Olen normaali äiti, käyn töissä, rakastan lapsiani. Olen välillä tosi kiireinen, kun työ ottaa paljon, mutta aina yritän olla lasteni kanssa, kun kerkeän ja hoitaa asiat kunnolla. Pienin lapseni on 4.5 vuotias ja hän on päiväkodissa hoidossa. Lapsi on hyvin kehittynyt, neuvolan tädin mukaan ikätasoaan paremmin, hoitaa myös pukemisen ja muut asiat hyvin, kasvaa normaalisti.
Minua on alkanut vaivaamaan lähikuukausina pv.kodin opettajan puheet, utelut ja katseet. Olen tuntenut ko henkilön jo kahden vuoden ajan, koska hän on ollut lapseni ope jo aikaisemminkin. Nyt hän kyselee heti, kun lapsi on ollut kipeänä, että mikä oli ja hänellä on sellainen katse, kuin yrittäisi selvittää asioita omassa päässään, epäilevän näköisenä.. Joskus hän on vaikeana ja punastelee, kuin haluaisi sanoa jotakin, mutta ei sano. Lisäksi hän tulee lähelle, kuin haistellen henkeäni.
Tulee ajatus, että hän on saanut päähänsä, että en syystä tai toisesta ole hyvä äiti. Olen täysin raitis ollut jo vuosia, en polta tupakkaa ja viikonloppuna ihanin asia, mitä tiedän, on lasten kanssa puuhastelu. SIIS EN TAJUA mistä on kyse! Vuorovaikutus on ko. tädin kanssa mennyt sellaiseksi, että en halua edes nähdä häntä, kun suututtaa hänen käytöksensä ja patronisoiva puheensa. Olen aikuinen nainen, kasvattanut jo vanhemman lapsen isoksi ja tiedän, miten lapsia hoidetaan. Opettaja on ikäiseni ja puhuu minulle, kuin toopelle. Minulla on tunne silmätikuksi joutumisesta, enkä tiedä syytä, miksi.
Lapseni on hyvin kiltti luonne, mutta toki kyllä kotona osaa kiukutella. Täti on kuulemma kamalan huolissaan, että lapseni kantaa kaiken sisällään ja että tämä sisällä kannettu paha olo sitten syö lasta sisältä. Lapseni on iloinen lapsi, joka kotona leikkii kavereiden kanssa, on reipas ja syö hyvin.
Tulee ajatus, että täti on liian dramaattinen.. Miehenikin sanoi samaa, että tuntuu siltä. Lto nimittäin käyttää liian vahvoja ilmaisuja normaaleista asioista. Lapseni ei näet ole kovin vilkas, vaan enemmän tarkkailija. Sellaisia olemme vanhemmatkin.
En yksinkertaisesti enää kykene suunnilleen puhumaan sen naisen kanssa. Minua vain suututtaa ja kiehuttaa, hämmentää ja en voi uskoa, että tämä on totta. Ajattelen vain, että kenties hän on liian virkaintoinen, tajuamatta asiaa itse.
Olen ajatellut tehdä jo valituksen tädistä pv.kodin johtajalle. Olen nimittäin puhunut naisen kanssa, mutta tämä ei muuta käytöstään silti.
Minua on alkanut vaivaamaan lähikuukausina pv.kodin opettajan puheet, utelut ja katseet. Olen tuntenut ko henkilön jo kahden vuoden ajan, koska hän on ollut lapseni ope jo aikaisemminkin. Nyt hän kyselee heti, kun lapsi on ollut kipeänä, että mikä oli ja hänellä on sellainen katse, kuin yrittäisi selvittää asioita omassa päässään, epäilevän näköisenä.. Joskus hän on vaikeana ja punastelee, kuin haluaisi sanoa jotakin, mutta ei sano. Lisäksi hän tulee lähelle, kuin haistellen henkeäni.
