Elämä on täynnä erilaisia valintoja.
Valintojen eteen joudumme elämämme aikana joka päivä ja vieläpä monta kertaa saman päivän aikana.
On valintoja suurissa ja pienissä asioissa.
Hupaisaa on mm. se, että kun vähittäiskauppa alkoi muuttua palvelukaupasta itsepalvelukaupaksi, niin aluksi niitä kutsuttiinkin "valintamyymälöiksi".
Valintojen tekeminen, vaikka vaan kuinka pienessä asiassa, vaatii aina päätöksen teon.
Olemmeko hyviä päättäjiä vai jahkailijoita?
Päätöksiä on joka tapauksessa tehtävä, meni syteen tai saveen.
Ainahan voi tehdä korjausliikkeitä, jos on tehnyt väärän valinnan ja päätöksen.
Mutta on myös asioita, jotka ovat lopullisia. Siksi sellaiset valinnat on tehtävä erikoisella huolella.
Me siis ikään kuin äänestämme jaloillamme, tehdessämme valintoja.
Mutta sitten ovat ne isot valinnat, joita eteemme tulee.
Yksi sellainen on taas omalla kohdallani edessä.
Pitäisi muuttaa elämäntapaa aivan uusiksi. Ei ole helppo valinta.
Mutta kun vaakakupissa ovat terveys ja hyvinvointi ja toisaalta pahoinvointi ja kipua ja vaivaa, niin ei pitäisi olla vaikeata valinta.
Ei pitäisikään, mutta valinta edellyttää isoa elämäntavan muutosta, joka puolestaan vaatii POIS OPPIMISTA vanhoista tavoista ja tottumuksista.
Siinä on se valinnan vaikeus, kun pitäisi jättää vanhat tavat ja tottumukset, jotka monilta osin on jatkunut vuosikymmeniä.
Sanotaan, että "vanha koira ei opi istumaan". Minä en usko siihen. Kyllä vanha äijäkin oppii uutta, mutta ensin täytyy OPPIA POIS VANHASTA.
Tässä seison, enkä muuta voi.
Vaaka on kallistumassa vanhoista tavoista ja tottumuksista luopumiseen. Se vaatii kuitenkin tietyn orientoitumisvaiheen ja sitten VAIN HÄRKÄÄ SARVISTA KIINNI.
Saas nähä, kuinka äijän käy?
Valintojen eteen joudumme elämämme aikana joka päivä ja vieläpä monta kertaa saman päivän aikana.
On valintoja suurissa ja pienissä asioissa.
Hupaisaa on mm. se, että kun vähittäiskauppa alkoi muuttua palvelukaupasta itsepalvelukaupaksi, niin aluksi niitä kutsuttiinkin "valintamyymälöiksi".
Valintojen tekeminen, vaikka vaan kuinka pienessä asiassa, vaatii aina päätöksen teon.
Olemmeko hyviä päättäjiä vai jahkailijoita?
Päätöksiä on joka tapauksessa tehtävä, meni syteen tai saveen.
Ainahan voi tehdä korjausliikkeitä, jos on tehnyt väärän valinnan ja päätöksen.
Mutta on myös asioita, jotka ovat lopullisia. Siksi sellaiset valinnat on tehtävä erikoisella huolella.
Me siis ikään kuin äänestämme jaloillamme, tehdessämme valintoja.
Mutta sitten ovat ne isot valinnat, joita eteemme tulee.
Yksi sellainen on taas omalla kohdallani edessä.
Pitäisi muuttaa elämäntapaa aivan uusiksi. Ei ole helppo valinta.
Mutta kun vaakakupissa ovat terveys ja hyvinvointi ja toisaalta pahoinvointi ja kipua ja vaivaa, niin ei pitäisi olla vaikeata valinta.
Ei pitäisikään, mutta valinta edellyttää isoa elämäntavan muutosta, joka puolestaan vaatii POIS OPPIMISTA vanhoista tavoista ja tottumuksista.
