Tutkimus lapsen seksuaalisesta hyväkskäytöstä.

Tuossa tutkimuksessa halutaan selvittää uutisointia lehdistössä 1980-2000 luvuilla.

Aiheesta on tehty väitöstutkimus, mutta se on poistettu julkisuudesta, koska siinä paljastui, että kysymyksessä oli pedofilihysteria, jolla haluttiin salata pedofiilit ja syyllistää lasten isejä insestistä, josta tuli muoti-ilmiö 1970 luvulla. Huoltajuusriidoisssa alettiin isejä syyttämään insestistä.

Vasta tämän vuoden alusta lakia on muutettu. Tutkimusmenetelmät uusittiin jo vuonna 2003.

Tutkimus:Tekikö media pedofiliasta uuden "hyvän vihollisen? (Osalainaus).
Pedofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla.
Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.

Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään Pysäyttäkää pedofiilit
Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa.
Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.

Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.

Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.

Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.

Kaikki toistavat samoja väitteitä.
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.

Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista.

--

Insestihysteria. kirjoitti:

Tuossa tutkimuksessa halutaan selvittää uutisointia lehdistössä 1980-2000 luvuilla.

Aiheesta on tehty väitöstutkimus, mutta se on poistettu julkisuudesta, koska siinä paljastui, että kysymyksessä oli pedofilihysteria, jolla haluttiin salata pedofiilit ja syyllistää lasten isejä insestistä, josta tuli muoti-ilmiö 1970 luvulla. Huoltajuusriidoisssa alettiin isejä syyttämään insestistä.

Vasta tämän vuoden alusta lakia on muutettu. Tutkimusmenetelmät uusittiin jo vuonna 2003.

Tutkimus:Tekikö media pedofiliasta uuden "hyvän vihollisen? (Osalainaus).
Pedofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla.
Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.

Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään Pysäyttäkää pedofiilit
Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa.
Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.

Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.

Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.

Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.

Kaikki toistavat samoja väitteitä.
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.

Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista.

--

Varatuomari Anja Hannuniemen väitöstutkimuksessa paljastuu, että kysymyksessä on ollut jonkinlainen kosto miehiä ja isejä kohtaan.
Isien on hyvä tiedostaa, että perättömiä väkivalta, raiskaus ja hyväksikäyttosyytöksiä voidaan esittää huoltajuusriidoissa.

Porin Sanomat.
Hannuniemen väitös nostaa esiin perheitä sairastuttavan vieraannuttamisoireyhtymän.
Vieraannuttajana on yleensä äiti, joka esittää perättömiä insestisyytöksiä.

Usein vieraannuttaja sairastaa persoonallisuushäiriötä, mutta viranomaiset eivät osaa tunnistaa vaaran merkkejä. (Koskee nyös sossuja, tuomareita, oikeuslaitoksia).

Porin Sanomien artikkeli, jossa 23 kommenttia.

http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997

--