Eli ongelmamme on vuoden ikäinen koiramme joka hyppii kohta kaksi kuukautisen vauvamme päälle. Ajattelimme mieheni kanssa että koiran innokkuus vauvaa kohtaa on ohimenevää, mutta näin ei ole ollut. En voi hetkeksikään päästää lasta tai koiraa silmistäni ilman että tarvitsee pelätä koiran hyppivän esimerkiksi sitterissä olevan vauvan päälle. Myöskin tuleva pelottaa, mitä sitten kun lapsi opettelee ryömimään, konttaamaan tai kävelemään, koira on koko ajan kimpussa kaatamassa ja hyppimässä. Se tekee nimittäin tätä samaa tuttumme lapselle, joka on reilu vuoden ikäinen, aina kun he tulevat kylään. Vielä tähän mennessä se ei ole ollut agressiivinen lasta kohtaan. Nyt olemme kuitenkin joutuneet miettimään koiran pois antamista. Se on meillä sijoituksessa, joten sinänsä koira pääsisi tutulle muiden koirien kanssa. Onko kellään vastaavia kokemuksia, ja miten olette tehneet? Otan mielelläni myös vastaan neuvoja miten toimia tässä tilanteessa..
Koira ja vauva
jdysnl
122867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuotakin miettinyt, ennen kuin lapsen hankit, kerta tiesit käytöksestä. Eläin ei ole lelu, sitä ei voi pistää kiertoon, kun lapsen hankkii. Että pistää vihaksi tollaset muijat, jotka synnyttää myös aivot pihalle...
tästäkin asiallisesta kommentista. En ymmärrä miksi piti edes vaivautua vastaamaan jos ei muuta sanottavaa ole? Tietenkin tiedän että eläin ei ole lelu, olemme tehneet kaikkemme kouluttaaksemme koiran olemaan hyppimättä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Emmekä missään nimessä haluaisi luopua koirasta, mutta lapsen turvallisuuden vuoksi se on pakko tehdä jos ei muuta vaihtoehtoa enää ole.
sait sen, voi voi, jos ei miellytä, ei kaiken tarvitse aina miellyttääkkään. En usko, että koira paljon merkkaa, jos tosta noin vain olet valmis luopumaan. Mutta siitä vaan, ainakin opit, ettet ota enää lemmikkejä
Aloittaisin sillä, että vauva tulee AINA ensin, eli vauva syö ensin, vauva istuu korkeammalla, kulkee ovista ensin (sylissäsi), vaunuja työnnetään AINA koiran edellä, jne. Koira oppii siitä, että vauva on laumahierarkiassa korkeammalla. Lisäksi koiraa on hyvä kieltää HETI, kun tulee vauvaa kohti. Tämä siksi, että koira oppisi pitämään "hajurakoa" vauvaan, auttaa siinä, kun vauva alkaa liikkumaan. Koira ei myöskään saa koskea mihinkään, mikä on vauvan (lelut, vaatteet, jne.) Kaikkein tehokkainta on, että "puret koiraa, jos se hyppää vauvaa kohti, eli kouraotteella nopea "näykkäisy" esim. koiran kylkeen (kuin ottaisi ison kupin käteensä, näin "puret" koiraa. Esimerkiksi emo näykkäisee poikastaan, jos se tekee jotakin epätoivottua). Puraisu ei satuta koiraa, lähinnä se hölmistyy ja lopettaa hyppimisen. Tämä tulisi tehdä joka kerta, kun hyppää vauvaa kohti. Toinen on, että suihkaiset vettä suihkupullolla koiraan, kun hyppää. Koira ei tajua, mistä suihku tulee, vaan yhdistää epämukavan tunteen vauvan lähestymiseen. Jättää siis vauvan rauhaan.
Yritä näillä.
Samaa mieltä.
