Taas kaikille. Aikaa on vierähtänyt ja helmikuuta eletään. Päiväkin on jo pidentynyt kummasti. Käpyrauhanen heräilee ja innostaa tämmöistä maatiaisemäntääkin liikekannalle. Tammikuu oli työntäyteinen. Niimpä tässä ajattelinkin pari päivää ottaa ihan rauhallisesti ja norkoilla täällä netinkin puolella katsastamassa, josko jotain jännää olisi tiedossa. Tosin tuossa aamu-uutisia lukiessa taitaa sitä jännää olla tulossa liiankin kanssa tuolla Australian puolessa. Hirmumyrsky on tulossa. Huolettaa, että miten ihmeessä siellä kaiken kaaoksen keskellä oikein jaksetaan.
Näistä kotopuolen sääennustuksista sen verran, että ei ne oikein meinaa kohdilleen mennä. Yksikin aamu oli tiedossa muka kunnon pakkasta. Kissan kellit, nokkansa kun ulos työnsi, vastassa oli kunnon sakea lumipyry. Sai kahlata pershaarukoitaan myöten. Samalla tuli kyllä aurattua emännän mentävä tie navetalle. Isännällä oli naurattanut, kun lingon selkään oli tovia myöhemmin hypännyt. Oli kuulemma näyttänyt siltä, kuin isompikin biisoni oli lumessa hetkeä aikaisemmin tarponut. Kehtaakin ruoja höristä mokomia ;)
Mutta mitäs tänne kuuluu? Tuottajatar ei ole itsestään toviin ilmoitellut. Miten siellä teidän korkeuksilla pärjätään? Ja missäs on kyyninen tarkkailija? Ja muamuija? Teiltä saa aina niin hersyviä kommentteja, että saa joskus hekotella oikein kunnolla. Entäs tämän palstan mieskaarti? Miten Thaimaassa menee? Ja maavaarihan on tietenkin aina ajan hermolla? Karppa, oletko kuulolla? Käyppäs moikkaa emäntää :) Ja kaikki muut. Mitä lomittajien työrintamalle kuuluu?
Muuten, tuli tuossa mieleen yksi juttu. Kuulin tuossa jokunen aika sitten, että kun tuottaja ottaa teuraaksi pantavista eläimistään tuottajapalautuksena lihaa, niin se saattaa olla kalliimpaa kuin mitä kaupasta ostettuna. Mitenkä tuo lienee, onko pelkkä juoru vai onko totuuden siemen piilotettuna tähän? Liekkö lihamiehiä tahi -naisia täällä lukemassa, heillä olisi varmaan sanansa sanottavana moiseen.
Oikokaapas tietojani jos olen väärässä.
Näistä kotopuolen sääennustuksista sen verran, että ei ne oikein meinaa kohdilleen mennä. Yksikin aamu oli tiedossa muka kunnon pakkasta. Kissan kellit, nokkansa kun ulos työnsi, vastassa oli kunnon sakea lumipyry. Sai kahlata pershaarukoitaan myöten. Samalla tuli kyllä aurattua emännän mentävä tie navetalle. Isännällä oli naurattanut, kun lingon selkään oli tovia myöhemmin hypännyt. Oli kuulemma näyttänyt siltä, kuin isompikin biisoni oli lumessa hetkeä aikaisemmin tarponut. Kehtaakin ruoja höristä mokomia ;)
Mutta mitäs tänne kuuluu? Tuottajatar ei ole itsestään toviin ilmoitellut. Miten siellä teidän korkeuksilla pärjätään? Ja missäs on kyyninen tarkkailija? Ja muamuija? Teiltä saa aina niin hersyviä kommentteja, että saa joskus hekotella oikein kunnolla. Entäs tämän palstan mieskaarti? Miten Thaimaassa menee? Ja maavaarihan on tietenkin aina ajan hermolla? Karppa, oletko kuulolla? Käyppäs moikkaa emäntää :) Ja kaikki muut. Mitä lomittajien työrintamalle kuuluu?
Muuten, tuli tuossa mieleen yksi juttu. Kuulin tuossa jokunen aika sitten, että kun tuottaja ottaa teuraaksi pantavista eläimistään tuottajapalautuksena lihaa, niin se saattaa olla kalliimpaa kuin mitä kaupasta ostettuna. Mitenkä tuo lienee, onko pelkkä juoru vai onko totuuden siemen piilotettuna tähän? Liekkö lihamiehiä tahi -naisia täällä lukemassa, heillä olisi varmaan sanansa sanottavana moiseen.
