Olen kuullut, että buddhalaisuus on lähellä kristinuskoa, siinä mielessä, että kun ihminen lähestyy korkeimpaa tilaa, niin hän tyhjentää mielensä, siihen tietoisuuteen että on olemassa
suurempaa olemassaoloa, kun vain pelkää tyhjää?
suurempaa olemassaoloa, kun vain pelkää tyhjää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
todellisuudessa ne ovat toistensa vastavoimia!
Miten kaukana vastavoimat voivat olla toisiaan?
eikö ne loppujen lopuksi kohtaa kuitenkin..
todellisuudessa?
kohtaaminen tapahtuu sisäavaruudessa eli ajattelutavassa,kumpi on vahvempi.
Tyhjyys ei ole tyhjyyttä, siis sitä että mitään ei ole. Tyhjyys on kaikki, tyhjyydestä syntyy jatkuvasti uutta ja tyhjyyteen katoaa maailmoja. Tyhjyyden opiskelu on mielenkiintoista, sitä ei pidä ymmärtää vain sanana tyhjyys. Tietoisuus on eräs tyhjyyden ilmentymä, olemme osa tyhjyyttä. Tyhjyyteen ei pidä takertua, tyhjyydessä lepääminen auttaa ymmärtämään tyhjyyttä.
Susku von ........
Buddhalaisuus katsoo minän olevan tyhjä sillä se on ehdollinen. Kokemuksessa sillä ei ole pysyvää absoluuttista perustaa, johon tukeutua. Ihminen on rakentanut uskomuksen olemassaolevasta minästä koska jokapäiväinen mieli on täynnä tottumusten
ehdollistamaa takertumista minän oletettuun olemassaoloon.
Buddhalaista tyhjyyttä ei voi ajatuksin käsitellä. Se ei voi olla mielen kohde.
Tyhjyyden perustaan ei voida takertua ajattelun perustana. Se ei ole olemassa, muttei se ole myöskään olematta olemassa. Sitä ei voida nähdä, kuulla tai ajatella. Kun käsitteellinen mieli yrittää takertua siihen, se ei löydä mitään,
ja kokee sen tyhjyytenä.
Mitään ei löydy, joka syntyisi muista riippumatta. Siksi ei löydetä mitään, mikä ei olisi tyhjää. Ei ole mitään mihin tarttua kiinni. Kaikki riippuu toisistaan.
Tämä tyhjyys on kuitenkin vapauttava. dualistisuus katoaa, ei ole maailman subjektiivista eikä objektiivista puolta. Ei ole myöskään tietämistä, sillä mikään ei ole piilossa. Mieli ja maailma tapahtuvat yhdessä toisistaan riippuvassa jatkumossa, mielellä ei ole mitään ylimääräistä tiedettävää.
Tyhjyys voidaan tietää ja kokea vain suoraan. Sitä voidaan kutsua Buddha-luonnoksi,
ei-mieleksi, alkuperäiseksi mieleksi, taistelijan mieleksi, kaikkihyvyydeksi tai suureksi
täydellisyydeksi.
Miten kristinusko käsittää tyhjyyden?
Tyhjyys itsessään on aika mielenkiintoinen koska siinähän ei ole mitään..
tai..no, voihan tyhjyyteen saada ehkä lisää tyhjyyttä, jos alkaa vaikka täyttämään sitä
mielen tilan täyteydellä, mikä alkaa siitä lähtökohdasta...onko mieli tyhjä vai ei?..
Eikö kuulosta aika tyhjältä...olla niinkin tyhjä
tai se, tyhjyys, mikä ei ole tyhjää, on kuitenkin kaipaus täyteyteen, tyhjentymisen jälkeen
koska, ihmisen mieli ei koskaan voi olla jatkuvasti tyhjä
ihmismieli on ihmisen sielun peili
ajattelun vapaus kaikesta..tyhjentyen
vapauttaa kaikkeen olennaiseen...täyttyen
tyhjyyttä voi alkaa miettimään, niinkuin näyttäisi että haluat tehdä, niinkin päin että se on kaikki.
Ei ole rajaa (eli muotoa), ei ole mitään mikä silloin erottaisi toisen toisesta. Ei edes sinua joka miettii.
Tähän oivallukseen putoaminen vaatii pitkän tien.
oivallukseen tarvitsee siis..
tyhjyyden tien.