Meillä kävi niin ,että lapsilisillä ostettiin hyödyllistä talouteen.ei niitä lapsille tuhlattu. Nykyään itse mukulat käyttävät ja saavat uutta vaatetta.muistelen olisikohan ollut 1949vuosi.
MUISTAN ,kun ennen RUKKI ostettiin lapsilisät11v sain.
HE
6198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lapsilisistä lapset eivät useinkaan paljoa hyötyneet. Taisi mennä enin osa niistä entisten ruokavelkojen maksuun kauppaan.
(Olipa piristävää saada tällainenkin aihe, varsinkin kun pari kirjoittajaa on vienyt lähes kolmanneksen ykkössivun otsakeluettelosta blä-blä-bläällä.)
käytettiin, muistan että äiti oli iloinen siitä rahasta, minustakin sai sitä muutaman vuoden. Lasten tarpeita ei huomattu, en ainakaan muista, lasten oli viisainta olla hiljaa, mitä nyt joku vanhemmista veljistä piti puolensa, omansa. Täällä toivotaan aloituksia joita sitten plääplää ihmiset tekevät. Joku viisaaampi sentään täyttää useammankin ikäryhmän palstat mmuassa; kaikella kunnioituksella sanon.
ei niissä rikkaissa perheissä lapsilisiä tarvittu elämiseen, no ehkä tennistunnit niillä maksettiin. Kiva kun joku valottaa elämän niitäkin puolia, täällä vaan vingutaan miten tiukkaa oli ja aina tulee olemaan.
Aloittajan aiheeseen rukki, meillä isä teki rukin ja sitten toisenkin, isäni oli hyvä puutöissä ja monet tarve-esineet hän valmistikin.
Rukissa oli pieniä osia, sen 'pyärän' pinnatkin oli puusta vuoltuja, sitten oli villalapa, pellavalle oli useita, kaikki langat kehrättiin itse, ja sitten niistä kudottiin kankaita.
Rukin lisäksi kirveen-, lapion-, vasaran-, talikkojen varret, haravatkin tehtiin meillä kotona, kaupoista ei niitä saanut.
Ihmiset istuskeli isoissa tuvissa iltaisin ja siinä jokaisella oli jokin työ, joskus kuunneltiin radiota joskus vain juteltiin ja kyseltiin arvoituksia, ne tuntuu perheilloilta.
Entiset perheenisät pystyivät tosiaan tekemään monta tarve-esinettä, vasaranvarresta kauhaan ja haravasta rukkiin. Tosin rukin teko ilmeisesti onnistui harvalle.
Tylsiö työkaluja teroitettiin. Nykyistä uusavuttomuutta heijastaa se, että tarpeeksi tylsäksi mennyt kirves pannaan jätteenkeruuseen ja hankitaan uusi.
Muistan kun ostin ensimm'isen rannekellon.
Olin silloin koulussa ja kesäloman aikana kesätyössä, lienen ollut 18-vuotias. Olin käymässä Päijät-Hämeen suurimmassa kaupungissa pelkällä kellonostomatkalla. Kyselin kelloja. Hinnat tuntuivat liian korkeilta.
Päädyin lopulta ostamaan yhden, joka oli ilmeisesti käytetty. Siihen varmaan meni parin-kolmen viikon palkka.
Jäi mieleeni se pieni kellokauppa. Se on vieläkin olemassa, mutta en ole aivan varma, onko samassa paikassa.
Kello kesti ja toimi hyvin. Se katosi noin viiden vuoden kuluttua eräällä ulkomaanmatkalla oman huolimattomuuden seurauksena. Myöhemmin hankituista rannekelloista ei yksikään liene kestänyt niin kauan.