kyllä ne reissut lisää kokemuksia meidän olisi saatava ,jotain aikaseksi .Vaikka äänestämällä hoitajia lisää,.MIKÄ ihmeellisintä virolaiset hoitajat oli kaikkein ystävällisimpiä.
jouduin sairaalaan ja kaihistuin,olen kävelevä ripulin takia
63sid
301613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olen kävelevä ripulin takia? Ei ymmärrä, ei?
ymmärsin, että potilas oli saanut ripulin ja pystyi kävelemään ja tekemään havaintoja. Ei siis ollut vuodepotilas.
Minulle ei tullut tuollainen mieleen, olen ihmeissäni onko ns. kävelemättömia ripulitapauksia jotka on sidottu sänkyyn? Kyllä minä ainakin joudun juoksemaan jos ripuli yllättää. Olen sellainen juokseva ripulipotilas, oneksi hyvin harvoin olen tautia potenut.
Miksi ihmeessä ei voisi olla kävelemättömällä potilaalla ripulia joka sairaalaan jotuu. Äly hoi, älä jätä taas kerran.
oletko dementer? en vieläkään ymmärrä mitä tarkoittaa...olen kävelevä ripulin takia.. en?
demeterinä, korppis, ja sä saat taas nauramaan (iloisesti ja hyväntahtoisesti) tuota "juoksevaa
ripulipotilasta"... Luovaa tulkintaa kai tässä pitää käyttää. Mutta pääpointti lienee tuo, että
havaintoja on pystytty tekemään ja ihan asiallista keskustelua herättämään, kuten tuolla
alempana näemme.
No tunnustan oli hauska jäädä lillukan varteen roikkumaan, tiedät mielikuvitukseni liihoitteli jälleen muissa fääreissä.
En ole lukenut jatkoa kun ei kiinnosta. Olen saanut super hyvää palvelua KAKS:ssa ja OYK:ssä, joten tähän voitaneen lisätä klisee ....niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Nyt sain lähetteen Ouluun yksityissairaalaan polvikierukan tähystys leikkaukseen. Katsotaan pitää tehdä laskelmia, kestääkö budjetti.
Onkohan kukaan palstalaisista käynyt yksityissairaalassa polven tähystysleikkauksessa, mitä se maksaa ja paljonko kela korvaa?
Olisihan se hyvä saada polvi kuntoon ennen matkustamistamme Hollantiin. Olen myös innostunut Lady line kuntosalin palveluihin, mutta kaikki yhteisjumpat eivät käy niiden polviin kohdistuvan rasituksen vuoksi.
Ethän voi verrata toisen leikkausta omaasi. Riippuu, mitä tehdään, mitä aineita käytetään, kauanko olet sairaalassa. Joka ikinen piikki ja aina laskutetaan. Miellä lasku oli 5000 €. Sairaala Mehiläisessä. Ja Sakari Orava oli leikkaajana.
mikähän meininki nyt on päällä, kun kaksi mun tuttua kertoi, etteiv'ät pääse polvileikkaukseen kun ovat liian "nuoria", viiden- kuuden kympin välillä molemmat. Toinen rouvista kertoi, että hänen tekonivelleikkauksensa maksaisi 9000 euroa yksityisellä puolella. Mutta sullahan ei
ollut tekonivel kyseessä...
Onko sulla kuntopyörää ? Sen sanotaan olevan hyväksi polvivaivoissa - siis polkeminen ilman
painoja.
Käyn kuntosalilla, jossa on täydellinen varustus ja olen polkenut eri tyylisiä pyöriä.
sain ohjeita. Otan huomenna selvää leikkauksen kuluista, soitan Ouluun. Kela korvaa toimenpiteitä 40 - 60 % riippuu mitä tehdään, siksi tarvitsen yksityiskohtaiset tiedot sillä kokonaiskuvan saan vasta sen jälkeen todellisista inulle jäävistä kustannuksista. Leikkaus tapahtuu päiväkirurgiana ja illalla pääsen kotiin. Se miten Oulusta palaan on myös ongelma. Jos KAKS:ssa tehdään vastaavia leikkauksia mikä lienee todennäköistä en saa taksi korvausta paluumatkalle.
