Tämä on jälleen varsin perinteinen perintötarina, johon olisin kaivannut vastausta.
Henkilöt (nimet muutettu):
- Liisa: perittävä edesmennyt vanhus, jolta ei jäänyt jälkeen lapsia eikä puolisoa
- Tauno, Liisan veli
- Aune, Liisan sisar
- Maija, Aunen tytär
Liisan miehen kuoltua veli Tauno kävi häntä joskus auttamassa hänen vaatimattomassa mökissään. Liisa joka eli, ei suurin tuloin, vaan pienin menoin, ja oli siis kerännyt jonkinlaisen omaisuuden, minkä halusi kiitollisuudesta testamentata Taunolle. Nyt jo edesmenneen Taunon kotona Liisa kävi usein ja otettiin siellä vieraanvaraisesti vastaan.
Aune kuitenkin kuuli asiasta, torui Liisaa hätiköidystä päätöksestä ja pyysi, että hän saisi periä, kun oli vähävaraisempikin. Hyväntahtoisena Liisa suostui muuttamaan testamentin. Tauno oli tällä välin jo edesmennyt.
Puheiden mukaan Liisa olisi halunnut jo peruuttaa Aunelle tehdyn testamentin, mutta ei uskaltanut.
Aunen tytär Maija oli kiinnostunut myös Liisan omaisuudesta, etenkin kun äidin Aunen kunto alkoi huonota. Pian hän ilmestyikin lakimiehen kanssa Liisan luo, ja - kuten Liisa kuulemma oli kertonut Taunon lapsille - vaatimalla vaati uutta testamenttia hyväkseen. Tähänkin Liisa suostui. Maija tosin piti yhteyttä Liisaan ja tämän naapureihin Liisan ollessa jo huonokuntoinen.
Olisiko nyt koko omaisuus nyt menossa Maijalle, siitä ei ole vielä tietoa, koska perinnönjakoa ei ole toistaiseksi suoritettu, mutta tällaista epäillään.
On toisaalta ilmennyt, että tosi asiassa Liisan pankkitilit ovatkin lähes tyhjiä. Joku muisti Liisan kertoneen muutamaa kuukautta ennen poismenoaan, että huomattavia summia, mm. mökin myynnistä saadut rahat, olikin siirretty Maijan tileille tämän pyynnöstä muka "parempaa korkoa kasvamaan".
Testamentti on testamentti, jos se todetaan päteväksi, niin se pannaan toimeen. Ilmeisesti kukaan ei voi todistaa, että se saatiin aikaan pienellä pakolla, kuten edesmennyt Liisa tosiaan väitti.
Jos muut Liisan muiden sisarusten lapset (Liisan kaikki sisarukset ovat jo kuolleet) jäävät nuolemaan näppejään, niin eivät he ilmeisesti voi olla muuta kuin kateellisia Maijalle.
Entäpä, jos heitä rupeaisikin vaivaamaan kysymys, mihin Liisan kitsaasti elämällä säästetyt rahat olivat hävinneet tileiltä kuin tuhka tulleen? Pitäisikö ruveta pankkitileiltä nostoja penkomaan?
Jos suurehkoja siirtoja löytyisi, ja nimenomaan Maijalle, tämä saisi mahdollisesti rutkasti lahjaveroa maksaakseen, ja sehän olisi kai tuloa yhteiskunnalle. Olisiko toimenpiteestä muuta haittaa Maijalle ja jäisikö näppejään nuoleville jäljelle vain jonkin verran aitoa vahingoniloa?
Henkilöt (nimet muutettu):
- Liisa: perittävä edesmennyt vanhus, jolta ei jäänyt jälkeen lapsia eikä puolisoa
- Tauno, Liisan veli
- Aune, Liisan sisar
- Maija, Aunen tytär
Liisan miehen kuoltua veli Tauno kävi häntä joskus auttamassa hänen vaatimattomassa mökissään. Liisa joka eli, ei suurin tuloin, vaan pienin menoin, ja oli siis kerännyt jonkinlaisen omaisuuden, minkä halusi kiitollisuudesta testamentata Taunolle. Nyt jo edesmenneen Taunon kotona Liisa kävi usein ja otettiin siellä vieraanvaraisesti vastaan.
Aune kuitenkin kuuli asiasta, torui Liisaa hätiköidystä päätöksestä ja pyysi, että hän saisi periä, kun oli vähävaraisempikin. Hyväntahtoisena Liisa suostui muuttamaan testamentin. Tauno oli tällä välin jo edesmennyt.
Puheiden mukaan Liisa olisi halunnut jo peruuttaa Aunelle tehdyn testamentin, mutta ei uskaltanut.
Aunen tytär Maija oli kiinnostunut myös Liisan omaisuudesta, etenkin kun äidin Aunen kunto alkoi huonota. Pian hän ilmestyikin lakimiehen kanssa Liisan luo, ja - kuten Liisa kuulemma oli kertonut Taunon lapsille - vaatimalla vaati uutta testamenttia hyväkseen. Tähänkin Liisa suostui. Maija tosin piti yhteyttä Liisaan ja tämän naapureihin Liisan ollessa jo huonokuntoinen.
Olisiko nyt koko omaisuus nyt menossa Maijalle, siitä ei ole vielä tietoa, koska perinnönjakoa ei ole toistaiseksi suoritettu, mutta tällaista epäillään.
On toisaalta ilmennyt, että tosi asiassa Liisan pankkitilit ovatkin lähes tyhjiä. Joku muisti Liisan kertoneen muutamaa kuukautta ennen poismenoaan, että huomattavia summia, mm. mökin myynnistä saadut rahat, olikin siirretty Maijan tileille tämän pyynnöstä muka "parempaa korkoa kasvamaan".
Testamentti on testamentti, jos se todetaan päteväksi, niin se pannaan toimeen. Ilmeisesti kukaan ei voi todistaa, että se saatiin aikaan pienellä pakolla, kuten edesmennyt Liisa tosiaan väitti.
Jos muut Liisan muiden sisarusten lapset (Liisan kaikki sisarukset ovat jo kuolleet) jäävät nuolemaan näppejään, niin eivät he ilmeisesti voi olla muuta kuin kateellisia Maijalle.
Entäpä, jos heitä rupeaisikin vaivaamaan kysymys, mihin Liisan kitsaasti elämällä säästetyt rahat olivat hävinneet tileiltä kuin tuhka tulleen? Pitäisikö ruveta pankkitileiltä nostoja penkomaan?
Jos suurehkoja siirtoja löytyisi, ja nimenomaan Maijalle, tämä saisi mahdollisesti rutkasti lahjaveroa maksaakseen, ja sehän olisi kai tuloa yhteiskunnalle. Olisiko toimenpiteestä muuta haittaa Maijalle ja jäisikö näppejään nuoleville jäljelle vain jonkin verran aitoa vahingoniloa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ette voi penkoa tilejä.
Verottaja tutkii vainajan tilit takautuvasti kolmen vuoden ajalta vainajan kuolemasta. Jos löytyy tililtä ottoja isompia summia, niin ne perätään ja lahjaverotetaan tai lisätään kuolinpesän säästöön.
Ei pidä luulla ettei verottajalla ole konstinsa ja oikeutensa selvittää onko verot maksettu saadusta edusta/omaisuudesta. Jos verottaja ei sattuisi sinun tapauksessasi tutkimaan, niin ilmoita asia verottajalle ja epäilyksesi.