"Puhelinyhteydet ja epätietoisuus miesten jaksamisesta rasittavat kriisinhallintaoperaatioon osallistuvien läheisiä." uutisoi IL tänään.
Mitähän Talvi- tai jatkosodassa olleet sotilaamme olivat ajatelleet, jos kännykät eivät olisi toimineet.:-XXXXDDDD
Mitähän Talvi- tai jatkosodassa olleet sotilaamme olivat ajatelleet, jos kännykät eivät olisi toimineet.:-XXXXDDDD
Vastaukset 50
Vanhimmat
Partionjohtaja laittoi isäni viemään viestiä, hyvän suunistustaidon vuoksi, kun känykät ei pelanneet.
Monenlaista kommellusta sattui niillä reisulla omaan tukikohtaan.
tai radio toimivat sen ajan kännyköinä, mutta ei sieltä kotiin soitettu. Kotiin lähetettiin kirje, joka tuli perille miten kuten joskus ja vastausta saatiin odottaa ties kuinka kauan.
Tuolloin oli kait jonkinlainen sotasensuuri, tai miksi sitä pitäisi kutsua joka tarkasteli kotiin lähetettävän kenttäpostin sisältöä. Minulla on ainakin sellainen mielikuva että rintamalta lähetettävä posti olisi tarkastettu.
sitten vielä epäilyttävät lähetykset eivät saapuneet vastaanottajalle koskaan.
Sieltä tuli se rautainen pärjäämisen meininki tänne kotioloihinkin. Valittaminen ei tule kuuloonkaan vaan keksitään ratkaisu sitten kun on pulmia edessä. Jos kännykkä ei toimi, sillä voi heittää sorsaa eikä yhtään itketä, enää en vain osta sitä kalleinta mallia koska useimat toiminnot ovat ihan turhia tavalliselle kännykän käyttäjälle.
Nuo puhelinyhteydet ovat niin tärkeät nykyään, että jollei yhteys pelaa niin varmasti on jotain tapahtunut.
riippuvaisia nykytekniikasta. Minua kiehtoisi mennä jonnekin Lappiin kuukaudeksi ja panna känny kiinni. Olin armeija-aina viisi viikkoa Lapissa, eikä kukaan kotona valittanut, että olivat huolissaan, vaikka siellä ammuttiin kovilla ja onnettomuuksiakin on sattunut vuosien varrella.
On naurettavaa verrata tätä päivää 1940-luvulle.
tästä huomauttamaan: se oli huumoria.:-D
Naurettavaksihan edellinen kirjoittaja jo viestin nimesi. Vitsi on vaan niin ikivanha, ettei se huvita enää.
On vissiin olleet eri motivaatiot silloin talvisodan aikaan.
Nyt on ehkä joku lähtenyt Miinalaiva Pohjanmaan mukaan vähän seikkailumielellä.
Palkkasotilas tekee sen , mikä käsketään. Varusmiessotilaille voi motivaatio hiipua ja koti-ikävä yllättää.
Ainakin, jos minä siellä olisin, varmasti tulis mieleen, mitä helvettiä minä täällä teen.
sukulaiseni on ollut Kabulissa, Golanilla ja nyt menossa taas jonnekin ammattisotilaaksi, mutta ei ole ikinä valittanut, että on kurjaa kun ei saa yhteyttä. Hän lähetti kirjeen s-postitse neljännesvuosittain valokuvineen ja siinä kaikki. Ai niin, hän on siis ammattiupseeri, ei varusmiespohjainen.
Ajattelin näin, kun lähtijöitä kai oli aika runsaasti, ei ehkä kaikki ajatelleet, että siellä on varmaan jonkinlainen taisteluvalmius aina päällä, joka liittyy koulutukseen, niin se voi käydä heikommille psyykkeen päälle.
Vihonviimeinen uutinen olisi, että Pohjanmaa on kaapattu, siis tuo laiva. Tuota Lapuan seutua ei varmaan kaappaa kukaan, ei, vaikka maksettais.
on uskominen, Atalanta-operaatioon osallistuu muitakin EU-maita, joten eivät he siellä pahassa merirosvojen maailmassa yksin ole. He turvaavat Somaliaan matkalla olevia ruokalaivoja. Aika heiveröiset pelit niillä rosvoilla on, joten mitään hätää ei liene. Miksi Lapua pitäisi kaapata? Siellä on patruunatehdas, mutta kai se on vartioitu aika hyvin.