Minulla on mielikuva siitä, että jos jään jonoon julkiselle puolen kestää vähintään vuoden ja vaiva voi paheta odotellessa. Esim. vasemman rintani leikkausarven täyttöoperaatio on siinä vaiheessa, että kun sain lähetteen sairaalaan syksyllä 2010 tapaan 17.3.2011 lääkärin, joka operaation tulee tekemään. Sen jälkeen mennenee puoli vuotta itse toimenpiteeseen.
Josko lie liiemmin koskaan ollutkaan. Minä olin kallovedossa ja siinä ei kävelty 8-viikkoon, ei edes kylkeä käännetty, päästä puhumattakaan. Onneksi ei ollut ripulia!!!!
Tulee vain väistämättä eräs radiohaastattelu mieleeni, jossa haastateltiin jonkinasteista kehitysvammaista. Kysymykseen; "tunteeko hän itsensä sairaaksi"? Hän vastasi; "en, mutta isä on kyllä sanonut, että en ole ihan terve". Niin, ei taida Korppiksen vanhemmat elää, joilta voisi kysäistä....
Kallo vedossa, jalat, kylet ja pää käyttämättömänä, ymmärrän kommenttisi. Olen pahoillani.
Olihan se aluksi karmea olo, kun pää muistutti ilmapalloa, mutta kun kivut helpotti, niin tuli luettua paljon kirjoja. Vieressä oli toinenkin kalloveto potilas, mutta hänellä oli kurjemmin, kun suunseutu oli murskana ja joutui syömään vain letkusta. Hänen kanssaan kokosimme palapelejä, siis peilin avulla.
Joskus kyllä tulee mieleeni, kun nuo kotityöt takkuaa, että olisipa vielä sama tilanne. Ruoka tuodaan eteen. Puhtaus hoidetaan ja kukaan ei odota, että minä nousisin jotain tekemään. Onneksi se menee pian ohi, kun muistelen niitä ensimäisiä viikkoja tuskineen. Aika parantaa haavat.
Vietin ystäväni vierellä pariviikkoa sairaalassa. Ennen toimenpidettä, ja sen jälkeen. Osastolla ja teholla.
Ainakin minulle jäi tunne empaattisista, auttavista hoitajista, kuin lääkäreistä myös.
Uskon hänen saaneen kaiken sen avun, mitä oli mahdollista antaa, mutta aika vain loppui häneltä.
Seurasin terveenä, ja oli aikaa havannoida. Kiitokset jaksamisesta, kaikille hoitotyötä tekeville.
No aika paljon on riippuvainen siitä, missä päin Suomea on. Teholla on aivan eri meininki kuin esim. kroonikko ja vanhuspuoella. Samoin kirurgisella puolella on vielä suht inhimillistä.
Vanhusten puolella tosiaan on sitä, että vanhuksia istutetaan pöntöllä hirvittäviä aikoja, pidetään vessassa, eikä käydä hakemassa. Ja kun vanhus soittaa kelloa, ovat hereästi äkäisiä, että taas se soittaa, eivätkä tule.
Omassa sairaalassani oli viimekäynnillä (1 kk) kaikki paikat rikki) Soittokellokeskus ei toiminut. Valot eivät toimineet. Pistorasioihin ei tullut kuin joihinkin viertaa. Yksi televisio katon rajassa, joka olis pitänyt näyttää neljälle potilaalle. Ei kaukosäädintä. Television sai päälle nousemalla tuolille, mutta kanavia ei ollut laitettu kohdalleen. Vai muutama kanava näkyi. Ikkunoita ei oltu tiivistetty. Alkoi kylmä syksy, tuuli puhalsi ikkunan raosta, että verhot hulmusivat. Sängyn mekanismit rikki.
Paleli yöllä kun tuuli puhalsi suoraan jalkoihini tiivistämättömistä ikkunan raoista ja tulin jumalattoman kipeeksi, olin kuumeessa viikon verran. Peittoja ei nykysairaalassa näytä olevan. On vain niitä painavia kylmiä puuvillaisia froteepyyhkeen tapaisia peittoja, painavia, joita ei saa heikoilla käsillä mihinkään asetettua.
