Olisipa mielenkiintoista saada ne ensimmäiset jutustelut uudelleen luettavaksi, joita on chatissa kirjoittanut. Millainen olin? Millaisen kuvan nuo kirjoittelut silloin minusta antoivat? Olinko sinisilmäisen avoin vai varovainen tarkkailija? Tänne palstalle kirjoittelut voi melko kaukaakin vielä kaivaa esiin, mutta chat on eri juttu.
Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Kun ensi kertoja chattailit, oli Sinulla varmasti oma tapasi jutella ja kirjoittaa. Onko tapasi chattailla muuttunut, oletko Sinä muuttunut ja jos olet, niin miten ja miksi?
Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Kun ensi kertoja chattailit, oli Sinulla varmasti oma tapasi jutella ja kirjoittaa. Onko tapasi chattailla muuttunut, oletko Sinä muuttunut ja jos olet, niin miten ja miksi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
ennen vain loruilin, vain ja ainoastaan omalla nikilläni,
kunnes märehtijät ja hankieläimet saivat minut sairastumaan ja luopumaan ylevistä periaatteistani.
Pudota mätkähdin heidän tasolleen ja aloin multinikkeillä.
Kesällä on tarkoitukseni aloittaa avohoito, jonka tavoite on löytää entinen minä, sillä pidin siitä enemmän kuin nykyisestä joka paikkaan sörkkijästä
"On vain yksi Nikki. Älä pidä muita Nikkejä"
-Chatmattu, 24:s kirja, 3.jae
Onko siis yhdellä nikillä kirjoittaminen ylevintä, mitä chatissa olla saattaa?
Toivon, että kesän aikana suolistat pahan olosi ja syksyn tullen seuraamme seilaa uusi ja uljas, puhdassieluinen joka paikan sörkkijä. =)
Ja muisti ei ole mennyt chatissä, vaan tällä palstalla. Olen juuri muuttamassa nimeäni myös kirkonkirjoissa Jermuksi. Pääsiskö silleen helpommin myös vakkariksi?
On se muuten onni noita kirkonkirjoja ajatellen, ettei nikkisi perinteiseen tyyliin viitannut sukupuolielimeen, sen kovuus asteeseen tai pituuteen.
Veikkaanpa, että silloin ei virastossa nimiasioita hoiteleva kuivakka rouva olisi ehdotustasi rykimättä niellyt!
muistissa kompurointi vielä..:)
*punastuu hymyillen*
Mietin tuota sitten tulevaisuudessa..joskus..vaikka luulen,että tallon aina omia polkujani tapoineni ja kirjotustyyleineni.
Tuosta millaisen kuvan kirjoitukset antaa,on aika vaikea varmaan itse vastata..tuli vaan mieleen:)
paljon saman kaltaista papatusta kuin tänäänkin, eli 99 prossaa varjojen valtakunnassa, vaan en voi kehua pitkällä historialla, mutta kiistän jyrkästi, että seura on tehnyt kaltaisekseen. :)
ps. ehkä tänään silloin tällöin lyyrisempi ilme
Monta vuotta on siitä ensikerrasta jo kulunut, ja paljon on auringon alla ehtinyt tapahtua tänä aikana. Olen yhä sama ja silti muuttunut... "sitä ihminen kehittyy eläessään", kuten roolihahmoni näytelmässä toteaa.
Nicki on vaihtunut chattihuoneen vaihdoksen mukana, mutta sama kekseliäs lädy on edelleen vauhdissa...lisäyksenä ripaus hieman hurtimpaa huumoria kuin silloin 5 vuotta sitten.
Hymyillään kun tavataan =o)
"...MonsterLady..."
Pelon sekaisin tuntein mietin, mikähän mahtoi se aiempi nikki olla..;)
...vaikka olenkin monsteri lädy en koskaan ole syönyt yhtään miekkosta purematta ensin... *irwistää suloisesti* =op
Olin lädy ennenkin, mutta sellainen rrrranskalaistyylinen, viileän herrrrkullinen.. Voíla! *nauraa*
alussa mulla oli 3 nikkii ja 3 roolii chatissa ja kokeilin näillä mitä mitäkin vaikuttaa siellä
YLELLÄ sekä KAAPISSA. En ilkeyttäni vaan tein omaa tutkielmaa millaiset nikit vaikuttavat mitenkin (miehiin).
Yksi näistä on jäänyt vakkarinikikseni ja muut olen heittänyt ne muistojen romukuoppaan.
