Hei vaan!
Mitä mieltä ujoista naisista? Olen huomannut että monikin nainen katsoo ja hymyilee, mutta en vaan uskalla tehdä mitään, häkellyn. Ulkonäköni on kuulemma "tosi nätti" ja harrastan aktiivisesti liikuntaa, mutta kun on huono itsetunto niin siihen se naisen saanti jää.
Mitä mieltä ujoista naisista? Olen huomannut että monikin nainen katsoo ja hymyilee, mutta en vaan uskalla tehdä mitään, häkellyn. Ulkonäköni on kuulemma "tosi nätti" ja harrastan aktiivisesti liikuntaa, mutta kun on huono itsetunto niin siihen se naisen saanti jää.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Salamyhkäisyys herättää uteliasuuden. Mutta kun olen itsekin ujo niin ongelmia siitä seuraa.
ei ole jotain mistä ei voisi opetella pois. Ujoudesta seuraava askel ei ole mikään joka paikan keskipiste. Ujous on ihan suloinen ominaisuus jos se ei ole lamauttava, kuten sinulla. Silloin se pilaa paljon asioita, lähinnä sinulta. Sinä varmaan yli-mietit kaikki asiat ja annat itsellesi pakkeja muiden puolesta.
Se ei haittaa vaikka pyörtyisit kesken kun menet juttelemaan jollekkin, mutta se haittaa jos et uskalla ottaa sitä askelta.
Älä siis tyydy elämään sivusta vaan otat ujoudessasi askelia eteenpäin. Seuraavan kerran kun saat hymy-yhteyden johonkin, laitat sen jalan toisen eteen ja menet hänen luo ja sanot hei. Sen kummempaa sinun ei tarvitse sanoa, silloin hänella on jo pallo ja avaus on tehty.
Älä ajattele muiden puolesta vaan keskity enemmän siihen että teet itse vähän enemmän. Anna muiden sitten päättää mitä tekevät sinun suhteen. Älä yli-mieti äläkkä jää ujouden takia paikallesi. Kasvata itseäsi vähän siitä pois, se tekee hyvää sun itsetunnollekkin kun huomaat että uskalsit mennä ja sanoa hei.
Itsetuntoakin pitää kehittää ja kasvattaa, se ei kasva sillä että koitat suojella itseäsi pettymyksiltä koska siinä samalla sinä kiellät itseltäsi onnistumiset.
Olit vaikka miten suloinen ja söpö se ei auta jos et osaa aukaista suutasi. Nyt toisenlaista asennetta peliin ja kun se kohta tulee kun sun pitäisi mennä ja sanoa jotain ja mielessäsi jo perut koko asiaa, siinä kohtaa potkaiset itsesi väkisin liikkeelle. Tsemppiä.
Kun se tässä ehkä ongelmanani on, että en osaa arvioida, kuka on meikäläisiä:D Ja en sitten halua, enkä uskalla nolata itseäni heteron edessä.
Viime kävi niin, että ihana lyhyttukkainen (pystytukka) hymyili ja frilttaili minulle ja nyt se on mennyt kihloihin miehensä kanssa.. Mistä sitä voi tietää, voisiko joku luetella vaikka 5 varmaa merkkiä (ei nyt laiteta niitä heteroiden huijauksia tähän mukaan). Suuri Kiitos :)
ole väliä onko se hetero vai ei, onnistaa voi kummassakin tapauksessa tai epäonnistua yhtälailla. Jos joku flrittailee, hymyilee, katsoo uudestaan ja uudestaan, kyllä sinä tiedät flirtin merkit, silloin mennään sanomaan moi, ja se mitä sitten tapahtuu on aina yhtä mysteeri. Se on osa sitä viehätystä mitä uusiin ihmiskontakteihin tulee.
Ei sun tarvitse pohtia miten varma joku on, jos teillä on jotain ilmassa niin sen saa katsoa, eikä siinä mitään jos se olikin väärä hälyytys, ei siihen kuole.
