Millaisia ensitapaamisia teillä on ollut sijaislapsen kanssa?Kuinka sujui?Mietin tässä että saako lapselle ostaa jonkun lahjan,ihan pienen,kun menee tapaamaan lastenkotiin ekan kerran?Katsotaanko se heti lahjomiseksi?Haluaisin vain tuottaa pienelle hyvää mieltä ja että hänelle jäisi joku muisto siitä kun kävimme,emme kuitenkaan saa häntä ekalla kerralla mukaamme vaan tutustumme pikkuhiljaa.Näin olen ymmärtänyt?Kuinka kauan tällainen tutustuminen kestää yleensä?Puolin toisin?Tuleeko lapsi meille tutustumaan kotiin ja muuttaa sitten myöhemmin?
Sijaislasta tapaamaan 1. kerran
odottavan aika on..
18
1404
Vastaukset
- 3+3
Ensimmäinen tapaaminen oli lastenkodissa ja mukana oli koko ajan lapsen oma hoitaja. Meiltä ensimmäiseen tapaamiseen oli pyydetty vanhemmat - ei vielä perheen muita lapsia.
Me veimme lapselle kuvakansion, jossa oli perheemme kuva, kuva talostamme ja sen leikkipaikasta, lapsen tulevasta huoneesta ja autostamme (lapsi oli poika ja häntä kiinnostivat autot).
Ensimmäinen tapaaminen oli lyhyt, seuraavalla kerralla viivyimme pidempään, kävimme läheisessä puistossa ja jätskikioskilla, omahoitaja oli edelleen mukana. Muistaakseni oli vielä yksi tapaaminen, jolloin lapsi lähti kanssamme seurasaareen ja silloin nuorimmat lapsemme olivat jo mukana.
Meille lapsi tuli ensimmäisen kerran tutustumaan omahoitajan kanssa päiväksi ja siitä eteenpäin hain hänet lastenkodista ensin päiväksi, sitten yökylään ja kohta useammaksi yöksi, kunnes hän lastenkodissa järjestettyjen lähtöjuhlien jälkeen muutti kokonaan meille asumaan.
Toisella käyntikerralla annoimme lapselle jonkun lahjan ja samoin kolmannella kerralla, kotiin olimme jo laittaneet hänelle sängyn, vaatteita vaatekaappiin ja lelu/kirjahyllyn tavaroineen ja lastenkotiin vein hänelle heti omat vaatteet ja kengät, koska hän käytti lastenkodin lainatamineita omien puuttuessa kokonaan.
Heti meille muuton jälkeen kävimme vielä lapsen kanssa valitsemassa mieleiset lakanat, pyyhkeen, hammasharjan ja mukin, sekä omat ruokailuvälineet, lautasen ja mukin.
Pikkuhiljaa lapsen vanhemmat ovat sitten tuoneet kotoaan lapsen omia unileluja ja joitain muita tavaroita hänelle.- odottavan aika on...
Ihana tuo kuvakansio idea!!!!!
- sijari
Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla ensi tapaaminen oli se kun mentiin lasta hakemaan. Toinen haettiin mummolasta ja toinen keskussairaalan teho-osastolta. Mitään tutustumisia ei ollut vaan kaikki tapahtui todella nopeasti.
Kolmas tuli muutaman tukilapsivuoden jälkeen. Yhtenä päivänä tuli soitto sos.työntekijältä että voitko hakea lapsen hoidosta. Voinhan minä ja sillä tiellä lapsi edelleen on. On ollut jo 5 vuotta ja tulee olemaan seuraavat 13 vuotta.- Kovin kuulostaa
samanlaiselta kuin olemme hakeneet koiran pentuja kennelistä. Ensimmäisellä kerralla käytiin katsomassa pentuetta ja tutustuttiin pentuun. Kotona laitettiin pennulle nukkumapaikka ja ostettiin panta. Seuraavalla käynnillä saimme pennun mukaamme. Kotona päästimme pennun tutustelemaan uuteen kotiinsa ja eläinveljiinsä ja siskoihinsa. Kiintymyssuhde kasvoi vähitellen. Joskun olemme olleet yhteydessä kenneliin neuvoja kysyäksemme.