Oikokaapas tietojani jos olen väärässä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Että oikein lumiauraksi oot ruvenna. Tässä muutaman kommentin oon pistäny
ei sen kummempia , täyty vähän teidän lappilaisten puolta pitää , kun ootte niin pitkän kaamoksen
viettäneet , ettei oo rivejä nähny laittaa tänne palstalle.
Jotenki vaan on sellainen tunne , ettei toi nettikään oikein kiinnosta.
Pitäis tässä tehdä yks asiakirja tonne vakuutus oikeuteen , kun tuo KELA perkule pihtailee
vaikeavammaisten etuisuuksia , ei kyllä omaa vaan yhden puhekykynsä menettäneen afaasia
sairastavan , kun se ei itse enää kykene hoitamaan sitä.
Sellaisia on vaarin näreet tällä kertaa tässä elämän ja kuoleman kilpajuoksussa.
Oma poika lopettelee sitten kans sitä maidon tuottamista , taitaa osua oikeelle kohdalle , kun noi rehut
alkaa olla mansikan hinnassa , mutta lehmiä ei vaan oo jalostettu vielä tuottaan mansikka maitoo , että
hintaa voisi nostaa.
Naureskella pitää viljelijöille , kun jaksatte aina vaan tuottaa 20 vuotta vanhalla taksalla , se alkaa olla jo
maailman ennätys , pääsette pian guinnesin ennätys kirjaan pitkä pinnaisempana ammattiryhmänä.
ja sitä ennätystä saa sitte odottaa , joka sen rikkoo.
Jatkanko viä , vai saikko jo minusta tarpeekses. NO
HEIPPÄ VAAN KAIKILLE
jokaiselle palstalaiselle tasapuolisesti. Maavaari on täysin oikeassa kun totesit, että alkaa olla jo maailmanennätys kun tuottajat tuottaa samalla halvalla hinnalla tuoteitaan vuodesta toiseen. Jos työmaallani jossa käyn ei palkat nousisi, niin lakkohan siitä tulisi, ja äkkiä.
Emäntä10, kyselit tuosta tuottajapalautuksesta, ja sen hinnasta, niin kyllä se valitettavasti on juuri noin että liha on silloin kalliimpaa kuin kaupasta ostettuna. Minulla nimittäin on asiasta omakohtainen kokemus. Otin joskus viisi tai kuusi vuotta sitten HK,lta tuottajapalautuksen, ja se palautusliha oli hävyttömän kallista. Se olikin sitten ensimmäinen, ja samalla viimeinen kerta kun tein niin. Ei todellakaan kannata ottaa tuottajapalautusta ainakaan HK,lta, sen verran kalliiksi se tuli. Olenkin aina jälkeenpäin teurastanut aina itseltäni sian kun haluan ottaa lihaa. Nyt muuten minulla on pieni määrä sikoja, että saan kotieläintilan tuen.
En ole aiemmin tänne (sulle) kirjoitellut, mutta näin ystävänpäivää ja laskiaista odotellessa päätin kirjoittaa - mukavaa kirjoitella tuntojaan jollekin (julki). Olen vähän samaa mieltä maavaarin kanssa, että ollaan pitkäpinnaista sakkia, jatkuvasti mollataan tuista ja muusta, suorastaan ala-arvoisesti nimitellään, alle tuotantokustannusten olevista hinnoista puhumattakaan, mutta silti joka kevät luonto kutsuu touontekoon, ihailemaan kasvun ihmettä. Itse tein sivutoimisena viljanviljelijänä, neljä vuotta sitten ratkaisun, että lopetin viljelyn, vuokrasin pellot ja jäin täyspäiväiseksi teollisuustyöntekijäksi. Vajaa pari vuotta sitten minut irtisanottiin taloudellisten syiden pohjalta. Nyt opiskelen toista vuotta hoitajaksi - minä, yli nelikymppinen mies. Elämä on jatkuvaa muutosta, aikoinaan maatalousalan koulussa ajattelin, että maatalous ja tilanpito on se ala, josta jään aikoinaan eläkkeelle, mutta taloudelliset realiteetit painoivat ja lopetin, kun vielä itse hallitsin omaisuuttani. Parempia aikoja toivon teille, jotka jaksatte vielä kiristyvien kustannusten kurjuudessa tehdä pitkiä päiviä.
