Totuus, se lopullinen

Ei, vaan me ateistit tiedäämme ettei jumalaa ole olemassa, koska
jumalaa ei näy kaukoputkella

"Ai, mikäkö sellainen taikakeino olisi? Yksinkertaista: TOTUUS ja sen nöyrä hyväksyminen ja myöntäminen."

Noinhan se on, eikä tuo ajatus vallan uusikaan liene. Jostakin syystä ei vain tahdo saada kannatusta. Ihmisellä on halu tietää ja sellainen totuus että emme tiedä ei tahdo kaikille kelvata. Sellaistakin, joka tiedätään, olisi yllin kyllin mutta ihmismieli on sillä tavalla suuruudenhullu että haluaa tietää kaiken.

Omasta puolestani sanoisin että ei ole koskaan ollut vaikeuksia sen kanssa että ei tiedä kaikkea enkä ymmärrä niitä, joille se asianlaita ei kelpaa. Mutta se on vain yhden ihmisen näkökulma, olen huomannut että muunlaisiakin on.

hyvin olla, että ateistien ja uskovaisten riidat saattavat osin todella johtuvan väärinkäsityksestä. Siksi pidän mielipidettäsi sinänsä ihan fiksuna.

Ateisti kuuntelee uskovaisten puheita jumalasta, syntiinlankeamuksesta ja luomisesta, ja kenties alkaa luulemaan että uskovaiset väittävät tietävänsä totuuden ja siksi hän puolustaa tiedettä ja yrittää sen avulla kertoa ettemme tiedä mitään mistään...

Kun uskovainen kuuntelee ateistien puheita alkuräjähdyksestä, luonnonlaeista ja evoluutiosta, hän puolestaan tulkitsee ateistien puheet siten että he väittävät tietävänsä totuuden... siksi he puolustavat jumal-uskoa ja haluavat sillä kertoa ettemme kuitenkaan tiedä lopullisesta totuudesta yhtään mitään...

Taustalla todella voi olla tälläinen toisten ohi puhuminen, joka perustuu siihen että me ihmiset emme osaa tulkita toisten ajatuksia. Me vain kuulemme toisten puheita, mutta emme tiedä mitä ihminen ihan oikeasti ajattelee sisimmässään...

hieno idea.
mutta kun kaikki alpha-ihmiset kerätään pyöreän pöydän ääreen miettimään totuutta, he alkavat nahista siitä, kenellä on parempi tuoli, parempi nälöala, parempi kuuloyhteys.....
jokaisella on oma ikivanha totuus ja omat kasvot, joita ei tahdo menettää.
eikä ihmiset osaa kuunnella, koska heillä on jo kaikesta valmiit mielipiteet.
vaikka meillä olisi enää yksi ainoa kaivo maailmassa, sen vedestä riideltäisiin.
en usko, että ihminen valitettavasti pystyisi parempaan.
se on "power-game".

Olettaisn, että fysiikan lait , kemialliset ja biologiset ilmiöt on se sama asia, josta uskovaiset käyttävät nimitystä jumala.


Esimerkkejä ajatukselle:

-Lapsi saa alkunsaja syntyy.
Uskovainen sanoo, jumala antoi lapsen.

Todellisuudessa lapsi saa alkunsa kun munasolu hedelmöittyy. Ja kaikkihan tietävät minkälainen tapahtumaketju siihen johtaa...
Missä vaiheessa tuota tapahtumaketjua jumala on siihen puuttunut?
Oliko se se hetki kun pariskunta rupesi puuhastelemaan vai se kun he sopivat ensitreffit, vai se hetki kun he joivat sen vodkapaukun joka sai estot katoamaan..?

-Tsunami tappaa tuhansia ihmisiä:

Uskovainen sanoo että se oli jumalan tahto, jumala teki tsunamin.

Missä vaiheessa jumala puutui asiaan ? Työsikö vesimassan kädellä? Pyöräyttikö sormella maan sulaa sisustaa, ja sai mannerlaatat liikkeelle vai oliko se se hetki kun laavavirta jostain pienestä kiven kolosta sattui kääntymään epäsuotuisaan suuntaan ja sai mannerlaatat liikkeelle?


-Autopommi tuhoaa rakennuksen ja tappaa viattomia ihmisiä:

Uskovainen sanoo: Se oli jumalan tahto, tutkimattomia on herran tiet...

Oliko se jumalan käsi joka antoi sykäyksen ajastimelle joka sytytti räjähdysaineen, vai manipuloiko jumala pommin asettajan pääkoppaa? Missä vaiheessa ja miten ? Silloin kun pommin asettaja syntyi vai silloin kun pommittajaa kiusattiin koulussa...?


Kuten jo mainitsin, niin luulisin että kaikki asiasta toiseen johtavien tapahtumien alulle paneva ilmiö on se sama asia jota uskovaiset kutsuvat jumalaksi.

Eli yhdellä ja ainoalla totuudella on kasi eri nimeä: Luonnon lait ja jumala.

Toivottavasti edes joku ymmärsi pointtini...

Hyvin tiivistetty, itsekin ajattelen samalla tavalla. Miksi väitellä asiasta josta tosiasiassa ei voi tietää mitään? Yhtä typerää on todistella Jumalaa olemattomaksi kuin että olisi olemassa. Siksi se on uskomista eikä mikään teoreettinen asia, kuten jokin ateisti voisi sen käsittää.

Mutta silti ihmiset kinastelevat, koska he yhdistävät omia henkilökohtaisia mielipiteitään uskontoihin missä perimmäisenä ajatuksena on uskominen. Jotkin ovat täysin unohtaneet uskontojen todellisen merkityksen ja alkaneet vain huomioimaan uskontoja ontologiselta puolelta. Uskominen on subjektiivista, joten millä logiikalla sitä voidaan kritisoida. Jos uskonoista kumpuavia ajatusmalleja käytetään väärään, niin vika on ihmisessä ei itse uskonnossa; voihan kaiken aina mieltää miten haluaa vaikka alkuperäinen tarkoitus olisikin harmiton. Se ratkaisee millä tavalla halutaan toimia, koska sen mukaan uskontokin lopulta muokkautuu.