- sijari
Kovin kuulostaa kirjoitti:
samanlaiselta kuin olemme hakeneet koiran pentuja kennelistä. Ensimmäisellä kerralla käytiin katsomassa pentuetta ja tutustuttiin pentuun. Kotona laitettiin pennulle nukkumapaikka ja ostettiin panta. Seuraavalla käynnillä saimme pennun mukaamme. Kotona päästimme pennun tutustelemaan uuteen kotiinsa ja eläinveljiinsä ja siskoihinsa. Kiintymyssuhde kasvoi vähitellen. Joskun olemme olleet yhteydessä kenneliin neuvoja kysyäksemme.
Te sentään olette käyneet katsomassa pentuetta ja tustuneet pentuun. Kenties ehkä itse valinneet pennunkin jos on ollut mahdollista valita. Me saatiin tietää faktat lapsesta puhelimetse ja teimme siinä päätöksen otammeko lapsen vai emme. Lapsen ulkonäkö ym. ei enää pystynyt vaikuttamaan päätökseen jos puhelinkeskustelun perusteella olimme päättäneet antaa lapselle kodin. Tokihan lapselle oli nukkupaikka järjestettävä ym. Kiintymyssuhde tosiaan alkoi kasvaa vähitellen.
Isommalle lapselle tämä malli ei toimi ollenkaan mutta melkein vastasyntyneelle, koko ikänsä laitoksessa eläneelle pienelle tämä on ihan hyvä vaihtoehto. Hyvin nopeasti vauva oppii siihen, että onkin vain yksi/kaksi ihmistä jotka hoitavat häntä koko ajan. Helposta ja kaikkeen tyytyväisestä vauvasta tuleekin hetkeksi vaativa vauva joka kaipaa koko ajan syliä. - sijaisäitinä 6kk
sijari kirjoitti:
Te sentään olette käyneet katsomassa pentuetta ja tustuneet pentuun. Kenties ehkä itse valinneet pennunkin jos on ollut mahdollista valita. Me saatiin tietää faktat lapsesta puhelimetse ja teimme siinä päätöksen otammeko lapsen vai emme. Lapsen ulkonäkö ym. ei enää pystynyt vaikuttamaan päätökseen jos puhelinkeskustelun perusteella olimme päättäneet antaa lapselle kodin. Tokihan lapselle oli nukkupaikka järjestettävä ym. Kiintymyssuhde tosiaan alkoi kasvaa vähitellen.
Isommalle lapselle tämä malli ei toimi ollenkaan mutta melkein vastasyntyneelle, koko ikänsä laitoksessa eläneelle pienelle tämä on ihan hyvä vaihtoehto. Hyvin nopeasti vauva oppii siihen, että onkin vain yksi/kaksi ihmistä jotka hoitavat häntä koko ajan. Helposta ja kaikkeen tyytyväisestä vauvasta tuleekin hetkeksi vaativa vauva joka kaipaa koko ajan syliä.Me veimme ensimmäisellä kerralla pienen unilelun. Olimme pari tuntia leikkimässä lapsen kanssa. Seuraavalla kerralla leikimme taas ja hoitaja jätti meidät lapsen huoneeseen keskenämme. meillä oli ekalla kerralla jo biologinen lapsemme mukana ja mielestäni se helpotti asiaa, sijaislapsi otti mielummin ensin lapsiin kontaktia. kolmannella kerralla lähdimme perheen kesken viereiseen leikkipuistoon. Seuraavalla kerralla veimme lapsen jo kotiimme päiväksi. Tämä eteni nopeasti, koska lapsi viihtyi niin hyvin kanssamme. Pari viikkoa jatkettiin päivä kyläilyillä ja sitten yökyläilyillä, jotka pitenivät kokoajan. kuukauden tutustuimme näin toisiimme ja viimeisellä viikolla lapsi oli enää perhekodissaan pari yötä ja meillä loput. tässä perhekodissa olemme käyneet myöhemminkin kylässä.