Ole sinä varma, kasvata sinä itsevarmuutta niin muu tulee sitten itsestään. Hauskaahan se on, ei kuolemanvakavaa. Jos ei yritä niin ei mitään saakkaan. Joten älä koita etsiä varmoja, menet vain vaistosi mukaan, merkkien mukaan mitä itse lähetät ja kuka niihin vastaa.
Mulla on ollu raastava tilanne jo pitkään..En tiiä mikä tää toinen on naisiaan tai että onko ees kiinostunu musta, mut ollaan juteltu paljon ja flirttiäki on. Tätä on jatkunu jo liian kauan!! Välillä aina tää heittää jotain että mentäs jonnekki yhessä, mut sit se aina on jotenki jäänny. Muutenki mulla tosi hermostunu olo aina tän ihmisen kanssa ja joskus tosi hankala olla "normaalisti"
on siinä että sä oot vaan kyydissä, sua viedään jos viedään. Mitäs jos otat ohjat, sano että lauantaina on leffa että sulla on jo liput, yms. Päättäväisyyttä peliin, siten asiat ratkeaa etkä roiku löysässä hirressä miettien mitä ja onko ja milloin. Tee äläkkä odota että joku muu tekee sun puolesta.
Joo tiiän ja oon jo monesti ollu pyytämässä tätä naista jonnekki, mutta en voi mitää ku oon niin hermostunu aina kun nään tän. Mut nyt on pakko ottaa itteensä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, eihä tästä muute tuu yhtää mitää ja tuskin tää munkaa ihastus jaksaa oottaa ikuisuutta..
Ja sitten mä oon tehny kaiken minkä voin ja joko se lähtee sinne leffaan tai sitten ei, eikä myöhemmin tartte katua kun ei saanut sitä suutaan auki.
ja muista ettet keksi tekosyitä etkä niele sanojasi kun hetki koittaa. Et tee asiasta mitään Mount Everestiä itsellesi. Kun tulee se kohta kun haluatkin perua koko asian mietit kauan olet jo asiaan tärvännyt aikaa ilman tulosta ja potkit itsesi hänen luo kysymään. Tsemii.
Mulla on hyvin samankaltainen tilanne! Olen itse se ujo osapuoli, tai no tietyllä tapaa minulla rohkeuttakin on, mutta en tosiaankaan ole mikään suupaltti, enkä kovin sanavalmis. :D Ja etenkin tän yhden ihmisen seurassa on toisinaan ihan äärimmäisen vaikea olla "niin kuin ei mitään", kun hermostuttaa niin vietävästi. Mutta olen ottanut itseäni niskasta kiinni jo pariinkiin otteeseen, ja ehdottanut yhteistä tekemistä, mutta eipä nuo ole vielä onnistuneet... :/ Siis hän ei ole kieltäytynyt, mutta tuntuu aina olevan niin kiireinen että suunnitelmat on sitten kaatuneet aina siihen.. Ja jos yhdellä sanalla tätä mun tilannettani kuvaisi, niin se on nimenomaan RAASTAVA. En varmaan voi enää kysyä häntä yhtään mihinkään, sillä "jankkaaminen" tuskin on kenestäkään kivaa, mutta se "viimeinen" asia on kyllä vielä kertomatta, ja se kait on pakko seuraavaksi tehdä, jotta tästä johonkin suuntaan pääsisi. Eli kertoa siis se varsinainen syy siihen miksi häntä ylipäänsä olen kysellyt tekemään asioita. :D
Täällä ollaan aivan samanlaisessa tilanteessa! Olen älyttömän ihastunut yhteen naiseen mutta hän ei edes tiedä etten ole hetero. Olen kyllä yrittänyt jotenkin osoittaa hänelle kiinnostustani mutta tilanne on (ihanan) raastava! Nainen on ujo ja niin olen minäkin. En ole hyötynyt mitään muilla palstoilla lukemistani "paukauta asia suoraan" kommenteista, ulkopuolisen on helppoa sanoa näin, mutta olepa sitten siinä tilanteessa itse, se on eri asia. Aavistelisin että tämä nainen on bi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan :)
Ihanaa lukea, että on muitakin samanlaisessa tilanteessa :)
on vaikea tehdä? Puhua hänelle? Pyytää kahville, leffaan, ulos, mitä vain tekemään. Miksi keskustelun pitäisi alkaa "hei, olen ollu suhun ihastunut jo raastavan kauan".
