Olen väsynyt siihen että miltei kaikkii jotka yritän niinku iskee parisuhteeseen on jo varattuja, mä en tajua että mikä siinä on ett miltei nää ihanimmat tytöt on aina varattuja? Olenko mä oikeesti niin hidas tällaisten asioitten kans ett mä niinku jään jo pelkästään tämän takia ikisinkuks? Enkö iske tarpeeksi nopeesti? En kyll tajua, mä pukeudun hyvin, olen rento ja hauska, urheilullinen. Sit ollaan sanottu komeeksi monta kertaa, mä en siis voi enää ymmärtää tätä nykymaailman menoo kun jo mitlei joka toinen ihanne tyttö on varattu. Mä en jaksa sitä totuutta ett kaikki parhaat viedään ekana, se on niin vitun väärin.
Mä olen oikeesti niin väsynyt tähän typerään paskaan. Tiedoks sit muille ett mä en mitään sellasii pissaliisoi mee vikittelee vaan ihan silleen tavis tyttöi ja tällasii viehättävii ja samalla rentoi tyttöi. Ei niin viittis turhii kaverisuhteit alkaa hankkimaan vaan sen takii että ollaan sattumoisin jo varattuja. Mä tiedän ett tää viesti kuullostaa silt ett kusi on noussu kalloon, mut mä en aidosti enää jaksa kuulla sen ja sen korvast ett "Joo, oon varattu" ynnä muuta ja tällakin hetkellä oon aivan totaalisen vittuuntunut ja toooosi turhautunut.
Siis juu, miten päästä eroon tästä helvetin paskast fiiliksest ja epätoivon tunteest? Kaikki muut on kyll kondiksess, voisin mennä juttelemaan kellekkä tahansa ihastuksell mutku sitten kuiteskin sekin ois jo varattu, eli mua niinku alkaa epäilyttää jo nyt että onko täss mitään järkee, löydänkö ketään kun oon niin valikoiva, ja sit myös se ett kaikki parhaat on kuitenki jo varattuja? Miten helvetiss vois saada jonkun kivan ja viehättävän tytön, kun ei näytä oma itsenä oleminen ja tällanen hyvä itsevarmuus riittävän näinä päivinä sittenkään? Sit ei mitään tällaisia "kyll sä varmana löydät jonkun" paskan jauhantaa koska mä saan siit vitunmoisii päänsärkyi, mä vaa uskon siihen että jos itse toimii ja on tarpeeksi hyvä niin saa jonkun, thats it.
Mä olen oikeesti niin väsynyt tähän typerään paskaan. Tiedoks sit muille ett mä en mitään sellasii pissaliisoi mee vikittelee vaan ihan silleen tavis tyttöi ja tällasii viehättävii ja samalla rentoi tyttöi. Ei niin viittis turhii kaverisuhteit alkaa hankkimaan vaan sen takii että ollaan sattumoisin jo varattuja. Mä tiedän ett tää viesti kuullostaa silt ett kusi on noussu kalloon, mut mä en aidosti enää jaksa kuulla sen ja sen korvast ett "Joo, oon varattu" ynnä muuta ja tällakin hetkellä oon aivan totaalisen vittuuntunut ja toooosi turhautunut.
Siis juu, miten päästä eroon tästä helvetin paskast fiiliksest ja epätoivon tunteest? Kaikki muut on kyll kondiksess, voisin mennä juttelemaan kellekkä tahansa ihastuksell mutku sitten kuiteskin sekin ois jo varattu, eli mua niinku alkaa epäilyttää jo nyt että onko täss mitään järkee, löydänkö ketään kun oon niin valikoiva, ja sit myös se ett kaikki parhaat on kuitenki jo varattuja? Miten helvetiss vois saada jonkun kivan ja viehättävän tytön, kun ei näytä oma itsenä oleminen ja tällanen hyvä itsevarmuus riittävän näinä päivinä sittenkään? Sit ei mitään tällaisia "kyll sä varmana löydät jonkun" paskan jauhantaa koska mä saan siit vitunmoisii päänsärkyi, mä vaa uskon siihen että jos itse toimii ja on tarpeeksi hyvä niin saa jonkun, thats it.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyl sä viel jonku löydät. Meitsi on iha hyvä näköne tyttö, mut en oo ikinä arvostellu muita ulkonäön perusteella, vaikka oma ulkonäkö onki mulle tärkee juttu. Kannattaa vaan kattoo pintaa syvemmälle. :)
Mähän katsonkin pintaa syvemmälle. Mut silti emmä ihan ketä tahansa kelpuuta. Siinä tytössä pitää olla jotain "sitä" erikoista. Jotain sellaista mitä ei voi määrittää omalla luonteellaan tai omalla kauneudellaan. Vaikka kumpikin auttaa paljon.
