Koiralleni (8kk saksanpaimenkoiranarttu) kävi kolmisen viikkoa sitten niin, että se loikki rappusia pitkin ylös liian innokkaasti, liukastui ja törmäsi seinään. Säikähdys taisi olla suurempi kuin kipu, tutkin koiran tapahtuneen jälkeen kun päästiin takaisin asuntooni, ei aristanut mitään kohtaa ja liikkui normaalisti.
Mutta siis törmäyksen jälkeen koira laittoi jarrut pohjaan, vikisi eikä suostunut jatkamaan matkaansa. Ei auttanut houkuttelu eikä käsky. Lopulta päästin koiran irti ja lähdin itse portaita ylös. Yleensä koira seuraa minua joka paikkaan minne vain pääsee ja siksi noin tein, mutta nyt se kääntyikin ja juoksi alas portaita vikisten ja haukkuen kimeästi. Ravasi sitten edestakaisin alimman kerroksen ja sen porrastasanteen väliä, missä liukastuminen tapahtui. Kutsuin sitä rauhallisesti ja lopulta muutaman ravauskierroksen jälkeen se kiipesi portaat ylös luokseni. Luokse tultuaan vikisi ja olisi suurinpiirtein kiivennyt syliin.
Seuraavalla ulkoilukerralta palatessa taas teki stopin saman porrastasanteen kohdalla. Päästin taas koiran irti, mutta nyt en kiivennyt itse portaita kotiovelle saakka vaan aina tasanteen kerrallaan ja palkkasin ja kehuin koiraa aina joka tasanteella. Seuraavalla kerralla päästiin ylös jo hihnan kanssa: koira meinasi tehdä stopin, mutta käskystä kiipesi. Tasanteella paljon kehuja ja palkkaus. Kotiovella koira oli jo varsin itsevarman näköinen, sellainen kookas ja liehutti häntäänsä korkealla. :) Tämän jälkeen kiipesi taas rappuset normaalisti.
Mutta nyt kolmena neljänä päivänä koira on taas aristellut rappuja. En ymmärrä miksi tässä vaiheessa tämä alkoi, kun päivä liukastumisen jälkeen kulki taas raput normaalisti. Nyt ei tee stoppia, vaan astuu portaille hyvin varovaisesti ja portaiden loppupäässä ottaa hirmuisen spurtin. Olen antanut koiran mennä portaat pitkässä hihnassa ja edellä, kun lyhyessä hihnassa meinasi kompastua portaissa loppuspurtin ottaessaan. Jo aiemminkin on siis saanut mennä pitkässä hihnassa, jos rappukäytävässä ei ole ollut trafiikkia.
Mutta, siis, pitäisihän sen voida mennä myös lyhyessä hihnassa ja rauhallisesti. Olisiki kellään neuvoja, miten tässä olisi paras toimia?
Mutta siis törmäyksen jälkeen koira laittoi jarrut pohjaan, vikisi eikä suostunut jatkamaan matkaansa. Ei auttanut houkuttelu eikä käsky. Lopulta päästin koiran irti ja lähdin itse portaita ylös. Yleensä koira seuraa minua joka paikkaan minne vain pääsee ja siksi noin tein, mutta nyt se kääntyikin ja juoksi alas portaita vikisten ja haukkuen kimeästi. Ravasi sitten edestakaisin alimman kerroksen ja sen porrastasanteen väliä, missä liukastuminen tapahtui. Kutsuin sitä rauhallisesti ja lopulta muutaman ravauskierroksen jälkeen se kiipesi portaat ylös luokseni. Luokse tultuaan vikisi ja olisi suurinpiirtein kiivennyt syliin.
Seuraavalla ulkoilukerralta palatessa taas teki stopin saman porrastasanteen kohdalla. Päästin taas koiran irti, mutta nyt en kiivennyt itse portaita kotiovelle saakka vaan aina tasanteen kerrallaan ja palkkasin ja kehuin koiraa aina joka tasanteella. Seuraavalla kerralla päästiin ylös jo hihnan kanssa: koira meinasi tehdä stopin, mutta käskystä kiipesi. Tasanteella paljon kehuja ja palkkaus. Kotiovella koira oli jo varsin itsevarman näköinen, sellainen kookas ja liehutti häntäänsä korkealla. :) Tämän jälkeen kiipesi taas rappuset normaalisti.
Mutta nyt kolmena neljänä päivänä koira on taas aristellut rappuja. En ymmärrä miksi tässä vaiheessa tämä alkoi, kun päivä liukastumisen jälkeen kulki taas raput normaalisti. Nyt ei tee stoppia, vaan astuu portaille hyvin varovaisesti ja portaiden loppupäässä ottaa hirmuisen spurtin. Olen antanut koiran mennä portaat pitkässä hihnassa ja edellä, kun lyhyessä hihnassa meinasi kompastua portaissa loppuspurtin ottaessaan. Jo aiemminkin on siis saanut mennä pitkässä hihnassa, jos rappukäytävässä ei ole ollut trafiikkia.
Mutta, siis, pitäisihän sen voida mennä myös lyhyessä hihnassa ja rauhallisesti. Olisiki kellään neuvoja, miten tässä olisi paras toimia?