Meillä on itsetietoinen, oman arvonsa tunteva isokokoinen koira. Oli siis tarpeen miettiä tämä koira-asia heti kun tultiin kotiin synnäriltä.
Nyt se jättää kunnioittavan hajuraon vauvaan, kun olemme alusta saakka käyttäneet tuota laumahierarkiakasvatusta. Eli vauva (ja me tietenkin) ollaan kaikessa ennen koiraa. Koira syö viimeisenä ja saa kaikki muutkin palvelut vauvan jälkeen. Esim. jos vauva sylissä, vaipanvaihto tms., koira komennetaan sivuun ja huomioidaan vasta kun vauva on "valmis". Jne. jne. Koira ei saa koskea vauvan leluihin eikä nuolla vauvaa (maaseudulla elettäessä matovaarakin, kun koira syö pihalta ja tunkiolta löytämänsä raadot...) eikä se saa koskea vauvan muihin tavaroihin.
Edellinen antoi hyviä lisäesimerkkejä tästä. Koira on laumaeläin ja sen täytyy ehdottomasti tietää oma paikkansa laumassa.
Meillä vauvan liikkeelle lähtö sujui hyvin, ehkä siksi että koira on narttu ja sillä on ollut omat pennut. Ympärillä mönkivä vauva näet herätti siinä paljon isommat suojeluvaistot kuin siihen mennessä. Me palkitsimme alussa koiraa rapsutuksin ja pienin makupaloin kun vauva hyökyi kontaten ekoja kertoja koiran luokse (tietenkin teki tämän vielä riemusta kiljuen). Eli palkitsimme koiran siitä, että se oli rauhallinen ja makasi aloillaan, kun pieni tutkimusmatkailija tuli luokse. No, koirarotumme on rauhallinen luontojaan, eli tämä oli aika piece of cake. Ymmärrän ettei kaikki koirat makaa tyynenä, kun ympärillä kiljutaan "verenhimoisesti"... ;)
Mutta palkitseminen toimi siinä kohtaa, pian koira jopa heilutti häntää kun vauva lähti kohti. Tiesi saavansa kohta makkaranpalan tai rapsutuksen.
Oletkos kokeillut käyttää sanaa "EI"?
Kyllä jokaiselle koiralle kuuluu alusta lähtien opettaa kielto. Miksei teidän koiraanne ole opetettu olemaan hyppimättä?
Koiraa ei niin vain anneta pois, kun siihen on sitouduttu sen 10-18 -vuotisen elämän ajaksi. Nyt kasvatus kuntoon. Vai miten ajattelitte toimia rajojen asettamisen kanssa sitten vauvan kanssa, kun se alkaa kontata, kurkotella paikkoihin ja metelöidä?
"Koiraa ei niin vain anneta pois, kun siihen on sitouduttu sen 10-18 -vuotisen elämän ajaksi."
Just joo...jos koira ja lapsi eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen, niin sitten lapsi sijoitukseen, vai?
Olen itse koiranomistajana todennut sen, että ei kannata missään tapauksessa kysyä netissä neuvoja mistään koiriin liittyvästä asiasta, koska heti alkaa tulla lokaa niskaan. Minun logiikkani mukaan sellainen koiranomistaja on hyvä, joka yrittää etsiä ongelmiin ratkaisuja ja kysyy jos ei jotakin tiedä, mutta ilmeisesti pitäisi vaan luovuttaa ja lopettaa koira tai antaa se pois, varsinkin jos on sellainen p*ska luuseri, jolle lapset ovat kuitenkin tärkeämpiä tässä elämässä kuin koira.
