oon viimmestä vuotta amiksessa ja minusta tuntuu siltä että jään ihan ilma kavereita kun tuo ammatikoulu loppuu. Koska nytkään mulla ei ole oikeen vapaa-aikana kavereita:( mutta koulussa ei mua silleen syrjitäkkään mutta en ole mikään suosituin,, moni tulee pyytään esim, tauoilla että ''hei lähetään kahville'' ja pyytää mua jotain auttamaan. Mutta vapaa.ajalla oon aina melkeen kotona ja jos käyn esim huoltiskalla ja sielä on tuttuja niin kyllä ne moikkaa ja tulee jotain jutteleen mutta mä en vaan jotenki osaa mennä noitten luokkalaisten mukaan, oon sen verran epäsosiaalinen kun oon huono puhumaanki.. en tiiä mitä mun pitäs tehdä, Pelottaa kun tuo koulu loppuu niin erakoidun täysin kun ei ole ikäistäni seuraa:(
amiksen jälkeen syrjäytyminen:(
ropleemaa.
14921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voikun voisin olla sun kaveri,oisin ikusesti kaverisi,minua on kehuttu kun osaan olla muita kohtaan huomaavainen ja ysävällinen,minä tykkään kun saan auttaa joitakin..Sinun pitää vaan mennä juttelee jollekin kaverille,sit vaan meet mukaan jonnekin niin siitä se kaveruus lähtee,niin ainakin mulle on ystäviä löytynyt.Oisin tosiaan kaverisi mielellään..
Saatpahan hyvän syy vetää itsesi narusta roikkumaan.
Voithan sää pyytää luokkalaisias vaikka leffaan tai muuta tekeen koulun jälkeen, niin voi tutustua paremmin. Voisin sanoa että tilantees on aika tuttu monille, varsinkin pojille. Meidän luokalla suurinosa on juoppoja, kaveruus on sitä että ollaan nurkan takana tupakalla ja viikonloppusin kaljalla, mutta jos jotain tapahtuis ei todellakaan tulis minkäänlaisia tukea, kääntäis mielummin selkänsä.
sehän siinä justiin mulla onkin ongelma että en vaan jotenki kehtaa tuputtaa itteeni niiden mukaan, ja mä tiedän että pari tyyppiä ainki huolis mut messiin. Mä tiedän että mua ei kukaan voi tajuta varmaan, Kun en itekkään tajua mikä on kun en vaan saa lähdettyä poikien mukaan, kun ne vielä sitte kyseleeki että mitä mä aina kotona teen? Kyllä tää on vaan perseestä. kai mä oon jotenki ihmeellinen...
Mistä päin, poika, tyttö? Ei muuten, mutta amiksessa on just tommonen tapaus, johon mielellään tutustus, vaikka itse olenkin sosiaalinen.
ja poika olen?
Urpo, amiksen jälkeen meet suoraan töihin ja siellä on sitten työkavereita.
Amikseenhan mennään sen takia että saatas mahd.pian joku paskaduuni jossa voi mukavasti viettää koko loppuelämänsä samanhenkisessä seurassa.
"Amikseenhan mennään sen takia että saatas mahd.pian joku paskaduuni jossa voi mukavasti viettää koko loppuelämänsä samanhenkisessä seurassa."
Näin on! Meidän isä kävi metallipuolen 16-19 vuoden ikäisenä ja kakskutosena pisti oman yrityksen pystyyn, joka on nykyään Suomen suurimpien metalliyritysten joukossa. Niin paskaduunia on et joudun ajeleen jollain paskalla 09-vuoden 5-sarjan BMW:llä.
jotkut ei vaan osaa luoda kaverisuhteita,, minä olen myös semmonen tyyppi:(
Kyllä jos sinne töihiki menee, nii ei sinne tuuu samaan paikkaa ykskään sun luokka-kaveri. Nii ei se töihin meno tohon auta
Hei amislainen,
oletkin jo saanut hyviä vastauksia. Tiedän omasta ja lähipiirini kokemuksista, että elämän aikana tapaa -onneksi- jatkuvasti uusia ihmisiä. Vaikka olisi kouluaikana tosi hyviä ystäviä, samat ihmiset eivät välttämättä ole kuvioissa vuosien kuluttua; elämä vaan kuljettaa eri latuja vaikkei riitoja tulisikaan. Yritä silti pitää yhtyttä vanhoihin kavereihin, ehkä hekin kaipaavat jatkossakin kaverita. Ja lähde aina rohkeasti mukaan kun pyytävät, se ei ole tuputtamista (olet selvästi hyvä tyyppi!), ja vastavuoroisesti pyydä itsekin! Ja ole vain oma itsesi, ei tartte koko ajan puhua, usein hiljaisia tyyppejä arvostetaan. Olet varmasti hyvä kuuntelija, ja heitä aina tarvitaan.
Kun menet työelämään, työkaverista voi löytyä samanhenkisiä tyyppejä.Myös harrastusten kautta voi löytyä mukavaa porukkaa, ja uuden harrastuksen voi aloittaa missä iässä tahansa. Älä hautaudu kotiin koneen ääreen, muiden kanssa on mukavaa!
