Tässä ku saunan jäläkeen istuskelen takkatulen ääresä ja vuoleskelen liki viimeistä Lapin herkun "jämää" eli kuivaa lihhaa viime talavelta, tuli mieleen että taas ensi kuussa on aika tuon tulevan "sadon" ripustamiseen... Poroa ja hirveähän sinne laittelen... Onnistus tuo etelässäki kun on nuita pakkasia sielläki...
Tässäpä ohojetta halukkaille... Tuo nauvan kulumapaisti käy ihan hyvin... Leikataan parin kolomen sentin siivuiksi... Suolataan siten että kymmenneen killoon lihhaa tullee 300 grammaa suolaa ja reilu ruokalusikka sokeria... Melekkuutettaan sekasi, laitetaan lihat sankkoon kerroksittain ja välliin tuota suolasekotusta... Pijetään viileässä liki viikko päivittäin sekoittaen... Sitte vain seinälle killumaan kevätahavan purtavaksi...
Tässäpä ohojetta halukkaille... Tuo nauvan kulumapaisti käy ihan hyvin... Leikataan parin kolomen sentin siivuiksi... Suolataan siten että kymmenneen killoon lihhaa tullee 300 grammaa suolaa ja reilu ruokalusikka sokeria... Melekkuutettaan sekasi, laitetaan lihat sankkoon kerroksittain ja välliin tuota suolasekotusta... Pijetään viileässä liki viikko päivittäin sekoittaen... Sitte vain seinälle killumaan kevätahavan purtavaksi...
Vastaukset 45
Vanhimmat
Varmaan maistuis mullekkin.
Osaatko sanoa että valmistetaanko kuivaliha samalla tavalla eri puolilla mailmaa.
Tuolla lapin reissuilla ovat alkuperäisasukkaat tarjoilleet porokuivalihaa ilman mitään "lisäaineita"... Lievä suolanmaku siinäkin...
Kyllähän tuo lihan kuivaaminen on ollut sen säilöntätapa ennen pakasteita... Nyt herkku herkuttelijoille... Lapsuudessani kun mentiin erämaaniityille viikoksi oli eväänä keväällä kuivattu lampaanpaisti, leipää, voita, piimää ja puurojauhoja... Hetteessä piimä ja voi säilyivät... Näillä eväillä heinä kaatui ja tuli hoidettua sapilailla suoviksi talvella hevosella kotiin tuotavaksi...
Kyllähän tuo lihan ja kalan kuivattaminen on melkein ainut säilytyksen muoto noille elintarvikkeille aikanaan "tönkkösuolauksen" ohella...
Vienyt ripakukon eväänä mukanasi.
Kummasta päästä kannoit sapilaita,olitko se ojaan kaatuja?
meilläpäin outo lintu eväänä moinen... Tuo sapilaiden kantohan oli urheilua siinä mielessä että kilpailtiin kummalla voimat loppuu kun heiniä lastattiin kilpaa mahdollisimman paljon... Perässäkulkijahan se ojat konttasi ja kuopissa kompuroi...
on mahdollista valmistaa vain paikoiss joisssa yölämpötilat menee pakkasen puolelle öisin.
Siis etelän sivulle taloa, suikaleet ripustetaan.
Suolas on pidetty muutama päivän.
Sydän tai muu file,takaa onnistumisen
Lapissa näet usein katoilla telineitä joissa lihaa kuivataan... Ahavatuuli ja aurinko tuon kuivatuksen tekee... Pakkanen öisin, auringon valo tummaan pintaan päivisin... Nuo lapin alkuperäiset "kuivattajat" tekevät näin, joilta oppini olen "varastanut"...
meil sen veis orava taiks harakka,jos seinään pistäis killumaan.Kjäk !