Ongelmani ei sinänsä ole se että pystyisin lähestymään jotain tyttöä, vaan enemmänkin se pelko ett suurinpiirtein kaikki on jo varattuja, se niinku ei tee mull hyvää. Pelkään aidosti yksinjäämistä, itsekkin joskus ennustelen sitä että tulen elämään pelkissä irtosuhteissa sen takia kun ei sit kuitenkaa löydä sitä vakituista paria kun kuitenki sellaset on jo aikoi sitten viety. Aika rasittavaa kun saa kuula että joku elä'ä iloisesti suhteessa ja mä taas mätänen täällä yksin ikuisesti, sen takii kun en löydä ketään sopivaa vakituista kumppania, ja kun mä pelkään nykyään että joku ihastus on liian hyvä ollakseen enää sinkku. En tiedä että mikä siinä on, mut kuiteskin kiitos vastauksestasi.
Tiedän, toi oon niin vittumainen tunne kun vaan voi olla. Ittellä ihan sama juttu. Itte oon tyttö ja tällä hetkellä kaikki mun kaverit seurustelee, sisko ja veli seurustelee. Mut mä en. Ja on niin masentavaa kuulla kun kaikilla menee niin hyvin. Ja en tajuu, mut yleensähän pitäis olla ilonen toisen puolesta mut mä oon kyl niin mustasukkanen ja oon monesti toivonu et joku eroais :( vaikka toisaalta sitä en taho. Mut kun ittellä menee ihan &%#¤?@ huonosti nii ei paljoo pysty iloitseen muiden puolesta. Sikku velikin on antanu kauheet paineet mulle seurustelun suhteen, nii tulee vie ahdistuneempi olo kun elämä menee kokoajan eteenpäin eikä sitä oikeeta näytä olevan olemassakaan. Ja kun oon aika sellanen "kiltti tyttö" en polta ja oon ihan sellasen tavis, mut eipä tällänen tavallinen taida ketään saada, näkee vaan kun pissikset vie kaikki maailman miehet. Itte oon miljoona kertaa ajatellu alottaa polttamisen, jos vaikka mut huomattais paremmin, mut enpä sit oo pystyny alottaa. Yhessä vaiheessa mulla oli todella huono itsetunto, pidin itseäni rumana ja liian pulleana, koska kukaan poika ei halunnut minua. Itkinkin usein yksinäisyydestä, vaikka oli minulla hyviä ystäviäkin. Sairastuin myös lievään anoreksiaan ja laihduin paljon, mutta sain siihen apua. Nyt itse tunto on noussut ja rakastan ulkonäköäni, edelleen olen aika laiha, mutta syömisongelmaa ei ole ollut enään pitkiinaikoihin ja paino kokoajan nousussa.
Mulla on myös monesti käyny mielessä että jossen koskaan löydäkkään ketään poikaa, ja elänkin elämäni yksin. Jossen kelpaakkaan kellekkään, no tollasta on varmaan turha miettiä koska ei sitä etukäteen voi tietää mitä on tapahtumassa.
Toivottavasti tää nyt ei masentanu sua enempää, ajattelin siks kertoa että tajuat että et oo onneks ihan yksin täällä maailmassa, jossain on samanlainen ihminen kuin sinä, molemmilla samat huolet ja ongelmat ja elämä on yhtä paskaa ja tuntuu nyt niin turhauttavalta kaikki ihmiset ja koko elämä. Mut miettippä, joskus sit meillä molemmilla on perhe. Sulla ihana vaimo ja mulla mies, ja ehkä lapsiakin. Vaikka nyt todellakin tuntuu että sitä aikaa ei tuu koskaan oleen, mut kyl mä luulen aika varmasti et sit joskus se aika koittaa. Vaikka saattaahan siihen mennä oma aikansakkin. Mutta koitetaan yhdessä jaksaa elämässä eteenpäin ja eletään päiväkerrallaan ja katsotaan mihin päin tää elämä on menossa. Kaikkea hyvää sinulle, yritä jaksaa! Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, vai miten se menee ;)
En edes jaksanu lukea viestejä kunnolla, mutta miksi teillä on niin kova halu seurustella? Ei se seurustelu miltään yksin jäämiseltä pelasta. Se suhde loppuu aivan yhtä nopeasti kuin se alkaakin. Lisäksi kaverit jää usein vähemmälle huomiolle ja niinpä moni niistä saattaa "kadota" seurustellessa.
Itse ainakin oon paljon mielummin seurustelematta ja teen kaikkea mitä voin tehdä nyt kun päätän asioista yksin. Eiköhän parisuhteessa ehdi jumittaa aivan tarpeeksi sitten kun isoksi ehtii kasvaa.
Hankkikaapa vaikka joku harrastus tai jotain muuta mietittävää, niin ei tarvii itkeä olemattomien huolien takia. Nimittäin sittenhän ne huolet vasta alkaa, ku naiset tulee mukaan kuvioihin!
Mie en edes tajua, miten kukaan voi yrittää edes "niinku iskee" yhtään tyttöä tietämättä että se on varattu.
Kamoon jätkä, viritä alkukantaiset vaistosi oikealle taajudelle, katso tarkkaan tytön eleitä, olemusta ja mm FACEBOOK PROFIILIA ÄÄLIÖ!!
Jos olet oikeesti edes kiinnostunut tytöstä, niin kyllä varmasti olet jo stalkannut kaikki mahdolliset tiedot esille.