viikkoa
kuukautta vuotta
kestää kulkea
pitkin jäätikköä
tulen kestävissä kengissä
elämäni on tehty
kivistä ja karikoista
yksinäisestä luodosta
puuskuttavien tuulien armoilla
kaikki tuo kasattuna
sydämeni eteiseen
luovalla taidolla
ne yksitellen
on siirrettävä sivuun
löytääkseen sen mikä
ikinä onkaan oleellista
minä tiedän että
sinä tiedät
kuka ja mitä minä olen
eikä menneellä ole
mitään merkitystä
ainoastaan tulevaisuus
puhuu siinä yhdessä
ainoassa oikeassa duurissa
http://www.youtube.com/watch?v=9rLweikND7A
kuukautta vuotta
kestää kulkea
pitkin jäätikköä
tulen kestävissä kengissä
elämäni on tehty
kivistä ja karikoista
yksinäisestä luodosta
puuskuttavien tuulien armoilla
kaikki tuo kasattuna
sydämeni eteiseen
luovalla taidolla
ne yksitellen
on siirrettävä sivuun
löytääkseen sen mikä
ikinä onkaan oleellista
minä tiedän että
sinä tiedät
kuka ja mitä minä olen
eikä menneellä ole
mitään merkitystä
ainoastaan tulevaisuus
puhuu siinä yhdessä
ainoassa oikeassa duurissa
http://www.youtube.com/watch?v=9rLweikND7A
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä puhallan tuulen
joka tuo hänet mukanaan
Suljen silmäni ja toivon
Koska jokainen runosi
koskettavalla tavalla
on tuomassa häntä luoksesi
Alma
Alussa olit luodolla
täysin yksin niin yksin
että sinua olisi
halunnut lohduttavasti halata
Halaan ja kuiskaan:
Hän ei ole kaukana
Mitä muuta voisin sanoa kuin- Kiitos..
sekin kumpuaa sanattomuuden hiljaisesta soinnusta
duurista joka on toisinaan tarpeellista
havahtuakseen
avaamaan sydämen
henkilökohtaiselta tuntuva runo miellyttääkseen. Tuli sellainen olo kuin vahingossa näkisi jotain hyvin kahdenkeskeistä - törmäisi intiimiin tilanteeseen kolmantena osapuolena ja joutuisi selittelemään läsnäoloaan tai ymmärtämään näkemäänsä... Anteeksi, että edes luin tämän... Olen vain aiemmin pitänyt lukemastani - ja nyt en enää tiedä...
eihän täällä tokikaan ole pakko kaikkia runoja lukea, tai luettuaan negatiivisesti kommentoida.. Ei tarvitse vastata, en viivähdä täällä enempää. Iloista jatkoa etsinnällesi..
No, ei tämä nyt liian intiimiä sentään vielä ollut, toivottavasti tulee aika jolloin voin
runoilla myös siten, tavallaan niin että sormet tuo sanat kirjoittaja vain ihmettelee. Kyllä tämä
runoni edustaa sitä samaa toivomussarjaa edelleen, jotain etsin kunnes luovutan tai löydän...Ja ne
kaikkein henkilökohtaisimmat runot minulla on ja pysyy pöytälaatikossa, ne on liian rumaa luettavaa
tuotavaksi tänne. Tiedätkö, mielipiteesi on minulle tärkeä, kiitos sinulle siitä. Aina ei voi miellyttää
eikä se ole tarpeenkaan, on hyvä myös herättää toisenlaisia tuntemuksia teksteillään:)
Sinulle kiitokseni Mary:)
Sanot niin paljon minulle,
hymyilen,
katson samaan suuntaan.
jolloin en tiedä
mitä sanoa
mitä odottaa
jotakuta
kasvotontako?
jonka sielu
on niin lähellä
omaani
että hengityskin
on yhteinen
kiitos :)