Jos palaisin ajassa taaksepäin en lähtisi Espanjaan vaihtariksi missä nyt olen. Ongelmana kieli. Olen jo puoli vuotta ollut maassa enkä vieläkään oikein osaa puhua. Suullinen espanjantentissä en muistanut kuin suunnilleen mitä on tyttö ja poika espanjaksi. Yrittäessäni tutustua espanjalaisiin siitä ei tule mitään kun en osaa tarpeeksi puhua. Asiointi on vaikeaa kun esim.käyn kampaajalla tms. 90 % muista vaihtareista on jo oppinut puhumaan hyvin espanjaa mutta minä en.
Tiedän että ongelma on minussa itsessäni, en puhu tarpeeksi. Olen luonteeltani hiljainen, sanottavaa on vaikea keksiä jopa oman maan kielellä saati sitten vieraalla kielellä. Olen ihan loppuun palanut. Pitäisi jaksaa bilettää koko ajan pysyäkseen sosiaalisissa ympyröissä mukana, en pysty juttelemaan kämppisteni kanssa, tälläinen elämä ei vain sovi minulle. Yritän välillä ja olenhan tähänkin asti täällä kovasti pinnistellyt menemään ja tänäänkin tsemppaan itseäni uuteen illanviettoon ja välillä saan ihan ok:n keskustelun aikaiseksi ihmisten kanssa, mutta yleensä olen se hiljainen johon kukaan ei jaksa tutustua.
Tiedän että ongelma on minussa itsessäni, en puhu tarpeeksi. Olen luonteeltani hiljainen, sanottavaa on vaikea keksiä jopa oman maan kielellä saati sitten vieraalla kielellä. Olen ihan loppuun palanut. Pitäisi jaksaa bilettää koko ajan pysyäkseen sosiaalisissa ympyröissä mukana, en pysty juttelemaan kämppisteni kanssa, tälläinen elämä ei vain sovi minulle. Yritän välillä ja olenhan tähänkin asti täällä kovasti pinnistellyt menemään ja tänäänkin tsemppaan itseäni uuteen illanviettoon ja välillä saan ihan ok:n keskustelun aikaiseksi ihmisten kanssa, mutta yleensä olen se hiljainen johon kukaan ei jaksa tutustua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei kamooon! Alku on usein hankalaa. Asioilla on tapana järjestyä!!! Rohkeasti vaan loppuun asti Välillä pitää mennä sen tutun "mukavuusalueen" ulkopuolelle, jotta oppisi asioita ja kehittyisi. Ei muuta kuin tsemppiä! : )