kannattaisi jättää lapset tekemättä, jos etukäteen tietää, että koira tekee tuollaista. Sitäpaitsi, koira ei tässä tapauksessa ole agressiivinen, eikö se ole jo hyvä asia? Kyllä täytyy olla paska koiran-ja lapsenkasvattaja, jos ei näitä voi pitää samassa taloudessa
Mikäli ette sattuneet huomaamaan on ap:n koira vuoden ikäinen ja vauva 2kk. Näin ollen voimme todeta että koira on hankittu melkolailla samoihin aikoihin kuin on lasta alettu odottamaan. Eipä ole siis voitu varmaan ennakkoon tietää miten koira käyttäytyy. Olen samaa mieltä siinä että jos koira ja lapsi eivät sovi yhteen, on aika helppo päättää kummasta luopuu.. Ja edelliselle kirjoittajalle: on sinullakin periaatteet! "Jos hankit koiran, jätä lapset tekemättä." Lapsen etu menee aina koiran edelle, jos koira ei suvaitse lasta tai opi käyttäytymään, siitä on pakko luopua. Täällä ei todellakaan pitäisi kysyä neuvoa tälläsisissa asioissa koska aina tulee vastaan tuollaisia idiootteja jotka saavat sinut tuntemaan itsesi huonoksi ihmiseksi vaikka yrität suojella lapsiasi.
Mutta ap:n kirjoituksesta saa kuvan, että koiraa vain ei ole koulutettu tarpeeksi ja sillä on "auktoriteettiongelma" vauvan kanssa. Meidän koiran kanssa nylkytti (=alisti) sukulaislapsia, mutta opetettiin sen oma paikka nopeasti. IHMINEN on AINA ylempänä. Meidän omaa lasta koira ei ole koskaan edes yrittänyt alistaa tai ollut aggressiivinen häntä kohtaan.
Neuvoja saa ja kannattaa kysellä, mutta ei aina ole se ensimmäinen vaihtoehto luopua koirasta. Eikä pidä itkeä, jos saa osakseen kritiikkiä, kun tämmöisiä ehdottelee. Ap:n koira ei ole aggressiivinen, se ei vain kunnioita lasta (eikä luultavasti aikuisiakaan) ja kumma on, jos koiraa ei saa ruotuun ihan yksinkertaisilla (jo ylempänä esitellyillä) keinoilla. Koira on laumaeläin, sen paikka on lauman alimpana. Koira itse voi hyvin ja on tyytyväinen, jos tietää paikkansa, eikä sen tarvitse sitä hakea koko ajan.
Lasta pitää toki suojella, mutta tässä(kin) tilanteessa vaaditaan vain sitä kasvatusta ja kuria, ei sitä, että koira annetaan heti pois.
Me kaikki eläimet opimme kokemuksen kautta, pitää kokeilla jotain ja siitä saatu palaute rohkaisee meitä tekemään se jokin uudelleen tai sitten välttämään sitä.
Näin siis tapahtuu: koiranne kokeilee jotain se saa siitä palautteen, joka rohkaisee tekemään asiasta tavan.
Itse olen koirienkoulutusohjaaja, joten tässä tulee ehkä nyt se meidän ero: minulle on tärkeää eläimen hyvinvointi ja oma aktiivisuus ja siksi en lähde missään nimessä suosittelemaan, että saatu palaute on negatiivinen, jolloin koira oppii välttämään tekemistä, koska pelkää rangaistusta. Sinulle mahdollisesti sillä ei ole niin merkitystä, ehkä sinun koirastasi ei olekaan tarkoitus tulla hyvää harrastuskoiraa, jolloin sinulle on ihan sama vaikka koiran omatoimisuus olisi tapettu ja koirasta tehty "pelkäävä". Jos tällä ei ole sinulle merkitystä, niin pelote rangaistuksesta on erittäin hyvä keino opettaa koiraa. Se tekee jotain, se saa rangaistuksen (pääasia, että koira tietää mistä rangaistus tulee) ja varmasti oppii pian välttämään asian tekemistä. Minä susotittelisin kuitenkin linjaa jota suositaan kaikessa (lastenkin) kasvatuksessa nykyisin: Otus tekee jotain mitä ei toivota => ei reakointia, ei palautetta, otus tekee jotain mitä toivotaan => positiivinen palaute.
