Hei! Kuukausi sitten 4,5 -vuotias tyttäreni sai dysfasia diagnoosin. Ongelmia on erityisesti puheen tuotossa, hieman myös motoriikassa. Dysfasia luokitellaan lieväksi/keskivaikeaksi ja ennuste todettiin hyväksi. Nyt kuitenkin osastojakson terapeutit suosittelevat koulupidennystä, käsitykseni mukaan koulun pidennystä esitetään vain vaikeille dysfaatikoille. Asumme paikkakunnalla, jossa on kaikki luokat yli 20 oppilaan luokkia, eikä erityisluokkia. Tarkoittaako koulupidennys tapauksemmamme sitä, että lapsemme ei voisi tulevaisuudessakaan osallistua normaaliin peruskouluun kunnassamme(luokan koon vuoksi) vaikka taidot ja kyvyt mahdollistaisivat sen? Lisäksi teemmekö hätiköidyn päätöksen koulupidennyksestä, koska puhe on kehittynyt huimaavaa vauhtia puolen vuoden aikana? Miten olette kokeneet koulupidentämisen? Olisiko syytä odottaa vielä vuosi ja sitten tehdä päätös asiasta?
diagnoosina dysfasia
11
2954
Vastaukset
- inka(prv)
Sinuna odottaisin vielä sen vuoden.Pojallani oli tilanne että vielä 5 vuotiaana puhuttiin koulunpidennyksestä ja nyt menee kylläkin dysfasialuokalle mutta on normaali oppivelvollisuus ja kahden vuoden jälkeen siirtyy tavalliselle luokalle meidän lähikouluun.
- säde
Meilläkin päätös kouluasioista tehdään vasta tämän vuoden lopulla (poika täyttää ensi tammikuussa 6.v) Poika menee pidennettyyn oppivelvollisuuteen ja erityisluokalle, sen tiedämme jo nyt (pojalla F83 ADHD/dysfasia). Luokka muoto on vielä päättämättä. Kyllä minunkin mielestä voisi teidän tapauksessa vielä odottaa ja katso kuinka paljon tytön tilanne vielä muuttuu...Meilläkin esim. tytön kanssa odotellaan vielä ainakin esikoulu-ikään asti ADHD asian tiimoilta, eli katsotaan miten keskittyminen ym. jutut kehittyvät.
- Maria
olipa kiva löytää muita dysfaatikkojen vanhempia..
minulla on poika (5v) ja meillä dysfasia todettiin jo 3.5 vuotiaana... aavistin jo diagnoosin ennen lääkäriä (isän veli dysfaatikko)
tällähetkellä koetamme saada poikaa päiväkotiin ja esiopetukseen,lääkärit nimittäin suosittelivat varhennettua esiopetusta...olemme käyneet jo lähes kaksi vuotta tiiviisti puheterapiassa ja pojalla on käynyt perhepäivähoidossa viikottain kuntouttaja leikkimässä hänen kanssaan.puhe mennyt todella eteenpäin,tosin vielä on paljon työtä..koulusta emme vielä tiedä tässä vaiheessa,sen näkee myöhemmin...
myös motoriikka on hieman kömpelöä ja senkin asian suhteen olemme jonossa toimintaterapiaan joka tosin on naapuri kunnassa...olisihan se hienoa jos pääsisi tavalliseen kouluun jotta ei ihan syrjääntyisi elämässä... - anne
hei vain
meillä on 15-vuotias poika ja hänellä on pidennetty oppivelvollisuus. meille ainakin sanottiin, että jos kehitystä tapahtuu, niin koulumuotoa voi vaihtaa kehityksen mukaan. olemme aloittanett 2- vuotisesta eskarista ja sitten olimme harjaantumiskoulun puolella 4 vuotta ja nyt poika on erityisluokalla. hänet on osittain integroitu normaaliluokkien puolelle ja osa tunneista erityisluokan puolelle.
meillä epäiltiin ensin autismia , mutta lopullinen diagnoosi oli vaikea asteinen dysfasia.
hän on opetellut puhumisen viitomien ja kuvataulujen avulla. nyt hänen puheensa on 7- vuotiaan tasolla, mutta muuten ymmärtään kaikki asiat niinkuin tuon ikäisen tulee ymmärtääkkin.
hän opiskelee jopa englantia ja ruotsia, vaikkakin keskussairaala aikoinaan sanoi, että ei opi lukemaan, laskemaan tai yleensäkään mitää reaaliainetta.
