Olen kirjoittanut tänne lukuisia tekstejä, mm. "Hankalan exän muotokuva" ja monen monta muuta, jossa käsitelty nimenomaan elatusapuproblematiikkaa, joka monessa tapauksessa aiheuttaa suurtakin eripuraa uusperheen ja yksinhuoltajalähin välille. Tässä linkki, jossa puhutaan avioeron vaikutuksesta ylipäätänsä ex-kumppanien tulotasoihin. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen ruudinkeksijä että ymmärtää miten ne alakanttiin lasketut elatusavut entisestään lisää taloudellista taakkaa yksinhuoltajaperheessä.
Eli yksinhuoltajan todellakin kannattaa perustaa uusperhe ihan taloudellisista syistä, sillä sen avulla hän mahdollisesti pääsee pois köyhyysloukustaan. Mikä siis yhteiskunnassamme on pielessä, jos se yksinhuoltaja eron jälkeen joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, mutta kahden aikuisten perheistä vain murto-osa? Pitäisikö vanhemmilta poistaa oikeus sopia elatusapuja keskenään, ja lastenvalvojan siirtyä todellakin ajamaan lapsen oikeutta riittävään elatukseen molemmilta vanhemmiltaan, ja jättää ne elatustuen suuruiset elatussopimukset vahvistamatta? Pitäisikö yhteiskunnan tulla vastaan tukemalla yksinhuoltajaa enemmän, vai pitäisikö etävanhempi velvoittaa maksamaan suurempaa elatusapua lapsistaan? Vai mikä tässä on oikeastaan ongelman ydin? Miksi niin suuri osa yksinhuoltajista kuuluu toimeentulotuen piiriin? Näiden joukossahan on pakko olla töissä käyviä vanhempia. Tarkoittaako avioero todellakin sitä, että lapset sitten kuitenkin maksavat siitä kovan hinnan köyhyyden muodossa jos asuvat lähivanhemman kanssa, joka ei solmi uutta liittoa?
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Avioero pudottaa elintasoa työttömyyttä enemmän/1135263271304
nosferatu76 on entinen uusperheellinen, ja tätänykyä kahden lapsen yksinhuoltaja ja lähivanhempi. Kirjoitan jatkossa samalla nimimerkillä niitten dfghdfgfghgjhgjgh-nimimerkkien sijaan.
Eli yksinhuoltajan todellakin kannattaa perustaa uusperhe ihan taloudellisista syistä, sillä sen avulla hän mahdollisesti pääsee pois köyhyysloukustaan. Mikä siis yhteiskunnassamme on pielessä, jos se yksinhuoltaja eron jälkeen joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, mutta kahden aikuisten perheistä vain murto-osa? Pitäisikö vanhemmilta poistaa oikeus sopia elatusapuja keskenään, ja lastenvalvojan siirtyä todellakin ajamaan lapsen oikeutta riittävään elatukseen molemmilta vanhemmiltaan, ja jättää ne elatustuen suuruiset elatussopimukset vahvistamatta? Pitäisikö yhteiskunnan tulla vastaan tukemalla yksinhuoltajaa enemmän, vai pitäisikö etävanhempi velvoittaa maksamaan suurempaa elatusapua lapsistaan? Vai mikä tässä on oikeastaan ongelman ydin? Miksi niin suuri osa yksinhuoltajista kuuluu toimeentulotuen piiriin? Näiden joukossahan on pakko olla töissä käyviä vanhempia. Tarkoittaako avioero todellakin sitä, että lapset sitten kuitenkin maksavat siitä kovan hinnan köyhyyden muodossa jos asuvat lähivanhemman kanssa, joka ei solmi uutta liittoa?
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Avioero pudottaa elintasoa työttömyyttä enemmän/1135263271304
nosferatu76 on entinen uusperheellinen, ja tätänykyä kahden lapsen yksinhuoltaja ja lähivanhempi. Kirjoitan jatkossa samalla nimimerkillä niitten dfghdfgfghgjhgjgh-nimimerkkien sijaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
lukea tuota linkkiä, mutta tarkoitat ilmeisesti, että lähivanhemmalle tulisi maksaa elatusapua nykyistä enemmän?
Mutta eikö siitä olisi se seuraus, että etävanhempi olisikin sitten se köyhyysloukkuun tippuva?
Hänellä ei esim. olisi varaa kunnon asuntoon, johon lapset voisivat tulla häntä tapaamaan? Tai mahdollisuutta hankkia kunnon ruokaa lapsille, kun nämä ovat hänen luonaan.