Työnjohto oli tällä osastolla todella huonoa. Minulle laitettiin imu keuhkopussiin, muttei kukaan selittänyt asiasta sen enempää. Letkua oli mieletön määrä, mutta ei yltänyt vessaan, joten se piti aina irrottaa. Hoitsu näytti, että letkut irti, kun menen vessaan tai lähden johonkin. Siinä opastus.
5 litraa oli vettä valunut keuhkopussista, kun letku meni tukkoon. Sitten lääkäri ärähti, että ei olisi saanut olla poissa siitä imukoneesta.
Voi pyhä yksinkertaisuus, eikö ketään ole opastettu asiassa, että potilalle selvitetään asia. Kukaan ei ollut puhunut yhtään mistään muusta, kuin että näin tempastaan letkut imusta irti, ja kun tulen takaisin, letkut kiinni. Siinä opastus.
Suututti kyllä, kun ei saatu vieläkään kaikkea nestettä pois, ja sinne jäi haittaava määrä vielä nestettä. Olin joutunut käymään vielä alakerrassakin ilman imua. Potilastoimistossa yms. paikoissa.
Hoitajissa todella on suuret erot. Virolaiset ja ulkomaalaiset omaavat luonnostaankin sydämellisemmät asenteet ja lähestymistavat, kuin me suomalaiset.
Ja työmoraali, valitettavasti on heillä korkeampi, kuin yleensä ottaen kotimaisilla. Se kahvituntikäsite on niin uskomaton, kun se työehtosopimuksissa on jotain 5-15 minuuttia, niin se monissa sairaaloissa on todella käytännössä tunti, ja arvaa, jos potilaat sillä aikaa soittaa, naama voi olla myttyrässä.
No tämäkään ei päde joka sairaalassa, mutta nimetäkkin voin sairaaloita, joissa näin tapahtuu.
Omakohtaisia on ollut yksi leikkaus, ja neljä synnytystä. myös jalan kipsaus, ja lasten kanssa sairaaloissa vietettyjä aikoja. Nämä kaikki helsingissä, kuten myös ystäväni poismeno. Toisenkin ystäväni luona paljon olin vuosi sitten, sairaalassa.
Aivan jokaisessa tapauksessa on oltu ystävällisiä, huolehtivia. Lääkärit ovat kertoneet toimenpiteista, ja kysyä on voinnut. Kelloa soittamalla apu on tullut ripeästi.
Vanhusosastoilla en ole käynyt.
Kun olin ollut muualla paikkakunnilla sairaalassa ja sitten muutettuani Uudelle malle ja siellä joduuttuani sairaalaan, minulla oli ennakko-odotuksia, että siellä sitä siten massan mukana vaan ilman yksilöllisyyttä. Mielikuvia tietenkin ruokki vielä yleiset kertomukset.
Kun menin Unioninkadun munuaisklinikalle, niin todella yllätyin. Eihän siellä ollenkaan ollut niin ynseää ja ylimielistä. OIkein ystävällistä ja mukavaa. Parempaa kohtelua kuin missään muualla tähän saakka saamastani kohtelusta.
Mutta sitten naistenklinikka ei kyllä pisteitä pahemmin saanutkaan. Potilaan jättämistä vastaanottohuoneeseen kesken vastaanoton. Hoitovirhettä, kätilö ei viitsinyt katsoa papereistani edelliskäynnin raporttia, vaan antoi täysin väärät toimintaohjeet. Kun sitten sairaalaan vaan tunkesin, lääkäri oli häjynä vihainen, että mun piti lähteä keskellä yötä yöpaitasillani naistenklinikalle, eikö noudattaa naistenklinikan kätilön puhelimessa annettuja ohjeita.
Lieneekö siinä syy, että lapsi kärsi vähän hapenpuutteesta, kun toimin kätilön väärien ohjeiden mukaan. Tämäkin kätilön laiskuutta, vaikka sanoin, että muutama päivä sitten olin naisten kliinikalla ja siellä jahkattiin, laitetaanko minut osastolle makamaan vai lähetetäänkö vielä kotiin, niin tämä herja ei viittinny kattoo edes sen käynnin papereita.
Sanoi vaan ynseästi, että ensikertalaiset kuvittelee, kun ne pissaa sänkyynsä, että nyt sitä synnytetään, ja ollaan heti tänne tulossa. Käski tehdä normaaleita päivän rutiineita, ja jos olis edes lääkäriltä kysynyt, olis tullu ambulanssilla kiirelähtö naistenklinialle.