me pääsimme niin hyvissä ajoin kaikkiin terapioihin ja saimme henkilökohtaisen avustajan tarhaan ( joka oli vakituinen ihminen; aluksi yrittivät vaihtaa aina puolen vuoden välein, mutta en antanut periksi.), joka on hyvin tärkeä juttu, niin ja tarhamme oli näitä montessoritarhoja. siellä perehdyttiin asiaa todella hyvin. vanhempien itsensä tulee vaatia, mitään tässä yhteiskunnassa ei tulla tarjoamaan, jos ei osaa vaatia. nyt kun olette saaneet diagnoosiin niin pyytäkää lääkäriltänne , joka diagnoosin antoi, päästä näihin perheiden sopetumisvalmennusleireille. kela maksaa leirit ja sinne pääsee vain lähetteellä. sieltä saa tosi paljon hyviä neuvoja ja voi jutella toisten perheitten kanssa naamastusten samoista vaikeuksista.
hyvää kesää. - anne
joo,
unohdin mainita , että täällä meidän kunnassamme oli yksi tyttö samassa tilanteessa, niin hänet laitettiin välittömästi tarhaan oman henkilökohtaisen avustajan tukemana ja opetettiin viittomia ja puheterapiaan. kouluikään mentäessä hän pystyi sen oman avustajan kanssa lähtemään ihan normaaliluokalle. avustajan kanssa sen vuoksi, että dysfaatikot eivät välttämättä pysty, normaalipuheisten luokalla, saamaan puheesta kaikkea selvää, kun luokilla on niin nopea tempo asioissa. avustaja pystyy auttaa paremmin läksy asioissa, kun oman opettajan täytyy auttaa niitä 20 muutakin oppilasta ja aina on kiire. nyt tyttö on ihan normaaliluokalla ja ilman mitään . pärjää ihan samalla tavalla kuin toiset ikäisensäkin. alku vain oli vaikeampaa.- Maria
...Tuntuu että näissä asioissa on todella paljon eroa eri kunnissa/kaupungeissa...meillä tuli juuri stoppi naaman eteen kun yht äkkiä poika ei saanutkaan lääkärin lausunnoista huolimatta päiväkotipaikkaa...nyt jonotamme Lapuan ainoaan vapaaseen eskarien Ryhmis paikkaan!! On tämä hullua... miten saada kaikki apu lapselle kun viranomaiset heittää hiekkaa rattaisiin näin mielivaltaisesti?? No,odotellaan nyt vastausta saadaanko sitä ainokaista paikkaa...
- anne
Maria kirjoitti:
...Tuntuu että näissä asioissa on todella paljon eroa eri kunnissa/kaupungeissa...meillä tuli juuri stoppi naaman eteen kun yht äkkiä poika ei saanutkaan lääkärin lausunnoista huolimatta päiväkotipaikkaa...nyt jonotamme Lapuan ainoaan vapaaseen eskarien Ryhmis paikkaan!! On tämä hullua... miten saada kaikki apu lapselle kun viranomaiset heittää hiekkaa rattaisiin näin mielivaltaisesti?? No,odotellaan nyt vastausta saadaanko sitä ainokaista paikkaa...
hei vain,
olet aivan oikeassa siinä,että kunnilla ja kaupungeilla on asioista eri käytäntö. Olen seurannut tilannetta viimeiset 12 vuotta. Rahastahan tässä on kyse. Me olimme ensin (Oulun) OYKS:IN
foniatrisen asiakkaina. Sieltä ottivat yhteyttä meidän kuntamme vammaispuolen sosiaalityöntekijään
ja he yhdessä saivat nopeutettua poikamme tarhapaikan saantia. Suuttua ei auta missään vaiheessa, sillä silloin ainakin täällä asiat hidastuvat. Eikä auta "tanssia" kenenkään suuremman sosiaalipuolen ihmisen varpailla, silloin on kaikki tiet lukossa.
Neuvoisin kysymään keskussairaalanne puhe- tai toimintaterapeutin apua asiassa, josko he pystyisivät nopeuttamaan asiaa diaknoosiin vedoten.
Niin ja sekin tuntui auttavan, kun hoidin kaikki asiani sosiaalitoimistoissa ym. paikoissa, siten että varasin itselleni ajan ja otin kaikki lapseni mukaan. Siinä he näkivät hyvin konkreettisesti millaista meillä oli kotona. - inka(prv)
anne kirjoitti:
hei vain,
olet aivan oikeassa siinä,että kunnilla ja kaupungeilla on asioista eri käytäntö. Olen seurannut tilannetta viimeiset 12 vuotta. Rahastahan tässä on kyse. Me olimme ensin (Oulun) OYKS:IN
foniatrisen asiakkaina. Sieltä ottivat yhteyttä meidän kuntamme vammaispuolen sosiaalityöntekijään
ja he yhdessä saivat nopeutettua poikamme tarhapaikan saantia. Suuttua ei auta missään vaiheessa, sillä silloin ainakin täällä asiat hidastuvat. Eikä auta "tanssia" kenenkään suuremman sosiaalipuolen ihmisen varpailla, silloin on kaikki tiet lukossa.
Neuvoisin kysymään keskussairaalanne puhe- tai toimintaterapeutin apua asiassa, josko he pystyisivät nopeuttamaan asiaa diaknoosiin vedoten.
