ja viisaus ja vanhuus. Ihanko totta?
Millasia olitte 17-vuotiaina?
Mä olin kuin vasikka kevätlaitumella! :)
Millasia olitte 17-vuotiaina?
Mä olin kuin vasikka kevätlaitumella! :)
Nuoruus ja hulluus
lopun alkua
17484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
.........jaaaaa
Olin hyvin tarkkaan tietoinen velvoitteista ja vaateista joita muilla ja yhteiskunnalla oli osalleni.
Mitään oikeuksia en tiennyt ja elin aikaa jolloin täysi ikäisyys saavutettiin 21 v.
Tämä täysi-ikäisyys tiesi oikeutta ja velvollisuutta äänestää vaaleissa, mutta kuten äiti isä sanoo ketä äänestää.
Onnekseni asuin jo itsellisenä tullessani täysi ikäiseksi, en olisi taipunut äänestämään käskettyä ehdokasta.
Raskaana, sain lapsen 17v 1kk ikäisenä.
Nuorena taas voi jessus mikä pesservisseri ei ollu semmost asia mitä en olis tienny.
En myöskään ujostellut sanoa kantaani,olin varmaan rasittava monen mielest ja se piirre on näköjään säilynyt läpi aikuisiän.
Mitä vanhemmaks tuun sen vähemmän huomaan tietäväni jonkin lainen käsitys asiasta on mut en varmaankaan ymmärrä .
hullu oon voinnu olla, mutten tyhmä.
Avioon ja 11kk jälkeen kaksoset. As, velka, ja opiskelut samalla.
vakituisessa työpaikassa joka oli sama seuraavat yhdeksäntoista vuotta ostin yksiön kaupungilta ja muutin sinne itsenäistymisen aikaa kolme seurustelusuhdetta jo takana neljäs aluillaan viikonloput meni bailatessa ja joskus keskiviikotkin erittäin kivaa ja kasvattavaa aikaa.
kuin nytkin, ehkä hiukan rauhallisempi.
Mulla oli painoa 47 kiloa ja jalat kuin spagetit, aika varsamainen olo.
Sitten menin emäntäkouluun ja lihoin 10 kiloa. :))
Piräkkin olla emänän näkönen ,ne aitan avaimetkin kilisee paremmin pyöreän masun päällä.
Kuten joku jo totesi, täysi-ikäisyys vasta 21-vuotiaana.
Ps. Oli ihanaa aikaa, vaikka ei tässäkään ajassa mitään moittimista!
ja myös syötiin.
Mutta suht samanverran painan nytkin, joten onneksi painonnousu pysähtyi siihen.
Meillä on hurjan isoja aitanavaimia, ei niitä jaksa mukanaan kannella.
emäntä,paino oli sama,vaiks masu oliki hiukka pyöree
Seitsemäntoista vuotisena olin kaupassa töissä ja asuin omillani työkaverin kanssa kimppakämpässä kaupan yläkerrassa.
Poikaystävä oli merillä ja tuli kotiin syksyllä sormuksen kanssa. Hän oli hakenut opiskelupaikan ammattikoulusta, elättäjä vain puuttui. Minä tyhmä suostuin hänen toivomuksiin, ja muutettiin takaisin kotiin, eli vanhempieni omakotitalon yläkertaan.
Meillä oli kaksi huonetta ja keittolevy, ulkovessa. Pyykit saimme pestä vanhempieni saunassa, siellä oli pulsaattori kone. Tulin raskaaksi ja jouduin naimisiin, lapsi syntyi kun olin täyttänyt kahdeksantoista. Kahden kuukauden äitiysloman jälkeen palasin töihin, oli pakko. Serkun vaimo otti pojan päivähoitoon.
Tein yhdeksän tunnin työpäiviä, tein ruokaa keittolevyllä, kannoin vettä rapuissa ulos ja sisään ja keitin vaippoja emalivadissa. Mies ei tehnyt mitään kotitöitä, jätti kaikki vaatteensakin lattialle.
Illat meni kaveriporukoissa tai äidin luona. Minulle nuoruus oli ohi.
iloa sinulle oli tuollaisesta kekaleesta? Heevetti että mulla pistelee vihaksi tuollaiset alikehittyneet elätit. :(
Ottaisitko tänään itsellesi vastaavanlaista riippakiveä? Luultavasti et...
Totta, en ottaisi. 17 veenä on oli niin tyhmä ja kokematon, oli hienoa päästä kihloihin ensimmäisenä kaveripiirissä.
Toisaalta toiset vaan vetävät puoleensa tietyn tyyppisiä miehiä ja sortuvat niihin.
Ensimmäistä liittoa kesti kahdeksan vuotta. Toinen liittoni kesti 34 vuotta ja päättyi miehen kuolemaan. Pakko tunnustaa, että samanlainen vastuuton, hurmaava huijari oli. Petti ja siipeili, tartutti minuun sukupuolitaudin, tyhjensi kerran tilit ja jätti rahattomaksi pienen lapsen kanssa viikoiksi. Vei kerran jopa sormukseni panttilainaamoon. Kaikkea ei viitsi edes ajatella, verenpaine nousee.
Silti oli hyviäkin aikoja, ihania lomia ja juhlapyhiä ja olin päättänyt, että en enää jaksa erota, katson tämän pelin loppuun. Ajat olivat eri, suku ja ympäristö vaikutti.
Nykyään luku miehet on elämässäni loppuun käsitelty, kierrän kaukaa.
huntu pääs.Hoikka,vaiks kannoinki piänii luit fölissäni
enkä syönyt heiniä nityllä päivänkakkarakranssi päässä takapuolta nakaten, eikö ne vasikat niin tee.
Koulun penkkiä vielä siinä vaiheessa pari vuotta kulutin.
Nuori olin, en hullu, jos se tässä villeyttä meinaa.
Pitänee kai meitäkin olla.
.
sehän jatkuu vielä. Ei mitään teennäisiä ikärajoituksia. Ei ymmärrä aloitusta;))) En suostu henkisesti vanhenemaan, en ainakaan myönnä:)))) Fyysisenen puoli...pahus vie...juttu erikseen.
Tsau:Friidu