Kiva kuulla teistä. Itse teen vaan nyt aamusta pikavisiitin tänne nettiin. Aamukahvia juuri join ja suuntaan kohta takaisin navettaan. Sinne syntyi tunti sitten uusi vasikka. Joten ylös ollaan noustu jo pari tuntia sitten. Ja jälleen kerran oli lumiauran hommat ensimmäisenä edessä, himputti mikä tuisku. Kyllä se on näin kireinä aikoina säästö otettava mistä sen saa. Säästyy siinäkin rahaa, kun emäntä auraa eikä tarvitse kalliilla polttoaineella lunta siirrellä ;)
Mutta nyt aamunavetta kutsuu takaisin. Kirjoitan myöhemmin tänään ajan kanssa.
Palaillaan :)
Sitä sitten myräkän kynsissä tämä päivä vietettiin.
Vaari osuu ihan nappiin tämän pitkän pinnan suhteen. Moni sanoo sitä varmaan jo tyhmyydeksi vaan kyllä se sinnikkyyttäkin pitää sisällään. Asia on aina tilan oma. En ihan suostu allekirjoittamaan tilojen kannattamattomuutta. Ja ennen kuin kukaan ehtii vetää henkosiaan väärään henkeen ja sanomaan, että mitäs sitä on elellessä Lapin tukipiirissä, niin korjataampa sen verta, että se ei ole asuinseutuni. Tilani kannattavuus perustuu vain ja ainoastaan siihen, että olen lähes velaton. Kultakaivos tämä homma ei ole, eikä turhia kestä törsäillä, mutta kun luonne on luonnostaan nuuka ja turhuuden tavarat ei kiinnosta, niin elannon tästä saa. Tosin ei sitä rahaa ole liikaa. Tänäänkin tuolla auraamattomia teitä kahlatessani haaveilin ja välillä kiroilinkin, kun ei tytöllä ole nelivetoautoa. Olisi se ollut kova sana tänään. Vaan hakureissu tuli tehtyä, meni vaan aikaa. Minä en muuten vaarista ainakaan vielä ole saanut traumoja, tokkopa nuita ihan heti tuleekaan. Ilmoitan kyllä, jos alahuuli alkaa väpäjämään tuikeista kommenteista ;)
Hei karppa :)
Kiva kuulla sinunkin olevan maisemissa. Miten menee? Miten sinä ehdit hoitaa sikoja ja käydä palkkatöissä samaan aikaan? Minulla ei possuista ole muuta kokemusta kuin leivän päällä, joten en osaa arvioida niiden hoitoon käytettävää aikaa. Noiden äpyleiden kanssa kun saa aika äkkiä tuhrattua päivänkin (tai yön), jos sille päälle sattuu hommat menemään. Halaus sinulle sinne kauas :)
Uuusi tuttavuus Empsu, hauska tutustua, virtuaalisesti tarjoan sinulle käsipäivää :)
Mukava kuulla, että miehetkin alkavat siirtyä enemmän myös tuonne hoivapalvelujen puolelle. Teitä tarvitaan, koska ala on vähän liiankin naisvaltaista ja etenkin monet miespotilaat toivovat samaa sukupuolta olevaa hoitajaa. Varsinkin vanhukset, jotka vielä omaavat liikuntakyvyn ja ajatus juoksee, kaipaavat paljon ihan juttuseuraa samasta sukupuolesta. Kun ei me akat aina miesten juttuja ymmärretä. Ihminen joka uskaltaa vaihtaa alaa, oppi koko ajan uutta. Työ ei tylsistytä ja monesti ratkaisu on taloudellisestikin järkevää. Kuka se on sanonut, että mihin hommaan kerran alat, siinä pitää hautaan asti oleman? Höpsistä, alanvaihto virkistää myös henkisesti. Tutustuu uusiin ihmisiin ja elämänkatsomus avartuu.
Tällaista tänään, pohjoinen vaikenee hetkeksi.
onnistuu hyvin töiden lomassa kun määrä mikä minulla on sikoja on vain hiukan yli sadan, siis se että saan kotieläintilan tuen. Vanha automaatti ruokkii siat, ja teen noin 15 minuutin tarkastuksen joka päivä, että kaikki on hyvin. Ja kun on vielä ritilät niin siat pitävät puhdasta. En minä ilman tukea olisi ottanut yhtään sikaa.