On selvää ettei kaikki toimi toivotulla tavalla. Ketään ei ole pakotettu mukaan. Aina on kuitenki joku joka on enemmän kuin tarpeeksi huolissaan ja nostaa metelin. On vähän toimittajasta kiinni kuinka hän sen asian muotoilee.
Normaaleista talvisista rutiineista paljonkin poikkeavaa ja paljon enemmän, kuin jokin aselajin muutaman viikon leiri. Sama aika jäänmurtajan perässä seilaamista maksaisi varmaan lähes yhtä paljon ja antaisi kuitenkin huomattavasti vähemmän. Vaikkei mihinkään yhteenottoihin joutuisikaan, niin se on pitkä aika laivalla pienessä porukassa ja taatusti tulee paljon epäkohtia mieleen mitä ei lyhyemmillä reissuilla huomaisi. Operaation merkitystä vähätellään. Hyöty siitä ei ole pelkästään kauppalaivoilla joiden matkaa turvataan, vaan myös operaatioon asallistuneille siitä on suuri hyöty kehityksen ja kehittämisen kannalta.
mutta mediassa työtä tehneenä voisin sanoa, että tämä "On vähän toimittajasta kiinni kuinka hän sen asian muotoilee." ei välttämättä ole, miltä se näyttää. Media-ammattilaiset haistavat huolestuneisuutta ihan joka paikassa ja osaavat myydä lehtiä "huolestuttavilla" uutisilla.
...*sieltä*.
Mutta ihmisten huoli läheistensä turvallisuudesta on varppi aikas aiheellista.
Jos oma poikani olis tuolla, olisin huolissani.
Ei sitä voi mollata tai halventaa ;(
Siellä tapellaan ja tapetaan. Oikeasti.
Talvi ja jatkosota olivat omana aikanaa, silloin toimittiin niillä mitä oli.
Moni menetti rakkaaseensa lopullisesti yhteyden.
Työkaverin lapsi kuoli just, siks ei naurata..Menee kylmät väreet kehon läpi, jos miettii et joskus sais itse samanlaisen soiton keskellä yötä...
mutta siitähän tässä ei ollut kysymys, että olisin halunnut pilkata. Nykyisin on totuttu online-yhteyteen ihan milloin vain ja minne vain.
sen sijaan kuolemanvaara ei ole hauskaa?
Nykyihminen on nykyihminen, ei sitä voi verrata sotien aikaiseen.
Pohjalla varmaan sekin mitä olen muutaman kerran sanonut...ihminen on katoava luonnonvara, me luotetaan liikaa tekniikkaan ja kuin taas käy kun se meidät pettää?
lärvikirjassa: Kuinka pärjäisit 1700-luvun olosuhteissa? Sain tulokseksi, että olisin kuin kala vedessä.:-)
Mutta luuletko että pärjääminen lärvikijassa on sama kuin todellisuus ;)))
Kaks yötä lutikoitten kans sängyssä, ni...
"Nykyisin on totuttu online-yhteyteen ihan milloin vain ja minne vain. "
Ei tarvitse olla jossain "huitsinnevadassa", kotimaassa ihmisillä käryää käämit jos
netti- tai puhelinlinjat on vartin poikki:)
Sillon kun oltiin pentuja, ihmiset lähtijaniistä oltiin huolissaan, mutta ei ollut yhteyksiä.
Nykyisin on kaikenlaiset kommunikaatiovälineet , eikä enää ole hyväksyttävää ettei henkilöön saa yhteyttä.
Sen huomaa tuolla työmaailmassa.
Ei voi olla tilannetta, etteikö joku edes sähköpostilla vastais, jollei puhelimeen.
Nykyisin, ihmiset oppivat koko ajan lyhytpinnaisemmiksi.
Jos sinulla on asiaa, henkilö PITÄÄ saada kiinni.
Se on aika ja tapa. minkäs teet? Jollet opi ajan mukana, hukut ...
pärjännyt, vaan testissä.:-)
sama juttu, täsmennän siis. lärvikrijan testit ei ole sama kuin todellisuus.