Vastaukset 50
Vanhimmat
"liukastui ja törmäsi seinään. Säikähdys taisi olla suurempi kuin kipu, tutkin koiran tapahtuneen jälkeen kun päästiin takaisin asuntooni, ei aristanut mitään kohtaa ja liikkui normaalisti."...perusasia tässä on, että kun vastaavaa tapahtuu, niin unohdetaan asia ja jatketaan normaalisti. Tuossakin olisi pitänyt mennä loppuun asti mielummin koira sivulla, vaikka aluksi "vastakarvaan" . Pääasia on normalisoida tapahtuma mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Itse olisin käynnyt kotona ja käyttänyt hetkenpäästä uudestaan ulkona ja rutiinilla sisälle. Sellaisella rutiinilla, että ei jäädä miettimään mitään mennyttä. Olisin pitänyt koiran kiireisenä.
"Ei auttanut houkuttelu eikä käsky."..ei olisi edes kannattanut pyytää vaan yksinkertaisesti edetä päättäväisesti vaikka koira osoittaisi muuta.
"Päästin taas koiran irti,"..huonoin vaihtoehto ikinä! Muista, että ei pyydetä vaan vaaditaan ja mennään
omalla esimerkillä koira sivulla. (kuten rapussa pitäisikin mennä)
Kannattaa muistaa, että koira rakentaa varsin nopeasti sijaistoiston käytökseen, niin hyvässä kuin pahassakin.
Nyt on muodostumassa pieni ongelma ja tuonikäisen koiran itseluottamus ei saisi horjua, vaan sitä pitäisi tukea ja vahvistaa. Voitettu ongelma on sitä mitä tarvitaan aina.
Hmm. Tuo vaatiminen taitaa olla kokonaisvaltaisempi juttu kuin miksi olen sen mieltänyt. Aiemmin olen liittänyt sen niihin tilanteisiin, joissa koira meinaa räyhäillä, uhmailee tai kokeilee rajojaan. Mutta että myös silloin, kun koira on säikähtänyt tai pelästynyt. Mutta eli tavallaan siis vahvistin koiran säikähdystä tekemällä/antamalla koiran tehdä siitä niin suuren numeron.
""Päästin taas koiran irti,"..huonoin vaihtoehto ikinä!Muista, että ei pyydetä vaan vaaditaan ja mennään
omalla esimerkillä koira sivulla. (kuten rapussa pitäisikin mennä)
Tuo huonoin vaihtoehto ikinä kuitenkin toimi? Tai no, luulin sen toimineen, pitää kai sanoa. :) Mielsin tuon irti laskemisen ja edellä kävelemisen nimenomaan esimerkin näyttäsimenä. Ja nimenomaan sen jälkeen portaat kiivettyään koira näytti hyvin itsevarmalta? Ymmärtääkseni tätä asiaa siis kyselen.
( Olen muuten ollut sen verran holtiton koiranpitäjä, että olen muulloinkin antanut koiran mennä rappuset irti eli se on sille tuttu juttu. Tykkään siis käydä yökävelyillä ja arkiöinä koiran voi laskea rappukäytävään irti huoletta, kun silloin siellä ei muita kulje. Plus koira tuntee naapurit ja naapurit koiran. )
Tottakai se on kokonaisvaltainen juttu, mutta tuossakin on ajatus että asia unohdetaan mahdollisimman nopeasti -ei tehdä numeroa eikä voivotella tapahtu mikä tapahtu se on mennyttä. Kun viet koiran ja tilanteen loppuun, niin tuo on yksi TÄRKEÄ luottamusta tuova toimenpide. Koirasi luottaa sinuun todennäköisesti huomattavasti helpommin kun tulee jokin muu kinkkerä tilanne. Nyt se suoriutu siitä itse ja se hieman vääristää asiaa. Asiaa (sinua) johon sen pitäisi tukeutua. Otetaan esimerkiksi vaikka jokin tapahtuma lenkillä /metsässä niin koira ratkaisee helpommin asian vaikka pakenemalla/puolustautumalla kuin turvautumalla sinuun. (toivottavasti ymmärrät pointin) Tuollaisia arkipäivän tilanteita hyviä/huonoja pitäisi käyttää hyväksi tuon ikäisellä koiralla. (varsinkin spk:lla)
"Tuo huonoin vaihtoehto ikinä kuitenkin toimi?"..En sano pahalla, mutta aika näyttää sen muussakin.
"Mielsin tuon irti laskemisen ja edellä kävelemisen nimenomaan esimerkin näyttäsimenä."
"Ja nimenomaan sen jälkeen portaat kiivettyään koira näytti hyvin itsevarmalta? "..niin itse tehtynä (koira) annoit koiran tehdä jotain sellaista (ratkaista yksin) joka olisi pitänyt mennä ohjauksessa....Joskus, ehkä nopeastikkin ymmärrät mitä tarkoitan. Tuossa on aina vaara, että koira ratkaisee tai päättää joitain tärkeitä asioita yksin jatkossa.
"( Olen muuten ollut sen verran holtiton koiranpitäjä, että olen muulloinkin antanut koiran mennä rappuset irti eli se on sille tuttu juttu. Tykkään siis käydä yökävelyillä ja arkiöinä koiran voi laskea rappukäytävään irti huoletta, kun silloin siellä ei muita kulje. Plus koira tuntee naapurit ja naapurit koiran. "
Todella kehno asia. Taitaa olla ensimmäinen spk. Mistä tiedän? Siitä että toimit noin ja oletat asioita.
