Se on pienistä asioista.
Pienistä haaveista.
Unelmista koottu.
Piirän sen elämällä.
Väritän jokaisella päivällä.
Se on kuin tilkkutäkki.
No johan pärskähti.
Sivellin liikaa runoutta.
Kun koitin tehdä taulua.
Ja raamit runoista rakentaa.
Mutta tuo synkä minäni nakertaa.
Sitä koloaan siihen.
Mustaa laatikkoa.
En aina jaksa uskoa.
Salaisuuden maisemaan.
Siihen jota kannan mukana.
Sillä.
Rakastan hetkiä.
Hengitän vuosista.
Muistoista elän.
Ja tähän päivään piirrän sydämen.
Sydämeen kätken salaisuuden.
Ja sinut.
Pienistä haaveista.
Unelmista koottu.
Piirän sen elämällä.
Väritän jokaisella päivällä.
Se on kuin tilkkutäkki.
No johan pärskähti.
Sivellin liikaa runoutta.
Kun koitin tehdä taulua.
Ja raamit runoista rakentaa.
Mutta tuo synkä minäni nakertaa.
Sitä koloaan siihen.
Mustaa laatikkoa.
En aina jaksa uskoa.
Salaisuuden maisemaan.
Siihen jota kannan mukana.
Sillä.
Rakastan hetkiä.
Hengitän vuosista.
Muistoista elän.
Ja tähän päivään piirrän sydämen.
Sydämeen kätken salaisuuden.
Ja sinut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kerronpa itsekin yhden.
Tänään päätin unohtaa Kertun. :(
Vain itseään voi muuttaa, sen vihdoin opin,
ja siinäkin on tekemistä... ;D
Eikä enää yhtään runoa hänestä,
Aion etsiä iloisempia aiheita.
sitähän minun piti alunperin kommentoida.
Herkistit vain minut itkun partaalle.
Hyvää viikonlopun alkua toivotellen,
Pertti.
Älä ees Kerttua.
Mut ole aina runoilija.
Meidän kaikkien iloksi.
Hymy päiväsi päätteeksi.
Ja kiitos
Salaisuuden sydän
on
rakkautta täynnä.
Miksi peitellä tuota
elämän tarkoitusta.
Riittää
sillä kun katselee.
Niin helppoa,
ja kätken sinut.
Siinä tänäänkin elän.
Hymyni Margitalle !
Tuota runouden jaloa taitoa.
Täällä jokainen latelee.
Ja minäkin saan silloin lukee.
Kiitos itsellesi.
Saat hymyni :)
Niin herkkä on kosketus siveltimen,
joka sinun sielusi maisemaa piirtää.
Värit paletin pinnalle seonneet,
tunteet kuviksi kauniiksi siirtää.
Haaveet pienet ne utuna unelman,
kuin kesäyön usvana hohtaa.
Kaipuu, kuin rusko auringon nousevan,
toivon päivässä uudessa kohtaa.
Ja kaksi sydäntä kaukana toisistaan,
Vain haaveiden sillalla kohtaa.
Ja ne jaksaa sitä aamua odottaa,
jonka valo ne yhteen taas johtaa.
--------------
Juuri niin se on. Se on pienistä asioista, pienistä haaveistabja unelmista koottu. Sinun runosi ovat juuri sitä.
Sanojen herkällä kosketuksella rakentelet runosi unelmista ja haaveista. Seuraavassa hetkessä jo istutat säkeeseen tunteita, voimaa, rakkautta kaipuuta, joskus kiukkua, tai toivottomuuttakin. Runosi kuvastavat tapaasi elää täysin ja tunteella. Kerrontasi on tuoretta ja nautittavaa, jopa herkullista. Juuri siksi, että annat tunteen elää teksteissäsi.
Sinä todella maalaat sielusi maisemaa runoihisi ja silti minusta tuntuu, että paljastat siitä vain pienen kaistaleen. Tuon pienen kaistaleen, joka antaa vain arvoituksellisen aavistuksen siitä, mitä sielusi maisema todella on.
Kiitos Margitta noista runohetkistä, joita jälleen olet tarjoillut. Elämyksistä, joissa maistuu elämä.
Ja tämä sopisi Ystävänpäiväkortiksi Sinulle Ceero :)
Hymy
Hieno runo!
Tyylisi mukaista,kiitos lukuhetkestä.
Ja Ystävänpäivää