Niin ja sekin tuntui auttavan, kun hoidin kaikki asiani sosiaalitoimistoissa ym. paikoissa, siten että varasin itselleni ajan ja otin kaikki lapseni mukaan. Siinä he näkivät hyvin konkreettisesti millaista meillä oli kotona.meillä on paljon myös ollut alussa ongelmia että saa kaiken rullaamaan .. meillä auttava taho oli hyksin foniatrisen osaston sos.hoitaja joka on todella "tapellut" mun pojan oikeuksista.ilman tätä yhtä henkilö ei olisi koskaan tullut henk.koht.avuustajaa ei kä yksityisiä puheterapioita.. näytti välillä siltä että omassa kunnassamme ei kukaan oikein välittänyt..
tämmöisiä ihmisiä pitäisi olla enemmän ja sen minkä olen huomannut mitä pienempi paikka niin vaikeampi saada esim helsingissä helpompi saada jutut edes alkuun verrattuna meidän paikkakuntaan.. me tapeltiin jo kauan että saatiin poika foniatrille ja samoin tyttö.. täällä sanoivat että ei mitään hätää ja helsingissä totesivat pojalla heti vaikean dysfasian ja kysyivät miksi ei oltu tultu aikasemmin..
ikävä kyllä paikkakunnilla on valtavia eroja! - kukka
Maria kirjoitti:
...Tuntuu että näissä asioissa on todella paljon eroa eri kunnissa/kaupungeissa...meillä tuli juuri stoppi naaman eteen kun yht äkkiä poika ei saanutkaan lääkärin lausunnoista huolimatta päiväkotipaikkaa...nyt jonotamme Lapuan ainoaan vapaaseen eskarien Ryhmis paikkaan!! On tämä hullua... miten saada kaikki apu lapselle kun viranomaiset heittää hiekkaa rattaisiin näin mielivaltaisesti?? No,odotellaan nyt vastausta saadaanko sitä ainokaista paikkaa...
Meillä on Lapualla 6-vuotias eskarilainen. Hän sai dysfasia-diagnoosin reilu vuosi sitten keväällä. Sain hänet viime syksystä päiväkotiin (foniatri suositteli sitä). Näin vaikka poikamme dysfasia on vain lievä. Foniatri suositteli myös varhennettua esiopetusta eli käytäisiin kaksi vuotta eskaria. Jotta tähän saa lapsen on hänet haettava pidennettyyn oppivelvollisuuteen. Näin poika oli jo viime talven ’eskarilainen’ ja häntä kävi opettamassa erityisopettaja kerran viikossa päiväkodissa. Tämä opetus jatkuu tänä talvena tavallisen eskarin lisäksi.
Puheterapiassa on käyty kaksi vuotta ja myös tämä jatkuu vielä. Suunnitelmissa on normaali ala-aste vuoden päästä, koska poika on edistynyt hyvin. Tällöin pidennetty oppivelvollisuus puretaan ja lapsi saa käydä koulunsa normaaliin tahtiin.
Näin meitä on onnistanut, mutta mikään ei ole tullut ilman aktiivista omaa otetta. Mitään ei ole tarjottu pyytämättä, kaikki on pitänyt itse selvittää.
- äippä
nyt 15-vuotias(tänä vuonna 16.v) dysfaattinen poika(diagnoosi saatiin pojan ollessa 4.v). Dysfasialuokalle 6-vuotiaana, siellä poika oli kolme vuotta, jonka jälkeen opettaja oli sitä mieltä, että nyt voisi siirtyä "omaan" lähikouluun. Kaikki on mennyt loistavasti! Ensi syksynä alkaa viimeinen peruskoulu vuosi(11-vuotinen oppivelvollisuus). Laita ihmeessä lapsesi dysfasialuokalle jos siihen on mahdollisuus, siellä ei todellakaan "tarvitse" olla koko peruskoulu aikaa. Siellä on ammatti-ihmiset, jotka tietävät mihin asioihin täytyy kiinnittää huomiota enemmän jne. Itse olen ainakin varma, että teimme oikean ratkaisun silloin liki 10-vuotta sitten, laittaessamme pojan dysfasialuokalle, siellä hän sai niin hyvän alkuopetuksen, että näin hyvin olisi tuskin koulunkäynti muuten sujunut(sillä dysfasiaanhan liittyy myös esim. luku-ja kirjoitusvaikeuksia). Nämä alkuvuodet ovat kuitenkin todella tärkeitä koko tulevan "koulutaipaleen" ajalla, joten mikset antaisi lapsellesi niihin kaikista parasta alkua?
- elina
Tottakai olen samaa mieltä että paras mahdollinen alku pitää pyrkiä antamaan lapselle...dysfasia luokkia/kouluja vaan on hyvin harvassa...valitettavasti...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta832172- 491886
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt23182850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101558Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu711550- 771462
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo221379Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61342En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121294- 721291