Tulee ajatus, että hän on saanut päähänsä, että en syystä tai toisesta ole hyvä äiti. Olen täysin raitis ollut jo vuosia, en polta tupakkaa ja viikonloppuna ihanin asia, mitä tiedän, on lasten kanssa puuhastelu. SIIS EN TAJUA mistä on kyse! Vuorovaikutus on ko. tädin kanssa mennyt sellaiseksi, että en halua edes nähdä häntä, kun suututtaa hänen käytöksensä ja patronisoiva puheensa. Olen aikuinen nainen, kasvattanut jo vanhemman lapsen isoksi ja tiedän, miten lapsia hoidetaan. Opettaja on ikäiseni ja puhuu minulle, kuin toopelle. Minulla on tunne silmätikuksi joutumisesta, enkä tiedä syytä, miksi.
Lapseni on hyvin kiltti luonne, mutta toki kyllä kotona osaa kiukutella. Täti on kuulemma kamalan huolissaan, että lapseni kantaa kaiken sisällään ja että tämä sisällä kannettu paha olo sitten syö lasta sisältä. Lapseni on iloinen lapsi, joka kotona leikkii kavereiden kanssa, on reipas ja syö hyvin.
Tulee ajatus, että täti on liian dramaattinen.. Miehenikin sanoi samaa, että tuntuu siltä. Lto nimittäin käyttää liian vahvoja ilmaisuja normaaleista asioista. Lapseni ei näet ole kovin vilkas, vaan enemmän tarkkailija. Sellaisia olemme vanhemmatkin.
En yksinkertaisesti enää kykene suunnilleen puhumaan sen naisen kanssa. Minua vain suututtaa ja kiehuttaa, hämmentää ja en voi uskoa, että tämä on totta. Ajattelen vain, että kenties hän on liian virkaintoinen, tajuamatta asiaa itse.
Olen ajatellut tehdä jo valituksen tädistä pv.kodin johtajalle. Olen nimittäin puhunut naisen kanssa, mutta tämä ei muuta käytöstään silti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi ihmeessä et tädiltä kysy?!! Kerro että Sinulla tällainen tunne ja että jos tädillä jotain mielessä olisit tosi kiitollinen jos asiasta kanssasi puhuisi, koska näin tuntuu tosi pahalta.Aivan varmasti tämä tilannetta selvittää.
Juuri näin. Kysy suoraan, tai kyräile yhdessä hänen kanssaan. Jos kukaan ei saa suutaan auki ja puhu asioista niiden oikeilla nimillä, ei muutostakaan voi tapahtua.
Pyydä aika palaveriin, ja kerro tuntemuksistasi.
Toisaalta. Ei minulle reippaudeksi riitä että lapsi osaa pukea ja syö hvyin. Lapsi saaattaa käyttäytyä päiväkodissa aivan eri tavalla kuin kotona. Siksi on hyvä selvittää, että miksi näin, voihan päiväkodin ja kodin välillä olla jokin suuri ristiriita, lapsen mielestä ja siksi käytöskin on eri paikoissa erilasita.
En sinuna vähättelisi "tädin" päiväkodin työntekijän kertomaa siitä miten lapsi käyttäytyy päivähoidossa ollessaan. Ehkäpä vähän vauvamaisesti puhuen, ensinnäkin?
Sanoit, että olet puhunut naisen kanssa eikä hän muuta silti käytöstään. Ihan hyvin voit puhua asiasta esimiehelle jos se tosiaan vaivaa niin paljon. Aina ihmiset ei muuta käytöstään, vaikka niille puhuisikin. Jos sattuu olemaan vähän narsistinen luonne (siitä ei välttämättä ole kysymys!) niin ihminen ei silloin näe itsessään mitään vikaa ja osaa varmasti puhua asiat omaksi edukseen. Ikävä kyllä olen joskus ollut sellaisen henkilön työkaveri päiväkodissa.
