Kuu hopeisen pinnan veteen peilaa,
kaislikko oman leikkinsä luo
Miten pehmeä on valo tuo,
jonka kuu-ukko meille suo
Vesi äänet järveltä kantaa,
ne saapuvat pitkin rantaa
Sieltä airojen loiskeen kuulen,
rakkaani siellä soutavan luulen
Ja valossa kuun
soutajan hahmo erottuu
Sieltä saavut, kukas muu
Veneeseen minut mukaasi noudat,
ihan pienelle saarelle meidät soudat
Hiljaa istumme valossa kuun,
unohtaen kaiken muun
Kuinka paljon voi hetki hiljainen antaa,
kun katselet rakkaasi kanssa
hopeisena hohtavaa taivaanrantaa
Kauan on siitä, kun kanssasi istuin
kuutamoyössä
Jo hopea hiuksiini rantuja tuo,
mutta kauniilta yhä näyttää
yöt jotka kuu valollaan suo
kaislikko oman leikkinsä luo
Miten pehmeä on valo tuo,
jonka kuu-ukko meille suo
Vesi äänet järveltä kantaa,
ne saapuvat pitkin rantaa
Sieltä airojen loiskeen kuulen,
rakkaani siellä soutavan luulen
Ja valossa kuun
soutajan hahmo erottuu
Sieltä saavut, kukas muu
Veneeseen minut mukaasi noudat,
ihan pienelle saarelle meidät soudat
Hiljaa istumme valossa kuun,
unohtaen kaiken muun
Kuinka paljon voi hetki hiljainen antaa,
kun katselet rakkaasi kanssa
hopeisena hohtavaa taivaanrantaa
Kauan on siitä, kun kanssasi istuin
kuutamoyössä
Jo hopea hiuksiini rantuja tuo,
mutta kauniilta yhä näyttää
yöt jotka kuu valollaan suo
Vastaukset 1
Vanhimmat
Odotan elokuuta
sen tummia öitä kuutamoita
kynttilöitä ja sinä siinä