En usko yksistään elatusavun määrän lisäämisen poistavan y:n köyhyyttä. Eikähän kaikissa kahden vanhemman perheissäkään toinen aikuisista välttämättä osallistu perheen yhteisiin kustannuksiin...
Monet erotkin varmasti johtuvat juuri tästä.
...että suurin osa köyhyysloukkuun tipahtavista yksinhuoltajista ovat nimenomaan eroperheitä, jossa etävanhempi luistaa niin hoito- kun elatusavuista. Eli kaava 136egee kuussa, ja joka toinen viikonloppu tapaamiset. Systeemi kun on tämä, lähivanhempi on se, joka viulut maksaa lasten sairastaessa menetettynä ansiotuloina, ja jos lomatkin jäävät tämän vanhemman harteille, rankaksi voi taloudellisesti mennä. Ylitöiden tekeminen on hankalaa, ja yksinhuoltaja ei ole kovinkaan haluttua tavaraa työmarkkinoilla juuri siitä syystä, että työntekijöiltä vaaditaan 200% työpanosta, ja yksin lastensa hoidosta vastaava ei pysty samaa joustoa tekemään kuin sinkku/etävanhempi. Lähivanhempi on työmarkkinoilla heikomassa asemassa kuin etävanhempi, joita ajallisesti sitoo omiin lapsiinsa vain se joka toinen viikonloppu.
Etävanhemmalla on työmarkkinoilla huomattavasti helpompaa juuri siitä syystä, että ne omat lapset eivät sido hänen mahdollisukuksiaan painaa pitkää päivää tai tehdä ylitöitä. Tämä on tosiasia jota ei voi kieltää. Lähivanhemmalla ei lähtökohtaisesti ole samaa mahdollisuutta hankkia tuloja.
tohon etävanhemman köyhyyteen. esimerkkinä tapaus, että etävanhempi on allekirjoittanut elarisopimuksen jossa maksaa esim 200 euroa per lapsi ( joka ei monelle lähivanhemmalle riitä alkuunkaan). hänellä on elätettävänään 3 lasta. allekirjoitukset on tehty ns. hyvinä aikoina. hän maksaa kk siis 600 euroa lähivanhemmalle. lähivanhempi saa vielä ne yh lisät ym. lähi saa lapsista siis lähemmäs tonnin kuussa. käy kuitenkin niin että etävanhemman tulot romahtaa ja hänelle jää nippa nappa tuo tonni kuussa itselleen. pitää kuitenkin maksaa se oma asuminen ja eläminen ja niiden kolmen lapsen kun ovat hänen luonaan. KYSYMYS KUULUU!! pitääkö etävanhemman itse hakea muutosta elareihin koska tuolla esimerkkituloilla ei makseta enää 200 / lapsi. jos hän ei hae muutosta meneekö ulos-ottoon 200 / lapsi vai vaan se minimielarin määrä?? Tämä kysymyksenä siksi että tietää millaiseen paperiin sitä kannataa raapia nimensä.
...on todellakin itse laitettava asia vireille. Jos ei exä uutta elatussopimusta suostu allekirjoittamaan lastenvalvojalla, oikeusaputoimisto on oikea paikka etävanhemmalle, jos on pienituloinen. Ajantasalle ne summat kyllä saa, jos ei itse tietoisesti ole elatuskykyään pienentänyt esim. suurella asuntolainalla tai muulla, näissä tapauksissa kun kyseessä on henkilöhotainen velka, ei pakko. Eli asia kannattaa todella hoitaa kuntoon, muuten menee ulosottoon tuo summa, 200euroa/kk/lapsi.
Jos käräjille asti mennään siellä otetaankin jo sitten kantaa siihen, että mikäli lapsi on jäämässä vaille tarvitsemaansa elatusta, että kummalla vanhemmalla on sitten paremmat mahdollisuudet sitä rahaa leipoa. Toivottavasti kyseisessä tapauksessa lähivanhempi ei ole elatuskyvytön.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/02/toimeentulotuki_pysynyt_samana_20_vuotta_2333515.h
Toimeentulotuen varassa elävän lähivanhemman lapsia ei toki suuretkaan elatusavut pelasta....Huhhuh, 42% jäljessä tuo ttt !
://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/02/toimeentulotuki_pysynyt_samana_20_vuotta_2333515.html
Jospa nyt toimis linkki :-)
Niin, hankalia ovat exät joka raataa lasten tähden aamusta iltaan, ja valittaa kun välillä väsyttää. Onneksi sentään se mies ei ole hankala, joka on ex vaimonsa pulaan hättänyt, ja voi olla itsestään ylpeä!