Siinä on se valinnan vaikeus, kun pitäisi jättää vanhat tavat ja tottumukset, jotka monilta osin on jatkunut vuosikymmeniä.
Sanotaan, että "vanha koira ei opi istumaan". Minä en usko siihen. Kyllä vanha äijäkin oppii uutta, mutta ensin täytyy OPPIA POIS VANHASTA.
Tässä seison, enkä muuta voi.
Vaaka on kallistumassa vanhoista tavoista ja tottumuksista luopumiseen. Se vaatii kuitenkin tietyn orientoitumisvaiheen ja sitten VAIN HÄRKÄÄ SARVISTA KIINNI.
Saas nähä, kuinka äijän käy?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvää pakkasen piristämää Huomenta!
Kyllä se sinulta onnistuu, en epäile yhtään miksi ei? On tässä heikommallakin luonteella joutunut muuttumaan.
-95 olin ensimmäisen merkittävän muutoksen kanssa silmätysten, mitään peräti radikaalia en edes uskaltanut ajatella alkuun.
Netti on siihen kuitenkin hyvä opas, paljon sain sieltä ja paljon myös lääkäriltäni.
Kymmenen vuotta meni ihan hyvin, ikä antoi suuria haasteita, oli iso leikkaus edessä.
Jostain vain niitä voimia ja älyäkin riitti, löytyi värillistä ruokaa josta tuli pääasiallinen eväs elämään, tietty on myös kaikki muukin ruoka aina mukana mutta ne määrät ja lautasen asettelumalli muuttui.
En osaa sanoa opettelinko vai oliko se luonnollista vaihtoa, hyvin tässä jo pärjää.
Kyllä se sinullekin "sinikynä" tulee olemaan helppo ja huomaamaton, toivon niin!
on puoliksi tehty. Elämänmuutokset ovat mahdollisia, kun on hyvä motivaatio, ja mikäs parempi kuin oma terveys. Myönteinen, elämää rakastava ihminen pystyy siihen iäkkäänäkin, ja siinä onkin yksi henkisen joustavuuden mittari : oppia pois entisestä.
Syömätavat ovat hyvin syvään juurtuneet nuoremmallakin aikuisella. Minä jouduin odotusaikana rajoittamaan suolan käyttöä, ja sen jälkeen jopa normaalisuolainen ruoka on maistunut liian suolaiselta. Opin käyttämään muuta maustamista, esim. paljon yrttejä ja nautin enemmän raaka-aineitten omasta puhtaasta mausta. Diabetestä on suvussa, siksi olen ajat sitten jättänyt sokerin ja tyhjät hiilihydraatit minimiin, pitänyt painon kurissa. Ennaltaehkäisy on tietysti helpompaa kuin korjaus, mutta ainahan ei voi sairauden puhkeamiseen itse vaikuttaa.
Ruoka- ja elämäntaparemontit ovat helpompia toteuttaa projektina ja vertaistuella , kaikki muukin tuki kannattaa ottaa vastaan. Jotkut tuskittelevat yksin, pelkäävät että jos juttu ei onnistukaan kertarysäyksellä, se on noloa . Vastamäkiä ja notkahduksia tulee, mutta ei niihin tarvitse jäädä makoilemaan. Ellei lääkäri ole jotain ruoka-ainetta nimenomaan kieltänyt, ei kannata kovin askeetiksi ryhtyä, ruoka on myös ihana nautinto. Vatsaa ei tarvitse täyttää suklaalla tai pullalla, mutta pieni herkuttelu juhlistaa arkipäivänkin. Ainakin minä olen elementissäni, kun pääsen neuvomaan miehiä. ;)
Tsemppiä Sinulle Sinikynä ! Minäkin pääsin jo flunssan herrattareksi, maltoin levätä ja juoda lämmintä, jostakin syystä jäätelö maistui, vaikka ei oikein mikään muu ! Nyt lämpimästi alle ja ylle, koira odottaa , että pääsee viemään minut lenkille. Kävelen hissukseen, etten hikoile.