Älä hukkaa tärkeitä kuukausia kun koirasi on tuossa iässä. Koiran ikä12kk-18kk voi yllättää sinut monessa Jossain vaiheessa tiedät mistä marisen tässä.
"Taitaa olla ensimmäinen spk. Mistä tiedän? Siitä että toimit noin ja oletat asioita."
Toinen, mutta ensimmäinen joka on ollut minulla pennusta asti. Ensimmäinen oli iäkäs kodinvaihtaja.
No mutta mikä on vinkkisi toimia tässä tilanteessa, kun virhe on jo tehty ja pelkää rappuja?
Rapun ovesta sisään ja siitä kotiin pysähtymättä. Rohkasemalla ja kannustamalla vaikka "vastakarvaan".
Ripeä, rauhallinen ja päättäväinen eteneminen. Oikein tehtynä pitäisi riittää.
Ensimmäinen on tietenkin vaikea, jos asia on pitkittynyt mutta "perässä" tulee kun kerran on hihnanpäässä. Onnistuu varmasti jos usko ei lopu ja tahtoa löytyy.
Nyt siis tilanne se, että ei enää tee stoppia, vaan yrittää päästä rappuset ylös tai alas mahdollisimman nopeasti. Ja ulisee samalla. Varsinkin alaspäin mentäessä jos menee lyhyellä hihnalla pikkaisen haastavaa pysyä itse pystyssä estää koiraa tippumasta rappusia alas.
Nyt viimeistele asia rauhoittamalla koiraa (kun etenette). mutta siinäkin määrätietoisesti. Seuraa paripäivää pienintäkin kehitystä käytöksessä ja jos kehut/kannustat niin katso siihenkin parastapa että koira ei saa intoa siitä...jäädään kuulolle uteliaisuudesta.
Nyt taas pykälän verran paremmin menee rapuissa. Koira ei enää vedä rapuissa vaan menee ne korostuneen varovaisesti. Eikä enää ulise mennessään, ainoastaan koti- ja ulkoovella haukahtelee kimeästi ja vikisee kun tietää mikä on edessä. Ulkona sitten haukahtelee matalasti ympärilleen ja jos läheisellä jalkakäytävällä on kävelijöitä just silloin, kun astutaan ulos, yrittää niillekin haukahdella. Mutta rauhottuu siitä sitten aika nopeasti.
Huh, nyt kun ajattelee niin tais nuo raput olla mulle melkein yhtä suuri kynnys kun koirallekin. Kammotti itseä mennä portaisiin kun koira yritti hirveällä ryminällä alas... no pistin pitävimmät kengät jalkaan ja kädet hieman aukesi (vaikka hanskat toki oli kädessä), mutta näemmä tuo mun 162cm pitkä varteni jaksoi tuon koiran menon hillitä...
Nyt sitten pikkuhiljaa rauhoitat ja hidastat menoa ja tuo malttia mukaan.
Hyvä aika herätä tähän. Tuo n.8kk ikä hieman hämärtää sitä mitä on tulossa. Koira vahvistuu henkisesti hyvin nopeaa tahtia tuosta vielä muutama kk.ylös. Muutos on aika melkoinen ja vastaavat korjauksen vaatii taas paljon enemmän jne.
Pennusta tuohon vuoteen pitää sisällyttää aika paljon ja se onkin sinällään aika raskasta ja puhdatasta vääntämistä, mutta kannattavaa..Pääasia ettei oikaise asioissa.
Toivottavasti ymmärsit rappu "läksyn".
"mun 162cm pitkä varteni jaksoi tuon koiran menon hillitä.."..Koiraa johdetaan aivoilla ei keholla...(jatkossa) =D
Juu, enköhän ymmärtänyt. Menen jatkossa portaat koira aina tiukasti vierellä.
Huomasin, että olen löysäillyt parissa muussakin asiassa tämän koiran kanssa ja nyt oon parina päivänä kiinnittänyt niihin huomiota (hihnakäytökseen ja vieraiden tervehtimiseen liittyviä juttuja). Jotenkin tämä tän saksanpaimenkoiran oppivaisuus pentuna tais hämätä mua... tuntui, että tämähän on maailaman helpoin ja oppivaisin koira (tärkeimpänä verrokkina itsellä kun oli pohjanpystykorva:) ). :D
Mutta me jatkamme portaiden tahkoamista, joten eiköhän tämä tästä... kiitokset sinulle tarpeellisesta ojennuksesta. :) Jos olet vielä kuulolla, niin raportoin miten meitin käy....
Ton nettigurun metodeil saat vaan koira pelkää!!!!!!! voit teloa ittes portaissa... ei kannata uskoo hetti mitä joku netissä kirjottaa... i
parempi houkuttelu ja koiran ehdoilla meno eikä väkisin vääntäen...
Kyllä minusta perusteltuja neuvoja on ihan hyvä kuunnella, vaikka itse ratkaisut tekeekin.
Totesin neuvon toimivuuden portaissa, en täällä netissä.
