Laitoin tänne kysymyksen siitä ovatko homomiesten suhteet kuinka vakinaisia? onko se mielikuva totta, jossa
homot menevät useammin kimppakivaan, black roomiin tms?
Minusta kysymys on asiallinen. Kyseessä on se kuva joka ihmisillä monista homoista on, ei kaikista. En siis saa asiaa kysyä?
Kysyin myös miksi transut ovat homopiireissä hiljennytty kun puhutaan homojen oikeuksista? tästä kirjoitti eräs uusi lehti,(jaossa docpointissa) jossa väitettiin homojen siloittelevan pintaa oikeuksiensa puolustamiseksi.
homot menevät useammin kimppakivaan, black roomiin tms?
Minusta kysymys on asiallinen. Kyseessä on se kuva joka ihmisillä monista homoista on, ei kaikista. En siis saa asiaa kysyä?
Kysyin myös miksi transut ovat homopiireissä hiljennytty kun puhutaan homojen oikeuksista? tästä kirjoitti eräs uusi lehti,(jaossa docpointissa) jossa väitettiin homojen siloittelevan pintaa oikeuksiensa puolustamiseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se miksi homomiesten suhteet ei välttämättä ole yhtä vakinaisia kuin heteroparien vastaavat ei johdu siitä että homot olisivat jotenkin kevytkenkäisempiä tms, vaan ennemminkin siitä että homopareilla usein ei ole samanlaisia raskauttavia syitä jäädä huonoon suhteeseen kuten heteropareilla (lapset, kauhea asuntolaina jne). Toinen aspekti homomiehien kevytkenkäisyyden myytin muodostumiselle lienee se että vieläkään homopareilla ei ole samanlaista oikeutta solmia virallinen suhde raikkaimpaansa kuten heteropareilla ja sitten tietenkin se että homoparien on paljon vaikeampi hankkia niitä lapsia (ei saa adoptoida, wtf?!) jotka joissain tapauksissa saattaisivat pitää kyseisen parin yhdessä.
Mitä nyt transsukupuolisiin tulee niin ei heitä mitenkään ole hiljennetty? Itseasiassa juridillisesti trans-sukupuolisia kohdellaan oikeudenmukaisemmin kuin homoja/lesboja, ainakin oman ymmärrykseni mukaan. Suuret massat vain tuppaavat leimata transsukupuoliset sairaiksi/oudoiksi vielä pahemmin kuin miksi he homot/lesbot leimaavat. Ylipäätään jos nyt tässä homokeskustelussa saataisiin yhtenevät oikeudet homoille ja heteroille saisivat transsukupuoliset siinä samassa syssyssä omat oikeutensa myöskin, elleivät jo ole saaneet riippuen onko kyseinen trans-sukupuolinen homo vai heteroseksuaali.
Eli kiteytettynä kysymyksiisisi: Ovat, Ei ole, Saat kysyä (ja näyttää tyhmältä), Eivät ole hiljennettyjä vaan niin pieni ryhmä että eivät välttämättä saa ääntänsä kuuluviin tai eivät näe tarpeelliseksi kailottaa (joku transsukupuolinen pls sais ilmoittaa kantansa tänne!).
asiat muuttuvat hitaasti, ja varsinkin asenteet, vielä noin suunnilleen(?) sata vuotta sitten ei nainen saanut edes valita puolisoaan, vaan liitot oli järjestettyjä ja täydellistä tasa-arvoa ei ole saavutettu vieläkään, tuskin tullaan edes saavuttamaankaan, onhan näitä epäkohtia korjattavana. Yhteiskunnallisesti aika vähäinen epäkohta on homojen virallinen asema, hyvä kun ollaan tässäkään pisteessä, että meitä julkihomoja ei kumminkaan enää vankilaan/mielisairaalaan kuskata, siitäkään niin kauan ole kun niin tehtiin. Kaikkia näitä historian saatossa tapahtuneita "vainoja" ajatellen, onko ihme jos nyt vapautuneimpina aikoina ainakin ns.suurten ikäluokkien edustajat ottavat menetettyjä vuosia takaisin ja elävät joittenkin mielestä kuin "sika vatukossa" ja varmaan osa homoista on ottanut, ja ottaa, mallia vanhemmasta ikäpolvesta. Näitä parisuhteeseen haluavia kuitenkin on häviävän pieni osa homoista, mutta äänekkäämpänä ryhmänä haluavat edustaa koko homojen joukkoa. Tämä purkaus saattaa olla aika sekavaa tekstiä, kirjoitin ihan täysin järkevää ajattelua mitä "sylki suuhun toi" periaatteella, että näin.
