Kyllä olen jo niin iäkäs,kun muistelen kansakoulu aikana olin istutuksessa.niillä rahoilla menin hammaslääkäriin.Seuraavalla tilillä polkupyörä ostoksille.Isä vähä siinä jelppasi,niin se elämä siitä kehittyi. 7lasta oli perheessä minä nuorimmainen.15v lähdin töihin etelä suomeen.sivussa iltaisin kävin koulua.Eikä valitettu vaikka joka päivä ei maha ollut täynnä.Nyt nautitaan ja toivomme terveyttä.heippa heta
ikää tulee.muistellaan entisiä kivoja asiota
he
10250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On kiva muistella.siellä monia mukavia muisteja. kuten ensimäisestä suukosta. puihin kiipeilyistä.lento pallosta.yleensä ensi rakkauksista,miten mukavasti ne vatsan pohjassa kutisi.
Minä taas en voi elää menneisyydessä, vaikkakin on paljon muistoja. Elän tätä päivää ja nyt, ja ajattelen tulevaisuutta !
Edelliselle vastaajalle.
Jokaisella on tietysti oikeus kirjoittaa, mutta tulla hampaita kiristämään jonkun toisen ketjuun ei ole ikäistemme kokemuksella viisasta,
Tämä on vapaata kirjoitta ja tykätä , mutta nokkavuus on parempi pitää sisällä pahottamatta toisten kirjoittajien mieltä.
Olihan se alakoulun koulumatka aika pitkä ja talvella isä vei hevosella pakkaspäivinä, mutta takaisin piti kävellä oli sitä matkaa n 3 km, mutta ei palellut. Pässinpökkimät oli jalassa ja jotkut lapikkaat suutarin tekemät, eipä ollut kellään mitään kadehdittavaa, ja hyvin on elämä kulkenut.
Minäkin sain isosiskon takit kun ne jäi siltä pieneksi, äiti osasi kääntää päällikankaan toisinpäin ja takki oli kuin uusi.
Hienoja aikoja olivat eikä ollut mitään ylimääräistä, mutta Luojan kiitos ruokaa ja tarpeelliset tavarat oli.
En todella osanut ajatella, minä kun en vaan voi elää muisteloissa.Se ei riitä vielä, luoja paratkoon. Jokainen päivä tuo omat haasteensa, enkä ole vielä vakmis asettumaan muistoihin. Pyydän anteeksi, jos olemalla rehellinen olen loukannut. Se tuntuu uskomattomalta. Minullakin on oikeus elää nyt ja tässä kai?
Minä taas uskon että edelliset kirjoittajatkin elävät tätä päivää. Muistelut eivät toki veroita mitään nykyhetkestä, mutta ovat arvokas pääoma. En näe muisteluja mitenkään hävettävinä ja moitittavina.
No vanhat ihmiset muistelee, pysyykö nuorempana ellei muistele. Paljonko kukin joutuu satsaamaan tulevaisuuden suunnitelmiinsa tässä iässä, siis jos on jo reilusti 70 , vaihtelee varmaan yksilöittäin.
Omalta kohdaltani sanon sen verran, että elämisen puitteet on tullut laitettua ajoissa kuntoon. Terveytemme eteen voimme paljon tehdä itse, mutta valitettavasti iän lisääntyessä sairastumisen riskikin kasvaa. Eri vaihtoehtoja toki kannattaa pohtia siltä varalta kun omat voimat hiipuvat.
Pitäähän tietysti suunnitella ohjelmaa itsensä ja muiden piristykseksi, mutta sehän nyt kuuluu elämään.
Ne juuri kuuluvat niihin tärkeimpiin asioihin, joihin vielä voin jotakin tehdä! Minua kun tarvitaan vielä monessa. Ehkä pääsisin helpommalla, mutta en ole vielä valmis lepäämään laakereilla. Huutava tarve on rakkaudelleni, jo oman jälkipolveni kanssa, ainoan autistisen tyttärenpoikani kanssa, jonka kanssa juuri sovimme tapaamisesta.
Onhan jokaisella menneisyys ja sitä voi muistella, eikä se tee miestä jämähtäneitä, jokainen tuleva hetki on uutta, jokainenhan sen tietää, eihän tänne edes kirjoitella kuin siksi että eletään tätä päivää ja lähitulevaisuudessa näitä täällä joku lueskelee.
Tulipa tässä mieleeni matka Hammerfestiin ja keikka kesti 3 viikkoa, ypöyksin etsimässä itseäni, mukavaa se muisteltavana, mutta se siitä
Minäkin ajattelen muistoja, tavallaan elettyä elämää. Ja voin ajatella sitä. - Ehkä meissä on paljonkin henkilöitä, joille tuo entis aika tai mennyt ei ole jostain syystä muistelemisen arvoista, tms. Pidän itse mukavana asiana,että noin voi tehdä, esim. kun tapaan tuttaviani ja sukulaisia, vaikka olen n. 60-kympin tienoilla. On niin, että elämä pitää sisällään hyviä ja vähemmän hyviä tapahtumia, joista muistelut koostuu. Muistelin erilaisia tapahtumia jo 50-kymppisenä, eikä se ole koskaan haitannut elämäni kulkua, päin vastoin.
psyykelle, tulen huomenna jotain kertomaan.
Tänään meni tosiaankin muisteluksi, olin ostamassa kenkiä,löysin oikein mukavan tuntuiset suomalaiset talvikengät, jotain erikoista niissä on kotimaisissa, ainakin osaltani on 'autettu' tuotantoa.
Ennen silloin kauan sitten jalkaani mahtui 38 numeroinen ja vaattetkin samaa numeroa, vaikka olen pitkä tyttö.
Nyt pitää kengän numero olla 40, se johtunee jalkapöydän laskeumasta ja siitäkin että pidän aina pohjallisia talvisaappaissa, vanhan ei siedä yhtään jalkojen palelemista, siitä on vielä seuraamuksena päänsärky.
Niin se oli silloin nuorena ja nättinä, nyt vanhana ja kauniina pitää olla vain tyylikäs nätteys on nuorten asia.