Belize / Guatemala --> Mexico

Matkani sijoittuu vuoteen 2000 keväällä jolloin lensin rinkka ruumaan pakattuna väliamerikkaan.

http://www.graphicmaps.com/webimage/countrys/namerica/camerica/lgcolor/bzcolor.htm

Kirjoitus on tarkoitettu innostamaan muitakin suomalaisia tekemään matkoja vähemmän turistien kansoittamille alueille ilman pakettimatkavarauksia. Matkaan ei tarvitse kuin hyvää kuntoa, tervettä järkeä ja perehtymistä alueisiin ennen matkaa oppaiden ja netin kautta.

Matkan alkupiste Belize city tuntui heti sinne päästyäni todella erilaiselta mihin Euroopassa tai Pohjois Amerikassa olin tottunut. Belizen kieli on englanti joka auttaa länsimaista matkaajaa selviytymään matkalla, mutta muuten kulttuuri olikin todella Caribialainen.

Matka alkoi taksimatkalla Belize cityn satamaan josta nappasin venekyydin Caye Caulkier saarelle. Saari oli mahtava kokemus autioine palmurantoineen ja paikallisine beach baareineen. Turismia ei tuntunut ainakaan tällä saarella juuri olevan, mutta paikalliset ja paikalle eksynyt nuorisoryhmä nauttivat kyllä reggaesta ja rommicolasta kaikkien puolesta :-) Tähän seuraan oli helppo liittyä !

http://www.ambergriscaye.com/wallpaper/

Saari oli unohtumaton elämys vaikka mitään luxus matkaa sinne ei kannataan lähteä viettämään, mutta jos tyytyy bambumajaan tai suht. vaatimattomaan huoneeseen ilman mukavuuksia niin paikka on oikea. Ilmastoinnista ei myös kannata haaveilla, joten rantamaja ja hyttysverkko ovat hyvä vaihtoehto ! Jos haluaa parempaa tasoa niin sitäkin kyllä Belizessä löytyy turistialueilla. Niistä kannattaa lukea lisää oppaista. Tosin jos turistyrysään haluaa, kannattaa lentää suoraan Cancuniin Mexicoon, eikä kiusata itseään Belizessä !

Palasin parin päivän snorklailun ja reggae musan kuuntelun jälkeen veneellä takaisin mantereelle jonkun Eurooppalaisen luontofilmiryhmän kanssa ja aloin etsimään bussiasemaa keskustasta. Bussi löytyi usean kilometrin kävelyn jälkeen läpi Belize cityn.

Suuntasin vanhalla USA:n koulubussista muunnetulla vuorolinjalla kohti Guatemalan rajaa. Rajalle saakka bussi ei vienyt vaan San Icnacion pikkukaupunkiin. Sieltä otin taksin rajalle ja jatkoin matkaa taksilla rajalle saakka.

http://www.infoplease.com/atlas/country/guatemala.html


Rajalla oli pilvin pimein rahanvaihtajia, mutta olin onneksi vaihtanut jo tarpeeksi rahaa enne matkaa, koska kavereita olisi voinut kuvitella saavansa mitä tahansa valuuttaa dollareitaan vasten ...

Raja oli kummallinen yhdistelmä virallisuutta ja kahden vielä melko kehittymättömän valtion byrokratiaa. Tullimies mm. esitteli kavereilleen passiani huudellen ... Finlandia... uusi kokemus meille molemmille :-)

Guatemala oli jo heti rajasta alkaen vielä kehittymättömämpi kuin Belize. Rajalla mm. pikku baari möi kyllä kylmää olutta mutta vessassa käynti hoidettiin bambujaloilla seisovan baarin kopissa metallikouruun. Kun sitten tuli vessan vedon aika, toi baarimikko sangon vettä, jolla saattoi katsoa ”tavaran” valuvan joessa pulikoivien ihmisten keskelle...