Anne Sarasmaa, nuorisotyönohjaaja
hei! noihin jo saamiisi vastauksiin lisäisin että kun kohta ilmeisesti olet menossa armeijaan niin sieltä saat varmasti lisää uusia kavereita ja se on hienoa. älä pelkää armeijaan menoa vaikka se saattaakin jännittää niin se jännitti minuakin. kaikki oli uutta, ei yhtään tuttua koko komppaniassa, mutta niin vain sain vuoden aikana lisää kavereita joihin pidän yhteyttä vieläkin (armeija päättyi tammikuussa). älä myöskään unohda amis kavereitasi vaan pidä heihin rohkeasti yhteyttä. sinua ei selvästikää vihata vaan ehkpä kukaan ei uskalla sanoa että olet hieno kaveri, joten tee aloite ja sano sinä heille että he ovat hienoja kavereita. kun olet varma itsestäsi muutkin ovat! :)
Hei!
Siirryt työelämän ja huomaat, että hyvät ystävät voivat olla ihan eri ikäluokkaa kuin sinä. Voit jopa saada helpommin ystäviä itseäsi vanhemmista henkilöistä. Aikuisena ei enää etsi samana vuonna syntyneiden seuraa. Sillä ei enää ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että tulee toimeen muiden ihmisten kanssa edes kohtuullisesti. Etkä sinä erakoidu, jos menet töihin.
"Kun menet työelämään, työkaverista voi löytyä samanhenkisiä tyyppejä.Myös harrastusten kautta voi löytyä mukavaa porukkaa, ja uuden harrastuksen voi aloittaa missä iässä tahansa. Älä hautaudu kotiin koneen ääreen, muiden kanssa on mukavaa!"
Hmm... Mielenkiintoinen aihe. Itseäni huvittaa miksi joillekin voivat kaverit olla noin tärkeitä? Mielestäni asia oli tärkeä vielä ollessani 10-17v, sen jälkeen niillä ei pitäisi olla enää mitään merkitystä eli jos kavereita haluaa, niin onhan niitä helppo saada tai seuraahan saa kun menee baariin ja ottaa kännit.
Kävin itsekin ainoan kerran baarissa 20 vuotiaana kun asuin vielä isin ja mamin luona. Otin yhden ison oluen ja totesin että en m inä jutteluseuraa edes kaipaa. Katselin siinä vieruspöydässä istuskelevaa 40 vuotiasta naista vähän aikaa ja olisin voinut vaikka pyytää sitä nussimaan kanssani mutta kun ei ollut omaa taloa niin eipä se kannattanut :)
Ja mitäpä järkeä sinkkuelämässä muutenkaan on kun k aikkihan haluaa sen onnellisen avioliiton, kauniin vaimon. Jos teet penskoja niin voi olla ettei sen jälkeen enää paluuta ole vapaaseen elämään. Itse en ole ainakaan vielä tehnyt penskoja.
Kavereita oli 15 veenä mutta kyllä sen jälkeen jos kavereita halusin niin ennemmin metsästin muijia kunnes löysin typyn, kesytin sen ja nyt ollaan naimisissa. On muija, kisu ja talo. Hauvaakin kokeilin mutta sitä olisi saanut taluttaa 3x päivässä ja mitä isompi elukka, sitä isompi paska :) En siis oikein pitänyt niin vaivaa vaativasta lemmikistä, niinpä palautimme sen takaisin sinne mistä haimme.
vastuu on se mitä nuoret pelkää, siksi pelätään että nuoruus katoaa. Ei ole mitään vastuuta :) Sitä ei ole pakko ottaa. On parempi elää karskina elämän laitapuolen kulkijana, olla kuuntelematta yhteiskunnan lakia ja elellä huolettomasti. Toinen nussii vaimoaan, kolmas muita. Valinta on vapaa. Pilluahan irtoaa kun sitä menee hakemaan. Nuorella iällä sitä ei niin vaan tule, koska poika ei ole vakuuttava, mies on.
Mies saa nuoremmiltaan ja ikäisiltään.
Itse koen nykyään kaverit rasitteeksi, jos niitä olisi. Minulla on lähinnä tuttuja joita morjestelen harrastuksessani. En silti jaksaisi enää ketään pyytää minulle soittelemaan " voiksää olla mun kaa tänää, lähetää baariin " :D
Mieluiten haluan rentoutua vaimoni kanssa ja käydä hänen kanssaan mökkeilemässä, asioilla ja sen jälkeen keskityn nauttimaan hyvästä musiikista, sauna-illasta, televisiosta ja nintendosta.
Lähiajan tavoitteeni on myös alkaa harrastamaan mopon virittämistä uudelleen, tosin roinaamisella saavutettu 140 kilon elopaino häiritsisi tätä harrrastusta, joten saatan sen mahdollisesti siirtää 30 vuoden päähän.
Eli 60 vuoden iällä tavoite on palata 2-tahti ja 4-tahtisten moottorien viritysmaailmaan, ajella niillä kaupungilla ja samaan kastiin sopii terveyden ylläpito, eli laihana pysyminen ja kevyenä.
Koin aiemmin raskaan elopainon häiritsevänä kun harrastin mopojen virittämistä. Siksi tätä nykyä on minun valittava kumpi on tärkeämpi asia:
1. voimailu
2. virittäminen.
Voimailu on tärkeämpi. Minulle merkitsee lihakset ja läski, sen takia se tärkeämpää koska eipä naisenikaan innostuisi minusta jos olisi se sama 80 kiloinen pikajuoksija :)
Nyt kun olen iso ja naiselleni turvallinen karju, niin makuuhuonekin on raisummassa käytössä mitä ennen, hehheh :)