Korvaklinikalla taas systeemit pelas mallikelpoisesti. Ei olis voinut kuvitellakkaan, että saman organisaation sairaaloita ovat.
Kun halkiokeskus siirtyi HYKS:in piiriin, palvelu romahti. Oli eroa niinkuin yöllä ja päivällä.
Ihmisiähän hoitotyötäkin tekevät ovat, ja varmaan joskus myös väsyneitä, kuten jokainen meistäkin, sillointällöin.
Kuitenkin, yleensä ottaen, en voi valittaa. Joukkoon mahtuu tietysti myös väärällä alalla olevia nuoria, karsiutuvat varmaankin, koska kyllähän sen huomaa, potilaat, ja osastonväki.
Aika paljon täällä on ulkomaalaistaustaisia, niin hoitajina, kuin lääkäreinäkin. Ihan hyvä, jos omia ei ole riittävästi. Vieläkin yllättyy, kun kohtaa hyvää suomenkieltä puhuvan, "maahanmuuttajan", unohtaa välillä, että voi olla jo kolmannenkin sukupolvensa edustaja ;), eli ihan suomalaiseksi luokiteltava. Heitä löytyy lääkäreinä, hoitajina, hammaslääkäreinä, paljonkin.
Korvaklinikallakin, polilla tosin vain joutunut käymään.
Mielestäni meillä kuitenkin pelaa vielä tämä terveydenhuolto, ainakin kun terveyskeskuksesta eteenpäin mennään, sinnehän on välillä vaikea päästä ;) Meillä on hoitaja-lääkäripari, ja jos hoitaja katsoo aiheelliseksi lääkärillä käynnin, ajan saa kyllä. Pian, joskus jo samana päivänä.
Laboratorioita, voisi olla enemmän, tai nykyisiä laajentaa, niissä täällä joutuu aamulla jonottamaan usein parikin tuntia, vaikka jo oven takana on puolisentuntia jonottanut. Kun kuitenkin meitä syömättä-juomatta kokeisiin tulijoita on huomattava määrä, ja akuutit ohittavat tietysti meidätkin. Joskus ei edes istumapaikat riitä, vaikka niitä ehkä puolensataa onkin.
Yritetään pärjätä, muistaa kiittää palvelusta, niin eiköhän tämä suju, vielä ainakin ;))
Niin, kyllähän se sielläkin on kiinni työnjohdosta. Millainen se on. Ja työpaikkahenki, millaiseksi se pystytään luomaan. Se näkyy suoraan potilastyössä.
Eräs sukulaistyttöni opiskeli sairaanhoitajaksi, oli ensihoitajaopiskelijana tässä sairaalassa, vaikka kotoisin aivan toiselta puolelta suomea. Sekä täällä erkoistumassa kirurgisen sairaanhoidon hoitajaksi.
Hän oli aina pitänyt, että minä puhun omiani, että mollaan tämän sairaalan työmenttaliteettiä. Hän ei voinut käsittää, että sellaista voi todella olla.
Mutta sitten kun hän oli täällä nämä erikoistumisjaksot ollut, tuli sanomaan, että nyt minun täytyy tunnustaa, että asiaa puhuit. En voi käsittää sellaista menttaliteettiä, mitä siinä sairaalassa harjoitettiin.
Kun hän oli harjoitteluvaiheessa, ja kävi ns. omapotilaan luona, ja naapuripotilaalla oli jano, eikä saanut jumakuppia pöydältä, ei hänelle tullut mieleenkään, ettei hän sitä voisi potilaalle antaa, ja niinpä hän antoi vesimukin pöydältä.
Kun toiset näkivät tapauksen (hoitajat) hän joutui puhutteluun, että se potilas ei ole sinun potilas, jokainen hoitaja hoitaa oman potilaansa. Karseeta meininkiä sanon minäkin.