Halaus takaisin sinulle Emäntä10:)
Harjoittelu-, tai siis työssäoppimisjaksolla(nykyisin sanotaan) sairaalassa - ihan mielekästä ja mukavaa puuhaa. Ihmisistä löytyy sairauden ja vammankin vaivaamina uusia puolia ja tilanteeseen sopivaa huumoria, se varmaan auttaa jaksamaan niin potilaita, kuin hoitajiakin. Joskus pitänee oikein istahtaa ja miettiä omia tuntojaan, suhdetta elämään, ihmisiin ja työhön. Oikeastaan olen iloinen siitä, että olen tällaisessa vaiheessa elämää, lapset jo omissa ammateissaan, pellot vuokrattuna naapurilla, johon voin mennä auttelemaan töissä, kun kevään tai syksyn "käsillä tekemisen" tuska saa yliotteen - turpeeseen kiinni vaikka mikä olisi. Onneksi ei sentään vielä ole kevät tai syksy alkanut masentaa. Luppoajaksi on aina jotakin puuhasteltavaa, metsänraivuuta, kasvimaan kitkemistä tai mansikkamaan hoitoa. Juureni ovat kyllä syvällä kotiseudun ja kotipaikkkakunnan mullassa ja toivoisin, ettei nytkään kovin pitkältä sitä leipäpuuta tarvils lähteä etsimään, tässä uudessa ammatissa. Toisaalta nykyisin tehdään kuntaliitoksia siihen mallin, että minultakin on viety kaksi kertaa kotikunta, eli liitetty kuntaan tai kaupunkiin. Lehdessä kirjoitettiin kaupunkimme paikallisliikenteestä ja miten hyvin se toimii, täällä meidän "kaupunginosassamme" ei ole muutamaan vuoteen linja-autovuoroista tiedetty mitään - no kunhan keskusta vaan toimii. No vanhuksia kyllä ajellan sieltä keskustan sairaaloista tänne entisen kuntakeskuksen vanhainkotiin ja terveyskeskuksen enitislle vuodeosastoille.
Se tuo joukkoliikenne koskee aika pientä alaa armaasta kotimaastamme. Ei meidänkään kairoilla linjuria ole näkynyt vuosiin. Hyvin on pärjätty, mikäs sitä on ollessa kun omalla autolla pääsee. Toisin kuitenkin on tämän harvan vanhusväestön laita. Ratkaisut noihinkin löytyy vaan kyllä se tuppaa menemään niin, että kun kortti iän tahi sairauden myötä lähtee, muuttaa vanhukset kylille asumaan. Kesäisin täällä vielä useimmat tulevat kotiinsa koko kesäksikin, vaan syksyn tullen tie vie takaisin kaupunkiasuntoihin. Hauskaa nähdä heitä, maanviljelijän veri elää heissä niin vahvana, että varsinkin keväinen laitumelle lasku on monen nähtävä. Monelle tulee kyynel silmään, kun katsovat sitä elämän riemua, mikä vapaana juoksevissa eläimissä näkyy. Meitä tilallisia kun on täälläkin aika vähän, niin se joka kesäinen laidunralli edustaa heille tiettyä pysyvyyttäkin. Se vanha sanonta, siellä missä sonta haisee, siellä on elämääkin.
Muistan kerran erään tapauksen, joka jotenkin kertoi siitä, kuinka kauas ihminen voi maaseudun elämästä mennä. Tuli eräs kotipaikkakunnan mies käymään lomallaan ja toi silloisen nuorikkonsa samalla näytille. Eihän siitä mitään tullut. Pelkkä koiran näkeminenkin sai hänet kiljumaan kauhusta. Siinä vaiheessa meinasi naurattaa, kun kesävieras esitteli kaukana laiduntavia lehmiä tytölleen ja kysyi, huomasitko ne tänne tullessa. Happaman ilmeen keralla tuli vastaus: Ei kun mä haistoin ne! Voi pyhä jysäys. Pakko oli korjata, että ei ne lehmät siellä laitumella haise, vaan se mikä haisee, on tuo lietevaunu, joka välillä ohi ajoi. No, sattuuhan sitä vaan se vierailu jäi lyhyeen eikä toistunut koskaan. Oli pariskunta tullut siihen tulokseen, että yhteiselo ei ehkä onnistu. Taisi mies vaan tehdä mahdolliselle morsiamelleen tulikasteen, joka ei sitten mennyt niin kuin piti.