Vaan valikoi suodata ja sovella itselle sopiva menetelmä.
nim:älä usko kaikkea. Tämä on keskustelupalsta. Missä kysytään, neuvotaan, jaetaan mielipiteitä jne. Olen vain yksi niistä keskustelijoista. Laita toki omat vinkkisi hieman laajemmin, niin siten osallistut rakentavasti keskusteluun. Jätä arvostelu kunkin topiikin ap:lle
"Ton nettigurun"..väärin. en tiedä netistä juuri mitään. Eikä aktiivinen kirjoittelu minusta sitä tee. Mutta olen nettikoiravinkkisuuryliguru
Osaa hyödyntää asioita. Ai mistä tiedän? "perusteltuja neuvoja on ihan hyvä kuunnella"..tuohon perusteltuihin kiinitän huomion, kun siihen sisältyy myös suodatus.
skippaa ne mitkä ei itselle sovellu ja soveltaa niitä mistä kiinnostuu. Keskustelemalla rakentavasti avoimin mielin saa erillaisia näkökantoja laajemmin ja soveltamalla saa todennäköisesti vielä jotain konkreettista kokemusta ja hyötyä.
Perustelut->suodatys->harkinta->kokeilu->tulokset...kokemus siitä /-
Mistä sitä muuten tietää mikä toimii ja ei toimi jos ei vain tee eikä aseta mielipidettään sen esteeksi. Jos asettaa niin silloin asiat menee helposti paskan jauhamiseksi.
Kokemus on tehty kartutettavaksi. Tekemällä se vain onnistuu puhumalla tulee vain turhia teorioita.
"koti- ja ulkoovella haukahtelee kimeästi ja vikisee kun tietää mikä on edessä. Ulkona sitten haukahtelee matalasti ympärilleen ja jos läheisellä jalkakäytävällä on kävelijöitä just silloin, kun astutaan ulos, yrittää niillekin haukahdella. Mutta rauhottuu siitä sitten aika nopeasti."..jäi kiireessä mainitsematta, että seuraa tuota tapaa, se on hyvä merkki noin muutenkin (painetilanteessa). Se on sen merkki, että koira palautuu nopeasti paineesta, eli osaa kuitata sen koiraa jännitäneen tapahtuman eikä jää näin painamaan päälle.
Sellainen koira mikä ei osaa, kerää painetta ja se näkyy monessa muussakin asiassa.
Siis tuo matala haukahtelu? Hyvä tietää. Olen ennenkin huomannut tuon eri tilanteiden jälkeen (matkustuspäivät tms. normipäivää virikkeellisemmät päivät), mutta en ole osannut kiinnittää erityistä huomiota siihen.
"koti- ja ulkoovella haukahtelee kimeästi ja vikisee kun tietää mikä on edessä"
"Ulkona sitten haukahtelee matalasti ympärilleen ja jos läheisellä jalkakäytävällä on kävelijöitä just silloin, kun astutaan ulos,"
"Mutta rauhottuu siitä sitten aika nopeasti"
Paine -> vapautuminen -> palautuminen. Minusta tosi hyvä merkki koirasta.
"Ulkona sitten haukahtelee matalasti ympärilleen"..älä hämäänny tästä, että purkaa tätä ympäristöönsä. Voit hyvinkin palkita koiraa oven ulkopuolella taputuksin ja kehuin. Tuo haukahtelu kohdistuu jatkossa tähän, kun kannustus on tässä säännöllistä. Kun asiat jo luistaa, niin normalisoidaan pikkuhiljaa asetelma ja eikun etiä päin sano mummo lumessa.
Nyt kun tuon selostit, kuulostaa järkevältä. Nimenomaan olen hämääntynyt siitä, että purkaa ympäristöönsä...
Nyt portaissa menee jo ok, ainoastaan porrastasanteilla hirmuinen veto päällä (olen rauhoittanut menoa suunnanvaihdoilla, mitä teen ulkonakin jos vetää, portaisiin mennään vasta siis kun lähestyy niitä rauhallisesti).
Mutta uusia piirteitä pukkaa kokoajan... nyt uloslähdöstä on tullut hirmuinen show. Hyppimistä, loikkimista ja vikinää. Samoja juttuja kun aiemmin (haukahtelee kimeästi ja vikisee), mut siihen sekoittuu myös hirmuista intoa lähteä ulos...
Meillä on siis ollut käytäntönä, että koira istuu odottamaan rauhassa, etttä kun laitan hihnan, ja ulos ei lähdetä kun on rauhassa. Ja siis kolme kuukautisena osasi jo odottaa rauhassa, mutta nyt alkoi riekkua...
olen miettinyt, että miten paljon tämä nyt liittyy porraspelkoon, vai voiko liittyä myös juoksuihin, jotka koiralla siis menossa parhaillaan...
Se on aika tyypillistä spk:ta. eli voitettu pelko ja sen kohtaaminen uudestaan. Tätäkin asiaa olen jossain joskus tuonnut esille, että tuo voitettu pelko toimii jonkun aikaa hieman korostuneesti. Eli mennään leuka pystyssä kohtaamaan se mikä ennen pelotti.
Samaa on kentälläkin vaikka jokun esteen kohdalla. Epävarman suorituksen kohdalla, kun se tehdään lopulta onnistuneesti, niin koira kohtaa sen jatkossa hieman ylikorostuneella mielenkiinnolla. Kohta alat varmasti pääsemään käsitykseen siitä, että mitä tarkoittaa se, että se tehdään mikä pitää eikä meinata.