No tämä sairaanhoitoharjoitteilija ei taipunut tuohon kolkkoon ja ynseään sairaanhoitomenttaliteettiin, vaan kun kävi hoitamassa omia potilaitaan, samalla tietenkin kohensi naapurin peittoa, jos hän pyysi, että on kylmä tai jotain muuta,
Koko ajan tämä sairaanhoitajaoppilas oli nuhtelun alainen. Tällaista voi olla myös asiakaspalveluun koulutus sairaanhoidon alalla. Misät me potilaat tiedetään, kuka on meidän omahoitaja?
Vain yhden ainoan kerran, Paimion sairaalassa on tullut lähihoitaja tervehtimään ja esittätymään että minä olen Sinun omahoitaja, se on ainut kerta. Muissa sairaaloissa ei kukaan ole esittäytynyt omahoitajaksi.
Mutta kylläkin, kun joltain jotain palvelua olen pyytänyt, on tullut vastaus, että pyydä omahotajaltasi. Mutta mistä potilas ylipäätään tietää, kuka on hänen omahoitaja, vuorot vaihtuvat. Sängyn pohjalta et näe hoitajien nimiä. Eikä näkökään kerro, onko hän omahoitaja. Hän voi olla vain jonkun laitteen laittaja, ei oma hoitaja.
Tämä sairaanhoitajaopiskelija, joka nyt on kirurgian sairaanhoitaja, ensihoitaja, kätilö ja kouluterveydenhoitaja, ei lakkaa ihmettelemästä sellaista työmoraalia, mikä tässä sairaalassa oli, että potilasta ei voi auttaa, kun et ole hänen omahoitajansa.
erittäin outoja kokemuksia joita sinun sukulaistyttösi on kokenut opiskelu-aikana. En osaa kuin ihmetellä ja kauhistella jos jossain noin on toimittu.
Omahoitajuus ei tarkoita sitä, että omahoitaja hoitaa "kaiken" ja kaikki, kun kyse on potilaansa hoitoon liittyvistä toimenpiteistä. En minä ainakaan ole ikinä törmännyt moiseen sillä sellainen ei ole olosuhteiden vuoksi mahdollistakaan. Jo järkikin sen sanoo. Omahoitajan pitäisi olla 24 tuntia paikalla!!?
Joten, kyse täytyy olla väärinkäsityksestä ja pahasta sellaisesta. En ehdi nyt kommentoimaan enempää.
Enemmänkin väittäisin, että kyse on enemmänkin maakunnallisesta asenteesta. Tämä on sellaista jäyhää, hajurako maakuntaa. Olen niin monasti tässäkin sairaalassa ollut, että tiedän tasan tarkkaan, kun on ollut 6-7 sairaalassa muissa maakunnissa ennen tänne siirtymistäni kokemuksena. Siinä on ´kyllä vertailukohteita, kun eri puolilla Suomea on asunut, ja ollut sairaaloissa.
Tänne tullessa tuli tunne, kuin olisi astunut asenteissa 40 vuotta ajassa taaksepäin. Ihan niinkuin olisi joskus -70 ja -80 luvulla siirtynyt tuonne itärajan taakse.
ei juuri ole, mutta lähiomaisten kertomana yhtä sun toista. Ei joka paikassa näytä stressaavalta. Kerran olin käynnillä ja potilas tuli hädissään luokseni kysellen olenko hoitaja. Sanoin, että käyttäisi hälytyslaitetta. Sanoi, ettei uskalla, kun tulevat niin vihaisiksi. En kelloa katsonut, mutta olin nähnyt, että koko henkilökunta paineli soiaalitilaan termoskannu ym. mukanaan. Olivat melko kauan poissa. Mieheni kertoi ystävällisestä pohjalaisesta harjoittelijasta, muut eivät olleet kovin ystävälisiä ja melko paljon näki sitä, että keskenään juttelivat paljon. Itse en opettajana juuri työpäivän aikana ehtinyt paljon työtovereiden kanssa jutella. Välituneilla piti valmistella seuraavaa tuntia. Ruokatunnilla voi vähän keskustella muiden kanssa. En oletakaan, että työaika = seurustelua työtovereiden kanssa. Omilta sairaala-ajoilta muistan, että monet eivät noteeranneet asiakkaita mitenkään, vaan keskustelivat keskenään esim. sänkyä kuntoon laittaessaan. Kaikki on suhteellista, varmaan todellista kiirettäkin on. Toissapäivänä piti käydä terveyskeskuksen päivystyksessä. Sattui kohdallenuri mieslääkäri ja nuorehko miesröntgenhoitaja. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa.