Vaarilta tuossa kysyisin, että minkälainen sairaus se afaasia oikein on. ei ole tullut vastaan. Vaan nyt navettaan.
Kuulla, että autat kaveria. Itse saan joskus vähän negatiivistakin palautetta, kun hoidan muiden ihmisten asioita. Kutsun sitä huolenpidoksi. Ja miten voisi edes olla auttamatta omia sukulaisiaan tai ystäviään, jos he itse ovat siinä tilassa, että kyky toimia on mennyt. Ennen ihmiset auttoi toisiaan, nyt saa vaikka selkäsaunan monen ihmisen edessä eikä kukaan tule apuun. Perin merkillistä. Mistä johtunee? Liekkö sitten helpompi kääntää selkänsä kuin olla avuksi.
Nykyaikana byrokratia on tehty hankalaksi, hitaaksi ja pitkää pinnaa ja periksiantamattomuutta vaativaksi. Täytät sitten mitä lappuja hyvänsä, niin asian ydin on piilotettu sinne jonnekin kapulakielen sekaan. Ei ole ihme, ettei vanhemmat ihmiset aina ymmärrä niitä, kun itsekin joutuu monesti ajan kanssa lukemaan ne läpi. Ja siltikin pitää välillä tarttua puhelimeen ja soittaa lähettäjälle että mitä he......ä tämä oikein tarkoittaa.
Saapiko sitä maavaarilta kysyä, paljonko ikää on mittarissa? Vai onko se sopivaa? Minulle kun on katsos iskenyt jokin ihmeellinen kyselyikä, niin siksi tässä utelen :) Tuli tuossa mieleen, että jos vaarilla on kuulo vähän huono, niin tämä nettisurffailu on mitä mainioin tapa pitää yhteyttä. Meillä muuten tuota huonokuuloisuutta sanotaan tottelemattomuustaudiksi. Anopillani on kanssa huono kuulo ja kun kuulolaite ei ole korvassa, niin kaikki muut kyllä kuulee, mitä hänelle puhun. Hän itse vaan vastailee mitä sattuu kuulemaan. Sanoo itsekin, ettei aina edes huomaa olevansa ilman apukorvaa. Joskus tulee hupaisia tilanteita noissa hommissa :).
Itsellä on myös toisessa korvassa lapsuudessa sattuneen onnettomuuden takia kuulohäiriö. Muuten siitä ei ole haittaa, mutta hälinässä se sekoittaa puhetta, jos sattuu väärältä puolen toisen puhetta kuuntelemaan. Toisaalta taas hyvin korkeat ja matalat äänet kuulee liiankin hyvin.
pitkästä aikaa, että mitä kuuluu Emäntä10 ? Oletkos pysynyt lämpimänä, vai onko tullut vilu ?:) Nyt on täällä etelässäkin ollut hurjan kylmää. Useampana aamuna mittari on ollut jopa yli 30 asteen pakkasella. On saanut lämmittää niin, että alkaa jo uhkaavasti puuvarasto vähentyä. No, onneksi jo kohta ollaan maaliskuun puolella, joten eiköhän ne ilmatkin siitä jo lämpene.
terveisiä täältä Hämeestä. Meillä on ollut täälläkin jo parina aamuna yli kolmekymmentä astetta. Sellainen pitkän päälle alkaa rasittaa terveyttäkin. Puhumattakaan nyt noista säilörehuongelmista. Hieman pelottaa tuon hileisen rehun syöttäminen eläimille. Vaikka toki on kuivaakin heinää tarjolla. Puuvarasto ei ole tänä vuonna järin runsas, joten on säännösteltävä ja käytettävä sähköpatteriakin. Kevät on tulossa ja aurinko paistaa kirkaasti kuitenkin :)
Hienoa, että noita mieshoitajia alkaa ilmestymään lisää. Osastolla se on hyvä lisä. Miehillä on omat tapansa ja usein ei niinkään húonoja; ainakin omaiseni pitkäaikaisessa hoidossa, on nähty, kuinka miehet saattavat olla mutkattomia ja ryhtyvät esim vanhuksen nostamiseen tuoliin reippain mielin. Kyllä vain olisi henkilökuntaa hoitolaitoksissa oltava enemmän, jotta voitaisiin tehdä muutakin kuin tuo perushoito.
