vähän erikoisempaa matkustamista osoitteessa www.rantapallo.fi/pikavuoro. En ryhtyisi moiseen, mutta meitä on moneksi.
Seuratkaapas
1943
10417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen lehdistä tuosta lukenut. En haluaisi minäkään tuota tapaa käyttää sinne päästäkseni, ainakaan tämän ikäisenä.
Nuorena tuli pariin otteeseen liftattua eteläeuroopasta kotiin ;) Nopea, ja edullinen tapa matkustaa.
mutta vain kotimaassa. Se oli melko yleinen tapa 1960-luvulla.
intin vaatteissa liftaaminen oli helppo. Mutta kun opiskeluaikana kaverin kanssa yritimme liftata yli 400 km:n matkan, jouduimme matkustajakodissa yöpymään, vaikka varhain aamulla lähdimme liikkeelle. Takaisin opiskelukaupunkiin menimme junalla.
1960 luvun loppupuolella ja vielä -70 luvun alkupuolellakin otin minäkin usein liftareita kyytiin ja ottaisin vieläkin, mutta enää ei heitä ole. Kun yksin kulki, oli mukavaa että oli toinen matkassa mukana, vaikka ventovieras olikin. Joskus sattui tapahtumia, jotka eivät tälle palstalle kuulu.
Nyt vanhuksena teen vain ennaltaan sovittuja retkiä, tänäänkin autottomien daamien kanssa. Aiemmassa kiireessä jäi Suomi näkemättä, kun lomamatkat aina suuntaantuivat ulkomaille.
Antiikkikaman vienti Suomesta on kielletty sanoi taannoin palstalla eräs lahjakas kirjoittaja (taisi olla Optimisti-O) ja siksi pitää minunkin pysyä vain kotimaassa.
Sinun antiikkiutesi todetaan? Tuli mieleen yks tapaus. Auto seisoi tien ohessa ja kauempaa näytti siltä, että äiti ja lapsi liftasivat. Pysäytin auton, toinen lapsista oli turvaistuimessa edessä, toinen turvatyynyllä takana. Osoittautuikin, että kulkijat olivat miehiä, vähän roiston näköisiä. Kyytiin kuitenkin pääsivät. Autosta oli bensa loppu ja he halusivat huoltoasemalle. Noin 10 km:n päässä olikin sellainen ja kiltisti jäivät pois kyydistä. Nykyään en ota liftareita.
Taitaa olla vanhuuden merkki ja alkava dementti, kun nuoruuden tapahtumat tulevat entistä voimakkaammin mieleen.
Ennenhän bensa loppui monelta, ehkä siksi ettei autoissa ollut elektroniikkaa ja varoitusvaloja. Kerran kun yhdeltä oli loppunut, kävimme kannullisen hakemassa ja vein takaisinkin. Kaveri tarjosi rahaa korvaukseksi, mutta sanoin, että tee sinäkin sama temppu kun avun tarvitsija sattuu kohdallesi. Useita olen myös kiskonut takaisin tielle, kun olen ollut isolla nelivetoisella tai kuorma-autolla liikkeellä. Kerran piti sanoa, että parempi kun ojassa pysyt. Kaveri oli niin jurrissa, että juuri ja juuri pystyssä pysyi.
Pientä harmia joskus tuli, mutta on muistoja vain. Motarilla iso amerikanrauta keitti ja vettä piti hakea. Kun tulin takaisin, oli jo poliisi paikalla. Koko jengi oli enemmän tai vähemmän juovuksissa ja poliisi rupesi minuakin syyttelemään. Sanoin että kuskiksi ilmoittanut vaikutti selvältä ja niin olikin, mutta hänellä ei ollut ajokorttia. Poliisilaitoksella kuulusteluun jouduin, mutta vain todistajaksi.
Liftareista vielä sen verran, että joskus saatoin viedä nuoren ja nätin tytön kotiin saakka. Voit ehkä arvata mitä palkkioksi sain.
Enpä lähtisi moiselle reissulle, kaippa sitä nuorempana olisi voinut ajatellakin :)
Muutenkin on jäänyt vähille kaukomatkailut, jonkunlainen kyllästyminen siihenkin on vuosien varrella tullut.
Aikalailla sitä harrastettiin heti seitsenkymmenen ja yheksänkymmenen puoliväliin, monella kolkalla.
Jotain kylpylälomaa nyt suunnittelen, jonnekkin rajojemme ulkopuolelle, ei kuitenkaan kovin kauas.
sopivat mullekin hyvin. Yksi melko pitkä matka 1970-luvulla riittää mulle. Kotimaa kiinnostaa myös. Ehkä lähdemme kesällä autolla katselemaan muistojemme maisemia (ei yhteisiä, mutta ihmeellisesti melko lähellä toisiaan) Savonmualla. Samalla voin käydä sukuloimassa. Tuo epävarma tilanne esim. Egyptissä saa minut pysymään kaukana noista maista.
matkalaisista mitään tietoa tältä päivältä. Lie uudenvuoden juhlinta ollut railakasta. Me taas juhlimme Runebergiä. En oletehnyt runebergin torttuja sen koommin, kun lorahti vähän liikaa karvasmanteliöljyä taikinaan.
karvaita? Saattoiko niitä syödä? Harmi hyvien ainesten.
pahanmakuisia. Söin varmaan jokusen, koska ainekset olin käyttänyt. Mutta tulin pahoinvoivaksi. Karvasmantelissahan on sinihappoa, joka kiinnittyy hemoglobiiniin niin, ettei veri pysty kuljettamaan happea. Yhteen aikaan oli myyntikiellossa, lie vieläkin.