- äitix3+1
sijaisäitinä 6kk kirjoitti:
Me veimme ensimmäisellä kerralla pienen unilelun. Olimme pari tuntia leikkimässä lapsen kanssa. Seuraavalla kerralla leikimme taas ja hoitaja jätti meidät lapsen huoneeseen keskenämme. meillä oli ekalla kerralla jo biologinen lapsemme mukana ja mielestäni se helpotti asiaa, sijaislapsi otti mielummin ensin lapsiin kontaktia. kolmannella kerralla lähdimme perheen kesken viereiseen leikkipuistoon. Seuraavalla kerralla veimme lapsen jo kotiimme päiväksi. Tämä eteni nopeasti, koska lapsi viihtyi niin hyvin kanssamme. Pari viikkoa jatkettiin päivä kyläilyillä ja sitten yökyläilyillä, jotka pitenivät kokoajan. kuukauden tutustuimme näin toisiimme ja viimeisellä viikolla lapsi oli enää perhekodissaan pari yötä ja meillä loput. tässä perhekodissa olemme käyneet myöhemminkin kylässä.
Entä kuinka nopeasti teillä on suku rynnännyt uteliaana katsomaan uutta perheenjäsentä?Me suunniteltiin että kun lapsi tulee,ei oteta hetkeen vieraita vastaan.Tutustutaan molemmin puolin ihan rauhassa ja annetaan lapsen kotiutua.Nyt muutamat ketkä tietää perheemme suunnitelmista,haluaisi kuulla skandaalinomaisia tarinoita huostaanoton syistä jne. ja loukkaantuvat melkein kun en kerro.Kaikki haluavat heti nähdä sen "onnettoman rassukan jonka vanhemmat on hylänneet",vaikka asia ei näin ihan ole.Kumpa saisin kaikki ymmärtämään että lapsi on samanlainen lapsi kun omani,samalla viivalla biologisten kanssa,mutta että sillä on oma äiti jossain muualla,se kaikista paras oma äiti.Minä vain huolehdin hänestä sijaisäitinä...
- 3+3
äitix3+1 kirjoitti:
Entä kuinka nopeasti teillä on suku rynnännyt uteliaana katsomaan uutta perheenjäsentä?Me suunniteltiin että kun lapsi tulee,ei oteta hetkeen vieraita vastaan.Tutustutaan molemmin puolin ihan rauhassa ja annetaan lapsen kotiutua.Nyt muutamat ketkä tietää perheemme suunnitelmista,haluaisi kuulla skandaalinomaisia tarinoita huostaanoton syistä jne. ja loukkaantuvat melkein kun en kerro.Kaikki haluavat heti nähdä sen "onnettoman rassukan jonka vanhemmat on hylänneet",vaikka asia ei näin ihan ole.Kumpa saisin kaikki ymmärtämään että lapsi on samanlainen lapsi kun omani,samalla viivalla biologisten kanssa,mutta että sillä on oma äiti jossain muualla,se kaikista paras oma äiti.Minä vain huolehdin hänestä sijaisäitinä...
Ensimmäiset sijoitetut tulivat meille vauvoina ja toisen kohdalle sattui, että nuorimman lapsemme syntymäivä oli parin viikon päästä lapsen tulosta eli sukulaiset tulivat syntymäpäiville ja tapasivat siinä samalle uuden vauvankin.
Yksi lapsista on tullut leikki-ikäisenä ja hänen kanssaan pidettiin kyllä rauhoittumisaikaa pari kuukautta - sitten olivat sekä hänen syntymäpäivänsä, että yhden biologisen lapsemme syntymäpäivät joten näinä päivinä meillä kävi niin molempien kummeja, mummeja kuin muita sukulaisiakin. - äitix3+1
3+3 kirjoitti:
Ensimmäiset sijoitetut tulivat meille vauvoina ja toisen kohdalle sattui, että nuorimman lapsemme syntymäivä oli parin viikon päästä lapsen tulosta eli sukulaiset tulivat syntymäpäiville ja tapasivat siinä samalle uuden vauvankin.