*istuu hetkisen hiljaa huolissaan*
vai onko sinusta?
elin lapsuuteni hyvin vaatimattomissa oloissa ikivanhassa vetoisessa omakotitalossa, jossa ei ollut mitään muuta mukavaa kuin se, että kesällä ei tarvinnut tuulettaa, koska veti niin helvetisti.:-D
poikani kanssa Kuusamoon vaeltamaan, jätän puhelimen kotiin. Sen olen päättänyt.
nuoruus, mikä lie rintamamiestalo, vuokrakämppä, ei edes omakoti.
Isä oli upseeri, aikansa työsuhdeasunto, sit olis pitänyt alkaa vakuutusasiamieheks, muttei alkanut.
Siispä asuttiin vuokralla tehtaan taloissa. jotka oli rakennettu heti sotien jälkeen.
Ei ollut aamulla tulemista peiton alta, ennekuin keittiön hela lämpesi.
Mutta ei se paha ole, en uskokaan että ihmisen pitäsi elää ylellisyydessä.
Pikkasen karut olot, kasvattaa luonnetta?
jos sattuu käymään niinkuin eräälle sukulaiselle, istui puukkoon leiripaikalla.
Älä jätä puhelinta pois, sillä se on nykyisin turvaväline
sillä erotuksella, että talo oli oma. Aamulla yläkerrassa, jossa me lapset nukuimme oli 12 astetta ja pakkasella nurkat jäässä. Ulkohuussissa käytiin ja savusaunan sai juuri ja juuri kuuteenkymmeneen asteeseen, kun oikein paahtoi.
huonompia tehnyt, ilteipä päinvastoin?
Minen ainaskaan antas pois lapsuuttani?
Vaikka se köyhä olikin, mut mun mielestäantoi reaaliteetin maailmaan.
Jotenkin, itseäni kehumatta, tuntuu että osaa arvostaa vielä sellasia juttuja joita moni muu ei arvosta?
Se antaa arvoa omalle elämälle?
muusta, joten meille se oli normaalia elämää.
iskit taas hermoon.
On niitä joille se oli tavallista elämää ja niitä joille sekään ei ollut?
Ja nyt ollaan, missä ;)))
Aika huikeeta on ollut ..khöhm...evoluutio
käänne, joka muutti elämämme. Isäni kyvykkyys liike-elämässä aiheutti huomattavaa elintason nousua ja uuden talon rakentamista, auton hankintaa ja ties mitä kaikkea se mukanaan toi. Sekin oli meille lapsille tavallista elämää, ei meillä ollut kykyä vertailla itseämme toisiin. Kaverimme pysyivät samoina, emme osanneet kysyä, mitä sinun isäsi tekee työkseen, vai tekeekö mitään? Kavereidemme vanhemmat olivat edelleen samoja, pienen helsinkiläisen omakotialueen tavallisia duunarivanhempia kuin ennenkin. Me pelasimme pesäpalloa ja futista ja jääkiekkoa aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Vanhempamme eivät koskaan arvostelleet kavereitamme heidän taustoistaan ja kaikki näytti kivalta.
erämailla ennenkin. Ensimmäinen vaimoni oli kotoisin Kainuun korvesta; siis paikasta, jossa ei ollut edes sähköä ennen 1970-lukua. Se väki siellä oli tottunut todella karuihin olosuhteisiin. Kun joku lähti metsään, kukaan ei edes miettinyt, että koska tuo palaa. "Se palaa sitten, kun aika on."
Samoilimme, kävimme metsällä ja kalassa, mutta kukaan ei koskaan kysynyt, että koska tulette takaisin. Tulimme sitten kun marjat oli poimittu, repussa oli muutama riekko ja kalaa oli nelikko täysi.
töissäki puhelin taskussa auki, en uskalla olla ilman puhelinta, niin monta ikävää asiaa tapahtunu, jos ei olis ollu kännykkä auki ja saatavilla, olis tapahtunu ties mitä.
