Koiran luottamus takas

joskus aika kummallista ja rankkaa. Koira tarkkailee sinua, ja jos käyttäydyt normaalisti ja kohtelet koiraa hyvin, luottamus palaa ajan kanssa. Turha ruveta hyvittelemään sellaista mitä vain aavistelee. Eikä siihen taida olla keinojakaan. Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Eteenpäin, on neuvoni.

Et sinä voi itseäsi syyttää siitä, jos olet ollut psykoosissa ja luultavasti silloin satuttanut koiraasi. Lopeta itsesi syyttäminen sillä saattaahan olla ettet mitään ole tehnyt, mutta koirasi pelkää sinua, koska silloin käyttäydyit oudosti.

Sinuna lähtisin ihan liikkeelle siitä, että käyttäydyt mahdollisimman normaalisti. Vältä kuitenkin sellaisia tilanteita/asentoja yms. joissa olet huomannut koirasi pelkäävän. Anna sille aikaa ja osoita olevasi luotettava. Jos se tuntuu pelkäävän tosi paljon, kokeile vaikka heitellä sille kauempaa nameja. Luulisi kyllä, että se jossain vaiheessa alkaa taas luottamaan. :)

Koeta keksiä,jos mahdollista kaikkea kivaa koirasi kanssa. Lainaa kirjastosta joku temppukirja,joista jotain valitset juuri omallesi sopivaa. Keksi kiva harrastus,ihan vaan touhumielessä. Pääasia,että löytäisit jotain oikein kivaa toimimista koirasi kanssa,jossa se saa paljon kehuja ja yhteistyö huomaamattakin kehitty ja paranee taas. Ole rauhallinen ja etene tarvittaessa ylipäätään rauhallisesti,mutta toimissasi ole kuitenkin määrätietoinen mutta hyvin positiivinen.
Kirjastosta kannattaa hakea myös erittäin hyvä kirja,joka kertoo koiran rauhoittavista eleistä ja signaaleista,kirjoittaja Turid Rugaas.Auttaa tulkitsemaan koiraa ja voi itsekkin hyödyntää.

Tsemppiä kummallekkin !

anna sen tulla sinun luoksesi. Se pelkää todella paljon. Ole nyt sitten skarppina itsesi kanssa, nuo sairaudet ja tilathan monesti uusiutuvat eli koira hoitoon AJOISSA.

Sait ihan hyvät ohjeet jo muilta kommentoijilta. Itselläni on kokemusta asiasta ensimmäisestä koirastani, jonka ehdin jo yhteen kertaan pilaamaan, mutta jonka sain takaisin pikkuhiljaa. Toistelin muutamaa paskaa virhettä (rangaistukset myöhässä, epäjohdonmukaisuus, liian kovat vaatimukset) noin 2 vuotta. Päädyimme siihen, että koira oli mieluummin muiden kuin minun seurassa vaikka asuimme tuolloin arjet kahdestaan. Joissakin tilanteissa koira pelkäsi minua tärinään asti vaikka en ollut tehnyt juuri noina hetkinä mitään pahaa. Koira ei peloissaankaan ollut onnekseni missään tilanteessa aggressiivinen.

Onni oli siinä, kun sain lopulta palautetta vääristä metodeistani ihmiseltä joka oli seurannut touhujamme ja ymmärtänyt yskän. Hän ei ollut edes koiraihminen vaikka eläinten kanssa paljon pelasikin. Hänen madonlukujensa jälkeen heräsin itsekin. Ja siitä se sitten pikkuhiljaa se homma lähti hoitumaan. Ensimmäisten kuukausien aikana ei juuri edistystä tapahtunut. Puolen vuoden päästä oli edistystä havaittavissa ja pikkuhiljaa siinä sitten mentiin ja noin 2 vuotta siitä kun olin tullut järkiini oli koirakin löytänyt uudelleen iloisuuden ja luottamuksen. Pitkälle se aika silloin tuntui, mutta sellainen koiranopiskelukorkeakoulu se näin jälkikäteen oli, että päivääkään en tuosta kärsimysten taipaleesta pois antaisi.

Kohdallasi tilanne voi olla omaa taannoistani parempi. Lähinnä siitä syystä, että mahdollinen huono kohtelu on ollut huomattavasti lyhytkestoisempaa kuin oman koirani kohdalla. Eli asiat kerran tupeksineena tollona suositan seuraavaan: ole läsnä, pyri rauhallisuuteen, älä tyrkytä itseäsi koiran seuraan vaikka kuinka haluaisit, älä reagoi hampaiden näyttämiseen/ murinaan mitenkään, olkaa paljon kahdestaan paikoissa joista koira pitää, tasaisuutta, säännöllinen elämänrytmi, ja taas sitä tasaisuutta, koiralle luita työkaluiksi jotka rentouttavat oloa, jätä välillä koira pitkät tovit ilman huomiota ja jos vain mahdollista, niin mene välillä koirasi kanssa tilanteeseen jossa annat hellyyttä jollekin muulle koiralle yllinkyllin (niin että omasi näkee tilanteen muttei siihen osallistu).

Joku päivä pääset huomaamaan, että koira on päässyt menneitten yli ja se päivä jos mikä on se suurin ilonpäivä, jonka koiran kanssa voi kokea.