Onko olemassa tyttöjä, jotka tulis vapaaehtosesti juttelemaan ujolle ja syrjäytyneelle nuorelle miehelle, jonka ulkonäössä ei kuitenkaan ole mitään vikaa? Siis itse käyn aikuislukiota, jossa on siis aikuisempaa porukkaa ja olen vain kahdella-kolmella kurssilla joten minua harvoin siellä näkee. Lisäksi jättäydyn pois kaikista paritöistä ja istuskelen käytävässä rappusilla odottelemassa oppitunteja, kun muut taas ovat porukoissaan ja juttelevat. Harrastan paljon liikuntaa, lenkkeilen monta kertaa päivässä ja käyn usein uimahallissa sekä keilaamassa, mutta aina yksin. Kavereita minulla ei ole koskaan ollut. Kukaan ei koskaan ole minulle tullut vapaaehtoisesti juttelemaan, tai tuskin edes huomannut olemassaoloani. Haluaisin kovasti tyttöystävän, mutta itseni on TÄYSIN MAHDOTONTA tehdä koskaan minkäänlaista juttualoitetta, se on täysin saletti :( Odotan vain, että tyttö tulisi luokseni, mutta ei niin taida käydä...
Eli onko minulla mitään mahdollisuuksia? Tulevatko tytöt esim. lenkillä ollessaan koskaan juttelemaan tuntemattomille tyypeille, vaikka nämä olisivat miten ystävällisen näköisiä?
Eli onko minulla mitään mahdollisuuksia? Tulevatko tytöt esim. lenkillä ollessaan koskaan juttelemaan tuntemattomille tyypeille, vaikka nämä olisivat miten ystävällisen näköisiä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä minä ainakin voisin - ja olen joskus mennytkin, juttelemaan joillekin yksinäisen näköisille tyyppeille.
Harmi vain että olen joka kerta saanut varsin tylyn vastauksen, joko ynseän murahduksen tai sitten on käsketty painua vittuun siitä edestä. :/
Lenkillä ollessani tuskin tulee pysähdyttyä kenellekään puhumaan, ei nimittäin ole kovin hehkeä olo hikisenä ja naama punaisena.
Sieltä keilahallista saattaisi löytyä vähän paremmin seuraa (:
Tsemppiä, kyllä sullekin vielä tyttöystävä löytyy!
Kiitti rohkasusta :) Joo jaksan vielä toistaseksi uskoa, että joku tulee itse tekemään tuttavuutta, jolloin se olisi minulle paljon helpompi tilanne
Oon itsekkin ujo poika ja tohon tyttöjen jutteluyrityksiin voin sanoo ujon kundin näkökulmasta, et sitä saattaa sanoa pahastikin, mutta poika ei tarkoita sitä, sillä poika säikähtää tilannetta ja lähinnä olettaa, että tyttö tulee jotain vittuilemaan siihen, kuten usein käy.
Itse myös olen huomannut, että kun tytöt tarpeeksi antaa pakkeja ja esittää että mua ei ois siinä olemassakaan kun yrittää jotain tutustua, niin sitä kyynistyy ja masentuu. Nykyään jos tyttö tulee lähelle, niin esitän, että vähät välitän, mutta todellisuudessa olen melko ihmeissään ja jopa iloinen, että joku istui viereen.
Mut sitä mä ihmettelen, vaikka mua sanotaan rumaksi, niin silti joskus tyttö on tullut lähelle istuun bussissa, vaikka ois tyhjää tilaa muuallakin ja sveapipoisen fruittarin lämmin ihana vieripaikka ois myös tyhjänä. Jotenki sit annan erittäin jäisen katseen tytölle, enkä ole välittävinään, koska eivät nekään välitä minusta. Tuntuu hirveältä tehdä noin, mutta eipä niistä kovin pahalta tunnu halveksua mua.
Tykkään tytöistä ja ne ovat varmasti mukavia ja mäkin haluaisin olla mukava tytöille, mutta mahdollisuutta ei anneta, niin näillä mennään!
Minä kyllä osaisin olla kohtelias ja asiallinen, jos joku tulisi vain juttelemaan... Mulla on myös jonkun verran tuota vaihtelevaa masentuneisuutta, eli joinain päivinä ei mikään kiinnosta kun taas toisinaan olen ihan ylivirkeä. Mut olet ilmeisesti harvinainen tapaus, että sun luo tulee kuitenkin ujoudesta huolimatta tyttöjä. Mieti: minulle ei moista mahdollisuutta ole tämänmittaisesta elämästäni huolimatta vielä suotu, mutta ehkä se aika vielä joskus tulee
Musta tuntuu et jos kukaan ei ikinä näe ketään ihmisiä sun seurassa, niin ne ajattelee että ehkä haluat olla yksin?
Joo ja tuo kylmä kohtelu on kyllä ikävää, mitä Jaaaakkonen mainitsi. Siis kun itsekin harrastan sitä, enkä voi sille mitään. Omalla kohdallani mitä luultavimmin huonoa itsetuntoa, olis kyllä kiva päästä siitä eroon. :(
Todennäköisesti jään tällaiseksi, minua kun ei kukaan muu pysty muuttamaan muuksi ja itse olen kyvytön...
Pöh, jotain asennetta kuitenkin peliin! :D Pieniä muutoksia kerrallaan niin kyllä sitten ajan myötä sujuu, luulisin. Kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Ja kyllähän ihmisten seura saa muuttumaan, ei tietänkään kokonaan (jokainen on mitä on ja esittäjiä ei kaivata), mutta mutta... pitää vaan saada se jalka oven väliin niin sanotusti.
Ja tämä ihmisten seuraan meneminen on ilmeisesti helppoa (?)
Ihan niin helppoa kuin sä haluat. Kaikki tilaisuudet kannattaa käyttää hyväkseen - liity ryhmätyöhön tai mee muuten vaan kysymään jostakin teitä yhdistävästä asiasta (koulu?). Ei se kuitenkaan helpolta kuulosta, mä ainakin olisin mottaissut sitä ihmistä päin näköä, joka olis tullu mulle tällasta selittämään sillon kun en vielä tajunnut kuinka yksinkertaista se onkaan. Tai sitten mulla kävi vaan tuuri, en tiedä. (Oma kokemus siis liittyy nyt ihan vain kaveri-ihmisiin, mutta sillä ole eroa kun lähdetään ihan alkuasetelmista liikkeelle.)
kyllä meitä jotenkin rohkeita tyttöjä löytyy itse annoin ihastukselleni ystävänpäivä kortin ja vaikka failasin olin onnellinen että hän sanoi kiitos. muista että monet tytöt haluiasisivat poikien tulevan juttelemaan.
Joku varmasti ois mullekin antanu tänään kortin, mikäli minulla olisi ystäviä... Mutta onnistuinpahan tekemään parityötä iltalukiossa, vieläpä nuoren naisen kanssa... Hirvee hiki oli ja tärisytti, tällasta on sosiaalisesti ahdistuneen ihmisen elämä...