Eihän se ex vaimo enää mitään osaa ja ruikuttaa tyhjästä, eikä osaa enää elää! Onneksi mies osaa ottaa ilon irti elämästään.
Hankala on exä kun ei vaan jaksa....!
Kun sinä nyt et ole se hankala ihminen, ja lapsetonkin varmaan, niin kerroppa sinä lasten vanhemmille miten meistä lapsia omaavista ihmisitä ei tulisi hankalia???
Lapsettomathan ne kaiken tietävät ja varsinkin kun rikkovat perheen, niin sitten vasta ME ÄIDIT OLLAANKIN HANKLIA! Hih.. onneks juttus on provo!
Siinä ei edellinen ole ymmärtänyt lukemaansa ollenkaan. sääli. Kerrankin, kun joku kirjoittaa asiaa.
olet ääliö.
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Pärjäsin aivan loistavasti yksinhuoltajana lasten kanssa palkallani, lapsilisillä ja elatustuella. Mutta auta armias kun perustin uusperheen, ei centin centtiä mihinkään ylimääräiseen.
ykskinhuoltajsista kuitenkin kituvat toimeentulotuen piirissä, joten kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin sinulla meni oman erosi jälkeen yksinhuoltajana. Mikä kasvatti elinkustannuksiasi? Isompi asunto, isompi auto, asuntolaina, lisää omia lapsia, Omat lapset kasvaneet ja siirtyneet kuluttamaan enemmän, mies jolla kallis harrastus? Eli mitä tapahtui?
RAHA; RAHA JA RAHA! Siinäpä on teidän elämänne sisältö.
vie kaiken mitä mies omistaa, jopa lasten elatusmaksutkin on liian korkeet.. He puuttuvat kyllä kaikkeen mikä ei heille edes kuulu.
On se helppoa huutaa sivusta, kun itsellä ei ole mitään, niin ei voi ymmärtää mitä miehellä on ollut, ja mistä on vastuussa.
Paitsi sehän ei hänen mielestä ole miehen vika, vaan se äiti on kaiken syypää..
Rahat pois vaan äidiltä ja lapsilta, ja uusikolle kaljarahaa...
...se raha kenenkään ainoa sisältö elämässä on. Sen puute tosin voi muodostua elämänsisällöksi syrjäytymisenä, sairauksien riivamana epätoivon ilmapiirissä, jota ei yhdellekkään lapselle toivoisi, sillä se asettaa normaalin kehityksen todella monelle vaaralle alttiiksi.
lissu on ääliö ja exäriippuvainen.
Olin vuosia kahden lapsen yksinhuoltaja. Oma palkkani, elatusmaksut (yht. 180e/kk) ja lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen riittivät menoihimme ihan mainiosti. Rahassa emme rypeneet, mutta missään köyhyysloukussakaan emme missään nimessä olleet.
Nyt olen jo pitkään ollut yhdessä nykyisen mieheni kanssa. Yhteenmuuton myötä "irtonaisen" rahan määrä taloudessani itse asiassa pieneni. Tarkkoja syitä en siihen ole laskeskellut, mutta muutamia tulee äkkinäisellä mietinnällä mieleen: mies maksaa elatusmaksuja kahdesta omasta lapsestaan (yht. 290e/kk), miehen lapsetkin lisäävät menojamme meillä ollessaan ja muulloinkin, fyysistä työtä tekevä ja treenaava mies SYÖ TODELLA PALJON, omat yksinhuoltajakorotukseni putosivat pois jne. Lisäksi miehellä on pienempi palkka kuin minulla. Toisin sanoen ainakin meidän tapauksessamme "mies syö sen minkä mies tienaa". (Ja nyt toivon, ettei minua missään nimessä ymmärretä niin, että valittaisin miehen lasten kuluttamasta rahamäärästä, ei ei, ainoastaan totean sen tässä kokonaiskuvan selvittämiseksi).
Nyt joku varmasti ennättää veeduilemaan, että mitäs otit miehen jolla on lapsia. Vastaan siis jo etukäteen: omassa tapauksessani arvelen, että uuden rakkauden ja sielujen sympatian löytyminen oli helpompaa ja luontevampaa sellaisen ihmisen kanssa, joka itseni tavoin on kokenut eron, ja etenkin, jolla on lapsia ja joka ymmärtää vanhemmuutta. Itse tuskin osaisin seurustella miehen kanssa, jolla ei ole omia lapsia ja käsitystä lasten mukanaan tuomasta vastuusta. Joku toinen on varmasti toista mieltä, mutta omalla kohdallani asia on näin.
