Tästä tulee varmasti tämän osion lyhyin ketju, koska aihe ei varmasti ole kovin helppo.
Eli tiedätkö mitään koirarotua tai koiraa, mikä olisi jossain asiassa poikkeuksellisen hyvä ja hyödyttävä.? Tai vaikka missä ihmiset ovat pystynee hyödyntämään koiran jotain ominaisuutta merkittävällä tavalla...Tai miten koira on voinut olla yksittäiselle ihmiselle merkittävästi avuksi tai hyödyksi.
Sulimovinkoirat
Klim Sulimov kehitti rodun pääasiassa räjähteiden ilmaisuun. Tämä koirarotu on siinä lajissa täysin lyömätön. Sama taitaa olla myös huumeiden tunnistamisessa.
Koiralla on esimerkiksi aeroflotilla täysin vapaakulku sinne mihin haluaa mennä. Lisäksi koiraa ei saa estää tai häiritä kulkemasta missään vaiheessa.
Erikoiseksi tämän koiraodun tekee se. Että se on lähes väsymätön työmyyrä, sekä rotu ei vaadi mitään motivointia työhönsä, vaan painaa menemään ja jaksaa haistella tunnista toiseen. Päivästä päivään. (tekee siis pitkää päivää ja päättää omista lepoajoistaan. Lepää milloin haluaa. Tässä tapauksessa koira vie ja ihminen vikisee, kun ei muuta voi))
Jos koiralla on normaalisti nenäontelon haistinpiteelin soluja n.250milj. (ihmisellä alle 10milj.) niin sulimovinkoirilla täytyy sekin olla jotain aivan omaa luokkaansa. Koirat erottavat ihmismassasta pitkän ajan jälkeen henkilön, joka on sormellaan hipaissut esim.räjähdettä. (tai huumetta).
Eli eroittaa jotain mikä olisi normaalisti peittynyt muuhun.
Tämän koira rodun kehittämiseen on mennyt yli 25v. Ja on tätä nykyjään ainakin venäjän armeijan suojeluksessa. Mielenkiintoinen otus. Tästä rodusta en ole sen paremmin tiedä ja tämäkin perustuu prisman dokkariin ja pariin keskusteluun, joita olen venäjällä käynyt joidenkin tuttujen kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sulimovinkoira
Ihmekoiria ja koiraihmeitä.
17
736
Vastaukset
- perheen isä
Lainaan: Tiedelehti
"Koirat pystyvät haistamaan paksusuolensyövän ihmisen hengityksestä ja ulostenäytteestä, osoitti Japanissa tehty tutkimus. Koiran hajuaisti erottaa sairauden jo sen varhaisessa vaiheessa.
Erikoiskoulutettu labradorinnoutaja ylsi lähes samaan tarkkuuteen kuin tavanmukainen syövän tunnistusmenetelmänä käytetty tähystys. Koira osui nuuhkaisudiagnoosissaan oikeaan 95-prosenttisesti, kun se pistettiin erottelemaan syöpäpotilaiden sekä terveiden tai muista vatsavaivoista kärsivien ihmisten näytteiden välillä.
Tarkimmin koiran nenä tunnisti näytteet, jotka oli saatu syövän varhaisvaihetta potevilta ihmisiltä.
Koiran kyky haistaa syöpä on todettu aiemminkin. Edeltävissä tutkimuksissa koirat ovat erottaneet hajusta melanooman, eturauhas-, keuhko-, rinta- ja munasarjasyövän.
Japanilaistutkijat päättelevät, että syövillä tosiaan on ominaistuoksunsa, jonka saavat aikaan syöpäsolujen elimistöön levittämät kemialliset yhdisteet. Näiden ansiosta syöpä on mahdollista havaita jo ennen kuin se on ehtinyt levitä.
Koirista tuskin kuitenkaan koulutetaan syövän määrittäjiä, se kun olisi epäkäytännöllistä ja kallista. Sen sijaan näköpiirissä voi olla ilmaisimia, jotka pystyvät tunnistamaan syöville ominaisia haihtuvia yhdisteitä" -loppu
Tästä voi tulla isoasia..Koirakin voi olla joskus siitä ei pitävälle merkittävä asia ja voi hyvinkin edistää koirien olemassaolon positiivista mielikuvaa sekä mielikuvaa niissä ihmisissä jotka koirista ei pidä.