Elämässäni on ollut raskaampia aikoja, mutta nyt näyttää valóisammalta. Paitsi tuo kirjanpito on vielä kesken. Mutta se valmistuu tehden :)
Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. On tässä jo aikaa vierähtänytkin. Ei ole oikein tullut kirjoiteltua, into on ollut vähän poissa. Tuossa aamulla ajattelin istua koneen ääreen, vaan väsytti niin paljon, että otin pienet tirsat. No, ne pienet oli kyllä kaksi ja puoli tuntia, mutta hyvää teki. Pakkasessa on saanut kärvistellä oikein kunnolla ja vahtia, että navetassakin kaikki pysyy kondiksessa. Siellä ei ole ollut ongelmia. Itsellä jo tuossa pelotti, että mikä on kun on niin pirun kipeä. Puoli päivää lääkärissä ja pääseminen ihanan lääkärin hyppysiin paransi kipeän kropan. Oli selkä jumissa, vaan kun tohtorisetä aikansa venytti ja vanutti, niin alkoi taas ryhti suoristumaan. Piti purra alahuulensa rikki, kun oli niin tuskaista touhua, mutta kipu hellitti. Jotenkin on nämä paukkupakkaset vieneet minustakin virran säästöliekille. Kun aamulla kävelee navetalle mittarin naputtaessa lähemmäs 40 asteen lukemia, niin hyytyy siinä tomerampikin emäntä. Uuneissa palaa päivittäin tuli, puuta kyllä riittää, mutta meinaa vähän suivauttaa moinen pakkanen, kyllä tämä jo riittäisi. Vaan nyt alkaa onneksi lauhtumaan. Eilen poiki viimeksi lehmä, viikon päästä olisi seuraavan aika. Tuossa isännän kanssa oli tarkoitus viettää rauhallinen saunailta ja ottaa parit konjakit, vaan taas soi puhelin kesken navetan ja hänellä piti lähteä auttamaan naapuria, jälleen kerran. On se perhana kumma, ettei löydy naapuriltakaan niin paljoa viitseliäisyyttä, että huolehtisi talonsa lämmityksestä kunnolla. Putket siellä on taas jäässä, syy ainoastaan laiskuus lämmityksen suhteen.
Muuten kaikki ok, lähetän sinulle täältä kaukaa lämpimän, lujan halauksen. Viestisi tuli tarpeeseen, piristyin itsekin kovasti, kun muistit minua :)
Ja tuottajatarkin on selvinnyt pakkasesta :) Tosi kiva kuulla sinusta. Miten hämeessä muuten? Kirjoitit vaikeista ajoista elämässäsi. Meillä kaikilla on ollut niitä. Haluaisitko kertoa niistä? Tällä palstalla olisi varmasti monta lukijaa ja henkisen olkapään tarjoajaa, jotka haluaisivat jakaa asiat kanssasi. Olen itsekin kirjoittanut vaikeista asioista, se kummasti helpottaa oloa ja muiden ihmisten kanssa keskustelu avartaa ajatusmaailmaa ja antaa mahdollisuuden ottaa henkinen yliote asioihin. Viljelijöiden elämästä saisi kirjoitettua kirjan, niin monitahoista ja yllätyksellistä, kuin myös rikasta se on. Hyvine ja huonoine puolineen. Lämmin halaus sinullekin :)
selkä jaksaa? Onko vielä kipuja, vai onko pysynyt kunnossa? Onneksi pakkaset jo hellittivät, ja kyllä niistä sain ainakin minä ihan tarpeekseni, ja toivottavasti eivät enää palaa ainakaan tänä talvena. Muutamana aamuna jo pelkäsin kun lähdin töihin, että auto jäätyy, mulla kun on diesel auto, ja siinä oli tankissa vähäsen välilaatua talvilaadun seassa. Onneksi auto kulki, ja pääsin perille joka kerta.
Maaliskuu on jo tiistaina, joten ihan kiva että ollaan menossa kovaa vauhtia kohti kevättä. Mielikin on paljon virkeämpi kun päivätkin ovat jo selvästi pidentyneet.
Emäntä on taas iskussa, selkä on täysin kunnossa ja olo hyvä jos ei entistäkin ehompi. Lunta satelee hiljalleen, tässä kravattisonnin tuloa odotan ja nautin sunnuntaipäivästä.
Pakkaset tosiaan kyllä riittävät vaan näillä korkeuksilla niitä varmasti vielä tulee. Mielikin tosiaan virkistyy kun aurinko paistaa useammin. Pitää mennä, sonni ajoi pihaan.