Kynttilä-amppelit killukoot vaa seinis.
sitten kävin Inarissa paikassa, jossa olin kesän 1967 töissä. Paikka oli melko muuttumaton, mutta varastorakennuksen katolle oli ilmestynyt tuollainen teline. Silloin ei koskaan puhuttu tästä lihasta enkä koskaan ole maistanut. Toinen muutos oli, että kuusia oli kasvanut metsään.
sen ripustasi..:)
Joo, aitan seinustalle titenkin, mutta pitäsiko lihat olla jokapuolelta tuulen puolella, eli ei seinää vasten/ko?
salaisuutena voin kertoa että minulla on tuollainen pitkä katiskaverkolla silattu häkki eteläseinustalla jossa koukkuja lihoille... Liiterin ja talon välisessä ovellisessa käytävässä on vinssi jolla moisen komeuden voin laskea alas kun herkkujani asettelen ja maistiaisia haen... Salaisuutena kerron jotta kellään ei tule kiusausta väärinkäyttää keksintöäni... :)
tutulta hommalta,ihan kuin velipoikani olisi asialla.Vaan ei taida.Hänkin laitteli just tollasia räpellyksiä
ja meikä ihmetteli et eikös ne linnut käy paskomassa,talitintit sun muut.
Omatpahan on eväät,minäkun en lihaan koske.
Kai sitä joskus lapsena oli pakko syödä kun ruoka oli mitä oli.Naapurin ukkokin tappoi vahingossa mun lampaan kun piti toinen ottaa hengiltä.
Siitä tuli suuri poru.
mut ihan vaan ostan pussis myytävää kuivalihaa Cittarist.
Mul ko ei ol mittä erikoissi herkui,kuhan se vaan on lämmint ja ei pölykuivaa.
Ei oo koska toi ruoka herättäny mittä intohimoi.
jokane jostain tykkää...
Meijän vävypoikaki mialummi syä muusii ja soosii.
Mul vaan tommonen tapa nimittää herkuiks,jos joku jostain tykkää.
Samanlainen dressmanmiäs on vävypoika,ku sääki ;)
Sekin kävele verkkasest.
Aikanaan työkaverini tuli lomille Egyptin komennukseltaan... Hakaniemen hallista kävi ostamassa ennen lennon lähtöä herkkujamme, kuten utaretta, satakertaa, munuaista, maksaa, pötsikääryleitä jne valmisherkkuja... Siinähän olikin pöytä herkuilla katettuna... :)
olen sanaton,,sun herkkujesi edessä..kalansuolet puuttuu..niistäkin olen kuullut :)
lue Hannele Pokan kirja "Minun jokeni, Kemijoki" niin sekin selviää... :)
senkin rontti :D
Pst.yht reipaski viäl.
Punakka,pönäkkä ja hanakka niin menee lähemmäksi.
rehelline.Sun lause rimmaa,mut sopii paremmi w....n.
Vastailen sähköpostin kaut ain tol "toisel nimmaril"
Joskus innostun lukasemaa näit.
se unikuva sunst;pitkä,hoikka jne.
Vävypoika on pitkä,hoikka ja komia,kilttiki viäl :)
vinkistä..
miehet olemme.
Isäni oli armoton herkkusuu, maistatti minullakin kaikenlaista jo lapsena.
Silloin oli täällä Karjakunnan myymälä, mistä noita sai, sekä mm. veripalttua, siansorkkia.
Jouluna Ruotsissa oli pöydässä myös siansorkkia, kuuluvat siellä perinneherkkuihin. Meillä kotona siansorkkia saatiin laskiaisen tietämillä. Ja ovat muuten hyviä, kuten myös sianpääsyltty.