Nämä mm. ovat minusta niitä hienoja koira uutisia.- Nasse-tätyli
Oon muutamaan kertaan pääsy telkkarista näkemään ja lehistä lukemaan koirista mitkä kykynee mitä ihmeellisimpiä asioita vaistoomaan tai haistamaan. Hämmästyttävin oli kai koira mikä pysty tunnistamaan omistajansa tulevat epilepsia kohtaukset. Paljon ennen tulevaa kohtausta koira ilmotti omistajalleen tulevasta jollon omistaja pystyi varautumaan tulevaan ja ottaa lääkkeen. Ei pysty käsittämään et miten koira voi sen minuutteja ennen kohtausta tietää et kohta tulee kohtaus ja siitä on varotettava, eihän ole mitään laitettakaan ilmottamaan epilepsia kohtauksista.
Ystäväni bulldoggi rupes "vahtimaan" ystäväni vatsaa jo ihan raskauden alkuvaiheessa, ennen kun ystäväni edes ties olevansa paksuna. Se teki sitä koko raskauden ajan, nukku pää vatsan päällä, kävi pienesti aina tökkimässä mahaa, haisteli jne. Ulkona ollessa "suojeli" ja oli epäluulosempi vieraita ja etenkin juoppoja tai muuten vaan epämääräsiä kohtaan. Kyllä monta kertaa mietittiin et miten se sen pysty tietämään, kenties hormoneista ja hajuista?!?!
Kyllä joo, saishan niistä koirista paljon mielenkiintosempaakin keskustelua päälle ei-koira-porukoissa kun noi joka talviset ja keväiset koirankakka-keskustelut =) - perheen isä
Nasse-tätyli kirjoitti:
Oon muutamaan kertaan pääsy telkkarista näkemään ja lehistä lukemaan koirista mitkä kykynee mitä ihmeellisimpiä asioita vaistoomaan tai haistamaan. Hämmästyttävin oli kai koira mikä pysty tunnistamaan omistajansa tulevat epilepsia kohtaukset. Paljon ennen tulevaa kohtausta koira ilmotti omistajalleen tulevasta jollon omistaja pystyi varautumaan tulevaan ja ottaa lääkkeen. Ei pysty käsittämään et miten koira voi sen minuutteja ennen kohtausta tietää et kohta tulee kohtaus ja siitä on varotettava, eihän ole mitään laitettakaan ilmottamaan epilepsia kohtauksista.
Ystäväni bulldoggi rupes "vahtimaan" ystäväni vatsaa jo ihan raskauden alkuvaiheessa, ennen kun ystäväni edes ties olevansa paksuna. Se teki sitä koko raskauden ajan, nukku pää vatsan päällä, kävi pienesti aina tökkimässä mahaa, haisteli jne. Ulkona ollessa "suojeli" ja oli epäluulosempi vieraita ja etenkin juoppoja tai muuten vaan epämääräsiä kohtaan. Kyllä monta kertaa mietittiin et miten se sen pysty tietämään, kenties hormoneista ja hajuista?!?!
Kyllä joo, saishan niistä koirista paljon mielenkiintosempaakin keskustelua päälle ei-koira-porukoissa kun noi joka talviset ja keväiset koirankakka-keskustelut =)"tunnistamaan omistajansa tulevat epilepsia kohtaukset."...Jossain oli juttu, että koira pystyi ilmoittamaan milloin diabetes potilaan verensokerit on tippunut liian alas ja ilmoittaa tästä. Eli oli joku "tuki" koira. Ei ollut edes koulutettu tuohon vaan asia eteni tutkintaan havaintojen ja koiran oman käytöksen pohjalta.
Usein ihmisellä jolla on jokin puute/vamma/sairaus tai jokin raajavamma niin koirasta tulee aivan toisen lainen lähes itsestään eli alkaa paikkaamaan tai huomioimaan tätä puutetta. Tästä on ihan omakohtaisia kokemuksia tuttavapiirissä.