Hienoa helmikuista päivää palstalaisille , ystävänpäiväylläreitä suunnittelemaan !
Aamu MTV 3:lla oli Antti Heikkilä puhumassa todella varteenotettavia näkökulmia ruuan lisäaineista. Olen jo siirtynyt pitkälti oman keittiön ja tuoretuotteiden käyttäjäksi. Kun valmistan liharuokaa, ostan lihan suoraan tuottajalta - jota ei ole kääritty suojapakkaukseen. Voita ja kermaa ruokaan antamaan makua .
Ajattelen kun ikää on jo 70 mittarissa, elon aikaa ei niin määrättömiä vuosia ole edessä, syön terveelliseksi luokiteltua ravintoa ja sitä mikä on suunmakuista. Ja nautintoaineista, eräs vanha lekuri vitsaili, minä juon kossu-vissyä siinä ei ole väriaineita, mutta on se niin pahkeisen pahan makuista!
Natriumglutamaatti, jota on kaikissa valmisruuissa makua antavana, kannattaa väistellä. Samoin Nitriitti jota huomaamatta nautimme päivittäin. Vanhat terveelliset alkutuotannon ruoka-aineet ovat suositeltavia samoin merisuola. Muistan minua huomattavasti vanhempien käyttäneen merisuolaa kun "väsytti" ja jalkoja "kyntelöitti", suolaa vain suuhun ja jo helpotti. Joskus suonenveto yllättää otan hyppysellisen suolaa ja suoraan kielelle imeskeltäväksi ja jo helpottaa.
Sinikynä varmaan tietää ja osaa toimia ruokaremonttia tehdessä oman tietonsa ja taitonsa mukaan, hyvä olisi kuulla mitä' remontti pitää sisällään.
Nuo juttuni ovat vain flunssaisen olotilani helpottamiseksi, aamulämpö oli jo 37,6 eiköhän tämä tästä tokene.
Kun tuossa edellä mainittiin Antti Heikkilän nimi, niin päätin noudattaa Lorenan kehotusta ja kertoa mistä on mun kohdalla kyse.
Kyse on siitä, lähteäkö seuraamaan yhtenä Antti Heikkilän opetuslapsena hänen "saarnaamaansa" terveellistä ravinto-oppia.
Se ravinto-oppi on ns.Karppi-oppi eli vähähiilihydraattinen ruokavalio.
Kaikki Antin "opetuslapset" ovat kiitelleet ruokavaliota. Monet ovat kertoneet jättäneensä pois erinäisiä lääkkeitä ja olo on parantunut, monet krempat ja kivut ovat häipyneet kuin kuppa töölöstä.
Kaiken kukkuraksi sen ruokavalion boonuksena ovat kaikki laihtuneet.
Kun en ole vielä niin hyvin perillä siitä opista, niin tyydyn tässä vain toteamaan sen opin keskeisen sisällön.
Vähän hiilihydraattisessa ruokavaliossa luovutaan kokonaan viljatuotteista ja sokerista sen kaikissa olomuodoissa. Rasvoja syödään runsaasti, samoin juureksia, vihanneksia ja marjoja sekä hedelmiä.
Huomattavaa on, että rasvat pitää olla aitoja luonnon tuotteita, kuten voita, kermaa ja kasvirasvoja.
Valmisruoat ovat pannassa, koska niissä käytetään paljon lisäaineita.
Kaikki suuhun pantava pitää olla aitoa ja mieluimmin luomua.
Mitähän se mun henkilekuri sanoo, kun se nyt syöttää mulle kolesteroliääkettä ja siitä huolimatta aion vaan lisätä rasvojen syöntiä?
Niin, että tässä tämä on lyhyesti kerrottuna.
On se mielenkiintoista, kun äijä vetää naama rasvasta tihruen voita, pekonia, munia ja kermaa aamuisin, mutta ei palaakaan leipää, saatikka nisua eli pullaa.