Mitä jos ensin vain alkaa puhua hänelle, ihan vaikka että kiva sää, nätti paita sulla, kauheesti lunta, tuispa kesä jne mitättömillä asioillakin saa purettua sitä jännitystä minkä sä olet päässäsi tehnyt hänen suhteen.
Ei siinä suoraan asiaan tarvi mennä eikä paukutella mutta ihan oman inhimillisen elämäsi saavuttaaksesi opettele puhumaan ja lähestymään ihmisiä vaikka olisitkin päässäsi jo käynyt suhteen ala ja ylämäet hänen kanssaan. Hän ei niitä tiedä.
Se on totta että meidän ulkopuolisten on helppo sanoa paljonkin asioita, mutta uskoisin että meillä kaikilla on joskus ollut samankaltainen tilanne, ja meistä toiset tekevät asialle jotain ja toiset odottavat että ihme tapahtuu ja se Joku huomaa hänet ja tulee tekemään aloitteen. Joskus täytyy vain ottaa ohjat elämässään ja tekosyitä voi keksiä kyllä mutta jos nyt puhutaan suhteista ja ihmisistä niin se että rohkenee lähestyä ja tehdä aloitteen on ensimmäinen askel siihen että saa suhteen. Kyse ei ole siis yhtään turhemmasta asiasta kuin omasta onnestasi, joten joko odotat ihmettä tai teet sen mahdolliseksi itse.
kyl sanoisin että jos hän olisi halunnut lähteä tekemään kanssasi jotain, ehkä hän olisi sanonut että en ehdi tällä viikolla mutta ensi viikon tiistaina kyllä. Joten ehkäpä hän on nätisti kieltäytynyt nyt kahdesti sanoakseen kiitos mutta ei kiitos? Sinuna miettisin siis onko enää syytä kertoa ihastumisestaan koska minun mielestä se on yksipuolista, eikä ihmistä saa ihastumaan itseensä sanomalla että on ihastunut häneen.
Sinulle lolololzz, heh, en ole niin ujo, ettenkö suutani auki saisi, olen kyllä hyvä juttelemaan juurikin niitä ja näitä, ja tämä nainen on samoissa työpiireissä joten aikalailla kaikesta ollaan juteltu maan ja taivaan väliltä. Työpiireistä johtuen en voi myöskään olla näkemättä tätä naista sen jälkeen, jos hän sanoisi ei ehdotukseeni.
Toisten mielestä en ole ujo laisinkaan, mutta omasta mielestäni olen kyllä tällaisissa asioissa! Pidän vaan kaiken niin hyvin sisällä!
Onko sinulla, lolololzzz, itselläsi kokemuksia tällaisista tilanteista? Miten olet toiminut?
sun pitäisi mennä sanomaan hänelle ekana että rakastan sua, alatko olemaan kanssani? Miksi et ensin aloita kaveruudesta, katso miten teillä synkkaa noin muullakin tasolla kuin kahvitauko keskusteluissa jos olet sillä tasolla jo. Työkaveriin ihastuminen ei kai ole kauhean harvinaista, itse olen ne jättänyt ihan pois laskuista samantien. Mitä tulee siihen että joku puolituntematon ihminen tuo ilmi ihastuksensa, on kokemusta siitä, ja ei se kyllä saa mitään tunteiden leimahduksia aikaan, juuri sen takia että ko henkilö on ollut niin tuntematon.
Itse olen yleensä aloittanut ihan hakeutumalla ihastukseni lähelle ja kosketuksiin ja aloittanut siitä että tutustun. Minä en näe mitään hyödykästä siinä että joku paukauttaa minulle että on ihastunut jos en edes tunne henkilöä tai että itse menisin aloittamaan tutusmisen sanomalla että niin, haluan tutustua sinuun koska olen ihastunut.
