välillä tuntuu että on niin yksin tän asian kanssa. vaik on meitä monia. mutta yksin joutuu silti läpi käymään prosessit, vaikka kuinka olis tukea. kyllä monta kertaa on mielessä ollut itsetuhoisia ajatuksia tän helvetin kanssa... mutta toivo on kokoajan parempaan silti... aina se jostain löytyy. ei täs oikee muuta... kiva vaa kirjottaa tänne jos joku lukee ja tietää tän tuskan. ja tosiaan... itsellä vasta hormonihoidot alkamassa kesällä, ei millään jaksais odottaa enää yhtään kun 19v tän kanssa jo melkein paininut.
ahdistaa
kokojuttu
1244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen tässä miehen sukupuolessa täysin jo elänyt noin 2v. ja kyllä läpi menen koska olen saanut nimeni muutettua 2008... en oikee itekkää ymmärrä miten se tapahtu. mutta tosiaan en ehkä ihan ikäiseltäni näytä... mut oon selittäny et oon vähä jäljes. ei siin muuta =)