Olen saanut kerran Inarista tuliaisina kuivalihaa. Ikävä kyllä täytyy sanoa, että Ilmakuivattu kinkku
tuolla Välimeren maissa maistuu herkummalta, hunajamelonin kanssa tietenkin.
suureen hommaan, en ostolihojen kanssa ainakaan. Onneksi asun täällä liikepaikoilla, saan kuivalihaa useammastakin paikasta ostettua.
oo ikinä syöny kuivattua lihaa. Meillä on pakkasessa hirven lihaa, tänään tehään hirvenkäristystä:)))
Olishan se näky täällä, pistää lihat seinille kuivumaan, vaikka keskellä mettää asusustellaaki eikä naapureita oo näköetäisyydellä:)))
Mukavaahan se varmasti on kuivattuna lihaaki syödä,joka on siihen tottunu:)))
oudon tuntuista, mutta pian siihen tykästyy..alussa minua tökki se ajatus että liha on raakaa..., niinkuin poikamme puolustelee vieläkin miksei syö suolakalaa, on muka raakaa :)
se on miustaki pahinta, kun se on raakaa. Tos just palautu mieleen että oonhan maistanut sitä parmankinkkua, taitaa olla sekin "raakaa" enkä kyllä tykänny, siinä oli jotenki niin outo maku):
:))))
arominsa, tosin jo porostakin sinällään. Syöhän ne hienot ihmiset verta tirskuvia pihvejäkin suurella ruokahalulla, mie tykkään että pihvi pittää olla kypsä, ei tietysti mikään korpuksi paistettu, niinku miun miehen joskus paistamat krilli pihvit he..:)), kuulemma parasta kun rapsahtaavat purastessa..:))
kuivaporossa on semmoinen härski maku...asiantuntijahöylääjät kyllä sanovat että se härski maku on pelkästään mun suussani. :)
Hyvin tehty kuivaliha on tummaa, kovaa ja kypsää jos on oikein tehty.
miunki pihvin pitää olla kypsä:))) Nykyisin jos käyn ulkona syömässä, tilaan kalaruoan, todella harvoin valitsen lihaa. Kotona ei juurikaan tehdä lihapihvejä, mitä nyt sitten jauhelihasta, ja broilerin minuuttipihvejä välillä:)))
jos eteeni sattuu tätä kuivalihaa, lupaan varmasti maistaa, ainaki ihan pikkuriikkisen:)))
on se riistan maku sillä pääruokana on jäkälä ja syksyllä sienet... Hirvenlihahan onkin lähinnä naudanlihan makuista kun ruokailevat lähinnä pelloilla...
Ongelmana yleensä on että valmiit grillipihvit ovat ohuita... Kun satun käymään kaupassa, jossa on lihatiski, teetän tuollaisia 2,5 cm vahvoja pihvejä... Hyvään marinaadiin vaikka yön yli, kuumalla grillillä pinta kiinni ja miedommalla mehevän läpikypsäksi... Lisukkeeksi riittää pelkkä hyvä salaatti... Nyt talvella grillailen tuossa takassa hiiligrillillä tämän tästä...
..olen onnistunut saamaan täältä poronkyljyksiä tuoreena, ei siis pakastettuja, olivat taivaallisen hyviä.
Minulla on takkaan sellainen rautainen, ilmeisesti hitsattu, teline, jossa varsi. Sen voi laittaa
valmiin hiilloksen päälle ja grillata herkkuja.
..on kyllä sellainen, että siinä ihmiset jakaantuvat kahtia. Mieheni halusi aina pihvinsä läpikypsänä, samoin muutamat ystäväni, muuten heillä menee ruokahalu. Minä, tyttäreni, vävyni haluamme pihvimme niin, että se vain käväisee pannulla tai grillissä. Jos se on mediumia kypsempi, pilalla on.
Mutta sellaisen pihvin voi tehdä vain erittäin hyvästä lihasta.
..lisäys, ainakin tottumattomille kokeille. Me kokeneet perheenäidit osaamme tuon jaon, eikö vain :-).
Mysi Lahtisen reseptillä tehty lampaanviulu on kyllä suurta herkkua.
