Mihin viet

Ehkä haluaisin viedä hänet kuumailmapallolla liitelemään tai meren rantaan, mutta se ei onnistuisi niinkään helposti. Todennäköisesti veisin hänet retkelle eväskorin kanssa, mutta en puistoon, vaan jonnekin syrjäisempään paikkaan kuten solisevan puron ääreen. Sitä ennen voisimme tutkia luonnon kukkasia. Haluaisin, että voisimme olla rauhassa eikä tarvitsisi ottaa niin paljon huomioon muita ihmisiä, vain me kaksi. En haluaisi viedä häntä tanssimaan enkä terassille, sillä se on liian arkista eikä kunnon hemmottelua ollenkaan. Ehkäpä en kuitenkaan onnistu viemään häntä minnekään, koskapa niin... en tiedä. Pitää nyt yrittää kuitenkin.

Telttaretkelle oikeaan metsään, erään kristallinkirkkaan lammen rantaan vien, kun säät tästä hiukan vielä lämpenee. Lämmintä kaakaota ja nuotion ääressä tunnelmointia, pari tujua kummitusjuttua, että muru painautuu kainaloon.. ;)!

Vaahtokylpy isossa ammeessa lisukkeiden ja selänpesijän kera on kanssa mainio hemmottelutapa ja toimii erityisen hyvin talven pakkasiltoina. Tähän voi hyvin liittää hierontaa ja ylenpalttista hyväilyä.. *qlup*

Näin arkisin laitamme kaffetta pulloon, suklaakeksit reppuun ja menemme läheisille kallioille istumaan, haistelemaan tuulia ja lueskelemaan kirjoja.

Ja ne perustelut sitten. Kaikkien tavoitettavissa olevaa ylellisyyttä on kiireetön, aito läheisyys ja pieni irrottautuminen ympärillä hälisevästä arkielämästä.

Jos mulla olis gf niin veisin sen punkkaan koko päiväksi. Olisin ostanut jotain öljyjä ja liukasteita, loput voitte arvata... Tietty olisin myös ostanut jääkaappiin tarpeeks herkkuja joita naposteltaisiin vinkun kera.

1-4 kohtiin,johonkin rauhaisaan paikkaan; puron varrelle, järven rannalle,kesäauringon lämmittämälle kalliolle, jossa olisi ihana availla eväspaketteja ja jutellessa syödä ja olla vain, ja nauttia toisen seurasta, katsella ympäröivää maisemaa.

..romanttisimmista ajatuksista on viedä hänet ja eväskori rauhalliseen puistoon.

Ei silti, se romanttisuus ei ole paikasta kiinni, sillä olen ollut hänen kanssaan hälisevässä kahvilassa kuumana kesäpäivänä auringon paahteessa ja silitellyt hänen kättään maailman onnellisimpana tyttölapsena. Kyllä siinä pari tuntia vierähti. Ne olivat mielenkiintoisia aikoja..;)

Yllätysmatka olisi ihanaa hemmottelua..vaikka Pietariin. Nykyisessä rahatilanteessa veisin telttailemaan Helsingin edustan saariin.Piccolo pullo kylmää kuohuviiniä ja mansikoita. Juomat olisi itselleni kun muru ei tykkää.. ja mansikat murulle :). Kiireetön hetki ja laiskottelua sylikkäin auringossa.

Tänään oli jotenkin romanttista pussailla saman sateenvarjon alla ratikkapysäkillä. Pidemmälle en ehtinyt kultaani viedä , koska oli kiire töihin.

Ei se katso aikaa eikä paikkaa, mikä tekee asiasta hemmottelua tai romanttista. Pienetkin asiat kuten suukko poskelle aamumetrossa voi olla hemmottelua.

Kaikkialle veisin, joka ikiseen paikkaan jonka tunnen. Ja vien kunhan vain voin.

Näyttäisin ensin kaikki tutut paikat lapsuudesta ja nuoruudesta ja tästä päivästä. Ajeluttaisin väsymykseen asti ja höpöttäisin muistoja, toivoen että hän ei kyllästy.

Ja käytäisiin hänen paikoissaan, joka tie ja mutka ja kurvi ja puisto ja talon piha ja katu ja baari ja mäennyppylä ja joen varsi ja järven ranta
ja kuuntelisin ja kuuntelisin ja kyselisin ja imisin kaiken hänen elämästään kunnes tietäisin hänet täysin alusta loppuun asti, niin kuin vain on mahdollista toisen historia tuntea.

Sitten alettaisiin etsiä uusia, yhteisä paikkoja, kasvattaa, kerätä yhteisiä muistoja joihin perustaa uusi elämä, uudet muistot, toiveet, haaveet, yhteiset unelmat.

Sinne hänet veisin, yhtesiin unelmiin. Ei paikalla ole väliä, kaikki paikat hänen kanssaan olisivat kauniita.

Ja menisin sinne mihin ikinä hän minut veisi.