Samoin vaikka alkavasairaus mistä ei tiedetä vielä mitää, niin koira on jo siitä tietoinen ja toimii jo.
Olen joskus sanonut, että pitää tuntea koiransa käytös ja lähinnä miten se käyttäytyy normaalisti ja terveenä. Siitä poikkeavat käytöksen on helppo poimia ja johdatella ne johonkin. Koiran käytös ei muutu ellei vallitsevat olosuhteet muutu (elinympäristö,omistaja)tai koiran oma terveys. Eli aina löytyy syy ja se voi olla mitä tahansa kuten vaikka omistajansa terveydentilassa oleva piilevä muutos.
Mikäs sen mukavampaa molemminpuolista ajankulua ole sekin, kun joku oli opettanut koiran ilmaisemaan sieniä. aika hyvä apu sienimetsässä ja varsinkin jos niitä on vähän. Monta hyötyä siinäkin.
Ei nyt yksilöiden tule mieleen,mutta noihin samoihin juttuihin on tullut tutustuttua ja mietittyä,miksi ei enemmän käytetä moneenkin kirjoitettuihin...
Tuo Sulimovinkoira oli kyllä ihan uusi tuttavuus.Enpä ole moisesta kuullut.Noit mistä kehitetty,niin oli mielenkiintoisia siitä,että eipä ihan ekaksi niitä juuri olisi nenäammattilaisen kehitystyönä käytetty.Pikemmin jotain muita.
Mutta kaikkihan noit koissut,josta ihmiset saa psyykkistä ja fyysistä mielihyvää,kotisessuja myöten,on merkittäviä :)- perverius ooder
"Mutta kaikkihan noit koissut,josta ihmiset saa psyykkistä ja fyysistä mielihyvää"
perverius ooder kirjoitti:
"Mutta kaikkihan noit koissut,josta ihmiset saa psyykkistä ja fyysistä mielihyvää"
Yleensä en tän sortin juttuihin viitsi edes vastata,mutta nyt sen verran hyvällä päällä,että yritetään edes ymmärtää...
Joten väännetään rautalangaa,jos vaikka avautuis tehokkaammin.
Fyysistä mielihyvää saa liikunnasta.Koira taas on hyvä liikuttaja.
Ei sitä nyt tuon ihmeellisemmin kannata ajatella,kröhökröhö ...- perheen isä
Se koira työskentelee aika mahtavasti. Toimii kuin sakaali. Liikkuu ja vaeltaa. Se vielä mikä siiinä on poikkeavaa muiste koirista on se, että ei ole virelaskua tai virhemarginaalia samallatavalla kuin koiralla. Vire taso on tasainen läpi, eikä tarvitse erillistämotivointia. Koulutus käy helposti. Näin pätkän siitäkin.
Sitten niille tehdään koko ajan pistokokeita, eri tavoin ja eripaikoissa. Ohjaaja ei ikinä tiedä mikä on tositilanne ja mikä ei. Aika vaatimattoman näköinen pikkupirpana.
Koirilla on myös vahva mieltä virkistävä vaikutus sekä mielenterveyttä parantava luontainen taipumus.
"fyysistä mielihyvää,"..tästä mä en halua kuulla enempää...lalalalalalalalal..en kuule..lalalalalalala..=DDD - perheen isä
perheen isä kirjoitti:
Se koira työskentelee aika mahtavasti. Toimii kuin sakaali. Liikkuu ja vaeltaa. Se vielä mikä siiinä on poikkeavaa muiste koirista on se, että ei ole virelaskua tai virhemarginaalia samallatavalla kuin koiralla. Vire taso on tasainen läpi, eikä tarvitse erillistämotivointia. Koulutus käy helposti. Näin pätkän siitäkin.
Sitten niille tehdään koko ajan pistokokeita, eri tavoin ja eripaikoissa. Ohjaaja ei ikinä tiedä mikä on tositilanne ja mikä ei. Aika vaatimattoman näköinen pikkupirpana.
Koirilla on myös vahva mieltä virkistävä vaikutus sekä mielenterveyttä parantava luontainen taipumus.