Positiivinen pakottaminen tai kannustava sellainen. sellainen toimii hyvin ja hyvin tuloksin tuolla rodulla. (monella muullakin)
Eli koiralle on tärkeä kokea yhdessä koettu ja siitä selvitty tapahtuma. Tai että kun jokin asia kohdataan niin voi luottaa siinä ohjaajaansa tukeen ja kannustukseen sekä huomioon. voittaa makupalan 6-0, kuten kukkiskin jossain sanoi.
sellainen toimii hyvin ja hyvin tuloksin tuolla rodulla. (monella muullakin)
Nyt on kanssa ylitetty tuo tyypillinen ikä, missä joutuu toistamaan jo opittua eli käytöstapoja ja muuta. Eli pidä niistä käytännöistä kiinni mitkä teillä on.
Nyt joudut kertaamaan opittuja juttuja koiran kanssa seuraavat parikuukautta. Älä ihmettele sitä jos noita uusia piirteitä pukkaa, ja niihin voit varautua jatkossakin vielä jonkun aikaa. Älä ihmettele vaikka yllättyisitkin jostain. Pääasia että reagoit ja oikaiset ne mitä pitää.
Muista myös yksi tärkeä asia, että kaikki opetettu nostaa koiran itseluottamusta ja jossain vaiheessa tämä voi näkyä hetkellisesti koirassa. Saattaa reagoida johonkin tilanteeseen korostuneesti tai kokee hieman korostunutta suojelemisen tarvetta jne.
Se että sinulla on narttu on hyvä asia. Täysin eri asia kuin uros (käytökseltään)
Jos tuota korostunutta käytöstä ilmenee, niin muista laittaa se samalla tavalla oikeaan kuosiin kuin muukin käytös. Sitä korostunutta käytöstä voi ilmetä 12-16kk välisenä aikana. n.2v koira on todennäkoisesti sitä mitä se tulee olemaan ja kaikki opetettu (tapakasvatus) tulee näkymään ja on "käytössä". Eli kaikki työ - tulee esille parhaiten. (mitä tuli tehtyä ja mitä jäi tekemättä) =D
"Nyt on kanssa ylitetty tuo tyypillinen ikä, missä joutuu toistamaan jo opittua eli käytöstapoja ja muuta. Eli pidä niistä käytännöistä kiinni mitkä teillä on."
Juu, kokeileminen on alkanut. Mun sänkyni on koiralle kielletty paikka, mutta kummasti sinne nyt yritetään kannella puruluita tai laittaa vain yksi käpälä edes sängylle...
Uloslähtöriekkuminen ratkesikin helposti. Istutin koiran alas ja laitoin sen rauhoittumaan. Ja ongelma poistui.(Ensin meinasin kyllä taas hölmöillä ja odottaa, että koira rauhoittuu itse... )
Esim tuo rappusjuttu voi olla hyvinkin yksi itseluottamusta tuova asia.
"Mun sänkyni on koiralle kielletty paikka, mutta kummasti sinne nyt yritetään kannella puruluita tai laittaa vain yksi käpälä edes sängylle..."..voi olla hyvinkin tyytyväisyyttä siihen mitä on koettu. Positiivista sinuun kohdistuvaa/sinusta johtuvaa huomiota sinulle...Ei taida olla huono juttu, mutta niin tai näin jos on olllut kiellettyä, niin olkoon nytkin. Huokuu hyvää oloa koirasta, jos tämä on uusi tapa.
"Uloslähtöriekkuminen ratkesikin helposti. Istutin koiran alas ja laitoin sen rauhoittumaan. Ja ongelma poistui.(Ensin meinasin kyllä taas hölmöillä ja odottaa, että koira rauhoittuu itse... )"...tämä on kaiken kulmakivi. Tapahtuma->tapahtumanratkaisu. Eli siinä hetkessä osataan tehdä päätös ja ratkaista asia mikä se sitten ikinä on. Eli osataan puuttua pontevasti tilanteeseen kuin tilanteeseen ja tehdä ratkaisu siinä. Pitää vain olla valveutunut. Se että onko ratkaisu oikea tai väärä niin se ei ole se pointti, vaan se että tekee ratkaisun. Loppu tai jatko on enää hiomista. (Jätän aina näihin kirjoitteluihin hieman pohdinnanvaraa ja pohdittavaa.)
"Mun sänkyni on koiralle kielletty paikka, mutta kummasti sinne nyt yritetään kannella puruluita tai laittaa vain yksi käpälä edes sängylle..."..voi olla hyvinkin tyytyväisyyttä siihen mitä on koettu. Positiivista sinuun kohdistuvaa/sinusta johtuvaa huomiota sinulle."
Hmm, jaa. No nyt kun ajattelen, niin koiran muu elekieli ei kyllä silloin olekaan mitenkään uhmailevaa, vaan enemmän sellaista, että lähestyy häntä heiluen, korvat päätä myöden ja vähän matalana sänkyäni... istuin aika usein sängyllä läppäri sylissäni ja juuri silloin tykkää tulla kanniskelemaan puruluita tai laittamaan käpäläänsä sängylleni.