Sonni tuli ja sonni meni ja kaksi navetan rouvaa jäi hyrisemään tyytyväisenä. Ternimaitoa talossa riittää, muutama päivä sitten poikinut lehmä takoo jo nyt 50 litraa maitoa päivässä, joten kevyesti juottaa viisi juottovasikkaa. Tosin itsellä ei niin montaa ole nyt juotossa, joten maitoa pitää säilöä ulos pakkaseen. Lehmä pääsi tänään tankkilypsyyn, joten tilasäiliökin saa enemmän täytettä. Noin kovatuottoinen eläin vaatii tarkan ruokinnan että pysyy kondiksessa. Ja paljon hoivaa ja hellyyttä. Kiva lypsää tuollaisia lehmiä.
Mitä karpalle muuta kuuluu? Naisasiat kunnossa? jne. ;)
Miten teillä possut voi? Syövät ja kasvavat? Miten se nykyään hinnoitellaan tuo sian rasvapitoisuus? Saako sitä rasvaa olla vai kevytversioitako nykyään kasvatetaan? Jotenkin muistelen, että ennen vanhaan sioissa oli enemmän ihraa kuin nykyään. Liekkö totta?
Naisasiat ovat kunnossa, sama kulta kuin mitä jo ollut vähän yli puoli vuotta.:) Possut jaksavat oikein hyvin, ja niitä on nyt hiukan yli sadan. Ovat olleet meillä nyt vähän yli kuukauden, ja menevät viimeistään toukokuussa myyntiin. Sialla on niin sanottu perushinta, ja se lähtee niin, että 60% lihaprosentti on perushinta, ja yksi prosentti alle tai yli tuon 60% joko vähentää, tai lisää hintaa kaksi senttiä.
Olet oikeassa, että ennen vanhaan oli siat huomattavasti rasvaisempia. Nykyään ihmiset eivät halua syödä tuota ihraa, ja siksi niiden pitäisi olla mahdollisimman ohutrasvaisia. Tämä on muuten minun ainut sikaerä minkä otan tänä vuonna. En ottaisi lainkaan, koska homma on niin huonoa, kuten olen ennenkin asiasta maininnut, mutta tuen takia kannattaa tämä erä kasvattaa.
Mitä kuuluu Emäntä10? Ei olla vähään aikaan kirjoiteltu, ja ajattelin kysellä kuulumisia. Minulla on tänään vapaapäivä, ja on aikaa piipahtaa tälläkin palstalla. Päivät ovat pidentyneet selvästi, ja kevättä kohti ollaan menossa vauhdilla. Kirjoittelehan kuulumisia kun ehdit ja olet koneella;)
Huomenta Ystäväni!
Kiva kuulla sinusta :)
Minulla on tosiaan ollut vauhdikas kaksiviikkoinen takana. Tuli tuolla kotopuolessa niin suuria muutoksia, että aika on mennyt lähinnä navettatöillä, paperitöissä ja auton ratissa. Isännän kanssa pn hätäisesti ehditty sanoa "terve, moro, hei" kun ollaan lennossa vuoronvaisto tehty. Vielä tässä menee parisen viikkoa mutta sitten alkaa rauhoittumaan. Byrokratia on hidasta ja kun paljon sattui yhteen syssyyn, niin aikaahan tämä on vienyt. Monta suurta muutosta on tullut ja minun virka on ollut niiden asioiden hoitaminen. Apua on kyllä saanut kun on älynnyt pyytää. Suvusta nyt ei mitään hyötyä ole ollut, mutta onhan noita avunantajia löytynyt ihan virkamiehistä.
Kaikki on ihan jees, ei ole kerinnyt tylsistymään.
Mitäs sinulle? Kevättä rinnassa ;) Joko on kesäksi suunnitelmia?
Minulle ei mitään ihmeellistä. Lunta on tullut yöllä, ja sitä tuossa aamulla aurasin pois. Kyllä sitä pikku hiljaa jo alkaa olla kevättä rinnassa, vaikka ilmat ovat olleet melko viileitä vielä.
Kesäksi ei vielä mitään isompia suunnitelmia ole, mutta eiköhän nekin selvene tässä kevään mittaan. Ainakin se on jo nyt selvää, että kesäloma alkaa heinäkuussa ja olen lomalla koko kuukauden. Kyllä sitä sitten pitää jossain päin käydä.