Hei,
olen miettinyt kodin tarjoamista noin 10v norjanhaarmaahirvikoiraurokselle. Omistaja vanhus, joka ei huonontuneen kuntonsa vuoksi voi enää koiraa pitää. Käytetty metsällä, tottunut olemaan sekä sisällä että juoksuhihnassa ulkona.
Mitenhän tuollainen koira sopeutuisi kerrrostaloelämään? Taloudessa toinen koira, nuori saksanpaimenkoiranarttu (tuon norjanharmaan siis steriloisin varalta, ettei tule vahinkopentuja). Haukkuuko miten herkästi? Asunto kolmannessa kerroksessa, ikkunat rauhalliselle takapihalle päin, rappukäytävästä kuuluu kyllä ääniä.
Riistaviettisistäkoirista minulla on kokemusta vain lapsuudenkodin suomenpystykorvasta (joka oli ulkokoira). Koiran omistava vanhus on kovin kiintynyt koiraansa ja senkin vuoksi olisi mukava ottaa koira itselleen, voisin käyttää sitä tapaamassa entistä omistajaansa säännöllisesti.
Vaan sopivatko olosuhteeni tuollaiselle koiralle? Ja kuinka vanhoiksi norjanharmaa keskimäärin yleensä elävät?
Kiitos jo etukäteen!
olen miettinyt kodin tarjoamista noin 10v norjanhaarmaahirvikoiraurokselle. Omistaja vanhus, joka ei huonontuneen kuntonsa vuoksi voi enää koiraa pitää. Käytetty metsällä, tottunut olemaan sekä sisällä että juoksuhihnassa ulkona.
Mitenhän tuollainen koira sopeutuisi kerrrostaloelämään? Taloudessa toinen koira, nuori saksanpaimenkoiranarttu (tuon norjanharmaan siis steriloisin varalta, ettei tule vahinkopentuja). Haukkuuko miten herkästi? Asunto kolmannessa kerroksessa, ikkunat rauhalliselle takapihalle päin, rappukäytävästä kuuluu kyllä ääniä.
Riistaviettisistäkoirista minulla on kokemusta vain lapsuudenkodin suomenpystykorvasta (joka oli ulkokoira). Koiran omistava vanhus on kovin kiintynyt koiraansa ja senkin vuoksi olisi mukava ottaa koira itselleen, voisin käyttää sitä tapaamassa entistä omistajaansa säännöllisesti.
Vaan sopivatko olosuhteeni tuollaiselle koiralle? Ja kuinka vanhoiksi norjanharmaa keskimäärin yleensä elävät?
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lue Seppo Saraspään kirja "Pystykorva kerrostalossa" Siellä on samanniminen novelli. Opit ehkä siitä sen, miten pystykorva sopii kerrostaloon!
... joka on jo oppinut tietyille tavoille. Sitä on enää myöhöistä yrittää ainakaan kouluttaa melkein kuinkaan. Pentuna kerrostaloelämän aloittanut koira sopeutuu sinne kyllä ja oppii olemaan reagoimatta jatkuvaan, vaarattomaan meluun. Mutta kun kyseessä on jo aikuinen koira, niin asia riippuu pitkälti siitä, mihin se on tottunut ja koulutettu. Sinun täytyy selvittää koiran yksilön perusteella, mihin ja kuinka se sopeutuu ja on tottunut. Se joko sopeutuu tai ei. Riippuu tosiaan siitä, mihin se on aiemmin sopeutunut/tottunut.
Pitää ehkä ottaa koira koeajalle ja katsoa miten kerrostaloelämä sujuu...
kannattaa ottaa tosiaan kokeelle, voihan olla että paapparainen tykkää kun pääsee eläkepäiviä viettelemään mukavan neitosen kanssa, jos on kerran tottunut olemaan sisällä rauhallinen niin aika varmasti sopeutuu kun kaverikoirakin näyttää mallia.. :) onnea!
Luulen, et sisäkoiraksi kyllä sopeutuisi, suurin kysymysmerkki lähinnä nuo rappukäytävän äänet. Lapsuudenkodin suomenpystykorvakin oli viimeisen eleli viimeisen vuotensa sisäkoirana, nuorempana kävi vain sisällä pyörähtämässä ja halus sitten ulos. Mutta omakotitalossa ei ollut ääniä niin paljon... mutta norjanharmaa kai on huomattavasti suomenpystykoraa vähähaukkuisempi?