Mutta joo, sängystä pidän kiinni, kun se on yksi niistä harvoista säännöistä mitä meillä täällä sisätiloissa on. Sängylle ei tulla, pöydiltä ei viedä ruokaa ja äänille ei louskuteta (pari kertaa saa haukahtaa). Joskus laitan sitten patjan lattialle (kuten tein koiran ollessa pentu) ja silloin koiralla on juhlaa... kyttää aamulla milloin herään ja kiipeää vatsan päälle ja painaa poskea poskea vasten. Joku on joskus sanonut mulle, että tuo ei olisi hyväksi johtajuudelleni, mutta en ole oikein uskonut... koira oli siis pentuna sellainen, ettei sietänyt oikeen minkäänlaista kosketusta, varsinkin selästä ja päälaesta oli tarkka. poikkeuksena nuo aamuhetket, joina nykyisinkin muuttuu taas ihan pikkupennuksi. Muulloin ykyisin on jopa pari kohtaa, joiden rapsutuksesta tykkää ja mun tietenkin sallii koskea minne vain. Mutta mikähän minun poittini olikaan.... siis se, että mä oon mieltänyt nuo patjallamakoilu aamut juuri niiksi positiivisen huomion hetkiksi ja siteen vahvistamiseksi, en miksikään dominoinniksi niinkuin minulle on sanottu.
"Joskus laitan sitten patjan lattialle (kuten tein koiran ollessa pentu) ja silloin koiralla on juhlaa..", jos kerran teit näin pentuna, niin miksi et sitten jatkaisi näin myös vanhempana (kun kerran opetit=D) Minusta nämä on niitä tärkeitä ja sidettä vahvistvia hetkiä. Vaikka välillä ei jaksaisi on se tehtävä kun on aloitettu ja tuntuu olevan sopiva väylä teille.
"Joku on joskus sanonut mulle, että tuo ei olisi hyväksi johtajuudelleni,"..huh mitä kuraa. Miten ne jaksaa jauhaa tätä samaa shaibaa. Tätä paskaideaa tarjotaan joka paikkaan. No tälläisiltä jää paljon kokematta -Se punainenlanka jää saavuttamatta koirasta.
"en miksikään dominoinniksi niinkuin minulle on sanottu.".. voi hel....
"Jos kerran teit näin pentuna, niin miksi et sitten jatkaisi näin myös vanhempana (kun kerran opetit=D) "
Joo, siis taisin ilmaista itseäni huonosti. Koiran ollessa pieni nukuin siis kaikki yöt patjalla lattialla, nykyisin nukun välillä sängyssä, välillä lattialla... itse asiassa useimmiten taidankin nukkua lattialla :) ja sänky on koiravapaa alue, jossa luen, surffaan netissä ja kirjoittelen... ja joskus harvoin nukun. :)''
Noi dominanssi ja johtajuusjutut on kyllä välillä sellaisia, etten saa niistä oikein kiinni... mun taustani on siis sellainen, että lapsuudenkodissani oli varsinainen "eläintarha" ja sain pienen yliannostuksen siihen liittyvistä vastuista enkä kotoa muutettuani sitten yli kymmeneen vuoteen halunnut eläimen eläintä enkä lukenut yhtään aihetta koskevaa kirjaakaan... sit kun koiran hankkiminen tuli ajankohtaiseksi ja aloin lueskella kirjoja ja seurata nettikeskusteluja, niin tuntui että olen ihan pudottut kärryiltä ja että olin aiemmin ymmärtänyt kaiken päin mäntyä... sekä näitten dominanssijuttujen, mutta toisaalta myös namittamisen kanssa (mihin vipuun itse menin)... ehkä tässä pitää alkaa taas käyttää sitä maalaisjärkeä mitä penskana osasin ehkä vielä käyttääkin!:)
oliko nettineuvoista mitään apua? niinku ihan oikeesti
Oli, ihan oikeasti.
Ylöspäin portaat mennään nyt jo oikein mallikkaasti...
alaspäin mennään vielä hihna turhankin kireällä.
Lisätään vielä, että tuo alaspäin meno hihna kireällä liittyy myös siihen, että olin aiemmin antanut koiran mennä portaissa vähän miten sattuu.
Eli liittyy tässä vaiheessa varmaan enempi kiireeseen päästä ulos, kuin enää porraspelkoon. Eli porraspelko ollaan taidettu jo selättää. Nyt sitten rampataan portaita siten, että rauhoittelen menoa portaissa, ulkona muutenkin oon aiempaa tarkempi hihnakäytöksestä (enemmän vierellä menoa lyhyellä hihnalla, vähemmän "vapaalla" menoa) ja sitten lenkiltä tultua ramppaillaan vähän portaissa ylös ja alas. Lenkin jälkeen menee ne rauhallisemmin myös alas.
Kun tekee ja yrittää niin saa myös jotain aikaiseksi. Ajatuskin on näköjään oikea suuntainen =D ja sekin kehittyy vain tekemällä. Jatka samalla linjalla missä tahansa asiassa koiran suhteen. Tee ja mieti sekä mieti tekeminen, sillä pääset pitkälle tuossa järjestyksessä. Kun lähtee tekemään niin asiat menee osin itsestään ja lähtee rullaamaan. Jos vain miettii ja tekee, niin...
muuallakin, kirjastot jne.