Yks kerta oli, kun lähdettiin isännän perheystävien kanssa syömään, söimme ja lähdimme ystäville vähäksi aikaa kylään, tarkoitus oli sieltä mennä yhdessä vielä tanssimaan,lähelle tanssilavalle. Tytöt olivat keskenään kotona, olivat jo sen ikäisiä, että voitiin jättää. Miehen sisko naapurissa, hän lupautui sen verran avustamaan,jos tulee jotain hätää tai muuta, hän käy katsomassa.
Hätää tuli, keskimmäinen tytär vetäs henkeensä kovan karkin, vanhimmainen olevinaan fiksu, sanoi sisarelleen et työntää sormet kurkkuun ja yrittää silleen saada sen pois. Keskimmäinen teki niinkuin neuvottiin, mut eipä se auttanu): Soitti sentään tädilleen naapuriin. Isännän puhelimeen oli tullu 10 puhelua kotoa, miulla oli puhelin kotona, sanoin isännälle monta kertaa,et soittaa kotiin ja kyselee,miten menee, mut ei, hittolainen, sitten ku lopulta aukas, ni edellä mainitut puhelut oli jo tullu, soittipa sitten, kyllä säikähdettiin, kotiin oli tilattu ambulanssi, eikä muutaku myökii kylästä suoraan sairaalaan.
Onneksi kaikki kävi kuitenki hyvin:))))
mutta nimi on Elias Lönnrot, ilman h-kirjainta.
edes mietti omalla kohdallaan olisiko vaihtoehtoja?
esimerkiksi Antti Tuurilla ei ole kännykkää. Hän sanoi, että ykkösluokan postilla kerkiää ilmoittamaan kiireelliset asiat aivan hyvin. Samoin asian laita Pentti Linkolan kohdalla.
kansaa, en tälläisia älykköja. Joihin ei media voi vaikuttaa.
kulttuuritoimittaja ja opettelee vasta nyt viisikymppisenä käyttämään tietokonetta.
joka ei niin helposti suostu mihin vaan.! Pakon edessä.
Voiko tätä tietoyhteiskuntaa enää muuttaa? Palataan vanhoihin käsikirjoituksiin.
Mikä meidät vei? Pois ihmisyydestä?
miksikään muuttunut. Maailma on muuttunut hektisemmäksi, mutta ihminen ei ole muuttunut henkisesti viimeisen kymmenentuhannen vuoden aikana kovinkaan paljon. Tutkijat ovat sitä mieltä, että älykkyysosamäärä ei ole noussut lainkaan, vaan tekninen kehitys on näköharha. Ennen kyvyttömät karsiutuivat tehokkaammin kuin nykyään.
oikealla asialla, mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Tuskin tiedät talvi- tai jatkosodasta mitään paitsi mitä olet sohvalla lueskellut. Juu ymmärsin kyllä sanaleikin.
ymmärtäväni sitä aikaa, mutta minulla oli niin iäkäs isoisä, että hän soti jo Ensimmäisessä Maailmansodassa, mutta oli jo liian iäkäs menemään Toiseen Maailmansotaan. Hänen kertomuksissaan oli jotain.
puolustaja. Sodassa, huumoria riitti. Etulinjoissa taisteli ja selvisi. Ihmisyyden ja hyvän puolustaja.
Ei katkeroitunut.Mutta ei kehunutkaan . Kunnioitti kunnon ihmisiä.
isällesi.:-)
Nostan kanssasi!
on parempi kuin sun isä, tuli mieleen telkkaohjelmasta. :) Oma isäni oli Talissa ja Ihantalassa, muista en tiedä kun ei koskaan niistä puhunut. Nämä tiedot sain jälkikäteen pyytämällä. Joka tapauksessa nykyaikaa ei voi verrata entiseen, maailmaa muuttuu (ihmiset ei) ja vertaus aloituksesi lopussa oli lähinnä korni, ja vähän loukkaavakin.
loukkasi sinua?
pitämään maailmaa hallinnassaan aika kauan. Maailma muuttuu - ihmiset ei - isäni s. 1903 - nyt 2011.
lapsenlapsi 2002. Kauanko siis tieto pysyy hallinnassa noin sukupolvien saatossa jos halutaan.
Isoisäni . 1870. Ja tämä on mahdollista jokaisen elinaikana saada vaikutteita.