Hobitti - Mikä painos on paras?

En itseasiassa tiedä tähän kysymykseen "oikeaa" vastausta, mutta luin lapsille iltasatuna Hobitin, sen Tove Janssonin kuvittaman. Kuvitus oli hyvin kaukana niistä mielikuvista, joita kirjailija pyrki luomaan hahmoista.

Lisäksi itseäni "kiristi" lähes kaikkien hahmojen "lapsellisuus"

Oikeastaan en edes kaikkia kuvia viitsinyt lapsille näyttää, kun olivat aika ääliömäisiä mielestäni.

Kaikki kunnia toki "Muumi mammalle", mutta tuollainen "vakava" fantasiamaailma tuntui olevan aika kaukana hänen visioistaan....

Lapset rakastivat tarinaa ja nyt luemme Tarua Sormusten Herrasta. Viimeistä osaa viedään jo. Olisikohan ehdotuksia seuraavaksi satukirjaksi?

Silmarillion se ei ainakaan ole :p

Jep, olen samaa mieltä. Se Tove Janssoin Klonkku oli aiiika outo :¨D. Kannattaa lukea mieluummin Tolkienin kuvittama.

Joo, tätä olen itsekin miettinyt kovasti.

Tietenkin Tolkienin! Jos kirjaa on sekä kirjailijan itsensä että satunnaisen lastenkirjailijan kuvittama versio, kumpikohan vastaa paremmin Tolkienin ajatuksia? ;) Ainoa vaan että Tolkienin kuvittamaa on todella hankala saada kovakantisena ostettua (kävin itse _kaikki_ Suomen nettiantikvariaatit läpi kunnes yhdestä löysin). Ja Hobitti Tolkienin silmin -kirja on myös loistava :)

Ensimmäinen lukemani Tolkien oli vuoden 1973 Lohikäärmevuori. Nykykäännös on parempi, mutta nostalgian takia Janssonin kuvitukset vetoavat kovasti.

Tietenkin Tolkienin itsensä kuvitukset kertovat hänen mielikuvistaan, mutta kirjojen ihanuushan on juuri siinä, että ne saavat lukijan mielikuvituksen liikkeelle. Jokainen lähestyy tarinaa omista lähtökohdistaan, omin kuvin. Siksi ei ole oikean tai väärän näköisiä kuvia.

Luen mieluummin kirjoja, kuin katson elokuvia, koska minulla on paljon parempi mielikuvitus kuin leffantekijöillä, enkä halua jumiutua heidän visuaalisiin kahleisiinsa. Siksi olisi ehkä kiva, jos Hobitissakaan ei olisi kuvia ollenkaan.

Katsokaa nyt mitä leffa on tehnyt Tolkienin maailmalle. Jos ihmiset piirtävät siitä kuvia, se on leffan maisemien ja näyttelijöiden toistoa, ei omia tulkintoja tai fantasioita. Typerää.