Minusta hyvä tapa on ja toimivakin ollut se että pistää itsensä naisen kartalle, tekee itsensä näkyväksi ja sellaiseksi että jää mieleen. Naisiin toimii kun heidät saa nauramaan, kun on hauskaa. Silloin jää hyvällä tapaa mieleen ja se on hyvä lähtökohta kehitellä mitä vain. Pitää olla hauska, nokkela, sanavalmis, kekseliäs, huomaavainen, ja rakastettava. Tosin, tämä on siis minulla toiminut. Jokaisella on ne omat vahvuutensa.
Mutta minä en koittaisi mennä lähtöviivalta oikaisten maaliin. Eli ei ne tunteet syty sillä että kerrot omistasi hänelle, sinun hommana on sytyttää hänessä samat tunteet kuin sinussa on, ja jos ne ei syty niin mitään isoa vahinkoa ei ole syntynyt. Ehkä sait yhden ystävän/kaverin lisää. Sillä että menee ja paukauttaa tunteensa kylmiltään, mitä sillä voittaa.
Minusta ihastumisessa ja siinä että katsoo saako samat tunteet heräämään toisessa on se koko ihanuus, ei se ole kauhea asia liehitellä toista, sehän on ihana tapa oppia toista ja hän sinua. Miksi ihmeessä luopuisi siitä ja koittaisi vain saada sanottua omat tunteensa ja olettaa että toine tuntee samoin.
Hei BetweenTheLines, olen tuo otsikolla "Huoh:)" kirjoitellut. Minulla on tosi samanlainen tilanne kuin sinulla, haluaisitko tuskailla (ja etsiä ratkaisua, tietysti:) tilanteita yhdessä vaikka meilillä? Tässä tällainen keskustelupalsta-sähköposti, jos sinua kiinnostaa: [email protected] . Parhainta illan jatkoa! :)
Voi että, sähläystä koko elämä tällä hetkellä :D oikea osoite on [email protected]!
Niin no, olen tietysti sitäkin miettinyt (ja paljon!), että ehkä se on juuri noin kun sanoit. Mutta toisaalta, sen ensin ehdottomani tekemisen suhteen hän itse on ottanut asian uudelleen esille kahdesti. Siis ilman että minä olisin asiasta puhunut, eli ei hänen olisi ollut mikään pakko. Se kun ei varsinaisesti kaatunut aikatauluongelmiin alunperin; ajankohta vaan ei tällä hetkellä ole oikein otollinen.. Ja sanavalintoja (siis esimerkiksi viestiin vastaamisen suhteen) tietysti voi miettiä loputtomiin, ihmisillä kun on tietysti erilaisia tapoja ilmaista asioita, ts. asia joka yhdelle tarkoittaa jotakin, tarkoittaakin toiselle ihan muuta.
Ja tietenkään en kuvittele että saisin hänet ihastumaan itseeni kertomalla että minä olen häneen, enkä sitä kertomisella tavoittelekaan. Vaan kun ihastuminen on näin voimakasta, niin on alkanut tuntua että ainoa tapa päästä tästä joskus yli, olisi kertoa hänelle, jolloin asiat tulisivat selväksi, oletan että oma olo helpottuisi kun tällaista "salaisuutta" ei enää tarvitsisi pitää sisällään, ja kaikenlaisen toiveiden elättelyn voisi lopettaa, jos toiselta suoraan kuulisi että se toiveiden elättely todellakin on turhaa. Saisi ikään kuin päätöksen tälle asialle, muutenhan se jää ikään kuin "avonaiseksi".
Mutta joo, monimutkaisia juttujahan nämä ovat. :S
Hei, olisi tosi kiva jutella tilanteistamme! Yksinään asioiden pyörittely päässä käy joskus vähän raskaaksi.. ;) Laittelen sulle viestiä vaikka huomenissa!
haluat päästä turhista haaveista eroon se käy juuri noin että kerrot hänelle, toivon ettei asiasta synny mitään isoa hämminkiä mikä vaikuttaisi esim työasioihin. Joskus sitten opettelet vain itse siirtymään toivottamasta tunteesta eteenpäin, koska aina ei ole sitä vaihtoehtoa että kertoo kohteelle ja saa pakit. Itseään voi kehittää tilanne tilanteelta, tuo sinun ratkaisu että kerrot on itsekäs mutta jos olet siihen tyytyväinen sillä menet sitten.