"fyysistä mielihyvää,"..tästä mä en halua kuulla enempää...lalalalalalalalal..en kuule..lalalalalalala..=DDD"Fyysistä mielihyvää saa liikunnasta.Koira taas on hyvä liikuttaja"..tosi juttu. ei moni ole osannut laittaa arvoa sille, että on pakko liikkua ja se on kyllä usein hyvä asia. Esim.masentuneelle ja muuuhun taipuvaiselle ihmiselle ulkoilu on aika tärkeä ja välttämätön asia ja tämä nopeuttaa myös sitä parantumista ja nostaa fyysistä kuntoa joka taasen vahvistaa henkisesti. Samoin sekin on jossain mitattu, että jo koiran läsnäolo laskee mm.verenpainetta ja muutenkin rauhoittaa esim. vanhaenkodeissa, kun näitä koiria käy moikkaamassa yksinäisiä vanhuksia. Samoin jossain oli tutkimus, että jo koiran silittäminen on terveydelle myönteinen asia esim, vanhuksille tai vammaisille. Kyllä näitä on.
- hoitsu kertoo
perheen isä kirjoitti:
"Fyysistä mielihyvää saa liikunnasta.Koira taas on hyvä liikuttaja"..tosi juttu. ei moni ole osannut laittaa arvoa sille, että on pakko liikkua ja se on kyllä usein hyvä asia. Esim.masentuneelle ja muuuhun taipuvaiselle ihmiselle ulkoilu on aika tärkeä ja välttämätön asia ja tämä nopeuttaa myös sitä parantumista ja nostaa fyysistä kuntoa joka taasen vahvistaa henkisesti. Samoin sekin on jossain mitattu, että jo koiran läsnäolo laskee mm.verenpainetta ja muutenkin rauhoittaa esim. vanhaenkodeissa, kun näitä koiria käy moikkaamassa yksinäisiä vanhuksia. Samoin jossain oli tutkimus, että jo koiran silittäminen on terveydelle myönteinen asia esim, vanhuksille tai vammaisille. Kyllä näitä on.
Olin töis yhessä alkoholistidementikkojen hoitokodissa, jossa oli yks asukki joka oli ymmärtäny ton fyysisen mielihyvän just vähä väärin... siis paikassa oli kaks koiraa vanhusten ilona, jouduttiin hommaa ton yhen asukin takii lukko ulkotarhaan... "potilaskäynneillä" koiria tietty valvottiin. :)
- perheen isä
hoitsu kertoo kirjoitti:
Olin töis yhessä alkoholistidementikkojen hoitokodissa, jossa oli yks asukki joka oli ymmärtäny ton fyysisen mielihyvän just vähä väärin... siis paikassa oli kaks koiraa vanhusten ilona, jouduttiin hommaa ton yhen asukin takii lukko ulkotarhaan... "potilaskäynneillä" koiria tietty valvottiin. :)
Mitenkä ne muut 99.9% osasi suhtautua koiriin ja mikä koirien vaikutus oli. Eikös jotkut alkkisdementikot ole hieman ärjyjä ja äkkipikaisia. Jotkut on taas hyvinkin miellyttävä käytöksisiä.
Onko koirat sisällä tietyn ajan päivittäin vai parina päivänä viikosta. Tunnistaako he nuo koirat vai onko aina uusi "tuttavuus".? - hoitsu kertoo
perheen isä kirjoitti:
Mitenkä ne muut 99.9% osasi suhtautua koiriin ja mikä koirien vaikutus oli. Eikös jotkut alkkisdementikot ole hieman ärjyjä ja äkkipikaisia. Jotkut on taas hyvinkin miellyttävä käytöksisiä.