Rough Guide lupasi että bussi viidakon laitaan tulee ennen hämärää ja onneksi se myös tuli sovittuna aikana. Otin bussin ja matka alkoi läpi viidakon. Ensi hämmästys oli kun bussikuski piti rinkkani itsellään ja veti verhot bussin etuosan peitoksi. Verhon välistä näin kun apukuski kävi välittömästi rinkkani sisältöön käsiksi, joten päätin käydä repimässä rinkan väkisin itselleni istuinpaikalleni syliin ...

Ensimmäinen ihmiskontakti oli matkalla armeijan tien viereinen kk pesäke joka otti meidät ystävällisesti ”piikkiin” lähestyessämme sitä.

Matkan alku ei näyttänyt Guatemalassa kovin hyvälle.

Pääsimme kuitenkin perille Flores nimiseen kaupunkiin. Kaupunki oli pieni mutta sitäkin värikkäämpi. Kaupungin torin laidalle oli kokoontunut joukko väkeä, joilla yllättävän monella oli viidakkoveitsi lanteillaan. Ilmeisimmän tarpeelinen väline viidakossa liikkumiseen, vaikka alkuun se näyttääkin melkoisen vaaralliselle yhdistelmälle. Kait sama jos olisi mennyt 30 vuotta sitten pohjanmaalle, jossa jokaisella miehellä olisi nähnyt tupekset vyöllään ... Uskoisin nyttemmin paikan vähän parantuneen ja olevan turvallisemman tuntuinen kuin silloin. Lisäksi Belizen puolelta tehtiin jo tuolloin päivän bussimatkoja Tikalin Mayakaupunkiin. Tämä vaihtoehto tuntui vain liian valmistellullulta rinkkamatkailijalle.

http://www.phys.uni-paderborn.de/~blum/images/belize2002/flores.html


Paikkassa oli useita pikku motelleja kaupungin laidalla olevan saaren puolella. Mikä yllättävintä paikassa asui tusinoittain saksalaisia, jotka tuntuivat myös pitävän useita motelleja hallussaan. mistä lie paikalle tulleet, vaikka pieni epäilys 50 v takaisten muuttajien perillisistä heräsikin. Ehkäpä liikaa mielikuvitusta, vaikka enpä alkanut kyselemäänkään.

Valitsin paikan joka tarjosi ”hot showeria”. Väärä valinta ! Huoneessa oli yöllä yli 40 c lämpöä ja hanasta tuli vain kiehuvaa vettä ! ! ! Kuulin jälkeenpäin että patja olisi kannattanut kastella läpikotaisin jotta se ei olisi imenyt kaikkea ruumiin kosteutta itseeensä yöllä. Tiedä sitten tuosta...
Aamulla olo oli kuitenkin kuiva kuin muumiolla. Lisäksi vatsa pöpöjen tappamisen vuoksi aamu alkoi tequila huikalla, joka kolahti ilkeästi valmiiksi kuivuudesta humisevaan takaraivoon.

Kannattaa siis varata kunnolla juomaa huoneeseen ja valita alin kerros motellissa, kun ilmastointia ei ole. Kattohuoneistot (vaikka maisema olisi kuinka upea) ovat tappavan kuumia !

Matka jatkui aamulla Tikalin Maya kaupunkiin. Ensin matka taittui bussilla ja sitten kävellen läpi viidakon keskellä alkukantaista äänimyrskyä (paina alla olevan linkin kuvan oikealla ylinnä olevaa nappulaa ja laita ääni päälle )

http://www.destination360.com/tikal/guide.htm

Paikka oli kertakaikkisen upea kokemus ja apinoiden hyppiessä aamu kuuden aikaan tikalin temppeleiden päällä, tunsi kokevansa jotain todella ainutkertaista !

Kannattaa käydä läpi suurimmat temppelit ja kävellä myös Temple IV:n huipulla ihailemassa maisemia.

Tämä on ollut hyvin tiivistetty kertomus alku matkasta, mutta
kerron lisää seuraavassa osassa matkakertomustani jossa suunnataan bussilla kohti Yucatanin niemimaata.