Kiitos kirjoituksestasi. Sekavaa tekstisi ei ole, vaan paremminkin ajatuksia ja muistoja herättävää. Menneiden aikojen " vainot " eivät vieläkään ole loppuneet, vaan ne ovat muuttaneet muotoaan. Tuo homoseksuaaleja irvivä, pilkkaava, halventava, syrjivä, vähättelevä, mustamaalaava jne. kirjoittelu ei itsessään kerro mitään homoseksuaalista suuntautuneisuudesta, vaan se kertoo kunkin kirjoittajan ihmisyyden laadusta ja -asteesta, jossa ei hurraamista ole, valitettavasti. Homoseksuaalina on elämässä oppinut sen, että ihmiset ovat juuri sellaisia kuin ovat, eivätkä välttämättä sellaisia kuin heidän toivoisi olevan. Toinen seikka, jonka tässä elämässä on oppinut ja jonka toivon jokaisen homoseksuaalin oppivan, on tämä: Arvosta, rakasta ja kunnioita itseäsi aina ja kaikkialla missä oletkin, sekä ole aina ainakin hitusen verran ylpeä omasta homoseksuaalisuudestasi, anelematta keneltäkään pitämisiä ja arvostuksia. Omilla jaloillaan seisominen tässä elämässä on miehelle miehekästä ja naiselle naisellista, siis ihmiselle arvokasta, sen seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaisesti, joka syntymän jälkeen on muodostunut. Joten, sanon sen viellä kerran: Arvosta, rakasta ja kunnioita itseäsi aina ja kaikkialla missä oletkin, sekä ole ainakin hitusen verran ylpeä omasta seksuaalisesta suuntautuneisuudestasi. Elämäsi on sinun ja elämän omavastuuosuuteen kuuluu, jokaisella, itsensä arvostaminen, rakastaminen ja kunnioittaminen. Onnea elämään sinulle nimimerkki " elämä on niin " !
asialliseta vastineesta, Onnellinen mies, tämä loppukohta;
" Arvosta, rakasta ja kunnioita itseäsi aina ja kaikkialla missä oletkin, sekä ole ainakin hitusen verran ylpeä omasta seksuaalisesta suuntautuneisuudestasi. Elämäsi on sinun ja elämän omavastuuosuuteen kuuluu, jokaisella, itsensä arvostaminen, rakastaminen ja kunnioittaminen. Onnea elämään sinulle nimimerkki " elämä on niin " !"
se nyt on itsellenikin täysin selviö, siitä ei tullut mieleenikään kirjoitella, olen täysin hyväksynyt oman homouteni jo siitä pitäen, kun se asia yleensä nuorelle pojalle oli mahdollista(n12-14v) siihen aikaan homous oli ns. maton alle lakaistavia asioita, eikä niistä yleensä puhuttu, eikä ollut tarvettakaan, mutta kun sitten myöhemmin homoudesta alettiin puhua jo julkisuudessakin enemmän, niin itse oli jo tottunut pitämään sen itsestään selvyytenä, oman elämänsä rakennustarpeena, jolle koko loppuelämä rakentuu, eikä mikään sitä voi muuksi muuttaa. Rakasta itseäsi enemmän kuin mitään muuta, se ei ole itsekkyyttä, jos et voi rakastaa itseäsi, et opi rakastamaan muitakaan. Tällä ohjeella olen elämässäni tullut itseni, ja toivottavasti myös muiden, kanssa toimeen jo 63vuotta, ja uskon ja toivon, että vielä monia vuosia, armorikkaita vuosia....