Eli ei uuden liiton solmiminen ole itsestään selvä vastaus köyhyysloukusta pois pääsemiseen tai parempaan toimeentuloon, kyllä uusi liitto solmitaan rakkaudesta jos solmitaan. :) Arvelen, että paras keino köyhyysloukusta pois pääsemiseen on se, että tekee kovasti töitä...
...hitusen enemmän: Oma palkkasi oli mitä luokkaa, ja asumiskustannukset olivat tuona aikana mitkä? Oliko sinulla vain yksi lapsi? Yritän tässä löytää jotain punaista lankaa sille, miksi jotkut yksinhuoltajat sinne köyhyysloukkuun tipahtaa, ja minkäkokoiset ansiotulot tulee olla, ettei sinne rämähdä eron jälkeen.
Olen kanssasi samaa mieltä, ja itsekkin pitäisin sitä tärkeänä, että miehellä on omat lapset ja ero takana, jotta molemminpuolinen ymmärrys olisi helpompi saavuttaa. Itse en ainakaan vielä kykene ajattelemaan sitä, että löisimme hynttyyt yhteen saman katon alle, vaan haenkin miestä joka kykenisi parisuhteeseen ilman yhteenmuuttoa.
Kyllähän ne uusperheet tietysti rakkaudesta solmitaan, se on ihan selvää, eikä kukaan lähde talousaspekti motiivina perhettä perustamaan. ( Oma exäni toki sanoi, että se oli yksi syy muuttaa niin nopeasti yhteen, kun ei yksin halunnut isoa vuokraa maksaa, mutta hän onkin oma lukunsa). Mutta mielenkiintoiseksihan tämä homma todellakin menee, mikäli se talous kuitenkin siitä kohenee.
Meikäläisen tilanteen avaaminen tuskin valaisee sen kummempia tilastotieteellisiä totuuksia, mutta kerrotaan nyt kun kerran kysytään...
Eli siis tuloni yh-aikoina vaihtelivat työstä riippuen. Hyvätuloiseksi minua ei ole voinut koskaan luokitella, olen aina ollut pieni- tai korkeintaan keskituloinen.
Asumiskustannukset olivat pääkaupunkiseudun kaksioiden ja kolmioiden luokkaa (Espoo ja Vantaa, ei kaupunkien vuokrataloyhtiöitä). Ja minulla oli (on) siis kaksi lasta.
Tarkkoja summia palkasta tai asuinkustannuksista on turha tähän ruveta muistelemaan, koska markat ovat noiden aikojen jälkeen muuttuneet euroiksi, inflaatio on laukannut, elinkustannusindeksit nousseet ja niin edelleen.
Kun tiukinta oli, tein noin puolen vuoden ajan kahta työtä, että rahat riittivät. Helposti käsillä olevia lapsenvahteja minulla ei ole koskaan ollut (äitini asuu satojen kilometrien päässä, lasten isä kieltäytyi ottamasta lapsia muulloin kuin tapaamisviikonloppuina jne.), mutta en lannistunut vaan hoidin töitteni ajaksi maksullisia lapsenvahteja muualta. Joskus käytin MLL:n lapsenvahteja, joskus etsin lapsenvahdin lehti-ilmoituksesta. Tämä siis silloin kun tein kahta työtä, yhden työn aikoina ihan normaali päiväkoti- tai perhepäivähoito tietysti riitti.
Ammatillista koulutusta minulla ei ole, en ole lapsiltani ja töiltäni sellaista ehtinyt hankkimaan (olin 18v kun ensimmäiseni syntyi). Silti en ole ollut päivääkään elämäni aikana työttömänä. Oman kokemukseni perusteella uskon vahvasti, että töitä tekevälle kyllä löytyy. Aina. Ei vain pidä olla liian ronkeli.
Jonkun mielestä olen varmaankin ollut kamala lapsensa hylkäävä yh, joka viettää kaiken aikansa töissä. Jossain vaiheessa tosiaan olinkin töissä aivan liikaa, mutta se oli tietoinen valinta. Varmistin sillä toimeentulotukea paremman talouden, lapsilleni ruuan, vaatteet ja harrastukset. Varmistin sillä myös sen, etten itse putoa työmarkkinoilta, vaan pysyn leivänsyrjässä kiinni, eikä CV:ssäni ole "tyhjiä jaksoja" joita kaikki työnantajat eivät hyvällä katso. Ja olen nosferatun kanssa samaa mieltä siitä, että taloudellinen ankeus saattaa altistaa lapset monille muille ongelmille. Paino sanalla saattaa - ei sekään asia nyt ihan niin yksiselitteinen ole.