Sama äijä on syönyt kymmeniä vuosia aamuisin aina kaurapuuroa makean hillon ja maidon kaa.
Tätä se on kun ryhtyy jonkun opetuslapseksi.
Opetuslapseus vaatii omistautumista , ei pidä vain rusinoita pullasta napsia...Mutta uskon Sinikynän vihkiytyneen asiaan ja käyttävän myös lääketieteen kaikkea uusinta tietämystä hyväksi. Vähän mietityttäisi nimenomaan aamupala, kun minullakin kaurapuuro on ollut kauan pääosassa, tosin marjat ilman sokeria. Minulla pitäisi olla jotain leipää, jolle lastata lihaleikkeleitä ja juustoja . Tomaattikin on niiiiin hyvää leivän päällä. Kunnon kuitupitoinen täysjyväruisleipä ei kertakaikkiaan voi tehdä muuta kuin hyvää. Karppaajilla on omat keittokirjansa ja leipomuksensa, ja voi kai soijasta, pähkinöista ja siemenistä saada kasassa pysyviä kakkaroita.
Etkö nyt saa edes uusia perunoita maistaa ... Monesta ruuasta voi perunat jättää pois tai korvata juureksilla, mutta uudet perunat ovat kesän kohokohtia ! Mahtaako speltti käydä vehnän korvikkeeksi, entä hunaja sokerin ...
A.H. antoi aika outoja vakuutteluja diabeteksen hoidosta, voihan olla että se pätee II-tyypille muttei perinnölliselle, minulla voi olla illalla ihan hyvät sokerit arvot nukkumaan mennessä, tarkoitan alle 6 millimollia, ja aamulla kun mittään voi olla yli 10, tutkittu on ja maksa valmistaa sokeria, tämä vain yhtenä esimerkkinä.
Kaikki ei mitenkään ole saman sairauden kanssa samalla viivalla, sekin on otettava huomioon, siksi en usko noihin terveyssaarnaajiin ihan huntralla %lla, on vain opeteltava se oma latu pitämään tarkasti edessä.
En usko että tuollainen dieetti, vai onko se tarkoitettu loppuiäksi, ketään ainakaan laihduttaa, rahapussia korkeintaan. Leipä ja peruna on suomalaisen ruokavalion peruskivet, on paljon terveellisiäkin leipiä.
Kiitos selventävistä kommenteista. Mainitsin Heikkilän esiintuoman glutamaatin, jos nyt joku ei ole Studio 55 sitä löytänyt tässä linkki:
http://www.mtv3.fi/helmi/hyvinvointi/artikkeli.shtml/2011/02/1270866
Jonkunverran ihmisen fysiologiaa opiskelleena ja käytännössä kokeneena, on jo pitkään tiedetty nitriitin vahingollisuus elimistölle. Asia on kait näin, jos jatkuvasti käytämme valmisruokia tulemme saamaan elimistöön aikamoisen satsin elimistöä vahingoittavia aineita, jotka taas saavat elimistön reagoimaan ei luonnollisella tavalla eri toimintoihin.
Mutta nämä hivenaineet kulkeutuvat vakoilijoina elimistössä alueille joihin niillä ei olisi asiaa. Kyllä Heikkilä mielestäni erittäin selkeästi asian toi esille. Olen opiksi ottanut Heikkilän ohjeita niiltä kohdin, jotka tuntuvat sopivan elämääni. Ei se voi pahaksi olla jos välttää kanannahkoista ja sian kamarasta (= sian nahka) tehtyjä lihapullia ja pihvejä plus muita valmisruokia. Mitähän se pakkauksissa oleva suojakaasu tuotteeseen vaikuttaa. Lukutaitoa on hyvä harrastaa ostoilla käydessä. Myönnän ruuan suhteen toimivani MUTU-tuntumalla, ei siitä haittaakaan ole ollut
sillä tunnen itseni terveeksi.