Mutta joo, kokeilemallahan se selviää...
Minulla on 10v harmaa narttu, ääniherkkä on kyllä, eli uskoisin että rapun äänet ainakin silloin tällöin aiheuttaisivat reagointia, koiralla kun on vahtivietti aika suuri. Tietysti vieras paikka ja kaikki uudet asiat voivat olla kaikenlisäksi stressaavia vanhalle koiralle :(
Mitä tuohon elinikään tulee, on aivan koirakohtaista. Itsellä ollut useampia harmaita, tähän mennessä tämä pitkäikäisin, kuitenkin aivan loistavassa kunnossa ikäisekseen, oli vielä viime syksynäkin metsällä. Ystävälläni on 13v harmaa uros, eli kyllä ne yli kymmenvuotiaiksikin elävät, kys. uros tosin melko huonossa kunnossa.
Neuvoni on, että vähän varauksella otat koiravaarin luoksesi. Hetken koeaika olisi tosiaan hyvä. Mutta myös järkeä sitten olla ottamatta koiraa, jos se ei sopeudu ja/tai tuntuu kärsivän tilanteesta!
Vahtiviettiä on sakemannillakin, olen sallinut sille pari haukahdusta poikkeuksellisille äänille, jatkuvaa louskutusta en.
Oikeassa olet siinä, että pitää huomioida se, että pappara ei kärsi uusissa olosuhteissa ja jos ei näytä sopeutuvan, haudata ajatus sen ottamisesta. Sakemannikin on vielä alle vuoteinen, joten pitää olla tarkkana senkin vuoksi, ettei apinoisi vanhemmalta mahdollisia ei-toivottuja tapoja...
Ops, ja kysympäs vielä toisen kysymyksen, tiedän että on aloittelijan kysymys, mutta sitähän olenkin näiden metsästyskoirarotuisten kanssa...
Eli käydään parikertaa viikossa sakemannin kanssa lenkkeilemässä metsässä, jonka omistaja on antanut luvan pitää koiraa irti maillaan. Sakemannihan ei erkaannu musta 50 metriä kauemmaksi. Miten tuon hirvikoiran uskaltaisi laskea irti, siis jos oletetaan että on kotiintunut ja ottanut emännäkseen? Uskaltaako? Miten kauas hirvikoira irtaantuu omistajasta? Entä kun kyseessä on hirvenmetsästykseen käytetty koirayksilö, niin onko se miten kova lähtemään myös muun riistan perään?
Kiitos ja anteeksi. :)
Omaa koiraani en vielä vanhanakaan uskalla päästää irti ollenkaan, koira rynnii samantien metsikköön ja jos kuntoa riittää, etsii hirven ja aloittaa haukun. Tässäkin yksilöllisiä eroja, useimmat yksilöt kuitenkin toimivat juuri näin yllämainitusti. Koiraa vaikea saada metsästä kiinni ilman tutkaa, etsii myös tien kotiin lopetettuaan hirven kanssa työskentelyn, kun ei ole vielä kauaa ollut uudessa paikassa, todennäköistä että pyrkii vanhaan kotiinsa.
Lähtee muunkin riistan perään, oma varsinkin jänisten. Ei kuitenkaan pitkään jahtaile muita, lähinnä vain hetken ja huomaa sitten ettei tämän perässä kuulukaan juosta.
Eli suosittelen ettet päästä koiraa irti hihnasta, ettei vahinkoja synny. :)
Ok, eli aina hihnassa. :)
Kiitos sinulle tiedoista!
Ole hyvä! Toivottavasti koiravaarilla on vielä monia onnelisia hetkiä edessään! :)
Saiko norsku-pappa uuden kodin? onko viihtynyt?
Sai kodin. Ihan hyvin on mennyt. :) Hieman haukahtelee, mutta ei niin paljon, että vaarantaisi naapurisovun. Alkuun reagoi aamuyöllä, kun lehti kolahti sisään postilaatikosta, mutta nyt sekin on jäänyt pois.
Sakutyttöni tykkää papasta kuin hullu puurosta, papalle tuossa on pikkaisen liikaa energiaa välillä. Mutta papalle on laitetttuna oma keittiöön, minne sakulla ei ole asiaa ja saa sinne vetäytyä, kun haluaa rauhaa.