Koiraan pelkoon lähtee helposti mukaan, ole selkeä, varma ja reilu. Varmista, ettei sillä ol kipuja, saattoi loukata pahastikin vaikka ei näkyisi päälle.
Meillä oli aikoinaan vaihe, jolloin sama ongelma liukastumisen vuoksi myös. Annoin koiran kulkea hitaasti ja rauhassa sen jälkeen ja pian alkoikin liikkua taas ok. Sitten menimme vierailulle kt-taloon, jossa ei hissiä. Oli kova kiire ja lopulta otin koiran syliini, juuri ja juuri jaksoin. Olimme tuolla viikon ja alkuviikosta kannoin koiraa ylös. Kunnes. Eräänä pv:nä se väisti syliin nostoani ja kiiruhti portaille ja kulki ne itse :) Sen jälkeen se kulki nuokin portaat aina ok, kyllästyi kai syliin nostoon, koska se iso koira ja minä juuri ja juuri jaksoin.
Juuri lattian liukkaus on todella petollinen ja sen takia hallittuliikkuminen on tärkeä asia. Revähdykset on ikäviä asioita ja vielä kun koira joutuu liukkaalla lattiapinnalla jännittämään kroppaansa luonnottomasti niin huonosti paranee. Toinen mikä hämmentää koiraa rapussa on kaiku.
Muuten ymmärsin perheen isän pointit, mutta en tätä:
"( Olen muuten ollut sen verran holtiton koiranpitäjä, että olen muulloinkin antanut koiran mennä rappuset irti eli se on sille tuttu juttu. Tykkään siis käydä yökävelyillä ja arkiöinä koiran voi laskea rappukäytävään irti huoletta, kun silloin siellä ei muita kulje. Plus koira tuntee naapurit ja naapurit koiran. "
Todella kehno asia. Taitaa olla ensimmäinen spk. Mistä tiedän? Siitä että toimit noin ja oletat asioita.
Älä hukkaa tärkeitä kuukausia kun koirasi on tuossa iässä. Koiran ikä12kk-18kk voi yllättää sinut monessa Jossain vaiheessa tiedät mistä marisen tässä.
.... Miksei spk:ta saa viedä vapaana portaista?
No otetaan aluksi esimerkki..."yrittää päästä rappuset ylös tai alas mahdollisimman nopeasti. Ja ulisee samalla."..Tätäkään tapausta ei olisi jos rapussa käynti olisi ollut hallittua alusta asti.
Ei vetoa (johtuu vapaasta kulusta) eikä "onnettomuutta". Hyvää tässä on se, että on tullut arvokasta kokemusta.
Ai miksi ei vapaana rapuassa..
- Siksi että koiran kiinni pitäminen rapussa kuuluu hyviin ja vastuullisiin koiranpito tapoihin
- Siksi koska et voi tietää mitä rapussa on ja mitä muutoksia siinä on tullut. (vieraita jnejne)
- Et voi olettaa että kaikki tuntee koirasi tai suhtautuu siihen hyvin (vieraat, huoltomiehet, lapset jne)
- Et voi olettaa että asut samassa rapussa koko elämäsi koirasi kanssa.
- Et voi olettaa että mennessäsi kylään koira osaa mennä silloin rapussa hallitusti.
- Et voi olettaa että elämääsi ei tule mahdollisesti sen kaltaista muutosta että joutuisit luopumaan koirasta kokonaan ja näin rajaat sen mahdollisuutta sopeutumiseen tai kotien valintaan.
- Et voi olettaa että et sairastuisi ja joutuisi ottamaan hoitajaa koirallesi joko kotiisi tai hoitajan kotiin.
Se joka on kohdanut äkillisen tilanteen esim. rapussa spk:n kanssa niin ei enää oleta mitään vaan pitää koiran kytkettyna ja kulkee sen kanssa hallitusti ja tulevaisuuden mahdollisuuksia viisaasti miettien.
Lähettiin eräänä pv:nä ulos, koirat hihnassa kuten aina. Rappukäytävän kulman takaa meinasi iso koira syöksyä päälle, oli vieraisilla naapurissa. Eli kyllä siellä käytävässä voi kaikkea liikkua, yllättävinäkin aikoina.
Ja pahin kaikista: kerran oli per..ele LOKKI oven takana! Jotkut kuspäät jättävät alaoven auki, vaikka se pitäisi sulkea. Viime kesänä oli LOKKI oven takana. Voi kistus, ttä säikähdin, onneksi siirty heti sivuun eikä koiratkaan alottaneet mitään meteliä, mutta kyllä yökötti.
Viimekesänä kun asuttiin kerrostalossa hetki, niin kesään mahtui kellarin remppa, pari muuttoa, 1 spurgu nukkui yöllä välitasanteella jne. Samaoin alakerran seropilla oli hoitaja viikon verran ja rappuhohtaamiset oli muuttunut täysin, kun ei koira ollut hoitajansa näpissä. Samoin muutaman kerran oli rapunovi auki jne..tilanteita kyllä löytyi ja usein ne yllätti minutkin.