Onko koirat sisällä tietyn ajan päivittäin vai parina päivänä viikosta. Tunnistaako he nuo koirat vai onko aina uusi "tuttavuus".?Juups, siinä tietty tehtiin valintaa et niitten esim. väkivaltaan taipuvaisten luo koiria ei viety. Tai vähä riippu... yks esim. oli sellanen et oli väkivaltanen mut huomattiin et koira kiinnosti häntä ja vähitellen seurailtiin tilannetta ja lopulta uskallettiin tuttustuttaa koiraan ja kas se rauhottikin häntä. Mut yleensä siis heidän rauhallisempien kanssa. Jänniä reaktioita koira sai joissain aikaan... rauhoittumista, mutta myös itkua ja sellaista lohdun hakua mitä lapsetkin koirasta voi hakea (alkoholisteilla vielä taustalla usein lapsuudenperheessäkin ollu alkoholismia, minkä vuoksi luulen et joillain just koira oli se turva, kun varmaan ollu lapsenakin niin)
Koirat kävi parin tunnin kierroksella joka päivä, yhteisoleskelutiloissa yksittäisissä huoneissa. Jotkut potilaat muisti koirat, toiset ei, vähä päivästäki riippu. :) ja tietty sitä oli et luulivat joksikin lapsuutensa tai muun menneisyyden koirakseen. - perheen isä
hoitsu kertoo kirjoitti:
Juups, siinä tietty tehtiin valintaa et niitten esim. väkivaltaan taipuvaisten luo koiria ei viety. Tai vähä riippu... yks esim. oli sellanen et oli väkivaltanen mut huomattiin et koira kiinnosti häntä ja vähitellen seurailtiin tilannetta ja lopulta uskallettiin tuttustuttaa koiraan ja kas se rauhottikin häntä. Mut yleensä siis heidän rauhallisempien kanssa. Jänniä reaktioita koira sai joissain aikaan... rauhoittumista, mutta myös itkua ja sellaista lohdun hakua mitä lapsetkin koirasta voi hakea (alkoholisteilla vielä taustalla usein lapsuudenperheessäkin ollu alkoholismia, minkä vuoksi luulen et joillain just koira oli se turva, kun varmaan ollu lapsenakin niin)
Koirat kävi parin tunnin kierroksella joka päivä, yhteisoleskelutiloissa yksittäisissä huoneissa. Jotkut potilaat muisti koirat, toiset ei, vähä päivästäki riippu. :) ja tietty sitä oli et luulivat joksikin lapsuutensa tai muun menneisyyden koirakseen.Oma aiti on myös dementikko. Aina kun ollaan käymässä siellä niin minuutin välein tai aina silloin kun koiran näkee, niin: kenenkäs koira tuo on...Minä aina siihen, että empäs tiedä rapsuttele sitä niin etsin omistajan...taas sama..taas.. Koira on ihan onnesta mykkä, kun sai rapsutuksia lakkaamatta.
Kerran oltiin viikko jouluna, kun silloinen sikarotikka joutui jättämään mussukkakissat kotiin, niin oli tippasilmässä varmaan sen viikon rapsutuksia ottamassa, kun koti-ikävä ja huoli oli päällä.
Siinä saa itse sopivasti "lomaa" että voi tehdä jotain muuta, kun mummo jaksaa rapsuttaa.
Sen kyllä huomaa, että dementikot on usein pahalla päällä. Mutta kun koiraa rapsuttaa, niin heti on tilanne päinvastainen. - aina tunteita
perheen isä kirjoitti:
Oma aiti on myös dementikko. Aina kun ollaan käymässä siellä niin minuutin välein tai aina silloin kun koiran näkee, niin: kenenkäs koira tuo on...Minä aina siihen, että empäs tiedä rapsuttele sitä niin etsin omistajan...taas sama..taas.. Koira on ihan onnesta mykkä, kun sai rapsutuksia lakkaamatta.
Kerran oltiin viikko jouluna, kun silloinen sikarotikka joutui jättämään mussukkakissat kotiin, niin oli tippasilmässä varmaan sen viikon rapsutuksia ottamassa, kun koti-ikävä ja huoli oli päällä.
Siinä saa itse sopivasti "lomaa" että voi tehdä jotain muuta, kun mummo jaksaa rapsuttaa.
Sen kyllä huomaa, että dementikot on usein pahalla päällä. Mutta kun koiraa rapsuttaa, niin heti on tilanne päinvastainen.Kaverikoira käy täällä yhdessä demetikkojen hoitokodissa joka toinen viikko . Se on asukkaille päivän kohokohta ,poislukien kaksi vanhusta joille syntyy melkein " käsirysy ",kun se on molempien oma koira ,kyllä varmasti niin ,se oli pieni meille tullessa. Siitä se sitten alkaa.Siksipä nämä kaksi tapaavat koiran eritiloissa ja ovat todella onnellisia.