Olen jopa käynyt tällä vakkarinikillä miiteissä ja saanut hyviä frendejä.
Kyllä olen se sama edelleen ja eihän se "käsiala" muutu vaikka kuin vanhenemme :)
Kyllä mun omat frendit heti mut tunnistaa !
En kyllä aio kertoa mitkä ne nikit oli ja mikä on se vakkarinikki ja pitäähän jokaisella olla salaisuuksia jopa täällä palstallakin :)
Chattailemisiin ja palstailuun / täällä haahuussa :)
* 3 erin nikin nainen *
Kun hankin tyttöni pyynnöstä nettiliittymän 1,5 vuotta sitten, en hyväksynyt chattaamista lainkaan. Olin lähinnä kiukkuinen ja ärtynyt hänen jutuistaan lasten chateista. En ymmärtänyt jutun juonta.
Erään illan päätteeksi Suomi.24 jäi auki ja tytön kehoituksesta kävin kurkkaamassa "aikuisten sättiä", kuten hän kutsuu 40-sivuja.
Laitoin nikikseni "yöhoitaja" tms..enkä tietysti luonteeni mukaisesti lukenut chatin sääntöjä tai käyttöohjeita.
Ruudulle tuli Punaisia Ehdotuksia ja päätös adls:än poistumisesta talostamme koneen mukana vahvistui hetki hetkeltä. Meille astui voimaan chat-kielto !! ;)
No, aikaa kului ja siinä se kone nökötti hyötykäytössä, kunnes palasin takaisin katsomaan juttua (heh heh) ja neutraalimman nikin kanssa chatin syvempi olemus alkoi paljastua. Tytärkin sai kirjoitella ystäviensä ja koulukavereidensa kanssa jälleen. Mielen muuttumiseen vaikutti myös ystäväni kysymys, mitä muuta teini voisi tehdä pe illalla 22 aikaan, kuin chattailla. Chat on sentään pieni paha kaikkiin muihin mahdollisuuksiin verrattuna.
Eniveinä jutustelin terassilla kevääseen -03 ja monet hauskat karaoket pidimme siellä, oli se sitten kesäinen ponttooni- tai talvinen after ski-terassi. Vuoden olen painellut 40-sivun sisään-painiketta Joutavana.
Jonain päivänä tämäkin huba on elettyä elämää, ja muisto vain. Tähän elämäntilanteeseeni se nyt vain sattuu sopimaan, kuin nyrkki naapurin silmään :))
Olen "tavannut" hienoja persoonia, tutustunut uskomattomiin ihmisiin, osa heistä pysyy ikuisesti mielessäni, matkassa mukana, vaikka Suomea ei enää olisikaan.
Monet hyvät hetket olen sätistä viettänyt, monta hyvää tarinaa nähnyt ja monta ihmiskohtaloa kuullut. Kaikista heistä on ollut apua ja iloa tällä kuoppaisella tiellä, jota Elämäksi kutsutaan.
Mitä meillä oli ennen sättiä? Ei ainakaan naurua näin paljon *hymy*
*Kiittäen* JenniJoutava
Sieluni silmin näen sinut istumassa näytön äärellä, kun toinen toistaan rohkeampaa viestiä pukkaa esiin...! Poskesi punertuvat ja sellaisia lausahduksia kuin "herran jestas" tai "voi kauheeta" lipsahtelee huomaamattasi huuliltasi...=))
"Yöhoitaja", oiva nikki...! *nauraa*
Itse chatissa kävin ensi kerran reilu vuosi sitten. Tulin huoneeseen, noin minuutin katselin ja ihmettelin, että tätäkö tämä on? En tiennyt privoista tms yhtään mitään ja ihmettelin, että kuinka tuollaisesta ihmismäärästä lähtee noin vähän ja noin typerää puhetta!
Noh..onkohan se siitä juurikaan muuttunut...;))
Onko siitä jo 7 vuotta kun aloitin "sättiurani"? Aloittelevana "aikuisemman kansan kynttilänä" ihmettelin, miten opiskelijat vaan koko ajan naputtavat konetta, vaikkei ole edes näppistunti?!? Ja kurkkasimpa kuvaruutukaapparilla, että mitä ne oikein kirjottelee...hahaa...tuollahan on joku juttu meneillään...eikun osoite muistiin ja välitunnilla itse kirjautuen sisään...Ekat kaks tuntia haavi auki uskaltamatta just mitään kommentoida, ja siitä se "road to hell" alkoi. Välillä pahasti koukussa, välillä vähemmän pahasti.
