Aamulehti 06.11.2010, Uutiset, sivu 4
Vain joka kuudes ilmoitettu raiskaus johti tuomioon
Näyttöä väkivallasta tai sen uhasta on oltava, sana sanaa vastaan -tilanne ei ylitä syytekynnystä
Kristiina Tolvanen
Aamulehti
Vain 16 prosenttia poliisille vuonna 2009 ilmoitetuista raiskausepäilyistä johti raiskaajan tuomitsemiseen. Aamulehti laski osuuden Valtakunnansyyttäjänviraston ja Tilastokeskuksen lukujen perusteella.
Raiskaajaksi epäillyt ovat Suomessa päässeet vielä nyt 2000-luvullakin helposti pälkähästä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen, Optulan, tuoreen tutkimuksen mukaan raiskauksesta tuomittujen osuus suhteessa poliisille ilmoitettuihin raiskauksiin on vaihdellut 12,4 prosentista 21,3 prosenttiin vuosina 2000-2008.
Lisäksi suurin osa raiskauksista jää kokonaan ilmoittamatta poliisille. Arviolta yhdeksän kymmenestä raiskauksesta ei tule viranomaisten tietoon, arvioi Optulan tutkija Heini Kainulainen.
Yksikään asiantuntija ei selitä alhaista tuomitsemisprosenttia sillä, että poliisille tehtäisiin runsaasti vääriä ilmiantoja. Toki niitäkin on muutamia vuonna 2009 poliisille ilmoitettujen 660 raiskauksen joukossa.
Vain joka kuudes ilmoitettu raiskaus johti tuomioon
Näyttöä väkivallasta tai sen uhasta on oltava, sana sanaa vastaan -tilanne ei ylitä syytekynnystä
Kristiina Tolvanen
Aamulehti
Vain 16 prosenttia poliisille vuonna 2009 ilmoitetuista raiskausepäilyistä johti raiskaajan tuomitsemiseen. Aamulehti laski osuuden Valtakunnansyyttäjänviraston ja Tilastokeskuksen lukujen perusteella.
Raiskaajaksi epäillyt ovat Suomessa päässeet vielä nyt 2000-luvullakin helposti pälkähästä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen, Optulan, tuoreen tutkimuksen mukaan raiskauksesta tuomittujen osuus suhteessa poliisille ilmoitettuihin raiskauksiin on vaihdellut 12,4 prosentista 21,3 prosenttiin vuosina 2000-2008.
Lisäksi suurin osa raiskauksista jää kokonaan ilmoittamatta poliisille. Arviolta yhdeksän kymmenestä raiskauksesta ei tule viranomaisten tietoon, arvioi Optulan tutkija Heini Kainulainen.
Yksikään asiantuntija ei selitä alhaista tuomitsemisprosenttia sillä, että poliisille tehtäisiin runsaasti vääriä ilmiantoja. Toki niitäkin on muutamia vuonna 2009 poliisille ilmoitettujen 660 raiskauksen joukossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Dna ja lääkärintodistus
Poliisit ja syyttäjät selittävät tuomioiden pientä osuutta sillä, että raiskauksesta on usein vaikea saada näyttöä. 2000-luvulla keskimäärin joka kolmannessa tapauksessa raiskaajaa ei ole saatu selville.
- Raiskauksella ei ole usein silminnäkijöitä eikä muitakaan todistajia välttämättä löydy, sanoo valtionsyyttäjä Anu Mantila.
Näyttöä kerätäänkin usein esimerkiksi lääkärintodistuksesta, hätäpuhelusta, epäillyn sormenjäljistä, dna-näytteestä, repeytyneistä vaatteista tai taistelun jäljistä tapahtumapaikalla.
Ongelmia näytön keräämisessä on etenkin silloin, jos uhri ei ole välittömästi raiskauksen jälkeen mennyt lääkäriin tai ilmoittanut raiskauksesta poliisille.
- Meille tulee valitettavan paljon ilmoituksia päivien, viikkojen ja jopa vuosien kuluttua raiskauksesta, harmittelee rikosylikonstaapeli Maija-Liisa Kallio Pirkanmaan poliisista.
- Näytön rooli on tärkeä. Jos kyseessä on puhtaasti sana sanaa -vastaan tilanne, syytettä ei voi nostaa. Sekään ei riitä, että siemennestettä löytyy, Mantila muistuttaa.
Hänen mukaansa keskeinen osa näyttöä on usein raiskatun kertomuksen luotettavuus ja sitä tukeva toiminta, esimerkiksi poliisille soittaminen.
- Yksi keino saada lisää näyttöä voisi olla uhrin videoiminen poliisiasemalla. Videolta näkyisi elekieli, olemus ja ulkoasu, Mantila pohtii.
Vuonna 2009 poliisi ilmoitti syyttäjälle 448 raiskausepäilyä, mutta syyte nostettiin vain 166 tapauksessa. Syyttämisen kynnys on siis varsin korkealla. Käytännössä raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää väkivallan tai sen uhan näyttämistä toteen.
Koulutusta lisää
Muutamia erikoistuneita syyttäjiä on viime vuosina koulutettu tulkitsemaan seksuaalirikosten näyttöä. Heille on korostettu, että uhrin kertomukselle pitää antaa se painoarvo, joka sille kuuluu. Heille on myös opetettu, miten trauma vaikuttaa ihmiseen, jotta esimerkiksi muistin pätkimistä ei tulkittaisi epäluotettavuudeksi.
- Tuomareita, syyttäjiä ja poliiseja ei ole koulutettu riittävästi. Uskon, että uhrin kohtelemisessa, näytön keräämisessä ja sen tulkitsemisessa on vielä paljon parantamisen varaa, kommentoi raiskauksia tutkinut Heini Kainulainen Optulasta.