Yksi lapsista on tullut leikki-ikäisenä ja hänen kanssaan pidettiin kyllä rauhoittumisaikaa pari kuukautta - sitten olivat sekä hänen syntymäpäivänsä, että yhden biologisen lapsemme syntymäpäivät joten näinä päivinä meillä kävi niin molempien kummeja, mummeja kuin muita sukulaisiakin.Meille on juuri tuollainen leikki-ikäinen tulossa,ja mietin että jonkinlainen rauhoittumisaika on saatava.Onneksi asutaan sellaisessa paikassa ettei meillä juuri ryntäystä vieraiden osalta ennenkään ole ollut.Luulen että kun opitaan tuntemaan lapsi ja hän tulee lasten kanssa toimeen,niin sitten vasta rasitetaan lasta uusilla tuttavuuksilla.Sijoitus sinänsä on aikamoinen rasite henkisesti.
Mietin tätä asiaa eräs päivä kun telkkarista tuli adoptiojuttuja jenkeistä.Koko suku seuraavana päivänä juhlimassa ja lasta riepoteltiin sylistä syliin...ei ihan mun juttu. - kenneliin ti
Kovin kuulostaa kirjoitti:
samanlaiselta kuin olemme hakeneet koiran pentuja kennelistä. Ensimmäisellä kerralla käytiin katsomassa pentuetta ja tutustuttiin pentuun. Kotona laitettiin pennulle nukkumapaikka ja ostettiin panta. Seuraavalla käynnillä saimme pennun mukaamme. Kotona päästimme pennun tutustelemaan uuteen kotiinsa ja eläinveljiinsä ja siskoihinsa. Kiintymyssuhde kasvoi vähitellen. Joskun olemme olleet yhteydessä kenneliin neuvoja kysyäksemme.
Tästä ketjusta sai hyviä vinkkejä, kun ollaan menossa tiistaina katsomaan koiranpentua perheellemme. no kuvakansioista ei juuri hyötyä.
- sijaisäiti myös
Hei!
Tämä on nyt vähän asian vierestä, mutta tahtoisin sinun kiinnittävän huomiota yhteen asiaan. Nimittäin siihen, että te olette sijaisäiti ja sijaisisä eli sijaisvanhemmat, koska olette biologisten vanhempien sijaisia. Teille, sijaiskotiin, on sen sijaan sijoitettu lapsi, joka ei kuitenkaan ole kenenkään lapsen sijainen ;) On siis olemassa sijaisäitejä ja sijaisisiä, mutta sijoitettuja lapsia, ei sijaislapsia...Mielestäni tämä ero olisi oleellista sisäistää myös puheessa, nyt kun olette ryhtymässä sijaisvanhemmiksi. Teille tällä pienellä asialla ei välttämättä ole merkitystä, eikä se kalskahda korvaan, mutta lapsesta se voi tuntua todella pahalta...- odottavan aika on...
Tuo on ihan totta.Käytin väärää nimitystä,siinä olet oikeassa.Meillä olikin tuosta puhetta että olisi opittava tuosta sanasta irti.Minä nimenomaan olen sijainen,ei lapsi.Tällä asialla on todellakin suuri merkitys meillekin.
- harkinnassa
Miten usein olette biovanhempia tavanneet, alussa, ja sitten myöhemmin?