Jos lampaanlihassa maistuu mielestäsi villa, kokeilepa ostaa joskus karitsan paisti. Laita vuorokaudeksi suureen muovipussiin, jossa piimää, juoksevaa hunajaa, rouhittua mustapippuria. Pyyhi paisti puhtaaksi,
ja sittenhän sen voi valmistaa monellakin tavalla. Tiedän, että moni ei pidä lampaan mausta, meillä se on herkkua minttuhyytelön, kasvisten ja herkullisen kastikkeen kera.
etten koskaan löydä sellaista lammasta jota voi syödä, mutta toissa pääsiäisenä ostin tosiaan karitsan paistin ja siitä tuli erittäin hyvää, upotin siihen paljon valkosipulin kynsiä, ja tein sen muutenkin tarkasti reseptin mukaan..- yleensä en tee..:)
P.s. lammaskaalista olen aina tykännyt, se kaalin maku hävittää sen ikävän lampaan maun..
Minulle sattui, kuivalihakeitto.
Keitossa oli sitkeitä kuivalihan palasia kirkkaassa liemessä, perunoita ja älyttömästi suolaa.
Ei huonohampaisen ruokaa, pelottaa että nastat ja paikat irtoo. Kierrän tämän herkun terveellisistä ja taloudellisista syistä.
etelän vastaava herkku on "riimiliha" vodka tai konjakkimarinoituna... Vielä raaemman oloista kun kuivaliha, mutta tdella herkullista lastunohuina kohmeisena leikattuna... On moista tullut useinkin tehtyä, ja nytkin pakkasessa hirvenlihasta... Mikäli on jollekin outoa, reseptejä löytyy googlaamalla "riimiliha"... :)
on tuttu - listoilta, en ole maistanut sitä koskaan..
P.s. siusta saa joku onnekas tyttö hyvän kokin :))
Pitää pitää vara ettei tule hyväksikäytetyksi... :)
Jokos blinitaikina on nousemassa??? Tein perusosan kohoilemaan eilen... Ystäville järjestän blinikutsut iltasella näin ystävänpäivänä... Muikun mätiäkin on jo sulamassa, mutta pitänee tehdä jotain "mössöä" kylmäsavuporostakin kun kaikki eivät pidä mädistä... :)
Ps. Oli raikas sää ulkolenkille -34,8 asteen pakkasessa... "Tyttöystävääni" en voinut ottaa mukaan "pyynnöistään" huolimatta... :)
Riimilihaa, en ole alkoholissa liottanut koskaan. Karkeaa suolaa, pippuria rouheena, itse tykkään rosepippurista, ja parin päivän ajan jääkaapissa pussia käännellyt. Sitten vaan pakkaseen.
Harvoin vaan löytää tuoretta, naudansisäfilettä tarjouksesta. Silloin kun on, ostan parikin.
Blinit jää meillä laskiaisen tiistaiksi, su rokkaa. Tänään niitä uuniperunoita porukoille, eri täytteillä, sain hyviä vinkkejä palstalta ;)
Mukavaa ystävänpäivää kaikille!
en ole tehnyt koskaan blinejä, en edes maistanut, - mutta kyllä varmaan kelpais mullekin mädin kanssa, jota toki olen joskus itekin laittanut, muikunmädistä. Aina mie lypsän mädin talteen jos saan mätikaloja käsiini.
Muutama mateenmäti olisi tuolla pakastimessa, mutta ne on nyt jäässä, enkä nyt muutenkaan kun olen hieman puolikuntoinenkin vielä, - pit käävvä tohtorilla tänään, ei tokene muuten elolle emäntä.
Valamista söisin mielellään, ts. käyttäisin hyväkseni :))
Mukavaa iltaa ystävänpäivänä, ja Hyvää Ystävänpäivää. :)
meillä oli työporukan kanssa tapana pitää blinikestejä. Tarjolla oli smetanaa, sipulisilppua, anjovistahnaa ja mateen mätiä. Täällä kotona mulla on aina tattarijauhoja ja silloin tällöin teen blinejä ympäri vuoden, kuopus pitää erityisesti. Joku pitää blinejä lettuina ja syö hillon kera.