Eli ala lukea koiraasi. Milloin näyttää, että pian on hetki, että se hyppää vauvan päälle, siihen kiitosta ennenkuin se hyppää. "Hieno koira, olet kiinnostunut lapsesta, mutta et hypi sen päälle, kylläpä olet taitava koira, noin käyttätyyy juuri koirat isolla Koolla..." Ja silittelyä, makupalaa jne mukaan sanoman vahvistukseksi. Jos koira päättää kuitenkin lähtä kohti vauvaa, täysin vähäeleisesti vauva turvaan, ei minkäänlaista noteerausta koiran käytökselle, kun koira kääntyy ja lähtee omiin hommiinsa kehut alkavat. Vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin rangaistuksilla opettaminen, mutta on huomattavasti inhimillisempää koiraa kohtaan, enkä usko, että teilläkään koiraa olisi jos et tykkäisi siitä.
Meillä oli vasta tilanne, että koiramme alkoi murahdella tytölle, kun koiralla oli jokin projekti kesken ja tyttö aina säntäilee mukaan, kun näkee että toisella on kivaa. Meillä siis oli toisin päin: kun huomattiin, että tyttö kiinnostui esimerkiksi siitä että koira pureskelee puruluuta, silloin alkoi koiran kehuminen ja ylistäminen. Pari päivää ja koira koki palkitsevaksi sen, että tyttö kiinnostuu sen tekemisistä ja jälleen on rauha maassa, pureskelevat suvassa sovussa samaa puruluuta eripäistä yhdessä lattialla.
Koiran ja lapsen yhdistämisessä on se vaaran paikka, että koira ei näe mitään syytä miksi sen pitäisi luopua omista hyödykkeistään toiselle olennolle, on varsin luonnotonta, että koira antaa esimerkiksi ruuat suustaan varsin säyseästi jos joku ne on ottaakseen. Ja pieni lapsi ei tätä ymmärrä ja menee ottamaan ne ruuat suusta koiralta. Ja siihen pitää jokaisen koiran omistajan valmistautua jo huolella ennenkuin lapsi liikkuu. Eli koiralle pitää opettaa, että tavaroistaan, ruuastaan ja muusta kamastaan luopuminen on vain hyvästä, siitä saa parempaa tilalle. Eli kun koiralla on jotain suussa, se otetaan pois ja siitä hyvästä saa vaikka lihapullan. Jos koiralla on lihapulla suussa, se otetaan pois ja annetaan sisäpaistin palanen tilalle... Ja vaikka miten on harjoiteltu missään vaiheessa ei lopeteta antamasta parempaa tilalle. Lapsi ja koira ovat aina yhdessä vain valvottuna, jolloin paikalla on aina aikuinen joka näkee jos lapsi ottaa koiralta jotain, aikuinen voi hakea sen lihapullan koiralle sieltä jääkaapista.
Jokainen jolla on koira ja pieni liikkuva lapsi tietää, että on vain toiveunta, että koiralle voidaan järjestää paikka jossa lapsi ei sitä koskaan häiritse. Siksi ainut mahdollisuus on opettaa koira sietämään sitä, että sitä häiritään ja se opetetaan vain palkitsemalla, koiran elämään koituneesta haitasta tulee hyvitystä, joten haitat eivät ole koiran mielestä epämieluisia. Itselleen epämieluisia juttujahan koira osaa torjua varsin tehokkaasti aivan itse ja siinä torjunnassa lapsi on aivan ehdottomasti alakynnessä...
Ota yhteyttä päteviin koirakouluttajiin.Tässä pari nimeä.
Pertti Vilander
Kati Rättö
Meillä on ollut myös ongelmia koiran kanssa ja koulutuksella ne korjaantuu,mutta
siihen tarvitsee asiantuntevaan apua!
Tsemppiä, tiedän miten vaikea asia on kyseessä! :)