Tiedät kyllä itsekkin mikä sieltä vastaukseksi tulee että ainakin voisit alkaa rehelliseksi itseäsi kohtaan. Se helpottaa ehkä eniten elämääsi nyt ja jatkossa.
No, onneksi en ole häneen työn kautta tutustunut eli ei huolta että työasiat sen takia ainakaan kärsisivät. Ja on sitä opeteltu jo siirtymään toivottomista tunteista eteenpäin ennenkin, koskaan kertomatta niistä kohteelle.
Mutta, mistä sitä ikinä voi tietää 100 % varmasti toisen ihmisen ajatuksista, jollei henkilöltä itseltään kysy suoraan?? Tuntuu että annat vähän vaihtelevia neuvoja, toisaalta kun nimittäin totesit ylempänä jollekin että "mitään ei voi saada jollei yritä", niin miksi sitten esim. tässä tilanteessani ei kannattaisi vielä viimeisen kerran yrittää. Ethän kuitenkaan VOI tietää (niin kuin en minäkään) mitä hänen päässään liikkuu tai millainen hänen elämäntilanteensa esimerkiksi on, siis viittaan tällä noihin "aikatauluongelmiin" joista aiemmin jo mainitsin.
Mutta joo, kiitos mielipiteistäsi, vaikken varsinaisesti missään vaiheessa kysynytkään että tulisiko minun kertoa vai ei.
vaikutti sille että häntä on pyydetty ulos ja mihin oletkaan ja jos hän haluaisi kovasti niin tehdä esim siksi että tuntee samoin kuin sinä, hän olisi varmaan jo palannut asian tiimoilta. Jos rehellisesti katsoo tilannetta ja mitä on ollut ja tehty ja sullakin on se että todella olet häntä pyytänyt, niin kyllähän siinä on faktat sille mikä lopputulos on kun kerrot että olet ihastunut häneen. En minä sanokaan ettet saa kertoa mutta on ihan itsepetosta sanoa ettet VOI tietää 100% varmuudella miten siinä käy. Minäkin tiedän jo 100% varmuudella miten siinä käy, joten kumpi meistä nyt huijaa itseään?
Mutta kun kerrot hänelle ja hän ihastuu takaisin niin kerro toki.
Mitä toiselle sanoin on että ensin kannattaa pyrkiä siihen tutustumiseen, kaveruuteen, ystävyteen koska he eivät edes kunnolla tiedä toisiaan. Sullahan asia on toinen.
Huoh:), missä päin olet töissä?
Helsinki :)
Salaperäisyys voi kertoa ihmisen luonteesta myös sen että salaa asioita parisuhteessa ja ei kerro tiettyjä asioita jos ei kysytä. Huom. VOI kertoa ihmisen luonteesta ko. asioita. Ei tietty välttämättä. Ujous sensijaan on suloista ; )
avoimesti asioioitas jos ei kysytä?kato peiliin,jos sä et avaudu miks toinekaa.hyvää päivää kirvesvartta,hauki on kala,kaunis ilma tänään,mitäpä sitä muuta jos et itekkään syvällisemmpiä viitsi.
Sanoinko että en itse avaudu asioista ja aikaisemmasta elämästäni kumppanilleni? By the way, opettelehan kirjoittamaan oikein. Taitaa olla sinulle liian suuri haaste. PussPuss
ja salaperäisyys ei ole ainakaan itselleni mitään muuta kuin vankila!! En haluaisi olla sellainen, mutta niin vaan olen, ja mitä pahinta laatua :( Ikinä ei tule tapahtumaan mitään, mitä haluaisin, kun en uskalla tehdä aloitetta, hyvä kun silmiin uskallan katsoa ja hymyillä. On jo useemman vuoden ajan ollut "kiikarissa" ihana nainen, ja ymmärrän miksi hän ei aloitetta ole tehnyt, vaikka en sitä pahalla toki ottaisi jos niin onnellisesti kävisi.. mutta mutta, tällaista. Haaveilla saa... lopun ikäänsä varmaan, hitto.
