tule ja hae minut pois
tästä kylmien rosoisten
polkujen maasta
tule ota syliisi
paleleva sieluparkani
jäälyhtyjen luvatussa kolkassa
tule suutele niin
että menneisyys unohtaa itsensä
keskeneräisten umpisolmujen
avatessa tietänsä
tule rakasta
kehoni huutaessa
sinua yö yön perään
kohti aamua nälkäänsä kasvattaen
tule ja näe
se silmistäni
lue huuliltani
nuolaise iholtani
kuuntele
tästä kylmien rosoisten
polkujen maasta
tule ota syliisi
paleleva sieluparkani
jäälyhtyjen luvatussa kolkassa
tule suutele niin
että menneisyys unohtaa itsensä
keskeneräisten umpisolmujen
avatessa tietänsä
tule rakasta
kehoni huutaessa
sinua yö yön perään
kohti aamua nälkäänsä kasvattaen
tule ja näe
se silmistäni
lue huuliltani
nuolaise iholtani
kuuntele
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulta tulee koko ajan vain parempia tekstejä!
Ei voi kuin ihailla, kiitos Alma*=)
Voi...minulle tulee nyt olo kuin
Nalle Puhille hunajapurkin äärellä...
Sanasi hivelevät korvaani, sinulle kiitos:)
..tuttua..
Tämä runosi on todella hyvä!
ja nostanpa peukun pystyyn :)
vastarunoa kyhäilin vaan yritykseksi jäi.
Sinulla on taito tulkita
rivivälejä..... kuinka hyvä mieli
minulle käynnistäsi tulikaan...Kiitos:)
”Sumu laahusteli valkea viitta harteillaan, se ikään kuin teki viimeisen tarkistuskierroksen ennen kuin sen oli taas aika poistua. Jonnekin merelle kai, kaikkien haaksirikkoisten kiusaksi, jotka huutelivat kysyvästi ja kiukkuisesti sumun läpi toisiaan öisin. Kiitokseksi sumu oli lahjoittanut puiden oksille, orastavalle vihreälle, tuhlailevia kristallikäätyjä, ne välkehtivät ja vähäisenkin tuulenpoikasen kosketuksesta, vähäisestäkin oksanhipaisusta ne olivat valmiit putoamaan alitseenkulkevien hiuksille, otsalle, niskaan, valumaan takin ja paidan alle rintaa ja selkää pitkin päästäkseen sylin huomaan. Syli, joka oli antanut katon suojaksi sateelta, lämpöä kylmällä, hellan jolla keittää, vuoteelle paikan ja ennen kaikkea ihmiselle rauhan kuunnelle katsella toisiaan. Aivan kuten kuuma jälki kauneudessa tulee, näkee, lukee ja nuolaisee sormien purjehtiessa hiuksien laineissa kuunnellen sydämen pohjavedestä pulppuavia kaivoja, synnyttäen uusia sumuja ja odottaen uutta aamua...kosteutta iholla”
Alma, kiitos runoistasi, ne ovat kauniita.
Sanasi tuudittavat
lentävää taikamattoa kohti tuhatta ja yhtä yötä...
jokaisessa uudessa aamunkajossa
on helppo herätä
sylistä
joka rakkauden nektarilla
voitelee uuden kasteen ihon pintaan..
Sanon sinulle .....Kiitos:)
sielu mukana, ei muu kuin sielukas
ihminen omaa tälläistä sanojen käyttöä.
Luin jo eilen mutta en löytänyt
tämän runosi arvoista vastausta,
uudelleen luettuani yritän jotain präntätä mutta
sanoja ei vain löydy, siksi sanon yksinkertaisesti vain: ihanan runo
jonka kirjoittajalla on SIELU.
Niin...sielu jonka kädet hapuilevat kohti
jotakin vielä piilossa pysyvää...
Liona, sanoillasi piristit päivääni,
sinulle kiitokseni:)