Mistään ei tunnu löytyvän mikä on käytäntö, vai onko sellaista. Miten paljon ihan vauvaikäisen biovanhemmat pitävät yhteyttä? Tai viisivuotiaan, tai kouluikäisen? Meillä tämä mietityttää kaikkein eniten tässä asiassa, se yhteydenpidon määrä. - Kaisan äiti
Harkinnassa: Yhteydenpito riippuu ihan sijoitettavan lapsen ja biosuvun suhteesta ja niistä ongelmista, joiden vuoksi lapsi on huostassa. Me asumme 200 kilsan päässä leikki-ikäisen lapsen äidistä, joka on ainoa yhteyttä pitävä biosukulainen. Häntä tapaamme kerran kahdessa kuukaudessa kaksi tuntia kerrallaan, valvotusti eli kovin tiivistä yhteistyötä ei ole. Ehkäpä juuri siksi katsottiin, että meille muuttava lapsi voi lähteä hieman kauemmaksikin.
Kun teille kerrotaan tietystä lapsesta sossut osaavat aika hyvin arvioida tulevan yhteistyön määrää, se on oleellinen asia, koska suhde jatkuu vuosikausia. Monesti sijoitusvaiheessa kiinnittää huomiota lapsen ominaisuuksiin ja kuntoon (tärkeitä juttuja tietty), mutta kyllä biosukukin on oleellinen. Itse havahduin oikeastaan vasta jälkeenpäin siihen, että minun elämäänihän tuli uusi ihmissuhde, siis bioäiti, ainakin seuraavaksi 15 vuodeksi. Ei silti, hän on fiksu ja kiva nuori nainen -tietysti on, onhan lapsikin niin ihana!- kennelissä töissä
Muistitko tarkastaa hampaat?
- 3+3
kennelissä töissä kirjoitti:
Muistitko tarkastaa hampaat?
Meille sijoitettujen lasten biovanhemmista osa on kuollut ja osa ei pidä yhteyttä, mutta niiden kanssa, jotka ovat yhteyden lapseensa halunneet säilyttää tapaavat tällä hetkellä lastaan kuuden viikon välein, jolloin (kouluikäinen) lapsi käy viikonloppuna yökylässä vanhemman luona.
Alkuun oli suunnitelmassa sovittu, että tapaamiset ovat kerran kuussa ja silloin joko meillä tai tapaamispaikassa, mutta pari ensimmäistä vuotta meni niin, että oli pitkiäkin kausia, jolloin tapaamisia peruuntui biovanhemman ryyppykausien takia. Sosiaalityöntekijä oli tehnyt vanhemmille selväksi, että tapaamiseen ei voi tulla humalassa.
Edelleen kuvioissa on bio, jolla saattaa tulla kuukausien tauko tapaamisiin.
Yhteydenpidon määrä ja taajuus liittyy vahvasti siihen onko biovanhemmalla halua ja kykyä pyrkiä saamaan lapsi takaisin hoitoonsa, silloin kun näin ei ole, niin ei vauvaakaan joka viikko tapailla, mutta jos pyrkimys on kotiuttamiseen, niin vauvaa olisi tavattava jopa pari-kolme kertaa viikossa ja leikki-ikäistäkin ainakin joka toinen viikko.
- khjcfyxdg
Aikaa ajavat kuinka harvoin tapaatte,odottavat jotta lapsi vieraantuisi teistä.Kotiin ei ole edes tarkoitus palauttaa lasta,vaan viedään sijaisperheeseen jossa lapsi on kunnes täyttää 18v,kun hänestä ei sitten enää saa rahaa,saa lähteä minne mielii.
- AnonyymiUUSI
Joo meilläkin on sijjais lapsi oon 9v
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1405886
Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san4212830- 1422704
- 202165
Persut rahoittavat velkarahalla rikkaiden ökyelämää
Minkä vuoksi persut eivät leikkaa rikkailta, joilla on maksukykyä? Tuskinpa tuo persujen käytös saa Suomen kansalta hyv192148- 741360
Veronmaksajat kustantavat yrittäjien eläkkeitä jo yli 500 miljoonalla
Suomalaista yrittäjää ei kommunistista erota. Aktiivisen "yrittämisen" maksattaa yritystukina yhteiskunnalla, ja vieläpä121151Kun ei numeroa
niin en edes voi viestittää, et suunnitelmiin tuli muutos. Ikävä on, ja kasvaa vaan🤍101092- 52988
- 86937