- Nasse-tätyli
Kyllä se vaan on niin että koirasta saa niin paljon enemmän irti kun monesta ihmisestä. Ite sen entisenä, tai paremminkin sanottuna putsina narkkina voin sanoa. Mulla meni vajaa 10 vuotta ihan puhtaasti tuulitunnelissa ja pisin aika selvinpäin sinä aikana oli 5 viikkoo. Sillon asustelin isäni luona ja touhusin sen koiran kanssa. Sillon ei ees kama käyny mielessä. Olihan noita lyhyempiäkin aikoja millon vietin aikaani faijan koiran kanssa, mut selvinpäin olo oli melkein mahdoton ajatus jos ei ollu sitä "koira-kaveria". Se kun ei koskaan tuominnu mun sillosta tapaa elää, ei kattonu mua kieroon tai pitäny huonona. Se oli jotenkin helpottavaa sillon... Mut niin tuli taas se päivä et vetohalut vei mennessään. Aina toivoin et kun saan elämäni järjestykseen niin koiran tuun ottamaan, mut ei ennen ku oon pystyny olemaan kuivilla pidemmän aikaa.
No niin se päivä sit tuli. Olin ollu putsina/ kuivilla reilu 2v ja tuntu et elämä on siinä vaiheessa et voin tarjota koiralle sen mitä se tarvii. Ja se miten toi koiruus "auttaa" mua elämään tätä normaalia elämää on ihan uskomatonta. Sillon ku elin siinä ns. tuulitunnelissa niin pääsin aika pahasti vieraantumaan yhteiskunnasta ja esim. sosiaaliset taidot kyllä tipahti ihan minimiin. Uusiin ihmisiin tutustuminen tuntu melkein mahdottomalta mut nyt koiran kanssa oon saanu senkin asian suhteen hyvän sysäyksen oikeeseen suuntaan.
Kai se kuulostaa liian vastuulliselta tehtävältä mut kyl toi oma sesse on vähän niinkun terapiakoira, kyllä se on mulle niin paljon hyvää antanu. Meillä molemmilla on ollu ja on edelleen omat kommervenkkimme mut eteenpäin mennään ja aina vaan enemmän opitaan. Tulipas päästettyä kunnon vuodatus omasta elämästä mut tää on mun tarina ihmekoirista ja koiraihmeistä- perheen isä
Et ole ensimmäinen joka vastaavassa tilanteessa on koiralta tukea saanut. Tunnen muutaman vastaavan tapauksen ja voin sanoa, että koirasta todella pidetään hyvää huolta. Ikään kuin ymmärtävät koiran arvon tässäkin asiassa. Koira antaa tarvittavan ja pettämättömän tuen ja saa sitä vastaan hyvän kodin ja ylläpidon.
Koirassa arvostan myös sitä, että oli miten huonopäivä tahansa niin aina se jaksaa ottaa minut iloisena vastaan.
Se pelastaa väkisinkin päivän, sillä en "kehtaa" olla pahalla päällä vaikka mitä olisi sattunut vaikka töissä tai jossain..Siinä vaiheessa viimeistään, kun koiran näen hiipii väkisin hymy naamalle. Tsemppiä sinulle äläkä ikinä petä koirasi luottamusta. Se luottamus on arvokas asia. - aloittelija vain
" Aina toivoin et kun saan elämäni järjestykseen niin koiran tuun ottamaan, mut ei ennen ku oon pystyny olemaan kuivilla pidemmän aikaa."
Nasse-tätyli, tuo lause kertoo sinusta paljon hyvää. Siitä miten harkitsevainen ja vastuullinen tässä asiassa olit, vaikka kuinka olit "tuulitunnelissa" ja elämä sekaisin.
Hieno tunnustus tuo tarinasi. - perheen isä
aloittelija vain kirjoitti:
" Aina toivoin et kun saan elämäni järjestykseen niin koiran tuun ottamaan, mut ei ennen ku oon pystyny olemaan kuivilla pidemmän aikaa."