Monet lapset ovat päiväkodeissa kuin enkeleitä ja purkavat kuitenkin kiukkua kotona. Ei siinä välttämättä ole mitään huolestuttavaa. Sinulle lapsi uskaltaa tunteensa näyttää, siitä saat olla onnellinen! Ja olemmehan me ihmisetkin erilaisia, toiset on vaan enemmän tarkkailijoita ja toiset vähän vilkkaampia. Niin onhan sekin mahdollista, että päiväkodissa ja kodissa on jokin ristiriita. Mutta eihän kotona voi milloinkaan olla samanlaista kuin päiväkodissa.
Minulla, hoitajana, on ollut eräästä lapsesta epämääräinen tunne, ettei kaikki ole hyvin. Vanhempien mielestä kaikki on hyvin. Silti se tunne vaivaa ja varmasti kyräilen tahtomattani vanhempia aina kun haku tai tuontitilanteissa heitä näen. Tunne ei ole riittävän vahva, jotta tekisin tästä virallisen huolenilmaisun sosiaalitoimiston lastenvalvojalle, mutta huoli kuitenkin on ja se epämääräinen tunne.
Miten sen ottaisi puheeksi vanhempien kanssa. Ovatko lapsen tapaturmat todellakin vain tapaturmia vai onko taustalla jotain vakavampaa, esim. rittämätön valvonta kotona ja mistä se taas johtuu. Vaikeita asioita ottaa puheeksi. Puheeksi olen jo ottanut muita asioita esim. lapsen keskittymiskyvyttömyys, levottomuus, tottelemattomuus, "Ylivilkkaus", riehuminen... Vanhempien mielestä on vain normaali vilkas lapsi.
Kyräilen edelleen, vaikkakin olen jo päättänyt ottaa asian puheeksi esimieheni kanssa että miten edetään. Saatan "nuuhkiakin" vanhempia, jotta olisi jotain konkreettista jolla puheväylän saisi auki. Millä sanoilla voin vanhempia loukkaamatta ottaa puheeksi esim. riittämättömän valvonnan tai rajattomuuden? Tai miten kysyä vanhempien alkoholin käytöstä?
Teet hoitajalle hyvän palveluksen, kun otat asian puheeksi, vaikka hänen esimiehensä kanssa. Esimies juttelee työntekijän kanssa ja työntekijä perustelee miksi toimii näin. Saa hoitajakin harteiltaan häntä vaivanneen asia, kun esimies tiedostuu asiasta ja antaa neuvoja, myös vastuu jakautuu.
kerroit olevasi täysin raitis ja tupakoimaton ja ihanin asia on lasten kanssa oleminen. Lapsesi on hiljainen tarkkailija. Josta voi herätä epäilys että onko se nyt noin hiljaa, kun kotona on jotain ongelmia... Täti kysyy maanantaina lapsilta miten viikonloppu on mennyt: toinehn lapsi kertoo vuolaasti viikonlopun kuulumiset ja jos oma lapsesi on hiljaa, niin siitähän voi luulla että nyt se suojelee vanhempiaan ja miksihän ja onkohan ne kännänny ne vanhemmat viikonlopun... vai haisteleeko se täti kenties ootko syöny valkosipulia vai just että kännäsitkö viikonlopun kun lapsi ei kertonu viikonloppukuulumisiiaan kovin vuolaasti... Koska itsekin sanot olevasi hiljainen tarkkailija sinun voi olla vaikea mainostaa itseäsi ja lastasi tädin odottamalla tavalla ja toki sulla on aivan oikeus olla hiljainen tarkkailija niinkuin lapsellasikin. Päiväkodin johtajaankin voit olla yhteydessä jos hän on järkevä ihminen, kerro että epäilet hoitajan olevan jostain huolissaan mutta et ymmärrä miksi. Selvitä että lapsesi hiljaisuus ei johdu kotioloista vaan kyseessä on periytyvä ominaisuus jonka kanssa itsekin olet osannut elää. Mieti miten tukea lastasi olemaan onnellinen omana itsenään. Jos lapsella on kavereita en näe mitään syytä miksi hiljaisuudesta pitäis olla huolissaan