Niin mutta miten vapaana rapussa eroaa vapaana lenkkipolulla? Vai onko spk koira, jota ei voi pitää kuin pelloilla 50km taajaman ulkopuolella vapaana. Teoriassa jos koira saa tulla vapaana (sivulla käskyn alla) rappusia, jonkun yllättävän asian kohdatessa mitä ihmettä voisi tapahtua jos suhde kunnossa koiran kanssa? En tiedä onko suhteeni kunnossa koiraani (spk, sekalinjaa mutta ei mikään viettipommi), mutta:
- Siksi että koiran kiinni pitäminen rapussa kuuluu hyviin ja vastuullisiin koiranpito tapoihin.... VASTAUS: Jos vapaana rinnalla niin se on mielestäni aivan tarpeeksi vastuullista, hihna on minulle kuin "näkymätön" lanka eli periaatteessa, joka on aina löysällä ja niin pitkänä (2m?) kuin mahdollista, KOSKAAN en lyhennä hihnaa, koska koiran hallinta ei voi perustua pelkkään hihnakikkailuun..
- Siksi koska et voi tietää mitä rapussa on ja mitä muutoksia siinä on tullut. (vieraita jnejne) VASTAUS: vieraita rapussa ? niin mitä sitten ? jos niitä on niin koirani ei niihin millään tavalla reagoi vaan tulee kontaktissa (jota ei ole erikseen opetettu, vaan koirani ottanut aina luonnostaan sitä ohituksissa) ohitse.
- Et voi olettaa että kaikki tuntee koirasi tai suhtautuu siihen hyvin (vieraat, huoltomiehet, lapset jne) VASTAUS: totta, sillä kenenkään ei tarvitse tuntea koiraani. Koskaan en anna naapureiden silitellä tai puhua koiralleni, siitä ei tule kuin harmia. Koiraani saa silittää vain minä ja välittömään perheen piiriin kuuluvat ihmiset. Miksi? Koiran ei tarvitse mielestäni tuntea kuin oma "porukkansa", joka tarjoaa sille kaiken mitä se tarvitsee.
- Et voi olettaa että asut samassa rapussa koko elämäsi koirasi kanssa. VASTAUS: Niin, mutta samanlaisia ne raput jokapaikassa on?
- Et voi olettaa että mennessäsi kylään koira osaa mennä silloin rapussa hallitusti. VASTAUS: miksi ihmeessä en voi?
- Et voi olettaa että elämääsi ei tule mahdollisesti sen kaltaista muutosta että joutuisit luopumaan koirasta kokonaan ja näin rajaat sen mahdollisuutta sopeutumiseen tai kotien valintaan. VASTAUS: koirani osaa mennä niin vapaana kuin hihnassa, aivan samalla tavalla rapussa. Mitä sopeutumista se tarvitsee?
- Et voi olettaa että et sairastuisi ja joutuisi ottamaan hoitajaa koirallesi joko kotiisi tai hoitajan kotiin. VASTAUS: siksi on muut perheenjäsenet.
Pidän n. 5% kerroista koirani vapaana rapussa, siksi otin tämän esiin kun en ymmärrä tuota "spk on koira jonka kanssa plaaplaa" koira se on siinä missä mikä muukin.
Nauti elämästä ja jatka valitsemallasi tiellä. En ymmärtänyt tuosta juuri mitää, mutta ei se mitään, ei mainitsemasi esimerkki ollut sinulle tarkoitettukkaan alunperin.
Ihan uteliaisuudesta, että miksi pidät 5% kerroista koiraa vapaana. Vahvistatko sillä jotain?...Hallittavuutta vai mitä. Miksi koirasi ei sitten ole aina vapaana. Hieno koira ja hyvä kouluttaja epäilemättä, mutta kaikki ei aina sitä ole. Varmasti koirasi on III lk koira.
Kukaan koira ei toimi aina samoin, se on satavarma asia. Ja ennen kaikkea, et voi olla varma niistä muista rapussa kulkijoista. En ikinä päästäisi koiraani rappuun edelläni, siellä voi olla vaikka mikä hullu vastassa ja tehdä vaikka mitä. Toimin näin, koska ajattelen koirani parasta.
Ei toi kirjottaja puhunut mistään EDELLÄ vaan SIVULLA vapaana pitämisestä?
"Kukaan koira ei toimi aina samoin, se on satavarma asia." Virkakoirat ovat siis kiellettävä lailla.
"Virkakoirat ovat siis kiellettävä lailla." no huhuh.
""Kukaan koira ei toimi aina samoin, se on satavarma asia." olen samaa mieltä. Hullu on jos niin väittää. edes virkakoirat ei toimi 100%
Ehkä ei kannata perheenisän kanssa alkaa virkakoirista väittelemään. Satun tuntemaan miehen.
virkakoirat ovat mm. tappaneet viattomia, siinä sulle joka sanoo et ne toimis luotettavasti!
Jokainen jolla on ollut koira niin pystyy vahvistamaan tuon lähes potaskaksi ja suureksi typeryydeksi.
Suurpiirteistä haihattelua.
Viestini oli sinulle.
X
rappureeniä reeniä!
Joko ap.n koira toimii rapuissa. Saitko ratkaisun tilanteeseen tältä palstalta.
Joo. Porraspelko on tiessään ja mennään raput nykyisin alaspäin koira tiukasti vasemmalla puolella. Alaspäin joskus vähän kiire (innosta), mutta sitten toppuutellaan.
"mennään raput nykyisin alaspäin". Niin ja ylöspäin tietysti myös. :)