Nasse-tätyli, tuo lause kertoo sinusta paljon hyvää. Siitä miten harkitsevainen ja vastuullinen tässä asiassa olit, vaikka kuinka olit "tuulitunnelissa" ja elämä sekaisin.
Hieno tunnustus tuo tarinasi.Tämän on varmasti kaikki lukenut, mutta täytyy jo hieman kehua aiheesta, iltalehteä siitä että on kunnostautunut tuomaan koirauutisia, myös näitä positiivisia. Hieno homma...=D
Pläjäytetään tähän vielä kun on niin mukavaa luettavaa vaihteeksi.
Pitipäs silmään tämä viitaten aijempiin keskusteluihin..."Se tekee, mitä käsketään."..Tämä tarve voi tulla missä tilanteessa vain. Onnea vielä pelastajalle ja pelastetulle.
"Toista lastaan odottavan maksniemeläisen Katja Koivumäen hiihtolenkki sai dramaattisen käänteen viikko sitten.
Hän lähti hiihtelemään kahden saksanpaimenkoiransa kanssa.
- Hiihdin yksittäisen moottorikelkan jälkien perässä kaikessa rauhassa, hän kertoo Iltalehdelle.
Oli iltapimeä. Pakkasta oli noin 20 astetta.
Koivumäellä oli otsalamppu, joka valaisi reitin.
Hän oli hiihtänyt puolitoista tuntia, kun jäljet päättyivät hakkuuaukean laidalle.
- Olisin voinut kääntyä takaisin, mutta tuntui, että matka on niin pitkä, että oikaisen aukean läpi.
"Tuli hätä"
Koivumäki otti sukset jaloistaan. Hän lähti tarpomaan paksun lumikerroksen peittämän aukean poikki.
- Rämmin aukean puoliväliin, mutta upposin pehmeässä lumessa koko ajan vain syvemmälle ja syvemmälle. Kantohankea ei ollut yhtään.
- Olin vyötäröäni myöten upoksissa. Tuntui, että poljen vain paikoillani, kun en saanut yhtään pitoa jaloilleni, Koivumäki kertoo.
Hän ei voinut soittaa apuakaan, sillä kännykän akku meni tyhjäksi pakkasessa.
- Minulle tuli hätä. Tunsin epätoivoa, kuinka jaksan tässä tilassa, hän viittaa raskauteensa.
Pelkäsi supistuksia
Lapsen pitäisi syntyä noin kuukauden kuluttua.
- Normaalikunnossa olisin hangesta kaivautunut ylös keinolla millä hyvänsä. Minulla on hyvä kunto, sillä liikun paljon metsässä.
- Mutta nyt minua pelotti, kuinka rajusti uskallan ponnistella ja repiä itseäni.
- Pelkäsin, että jos yritän kaikin voimin, niin supistukset voivat alkaa. Se olisi ollut kauhea tilanne siellä metsän keskellä.
Koivumäki kutsui toisen koiransa, nelivuotiaan saksanpaimenkoira Kertun luokseen. Hän kytki vetohihnan ja antoi vetokäskyn.
- Se on sille tuttua, sillä harrastan valjakkohiihtoa.
"Yhtä raahautumista"
Kerttu-koira oli itsekin upoksissa lumihangessa.
- Vain sen pää näkyi hangen pinnalla.
Kerttu alkoi kuitenkin urheasti vetää emäntäänsä kaikilla voimillaan.
- Se oli täyttä raahautumista, sillä en saanut jaloilleni yhtään tukea. Kerttu kiskoi minua niin pitkään, että pääsimme vihdoin hiihtoladun varteen. Siellä rämmin ylös ja kävelin kotiin.
Koivumäki kiittelee koiransa luonteenlujuutta.
- Vastaavaan ei olisi moni koira pystynyt, mutta Kertulla on sisua ja sinniä.
- Se tekee, mitä käsketään. Eikä se edes ollut kauhean väsynyt, kun pääsimme kotiin. Toinen koira sen sijaan oli ihan sippi.
Koivumäen pelastumisesta kertoi eilen ensimmäisenä Lounais-Lappi -lehti."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1901965
- 1131063
- 1141052
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa21775- 54741
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä32673ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann42618Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m175564Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..45528- 9492