Suomen monet sairaalat, ainakin pk-seudulla virolaisten hoitajien varassa. Tämä tuli mieleeni, kun olin vaativassa sydäntutkimuksessa. Ensiksi kun kävin terv.keskuksessa, verikokeissa, sydänfilmissä ja keuhkokuvassa, oli sekä labrahoitaja että sydänfilmin ottaja virolaisia. Röntgenissä minut kuvasi suomalainen hoitaja. Kun menin sitten isoon Hus-sairaalaan, siellä oli sairaanhoitaja, joka minut valmisteli tuohon tutkimukseen, virolainen. Kardiologi oli suomalainen, joka suoritti tuon valtimokatetritutkimuksen.
Osastolla oli minun hoitajanani virolainen sairaanhoitaja. Kaikki meni hyvin ja kaikki hoitajat, niin virolaiset kuin suomalaisekin, olivat ihan päteviä ja ystävällisiä.
Eräs nuori sairanhoitaja oli hiukan kärttyisen oloinen, mutta hän oli varmaan vielä hyvin nuori ja vasta alalle tullut, vaativaan työhön. Hän oli suomalainen.
Tutkimustuloskin oli hyvä, mikä kaikkein parhainta asiassa.
ja sähköttivät taas henkiin, nauravin suin.
Ei moitittavaa.
Flimmeri kyllä tuli takaisin.
H.
tuossa muutama vuosi sitten itselleni nivustyrän... Parin viikon sisällä pääsin operointiin ja pitihän siellä sairaalassa viettää muutama yö kun mokoma haava vuoteli... Palvelu oli tosi hienoa ja hoitsut mukavia...
No kävi näinkin... Naapurivuoteeseen tuotiin "päänsä joskus loukannut" kaveri... Yöllä alkoi touhuilemaan ja minä soitin tuon yöpäivystäjän... Hetken päästä sänkyni päähän ilmestyi keski-iän ylittänyt "Justiinan" ilmeellä varustettu yöhoitaja tiukaten: "Mitä taas"??? Pyytelin anteeksi kertoen ensi kertaa soittavani: "Tuo naapuri vaan kusi alleen ja kantelee tuosta kaapista peittoja ja lakanoita kuivikkeeksi, mutta eihän asia mulle kuulu"... Nopea käännös, poistuminen ja pari siivoojaa tuli hoitamaan jutun
yötöitä ? Osastoil siis ? 'Ensi-avus vissiin sit olit ?
Tyksis ainaski niinä kertoina ku itte olen ollu,vaihtaa hoitajat lakanat...
Eikä siäl kahta ihmist sihe hommaan tarvita....varsinka öisin :)
Pal oli henkilökuntaa,jos öisinki osastol kaks siistijää ?
Kiva,että sait enimmäkseen hyvää hoitoo.Huonona vain lyhykäisen lauseen :)
minulla oli tauti sellainen ,molemmista päistä tuli.en aina kerinnyt vessaan.Sattui hoitaja huoneessa, hälytti siivojan työt tekemään yö oli silloinkin.
Kyseessä oli iso keskussairaala ja kyllä öisinkin oli siivoustoimintaa noissa yleisissä tiloissa...
On ymmärrettävä että joskus väsykin yllättää tuon valkean sisaren eikä hymyä aina riitä... Näinhän meillä itse kullakin välistä... :)
antibiootin sivuvaikutuksena. Siinä sitä onkin vitsit vähissä, kun kuukausia saa paskantaa 10 minuutin välein.
Ei ehdi joka kerta vessaan asti.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/terveys_ja_sairaudet/infektiotaudit/sairaalainfektiot/clostridium_difficile
Olin helsingissä 2v .kohtelu siellä aina ,silloin kun jouduin hoitoon 8 arvoinen.Nyt oleskelen maa seudun sydämessä. hoito taso vaihtelee missä mitenkin,Kirjoitellaan vääriä reseptejä ja sanotaan kokeillaan tätä ja taas toisen kerran kokeillaan tätä.Oli PAKKO kerätä ropoja ,yksityiselle.Elämä on helpompi.