Ei se varmasti helppoa ole olla ujo. En tietenkään osaa täysin kuvitella miltä se tuntuu kun en itse ole ujo. Mutta sinä taidatkin olla sellainen kultakimpale, joka päästää lähelleen vain todella harvoja ihmisiä. Sellainen luonteenpiirre on todella hieno!
Usko vaan, jonakin päivänä sinä uskallat. Ei välttämättä tarvitse sanoa mitään. Hän kyllä huomaa elekielestäsi että tykkäät. Hiljaa hyvä tulee. Tai siis parasta. Tsemppiä!
Nykyinen naiseni käytti tuota jonkun ehdottamaa "hivuttaudu lähemmäs ja testaa" taktiikkaa, kun ei uskaltanut aikoinaan kertoa ihastumisestaan suoraan. Ja se kieltämättä toimi, vähän liiankin hyvin... Mulla meni jalat alta hyvinkin nopeasti ja ylipäätään koko aika oli ihanan kutkuttavaa ja jännittävää, koska olin niin pää pyörällä siitä, mitä on oikein tapahtumassa. :D
Tunsimme siis toisemme jo etukäteen parin vuoden takaa opintojen vuoksi, mutta olimme kumpikin olleet aikaisemmin varattuja (hän lisäksi hetero), joten en ollut kiinnittänyt häneen huomiota muutoin kuin kaveruusmielessä, vaikkakin toki pannut merkille sen, kuinka kaunis ja herttainen hän on. Hivutustaktiikka eteni pikkuhiljaa... Hän tuli kahvitauoilla ja luennoilla istumaan usein viereeni, hymyili niin kuin naantalin aurinko kun satuin katsomaan häneen päin, joutui ihan vain "vahingossa" nojautumaan minuun luennolla, koska ei nähnyt luennoitsijaa edessä istuvan pään takaa, pyysi facebookissa ystäväksi ja kommentoi ahkerasti päivityksiäni... Pikkuhiljaa hän alkoi ohimennen juttelemaan sellaisista asioista, joiden oletti kiinnostavan minua, kuten syksyn hirvenmetsästyksestä ja eräasioista, pikkujouluihin hankkimastaan pikkumustasta ja korkosaappaista, siitä kuinka kurjaa on, jos ei löydä ketään seuraksi leffaan silloin, kun haluaisi itse mennä...
Hivutustaktiikka eteni hellävaraisesti, enkä lopulta enää lainkaan tiennyt, missä oikein mennään ja mitä on tapahtumassa. Tajusin vain, että nyt minua viedään ja kovaa. :D Naiseni kietoi sellaiset verkot ympärilleni, etten niistä enää irti päässyt... Facebookissa kommentointi meni melkoiseksi flirtiksi, ja erään keskustelun päätteeksi hän sitten kirjoitti minulle chatin kautta ja sanoi, ettei voi enää elää hiljaa sen asian kanssa, että on minuun ihastunut. Omatkin tunteeni kävivät tuossa vaiheessa jo melkoisella tasolla, ja sovimme tapaamisen. Kun hän sitten tuli seuraavana iltana luokseni, häntä pelotti niin, että hän tärisi, ja hänen ensimmäiset sanansa minulle olivat "Tämä on aivan kamalaa." :D Minusta se oli äärettömän suloista.
Joten rohkaisuksi kaikille ujoille, ei siinä ujoudessa ole mitään hävettävää. Ja eiköhän meillä itse kullakin lentele perhosia mahassa silloin, kun tapaamme jonkun, johon olemme ihastuneet. Hivutustaktiikkaakin kannattaa kokeilla, ihan yksinkertaisia juttuja, joilla herättää toisen huomaamaan itsensä ja sen, kuinka paljon on yhteisiä mielenkiinnon kohteita jne. Useimmat meistä arvostavat avoimuutta, sitä että kertoo jotakin itsestään ja sellaisista asioista, jotka ovat itselle tärkeitä.