Korostan, jos on oman lääkärin hoidossa silloin pitää noudattaa hänen antamia ohjeita. Jos lääkkeet ei tunnu sopivan on neuvoteltava hoitavan lääkärin kanssa.
Luen usein Veikko Huovinen, Konsta Pylkkänen etsii kortteeria. Siinä humoristisella tavalla kuvataan saloseudun asukkaiden elämää myös ruokahuollon puolelta. Konsta osti 5kg palan sianniskaa (tuore), kahvitoosa emännälle ja viinapullo miehille. Hankittavia lisätarvikkeita ei ollut paljon, mutta lehmän,peltotilkun, veden, metsän antimet mukaanlukien pitkälle pöytään pantavaa riitti.
Tekstissä hivenaineilla tarkoitan vain Natriumglutamaattia ja Nitriittiä ja niiden haittavaikutuksia.
Natriumglutamaattia ja Nitriittiä eikös nämä molemmat ole E-ryhmään kuuluvia *myrkky*lisäainaita.
Hivenaineet sentään jotain tervettä
Diabetes asettaa rajoitukset hiihydratin käytölle, jota perunassakin on. Se muuntuu elimistössä sokeriksi ja Diabetes on kansanomaisella nimellään juuri sokeritauti:)
Oudolta kuullostaa minustakin tuo Antti Heikkilän dieetti, mutta itse olen joutunut järkeistämään ruokavalioni itselleni sopivaksi. Työelämässäni jouduin myös huomioimaan diabetesvanhusten ruokavalion.
Halu herkutella on monellakin rajoitettua ruokavaliota noudattavalla joskus ihan hellyttävä, eikä pienet poikkeukset voi olla niin vaarallisia.
En ole, enkä aio olla mikään aatteen tai yhteisön saarnamies minkään asian puolesta.
Kunhan kerroin, kun kysyttiin.
Jokainen tulkoon uskollaan "autuaaksi".
Fakta on kuitenkin se, että nykyinen ravintomme tulee pääasiassa jalostuslaitoksilta, JOTKA OVAT LIIKEYRITYKSIÄ ja tavoittelevat yksinomaan voittoa.
Mainonta ja markkinointi manipuloi meitä kaikkialla ja uskokaa tai älkää, se tehoaa meihin.
Minulla on keliakia ja maitoallergia, en voi syödä viljaa enkä mitään maitotuotteita, en edes laktoosittomia.
Jopa lihaliemikuution sisältämä maitovalmiste tekee oireita, onneksi on täysin maidottomiakin tuotteita, yllättävän monissa ruoka-aineissa on jotain maitovalmistetta tai vehnää, esim. lähes kaikissa karkeissa.
Ei niihin kuole, mutta ei kyllä edes kauppaan voi mennä pariin päivään.
Karjaton & kirjaton joutuu joka tapauksessa turvautumaan sen oman kauppansa tuotevalikoimaan. Lihankin sanotaan olevan hormooneilla kyllästettyä, samoin luomuttomat maito tai viljatuotteet.
Se oli kaiken huippu kun Tsernobylin lemahtamisen jälkeen savon ukot valitti; ahvenetkin suatana tikittää radioaktiisuuttaan. Mitään ei voisi oikein pöydästään nokkia ilman jälkiseurauksia.
Hyvä neuvo ennenvanhaan kuului; lopeta syönti ennen kylläisyyden tunnetta. Säännöllinen painonsa tarkkailu ei oikeasti ole 'syvimmältä'. Sitten nokkii niin, ettei paino nouse.
Eikös speltti ole jonkinlaista muinaisvehnää, kovasti on muodissa nykyisin luomuviljelyssä. Kaikkea viljaa käsitellään niin rankasti, ettei ole paljon ravintoarvoa jäljellä. Herkemmät suorastaan sairastuvat näistä , samahan se on maidolla, homogenointi pilaa sen.