Aiheesta lisää Aamulehden Asiat-liitteessä sivulla 18
---
Uhrin suostumuksen puute pitäisi ottaa tunnusmerkistöön
Kristiina Tolvanen
Aamulehti
Nyt raiskauksesta syyttämiseen ja tuomitsemiseen vaaditaan Suomessa käytännössä aina näyttöä väkivallasta tai sen uhasta.
- Jos fyysisestä väkivallasta tai sen uhasta ei ole näyttöä eli esimerkiksi mustelmia tai revittyjä vaatteita, syytettä ei usein nosteta, sanoo vuosikausia seksuaalirikoksia tutkinut rikosoikeuden professori Terttu Utriainen.
Hän ehdottaa, että lakia muutettaisiin niin, että väkivallan sijaan uhrin suostumuksen puute olisi keskeinen seikka raiskauksen tunnusmerkistön täyttymisessä. Näin on jo Englannin vuonna 2003 uudistetussa seksuaalirikoslaissa.
- Laki lähtee siellä siitä, että aina täytyy varmistaa se, että suostumus on olemassa, Terttu Utriainen sanoo.
Syyttäjä Leena Koivuniemi Pirkanmaan käräjäoikeudesta kertoo, että nyt raiskauksesta syyttäminen kaatuu usein siihen, että uhri kertoo, ettei hän halunnut sukupuoliyhteyttä, mutta väkivaltaa ei kuitenkaan ollut.
- Joskus voi olla esimerkiksi niin, että uhri on pelon vuoksi jättänyt sanomatta, ettei halua sukupuoliyhteyttä. Silloin pitäisi olla jotakin näyttöä siitä, että kieltäytymisestä olisi todella voinut seurata jotakin eli pelko oli aiheellinen.
Lakimuutos ensin
Valtionsyyttäjä Anu Mantila ja syyttäjä Leena Koivuniemi ovat sitä mieltä, että rikoslakia ei kuitenkaan ole välttämättä tarpeen muuttaa.
- Suostumus tai sen puute voisi olla vaikea näyttää toteen, Koivuniemi sanoo.
- Laki on ihan kohdallaan, jos sen tulkintaa muutettaisiin vähän väljemmäksi. Ehkä lakia tulkitaan nyt liian väkivaltapainotteisesti, Mantila miettii. Lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva oikeusministeriöstä kertoo, että ministeriö odottaa nyt Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusta seksuaalirikosten rangaistuskäytännöistä. Tutkimus valmistuu vuodenvaihteen tienoilla, minkä jälkeen ministeriössä mietitään, ovatko rangaistukset ja raiskauksen tunnusmerkistö nyt kohdallaan. Nykyisen eduskunnan päätettäväksi tulee kuitenkin jo aiemmin yksi raiskauksen tunnusmerkistöön liittyvä lakimuutos. Lakia aiotaan muuttaa niin, että sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa eli esimerkiksi sammuneen makaaminen muuttuu raiskaukseksi. Nyt se on raiskaus vain, jos tekijä on huumannut uhrin. Muussa tapauksessa teko on nyt seksuaalinen hyväksikäyttö.
Raiskaus siis pitäisi tuomita vaikkei näyttöä olisi? Vääriä rikosilmoituksia ei tilastoida joten "tieteellisesti" niitä ei siis olekaan. "tieteellisesti" on todistettu että puolet suomen naisista on seksirikoksen uhreja. Ja jostain syystä rikosilmoituksia on vain 6-700 vuodessa.
Tuo suunnaton uhrien määrä on ollut yksi peruste kun vaaditaan tuota "koulutusta" jolla olisi jotenkin matalampi kynnys tuomita. Eli kun näyttöä ei ole niin puututaan tuomioistuinten riippumattomuuteen.
Raiskauksessa vaatimus pakosta tai uhasta on aivan todellinen ja oikeutettu peruste. Ja siitä on silloin syytä olla näyttöä. Jos uhri ei muista mitä on tehnyt ja miksi, niin miten se tulisi olla raiskaus? Siksikö, että naisen on silloin helpompi puolustella omaa osuuttaan asiaan. Vastuu ei ole minun, minä olen uhri, en lutka.
Poliisin mukaan moni perätön raiskaussyyte perustuu juuri pettämiseen parisuhteessa. Juodaan vieraan miehen piikkiin ilta ja lähdetään jatkoille ja aamulla aletaan miettimään mitä ja miksi.
Kännissä naiminen halutaan nyt uuden lainsäädännön perusteella kriminalisoida: sammuneen raiskaus. Mutta silloinkin tulisi rikoksen yleinen tunnusmerksitö täyttyä: uuden lain myötä tätä ei enää haluta.
Raiskaus on syytteenä yksi leimaavimmista. Syyttämisen ja tuomitsemisen kynyksen alentaminen lisää myös perusteettomien syytteiden ja tuomioiden riskiä. Jo syyte voi tuhota miehen elämän ja perusteeton tuomiovarmasti.
Pelkkä naisten paha olo ei oikeuta moiseen.
Koko lakiuudistushanke näyttää perustuvan miesvihaan enemmän kuin todellisen oikeudellisen ongelman ratkaisemiseen.
Ehkä olisi hyvä antaa ohjeita siitä miten välttää raiskatuksi tulemista. Vieraan miehen seuraan ei aina kannata lähteä ja ilmaista viinaa ei ole. Tarjoaminen ei ole tarkoituksetonta, ja pelkkä omien tekojen katuminen ei tee kenestäkään uhria.
NINEL