Siitäkin huolimatta, että olen työtä tekemällä pitänyt itseni kiinni kohtalaisessa toimeentulossa, lapseni ovat kasvaneet ihaniksi, fiksuiksi, tasapainoisiksi ja kaikin puolin täysipäisiksi yksilöiksi. En ole aina voinut olla fyysisesti läsnä niin paljon kuin olisin halunnut, mutta toivon, että panostamalla henkiseen ja emotionaaliseen läsnäoloon olen onnistunut paikkaamaan edes osan tuosta fyysisen läsnäolon puutteesta.
Exäni kukkaroon turvautuminen ei ole sellaista vanhemmuutta, jota itse haluan toteuttaa. Mielestäni itse lähivanhempana olen ensisijaisessa vastuussa lapsistani ja heidän arkensa sujumisesta, ja jos exältä joskus vapaaehtoisesti jotain "ylimääräistä" sattumalta tulee, on se mukavaa plussaa. En ole juuri jaksanut vaivata päätäni sillä, mihin lasten isä rahansa käyttää, tai ovatko elatusmaksut sellaiset kuin niiden "kuuluukin" olla. Hän maksaa sen minkä eron yhteydessä sovimme, ja piste. Ehkäpä osittain senkin vuoksi, ettemme ole ruvenneet rahasta riitelemään, olemme erittäin hyvissä väleissä ja pidämme yhteyttä lähes päivittäin. Mikä on ilman muuta mielestäni lasten kannalta vain hyvä asia.
Jotenkin musta tuntuu, että tässä elatusmaksukeskustelussa on nyt menossa puurot ja vellit sekaisin, niin tässä kuin noiden muidenkin otsikoiden alla. Varma en ole, mutta eikös se ole niin, että elatusmaksut joka tapauksessa vähennetään tulona lähivanhemman toimeentulotuesta? Toisin sanoen: vaikka ne elarit olisivat suuretkin, niin ei se köyhyysloukussa elävä lähivanhempi kuitenkaan käteen sen enempää saa. Tai saisi tietenkin siinä tapauksessa, jos ne toisen vanhemman tulot olisivat huippuhyvät ja elatusmaksut luokkaa 500 euroa per lapsi, mutta sellaisia tuloja harvalla etävanhemmalla lienee. Voi toki olla että olen tässä asiassa ihan metsässäkin, kun en toimeentulotuen säännöksistä tarkkaan tiedä.
Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että ainoa tapa varmista lasten taloudellinen turva on tehdä töitä. Molempien vanhempien, mutta etenkin lähivanhemman.
"Nosferatu-tyyppi" on elävä kuollut jyrsijämaisilla piirteillä. Lisäksi Nosferatu yhdistetään rottiin ja ruttoon. Hänet voidaan kukistaa vain neitsytuhrilla. Nosferatu ei ole hurmaava eikä eroottinen vaan suorastaan vastenmielinen. Uhrit yleensä kuolevat eivätkä muutu vampyyreiksi.
Että ihan sopiva nimimerkki "Hankalalle exälle"...
...tästä syväanalyysistä ja suuresta mielenkiinnosta tutkia asiaa ihan Googlettamalla nimimerkkini. "Nosferatu" on myös ikivanha mustavalkoinen, mykkä vampyyrielokuva, josta satun pitämään. Tarinat vampyyreista kun todella saivat alkunsa ruton aikaan jolloin rotat tuota tautia levittivät. Nosferatu kuolee ihan samoilla keinoin kun normivampyyrit, ja tuota nimeä käytettiin elokuvassa vain siitä syystä, että Kreivi Dracula-nimi oli jo käytössä.
Arvaile toki jatkossakin ulkomuotoani. Ilmoittelen toki heti, kun laitan tuohon valokuvan niin pääset katsomaan pitikö teoriasi paikkansa. Hauskaa sinänsä, että pidät vähäosaisten puolia pitäviä ihmisiä ajatusmaailmaltaan Nosferatun kaltaisina ihmisinä, vai tarkoititko kenties että kaikki exät ovat sellaisia, ja itsesi tungit siihen neitsytuhrin paikalle? XD
ajattelin, että tämä on itseironiaa. Kuten monesti täältä lukeneena "hankalia exiä" iilimadoiksi tai verenimijöiksi kutsutaan.
..., en edes itse tajunnut että Nosferatu olisi tosiaan voinut olla itseironiaa! XD Ajattelin sinun kuuluvan porukkaan joka teilannut minut sekä kirjoitukseni alusta asti sen takia, etten nykyään enää uusperheellinen ole, ja heittelevät noita peukkuja alaspäin :-/