Pitääkö erotilanteessa aina mennä lastenvalvojalle?

Itse voi sopia maksut ja tapaamiset, mutta ne on hyvä käydä vahvistamassa lastenvalvojalla allekirjoituksin. Näin on molemmille selvää, mitä maksetaan ja kuinka paljon. Voithan käydä myös vahvistamassa ns. 0-sopimuksen. Tapaamisetkin voi merkitä siten että niistä sovitaan yhdessä.

Pidä vaan mielessä, että ikävä kyllä kun aikaa kuluu, ei suullisia sopimuksia tahdo enää oikein pitää.

Voi sopia ihan keskenään eikä ole tarpeen vahistuttaa sopimuksia lastenvalvojalla. Ainoastaan jos epäilee että toinen ei maksa sovitusti elareita tai toinen estää tapaamisia niin vahvistetuista soppareista voi olla hyötyä. Silloin voi viedä ulosottoon ja/tai viedä tapaamiset oikeuteen. Meillä on ihan suulliset sopparit ja hyvin toiminut monta vuotta.

mutta se LV:lla allekirjoitettu paperi on tarpeellinen.Ainakin exältä oli verottaja kysellyt todistusta lapsen huoltajuudesta ja elareiden maksusta,kun ensimmäisen kerran ilmoitti veroilmoituksessa maksavansa elatusta etälapselle.
Sitä en muista,tarvittiinko sitä kun hain yh-korotuksen lapsilisään..

elatuksen ja tapaamiset voi kirjata erohakemukseen niin käräjäoikeus vahvistaa sen samalla kuin eronkin. Jos olette avopari saatte sopia ihan mitä haluatte mutta paperi kannattanee toimittaa lastenvalvojalle joka lähettää sopimuksen vahvistettavaksi käräjätuomarille. Mikään pakko ei ole sopia mitään.

jos vahvistettua elatussopimusta ei ole, ei etävanhemman esim. tapaturmaisesti kuollessa ole oikeutta ns. kelan elatusapuun.

40 §

Oikeus lapseneläkkeeseen

Kyllä, elatusvelvollisen kuoltua lapsella on oikeus perhe-eläkkeeseen. Mutta tullakseen elatusvelvolliseksi tulee tehdä elatussopimus. Eli se, että toimii "paperitta" elatusvelvollisena, ei tee etävanhemmasta kelan silmissä etävanhemmasta elatusvelvollista. Minulle tämän kertoi asianajaja, jonka kanssa keskustelin aivan muista asioista. Hän kertoi, että on monia perheitä, joilla ei ole lastenvalvojan/käräjäoikeuden päätöstä elatuksesta ja monelle on tullut toisen vanhemman kuoltua yllätyksenä se, että koska exä ei olekaan ollut virallisesti elatusvelvollinen ei oikeutta myöskään perhe-eläkkeeseen ole.
Näitä asioita säätelee kansaneläkelaki, jossa lukee seuraavasti:

Kansaneläkelaki 11.5.2007/568

Oikeus lapseneläkkeeseen on edunjättäjän alle 18-vuotiaalla lapsella ja alle 21-vuotiaalla päätoimisesti opiskelevalla lapsella.

Oikeus lapseneläkkeeseen on yhden edunjättäjän jälkeen. Edunjättäjällä tarkoitetaan lapsen omaa vanhempaa tai muuta henkilöä, jonka kanssa lapsi asui samassa taloudessa tämän kuollessa ja joka vastasi lapsen elatuksesta.

Kirjallisena varmaan kannattaa tehdä ja varata aika mahdollisimman pian, kun on pitkät jonot. Minäkin luulin, että suullinen sopimus pitää, jonka mukaan isä olisi antanut joka toinen viikonloppu lapselle 50 €. Ajattelin, että asialla olisi näin ollut sellainen symbolinen merkitys, että ei ainakaan tosiaankaan minun käyttöön ne rahat tule ja lapsikin saisi jotain isältään. Minun mielestä myös aika vähän, koska on työssäkäyvä ja lapsi tosiaan vain niin vähän hänellä ja minimikin on enemmän.

Pari kertaa taisi alussa antaa ja sitten on "unohtunut" noin vuoden ajan. Ei ole ostanut mitään muutakaan, ei edes vaatteita, vaan puuttuvia on pitänyt tulla kotoa kesken viikonlopun hakemaan.

Ei ole kiva kuunnella lapsen rahanpyyntökitinöitä, kun ei kehtaa vedota siihen, että isän kuuluisi rahaa antaa ja ei minun rahat vaan yksinkertaisesti riitä mihinkään "ylimääräiseen", vaikka ihan kohtuullinen palkka onkin. Nyt sitten varasin maaliskuussa ajan elatussopimuksen tekoon ja sain ajan vasta kesäkuulle.

Tapaamiset sen sijaan sujuu sovitun mukaisesti, tosin viime aikoina (koko tämän kevään) isällä on ollut elintärkeitä menoja joka viikonloppu ja aina niihin menoihin on viina kuulunut. Yhden kerran on jättänyt lapsen yöksi yksin kotiin, josta sitten kilahdin ja sanoin, että pitää tulla sitten kotiin vaikka taksilla. Tuollaista ei tarvi jäädä katsomaan. Sen jälkeen on sujuvasti asia hoidettu (olisiko kolme edellistä tapaamista) siten, että isovanhemmilla on ollut hoidossa, että isä on päässyt juhlimaan vappua pariin bileisiin kavereiden kanssa.

Nyt on parin viikon päästä taas meno toiselle puolen Suomea ja lapsi lähtee mukaan... mutta näille ei kai mitään voi, muuta kuin siellä lastenvalvojalla pyytää viranomaista kertomaan, että se on lapsen oikeus tavata isäänsä eikä toisinpäin.... v****ttaa, kun kuitenkin mahdollistan sen 26 päivää kuukaudesta, että saa rauhassa juopotella, niin ei sitten sitä neljää voisi lapsen kanssa olla.

Ja joku nyt minut varmaan haukkuu, että kohtuuton p**ska ämmä, joka yrittää hallita etäisän elämää. Siitä vaan. Omasta mielestäni olen ollut vähän turhankin ymmärtäväinen lapsen kustannuksella ja kun siis näköjään mitään rajaa röyhkeydelle ei ole, jos niitä ei joku aseta.

Vahvistakaa vain kaikki. Alkuun voitte onnistua sopimalla, mutta vuosissa mieli muuttuu ja riitelyt voivat alkaa. Tulee menoja ja maksuja kummallekin, uusia kumppaneita, joita inhota. Helpoimmalla sopimus syntyy nyt, jos olette kaveripohjalla. Ei kuitenkaan nimmaria ihan kohtuuttomiin sopimuksiin. Ajattele arkisesti.