Matkaan on tarttunut pari melkein murtunutta sydäntä (joita tosin ei koskaan tunnusteta missään oikeusasteessa), muutama huijari, hurrrrrrrrjan paljon ihania ihmisiä (livetuttuja osa nykyään), psykiatrin/psykologin vastaanottomaksut on säästetty, kun on voinut kasvottomana purkaa sydäntään, naurua, hihitystä, lattialla ulvomista, itkua, surua, pettymystä, yhden chat-tutun lapsen kummitätikin olen...lista on loputon..hmm..pitäis varmaan ostaa aktiivisempi live-elämä jossain vaiheessa(?)((mutta miksi vaivautua?))
Muu perhe on suhtautunut perin ymmärtäväisesti äiskän "harrastukseen", lapset notkuivat jossain vaiheessa Habossa, mutta taisi messengeri voittaa sen villityksen.
"Paree" puolisko veti ensin herneet (ja maissit ja puolet paprikapellostakin) nenään, mutta seurattuaan taustalta aikansa totesi, että parempi tuokin on, kuin että lähtisin hakemaan juttuseuraa vaikkapa baarista, hän kun on viikot poissa kotoa.
Mutta nyt kesää (ja lomaa) pukkaa pahasti, joten pitää taas harkita sättikesälomankin pitämistä (vai tarvitseekohan?)
Näkymisiin kuitenkin, chatissa tai toisessa :-D ja jatketaan lärpättämistä...
*ja takaisin tunnille*
7 vuotta?
Eikös ne tietokoneet olleet silloin sellaisia, että nippa nappa huoneeseen mahtuivat...=)
Road to hell.. heh.. siinäpä ytimekäs ilmaisu bittien valtatielle!
Noin äkkiseltään vaikuttaa, että olet kyennyt tekemään chatista sellaisen, kuin se parhaimmillaan voi olla... =))
...niin olen..yleisön pyynnöstä huolimatta... mutta unohdin, että alkuperäinen kyse oli, että olenko muuttunut *hokas vasta pari tuntia ed. viestin jälkeen, minäkö hiras, tä?* ja ikäväkseni täytyy tunnustaa, että minussa heräsi jossain vaiheessa kyynikko, joka ei enää usko mitään ennenkuin toisin todistetaan ja missaa sitten hyvätkin jutut kun ei mene suodattimesta läpi nikottelematta... *huaks*
Ja ai niin...tääl susirajal oli jo 7 vuotta sitten ihan sähköt ja tiatokoneet ja vesikin tuli sisälle kantamatta....ei tarvinnu polkee virtaa huoneen kokoiselle chat-masiinalle... :-D
Mutta muut muuttuvat minuksi. ;)
Minulla oli mahdollisuus lukea vanhoja kirjoituksiani tossa yks päivä.
Laitoin koneen etsimään jotain jollain hakusanalla ja yllättäen löytyi joku kansio, missä oli valtava määrä kirjoittamiani juttuja suomi24-sättiin ja kenelle olin kirjoittanut, ties miten pitkän ajan takaa.
Yleensä sivuhistorian tuhoan, mutta tietty kaikki menee muistiin vielä ties kuinka moneen paikkaan....onneksi ei haittaa, että olisi salaisuuksia :)
Pari vuotta on siitä kun tämän aloitin, tosin nyt en juurikaan edes sättäile, mitä nyt joskus tuttuja käyn moikkaamassa ja täällä joskus.
Aluksi tietty oli ujo ja katseli sivusta, kunnes huomasi miten pähkähulluakin touhua tää on, mutta niin hauskaa joskus, eikä niin väliä vaikka kirjoitti mitä sylki suuhun toi.
Onhan tämä paikka varmaan monille henkireikä, meitä ihmiskohtaloita kun on niin monenlaisia.
Ketään ei voi sormella osoitella siitä miten paljon koneellaan istuu.
Hyvää kesää toivotellen...~Elin@
Mie oon mie vaikka voissa paistas....,joten kaiketi sama ujo ja hieman arka ilmestys ilmestyy vielä tänäkin päivänä silloin tällöin 40 :aan katselemaan ja kuulostelemaan...ja joskus jopa innostumaan.
oli tarina Kävin seksibaarissa, jonka moni muistaa vieläkin. Se sai raivokkaan palauteryöpyn, mutta myös hyvät naurut. Samoin on muuten edelleen, ja lukijoitten raivo on ehkä jopa lisääntynyt ja negatiivinen palaute, vaikka juttuni ovatkin ehkä rauhoittuneet.